9. Viides ja kuudes päivä - Eläimien alkuperä

Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lentäkööt linnut taivaanavaruudessa maan yllä." Niin Jumala loi suuret merieläimet ja kaikki elävät, liikkuvat olennot, joita vilisee vesissä, kunkin lajinsa mukaan, ja jokaisen siivekkään linnun, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. Jumala siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä." Tuli ilta ja tuli aamu, viides päivä oli mennyt. (RK: 1. Moos. 1:20-23)

Jumala sanoi: "Tuottakoon maa eläviä olentoja lajiensa mukaan, karjaeläimiä, pikkueläimiä ja villieläimiä lajiensa mukaan." Näin myös tapahtui. Jumala teki villieläimet lajiensa mukaan, karjaeläimet lajiensa mukaan ja kaikki maan pikkueläimet lajiensa mukaan. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. (RK: 1. Moos. 1:24-25)

---------------------------------------------------------------------------
Muut artikkelit Luomiskertomuksesta:

1. Johdanto - Onko Raamatun Luomiskertomus kirjaimellinen?

2. Aika alkoi - Alussa... 

3. Ensimmäinen jae - Alussa Jumala loi taivaat ja maan 

4. Toinen jae - Maailma ilman järjestystä 

5. Ensimmäinen päivä - Tulkoon valkeus 

6. Toinen Päivä - Onko maa litteä?  

7. Kolmas Päivä - Elämän Koodin Luominen  

8. Neljäs Päivä - Avaruuden mysteerit

-------------------------------------------------------------------------

Näemme näissä jakeissa, että Jumala loi:

• suuret merieläimet ja
• kaikki elävät, liikkuvat olennot, joita vilisee vesissä, kunkin lajinsa mukaan, ja
• jokaisen siivekkään linnun, kunkin lajinsa mukaan.
•  villieläimet lajiensa mukaan,
• karjaeläimet lajiensa mukaan ja
• kaikki maan pikkueläimet lajiensa mukaa

Vaikka ei erikseen näy, niin näihin ja kasvillisuuden luomisen jakeisiin kuuluvat myös bakteerien, levien, hyönteisten ja muiden eliöluokkien luominen. Näitä luokkia luomisen jälkeen oli itseasiassa paljon enemmän kuin, mitä tänään on elossa. Sukupuuttoon kuoli esimerkiksi Vedenpaisumuksen aikaan lukuisa määrä meren eläviä. Näitä tunnetaan kymmeniä eri eliöluokkia esimerkiksi kambrikaudelta, eli heti Vedenpaisumuksen alussa hautautuneena. Luomisen jälkeen biodiversiteetti, tämä nykyinen muotisana, luonnon monipuolisuus, oli moninkertainen siihen verrattuna, mitä tänään näemme. Myös kasvillisuuden peittämää maata ja merta oli enemmän, matalammat meret ja mantereet lisäsivät biomassaa. Tämä näkyy suoraan Vedenpaisumuksen peittämistä nykyisissä kivihiilikaivauksissa.

Tässä onkin luomisen ja evoluution suurin ero: Evoluutioteoria väittää, että uutta syntyy koko ajan, Raamattu sanoo, että alussa oli enemmän, mutta sitten syntiinlankeemuksen jälkeen alkoi kuolema, joka on johtanut kokonaisten lajien tuhoon. Jos evoluutio olisi totta, meidän ei pitäisi olla huolissaan biodiversiteetin vähenemisestä.

Lajiensa Mukaan

Kaiken kaikkiaan Lajiensa mukaan sanotaan Luomiskertomuksessa 10 kertaa. Sama toisto on, kun lajit täyttävät Nooan arkin. Tällainen toisto Raamatussa on aina sen takia, että asia todella huomattaisiin. Se ei ole kirjoittajan typeryyttään kirjoittamaa vaan varmistaa asia. Tässä kymmenen kertaa, jotta emme ohita sitä pohtimatta asiaa syvällisesti.

Eläimien lisääntyminen lajiensa mukaisesti merkitsee myös sitä, että jossain perimässä pitää olla tallessa tietoa siitä, miten juuri se laji rakentuu. Nykyisin tiede tuntee tämän tiedon olevan sekä solun tuman DNA:ssa, että sitä käsittelevässä koneistossa epigeneettisenä (geenien ulkopuolisena) tietona.

Kaikki lisääntyvät lajinsa mukaisesti. Nämä luodut lajit ovat kuitenkin eri asia kuin mitä nykyisin biologia käyttää lajin käsitteenä. Luodut lajit ovat korkeammalla eliöiden luokittelussa.

Kysymys on siitä, että on yksi alkuperäinen 'geenikokoelma', joka luodulla lajilla on ollut. Tästä on luomisen jälkeen eriytynyt muita lajeja. Koiraeläimet (susi, koira, hyeena, dingo, jne) ovat alun perin olleet yksi luotu laji eli vain yksi pari on tarvinnut olla olemassa alussa. Myöhemmin siitä ovat eriytyneet muut ala-lajit. Samanlaisia ovat kissaeläimet ( leijonasta kotikissaan), hevoset (mukaan lukien seeprat ja aasit). Karhut (ruskeat, mustat, valkoiset ja mustavalkoiset), norsut, jne. 

Lajiutumista tapahtuu olemassa olevasta alkupisteestä,  Jumalan luomasta geneettisestä koodista, ja siihen ladatusta moninaisuudesta. Jokainen eläin ja kasvi kantaa paljon enemmän geneettistä koodia kuin käyttää, sillä jokainen geeni on kaksi kertaa. Kerran molemmilta vanhemmilta perittynä. Myöhemmin jotkin heidän jälkeläisistä saattavat alkaa ilmentämään tätä aiemmin piilossa ollutta perimää.

Luodut lajit muuntelevat ala-lajeiksi, mutta eivät koskaan toiseksi eliöluokaksi (luoduksi lajiksi).

Näistä monista alkupisteistä, luodusta lajista, uusia alalajeja tulee geneettisen ajautumisen ja köyhtymisen myötä populaatioiden pullonkaulojen avulla. Tällöin genomin variaatiokyvykkyys köyhtyy ja erityispiirteet korostuvat. Juuri näin on käynyt koirille. Ihminen on jalostanut 200 vuodessa 400 koirarotua pelkästään köyhdyttämällä genomi yhä homogeenisemmäksi (Tästä johtuvat koirien moninaiset perinnölliset sairaudet). 

Geneettisen tiedon rikkauden väheneminen populaatoin pullonkaulojen kautta.

Eläimet luotiin valmiina ja täysikasvuisena kuten myöhemmin ihminenkin. Aikaisemmin myös maailmankaikkeus luotiin valmiina, siksi se näyttää 'vanhalta'. 

Lisää aiheesta täällä: https://mistametulemme.blogspot.com/2017/04/24-evoluution-ainut-havaittu-todiste.html

 

Mitä tieto on?

Hyvä esimerkki tiedosta on rakennusohje. Otetaan esimerkiksi huonekalun kokoamisohje. Siinä on tietoa, miten eri osat pitää yhdistää, jotta huonekalu, vaikkapa kirjahylly, käytännössä sitten toimii tarkoituksensa mukaisesti. Se rakennusohje olettaa, että rakennusaineet ja työkalut ovat saatavilla ja lisäksi, että on joku, joka osaa suorittaa kokoamisen ohjeita lukemalla. Voidaan siis sanoa, että rakennusohjeessa on tietoa siitä, miten haluttu lopputulos saadaan aikaiseksi tiedetyssä ympäristössä.

Nyt oleellinen kysymys on, että miten tämä tieto on rakennusohjeeseen tullut. Me totta kai kaikki tiedämme, että huonekaluvalmistaja on sen kirjoittanut ja piirtänyt oman alkuperäisen suunnitelmansa mukaan. Sen lisäksi pitää ymmärtää, että ohje on tehty niin, että keskiverto ihminen sen ymmärtää. Tässä tärkeää on ymmärrettävä kieli sekä universaali kuvamateriaali. Lisäksi pitää olla yleiset työkalut, joita löytyy, jollei nyt joka kodista, niin ainakin joka rautakaupasta. Ohjeiden tekijä on siis joutunut olettamaan paljon ja ottamaan paljon huomioon siitä olosuhteesta, missä huonekalu lopulta kootaan. Hän on siis tietänyt rakennusohjeen lisäksi olosuhteista ja rakentanut ohjeet niin, että tämä tieto on ohjeissa mukana.

Ja myöskin hänellä on ollut tieto ja osaaminen, miten osat rakennetaan ja pakataan niin, että kokonaisuus saadaan kätevästi kuljetettua tehtaalta kauppaan ja kaupasta kotiin. Osia rakennettaessa suunnittelijan on täytynyt ymmärtää paljon materiaalista ja raaka-aineista, niiden ominaisuuksista kuten työstettävyydestä ja kestävyydestä. Hänen on pitänyt tuntea kemikaaleja ja pintakäsittelyaineita. Lisäksi tietysti olla aimo annos taiteellista silmää ja kykyä suunnitella huonekalu, jonka joku myös ostaisi. Ja valtava määrä on oltava tietoa siitä, miten huonekaluja myydä ja markkinoidaan huonekaluliikkeille ja lopulta, miten järjestää koko yritystoiminta huonekaluvalmistuksen ympärille. Ilman kaikkea tätä tietoa ei olisi niitä muutamaa kuvaa ja sanaa siinä rakennusohjeessa.

Samoin kukka on aina tiennyt kuinka monta terälehteä itseensä kasvattaa. Tai monarkkiperhonen tietää mihin lähteä vaeltamaan kuoriuduttuaan kotelosta. Koko kuoriutuva joukko lähtee yhtä aikaa liikkeelle ja palaa aina samalle seudulle kuin edeltänytkin sukupolvi. Sillä on siis oltava tietoa mihin mennä. Tätä tietoa se sitten käyttää todennäköisesti lukiessaan maan magneettikentän suuntaviivoja ja voimakkuutta. Kaikessa elämässä on hirvittävästi tietoa. Ja sillä joka on tämän tiedon synnyttänyt, on oltava vielä valtavampi määrä ymmärrystä materiaaleista, olosuhteista, luonnonlaeista ja siitä ympäristöstä, missä tietoa lopulta käytetään kuin huonekalufirmalla konsanaan.

Nyt meidän on siis kysyttävä sama kysymys kuin huonekalun rakennusohjeesta: mistä tämä tieto on tullut? Kysymystä voidaan tarkentaa vielä konkreettisemmin, että mistä tieto on DNA:han tullut niin, että proteiineja kokoava solukone osaa sitä tietoa lukea ja miten sillä on tieto tuntea materiaalit, mitkä se sen ohjeen mukaan kokoaa yhteen. Samoin kuin huonekalufirman on ymmärrettävä kaikki ympäröivätkin asiat, on solunkin ”ymmärrettävä” melkoinen määrä erilaisia (liike-)toimintaprosesseja.

Evoluutioteoria kertoo, että tämä tieto on tullut sattumalta, vähitellen ja luonnonvalinnan ohjaamana (joka sekin on itsessään sattuman tulos). Raamattu sanoo, että se tuli luomisen yhteydessä. Jumalalla oli samanlainen kokonaissuunnitelma kuin huonekaluvalmistajalla ja hän teki ensin osat ja sitten talletti ohjeen jokaisen elävän olennon soluun. Jumala on siis siirtänyt omasta maailmastaan tähän materialistiseen maailmankaikkeuteen hirvittävän määrän tietoa. Tietoa siitä miten kaikki rakentuu ja miten kaikki elämä toimii. Raamattu kertoo, kenellä tämä kaikki tieto on:

Hänessä ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä. Sanon tämän, ettei kukaan pettäisi teitä suostuttelevalla puheella. …

Niin kuin siis olette ottaneet vastaan Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä. Juurtukaa häneen, rakentukaa hänessä ja vahvistukaa uskossa, niin kuin teille on opetettu. Olkoon kiitoksenne ylitsevuotava.

Varokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, jotka perustuvat ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin  [materialismiin] eivätkä Kristukseen. Hänessä asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja teillä on tämä täyteys hänessä, joka on kaiken hallituksen ja vallan pää. (RK: Kol. 2:3-10)

Syntiinlankeemuksen seurauksena Jumala langetti rangaistuksen koko luomakunnalle, ei siis pelkästään ihmiselle. Tällöin geneettinen tieto alkoi hävitä. Tieto, josta hän ensin sanoi, että kaikki oli sangen hyvää. Ihminen teki väärin Jumalaa kohtaa ja Jumala otti osan tiedosta pois.

Tämä tiedon tuhoutuminen on menossa yhä. Ihmiseen jokaisessa uudessa sukupolvessa kertyvät yhä moninaisemmat periytyvät sairaudet ovat yksi esimerkki tästä. Sukupuuttoon kuolevat eläinlajit ovat toinen merkittävä tiedon hävittäjä. Myös kaikki muu kuluu pois. Pikkuhiljaa aurinko kuluttaa itsensä loppuu ja sen jälkeen ei ole enää tietoa, mikä aurinkokunta oli aikoinaan ollut.

Raamatun mukaan ensiksi siis tieto kasvoi Jumalan toimesta. Tämän jälkeen se alkoi syntiinlankeemuksessa ensi äkkiä ja sen jälkeen vähitellen vähenemään. Nooan tulva oli yksi suuri tapahtuma, jossa pyyhittiin pois paljon geneettistä tietoa, mutta senkin jälkeen ja yhä nykyään tietoa katoaa eikä sille voi mitään.

Ja: "Sinä, Herra, olet alussa perustanut maan, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja. Ne kaikki katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kaikki vanhenevat kuin vaate. Kuin viitan sinä käärit ne kokoon, kuin vaatteen, ja ne muuttuvat. Mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu."  (RK: Hepr. 1:10-12)

Nyt jos vertaat evoluutiota ja luomista tiedon määrän lisääntymisen tai vähenemisen valossa, huomaat sen yhden suurimman ja yksiselitteisimmän eron näiden kahden maailmankatsomuksen välillä. Toisen mukaan tieto lisääntyy itsestään koko ajan. Toisen mukaan se vähenee koko ajan ja on alun perin syntynyt älykkään ulkopuolisen toimijan toimesta eli tietoa on injektoitu tähän maailmankaikkeuteen ulkoapäin tämän maailmankaikkeuden ulkopuolella olevan älykkään toimijan toimesta ja hänen suunnitelmansa mukaan.

Kuvaajana tämä tiedon kasvaminen ja väheneminen näyttävät seuraavalta:

Evoluution mukaisesti:

 Raamatun mukaisesti:

Kuvaajat kertovat hyvin, miten Raamatun mukainen luominen ja evoluutiomalli ovat kaksi täysin vastakkaista maailmankatsomusta.

Elämän perusta on solu

Solu on maailman ihmeistä suurin. Biologisen elämän perusyksikkö. Se sisältää potentiaalin kaikkeen elämään. Kaikki elämä perustuu samaan koodiin, samoihin muutamaan sataan tietojenkäsittelykoneeseen, pienen pieneen atomitason nanorobotteihin. Elämä on solutasolla hyvin samankaltaista, koska kaikki on saman suunnittelijan kädestä.

Solussa on omat:

• tieverkot ja varastot,
• Kommunikaatioverkostot ja tietovarastot,
• Jätehuolto ja roskakuskit,
• Tehtaat ja robotit, satojatuhansia erilaisia,
• Voimalaitokset ja energiansiirto,
• Kaupunginportit ja portinvartijat,
• poliisit, sairaalat, korjaajat, lämmittäjät ja jäähdyttäjät,
• vesi- ja viemäriverkostot,
• vaarallisten aineiden kuljetukset ja ongelmajätteiden hävitys,
• tärkeiden aineiden kierrätys,
• puolustusmuurit ja hyökkäyskalusto,
• moninkertaiset turvallisuuskäsittelyt,
• viruskirjastot ja kaikkea muuta mitä vielä ei ymmärretä.

Solu on jatkuvasti käynnissä. Siellä ei koskaan ole yötä niin kuin miljoonakaupungissa. Koska se on hyvin pieni (juuri mitään ihmisen solua ei voi nähdä silmällä), siellä asiat tapahtuvat hyvin nopeasti. Jos solu olisi oikeasti suurkaupungin kokoinen, kaikki liikkuisivat siellä lähes valonnopeudella. Tästä huolimatta se pystyy johonkin hyvin ihmeelliseen, johonkin mihin suurkaupunki ei koskaan pysty. Se pystyy jakaantumaan ilman, että mikään sen toiminto häiriintyy. Toiminta jatkuu jakaantumisen jälkeen kahdessa uudessa solussa kuin mitään merkittävää ei olisi tapahtunutkaan. Juuri jakaantuminen on elämän perusedellytys. Biologinen elämä on jotain, mikä pystyy kopioimaan itsensä.

Hän, joka pystyi rakentamaan tämän merkillisen monimutkaisen ja täsmälleen järjestäytyneen solun, pystyi rakentamaan myös ihmisen, yhdellä kertaa, alusta loppuun, samanaikaisesti. Hän ei tarvitse siihen mitään evoluutiota, kehittämistä kuoleman avulla.

Suunnitteluesimerkkejä eläimissä

Monet eläimet ovat käsittämättömän hienosti suunniteltuja. Tässä lähes loputtomasta kirjosta vain muutamia esimerkkejä.

• Kirahvi. Tämä maailman korkein eläin omaa pienimmät verisolut. Jos sen verenkierto olisi kuin ihmisellä, se kuolisi kumartuessaan juomaan verenpaineen noustessa päässä. Sen suhteettoman suuri sydän pystyy pumppaamaan verta viiden metrin korkeuteen suurella paineella. Niin suurella, että verisuonet sen jaloissa räjähtelisivät, jos ne eivät olisi luun ja kalvon välissä. Tämä taas vaatii sen, että verisolut ovat pieniä. Sen kaulavaltimoissa ja -laskimoissa on venttiilit, jotka nopeasti laskevat verenpainetta sen kumartuessa juomaan.
• Mustekala. Sen silmä on hyvin samanlainen ihmisen silmän kanssa (ja ei ole edes evoluutio-opin mukaan ihmisen sukulainen millään tavalla!). Sen genetiikka on niin ihmeellinen, että 30 tiedemiestä julkaisi tutkimuksen siitä, ettei se ole kehittynyt evoluution avulla maassa, vaan tullut sellaisenaan avaruudesta. Niin huonosti se sopii minkään muun sukulaiseksi. Se pystyy mm. editoimaan DNA:tansa. Sen älykkyys on havaittu korkeaksi erilaisissa testeissa mm. se oppii avaamaan kierteellisen purkinkannen.
• Linnut. Linnut eivät hikoile, vaan niiden jäähdytys on hoidettu onttojen luiden avulla. Ontot luut ovat myös kevyemmät. Niiden keuhkot toimivat kahteen suuntaan - täten ne eivät milloinkaan hengästy. Ne pystyvät lentämään nukkumatta päiväkausia. Ne suunnistavat maan magneettikentän mukaan. Muodostelmassa lentäen ne pystyvät säästämään 15% energiaa. Linnun sulka on aerodynaaminen ja rakenteellinen ihme. Linnun luiden mekaniikka on käsittämättömän hienoa suunnittelua, jotta sen kroppa ei heilu ylös ja alas vastakkaisiin suuntiin siipien liikkeiden kanssa.
• Sarvivalas. Vain vähän aikaa sitten saatiin selville, että tämä yksisarvista muistuttava valas käyttää pitkää sarveaan äärimmäisen tarkkaan kaikuluotaukseen. Nyt ihminen on kopioimassa sen toiminnallisuutta omaan tarkoitukseensa. Samanlaista tutkimusta tehdään kaikkialla: tutkitaan miten luonnon ihmeistä oppia ottamalla voisi rakentaa parempia koneita.   
• Virus. Tämä suurta proteiinikonetta muistuttava geenipankki ei pysty lisääntymään yksin. Silti sillä on äärimmäisen tärkeä tehtävä: ilman sitä bakteerit täyttäisivät maapallon muutamassa kuukaudessa. Se siis rajoittaa bakteerien lisääntymistä holtittomasti.
• Hiilen ja hapen kierto. Tasapaino vallitsee myös kasvien ja eläimien välillä. Jos eläimet eivät tuottaisi hiilidioksidia, kasveilta loppuisi raaka-aina nopeasti. Ja taas jos kasvit eivät tuottaisi sokereita ja muita ravintoaineita, eläimet eivät voisi elää.

Vastaavia suunnitteluesimerkkejä on eläinkunta ja kasvikuntakin täynnä. Hämmästyttävintä on, että niitä tulee vastaan paikoissa, joissa ei koskaan arvaisin. Kuten syvällä valtamerten syvänteissä, joissa elää värikkäitä, valoatuottavia kaloja, planktoneja ja kasveja. Koralliriutat ovat värikkäitä akvaarioita, joissa vastaan tulee eläimiä, jotka ovat ihan kuin kasveja ja kasveja, jotka ovat ihan kuin eläimiä. Syvällä maan sisässä on bakteereja kuten myös merenpohjan kuumissa lähteissä. Maapallo on elämän läpitunkema. Siitä huolimatta ihminen ei ole pystynyt synnyttämään edes alkeellisinta elämää itse suunnitellen. Elämää tulee vain elämästä. 

Jumala loi äärettömän suuren avaruuden ja yhtä paljon elämän moninainen rikkaus maanpäällä julistaa hänen kunniaansa.  

8. Neljäs päivä - Avaruuden mysteerit

Jumala sanoi:

"Tulkoon taivaanavaruuteen valonlähteitä erottamaan päivän yöstä. Olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, päiviä ja vuosia, ja olkoot ne taivaanavaruudessa valonlähteinä valaisemassa maata."

Näin myös tapahtui.

Jumala teki kaksi suurta valonlähdettä, suuremman valonlähteen hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä,

sekä tähdet.

Jumala pani ne taivaanavaruuteen valaisemaan maata, hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon ja pimeyden toisistaan. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. Tuli ilta ja tuli aamu, neljäs päivä oli mennyt. (RK: 1. Moos. 1:14-19)

---------------------------------------------------------------------------
Muut artikkelit Luomiskertomuksesta:

1. Johdanto - Onko Raamatun Luomiskertomus kirjaimellinen?

2. Aika alkoi - Alussa... 

3. Ensimmäinen jae - Alussa Jumala loi taivaat ja maan 

4. Toinen jae - Maailma ilman järjestystä 

5. Ensimmäinen päivä - Tulkoon valkeus 

6. Toinen Päivä - Onko maa litteä?  

7. Kolmas Päivä - Elämän Koodin Luominen

-------------------------------------------------------------------------

Michael Angelo - Auringon Luominen

Ei voi mitenkään järjellisesti perustella kasvien luomista ennen aurinkoa ja juuri siinä on Luomiskertomuksen suurin järjellinen peruste: ihminen ei olisi tätä näin kirjoittanut. Silti voidaan kysyä, onko luomisjärjestykselle jokin muu peruste, kuin se todistus, että sitä ei olla loogisesti kehitetty?

Tavallaan siihen oli jo vastaus edellisessä artikkelissa, joka käsitteli milloin mitäkin tuli valmiiksi. Kun Jumala katseli kaikkea luomaansa ja sanoi, että se oli hyvä, se myös tarkoitti, että se oli valmis. Ensimmäisenä päivänä valmistui valo, ja se oli hyvä, toisena ei valmistunut mikään, joten mikään ei ollut 'hyvä'. Kolmantena päivänä työ veden ja maan kanssa tuli päätökseen ja se oli hyvä, samoin kasvit luotiin, mutta aurinko ei vielä ollut hyvä. Sen sijaan työ auringon (ja tähtien sekä planeettojen) kanssa saattoi olla käynnissä jo ensimmäisestä päivästä alkaen, kun valokin luotiin. Ne siis valmistuivat neljäntenä päivänä.

Kaikki luomisesta opettavat eivät ole tästä yhtä mieltä kanssani, sillä monen asiaan perehtyneen mielestä sekä auringon luomisen alku ja loppu olivat neljäntenä päivänä ja että vain veden luominen ja järjestäminen kesti kaksi päivää. Tästä kaikesta emme voi saada täyttä varmuutta. 

Juutalaisille nämä 'hyvä'-siunaukset ovat niin tärkeitä, että he pitävät tiistaita kahden siunauksen päivänä. Siksi juutalaiset häät ovat monesti tiistaisin. Tiistai tulee siitä, että heidän viikon ensimmäinen päivänsä on sunnuntai ja siten luomisen ensimmäinen päivä on sunnuntai ja sabatti on lauantaina eli viikon viimeisenä päivänä. 

Jumala loi valonlähteet taivaanavaruuteen, siis raqiaan. Samaan missä linnut lentävät ja jonka ulkopuolella ovat ne erotetut vedet. Toisen päivän kuvauksessa käsittelimme tätä jo tarkoin. Aurinko ja kuu luotiin erottamaan päivän yöstä, antamaan valoa ja myös osoittamaan aikoja, vuosia ja kuukausia. Yö ja päivä ovat meille itsestään selvyys, mutta oletko koskaan miettinyt, miksi joka yö pitää nukkua?

Yö ja päivä ovat hyvin tärkeä osa sitä suunnitelmaa, minkä Jumala loi.  Yö ja päivä ovat käsitteitä ihmiselle - eivät Jumalalle. Hän ei koskaan nuku. Hänen 'aivonsa' eivät ole sidottu materiaan ja ne eivät tarvitse yötä rakentuakseen, kuten on biologisten aivojen osalta.

sillä niin paljon kuin taivas on maata korkeampi, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. (RK: Jes. 55:9)

Aika

Taivaankappaleet osoittavat sekä aikaa, mutta ovat myös Jumalan kello ja viisarit osoittamaan eri juhlahetkiä ja aikakausia sekä maailman historian tapahtumia.

Jumala sanoo, että katsokaa aika taivaankappaleiden liikkeistä, mutta mitä me teemme? Katsomme aikaa ranteesta tai puhelimestä: atomeista, ja olemme saattaneet itsemme monella tapaa vaikeuksiin.

Vuonna 1967 sekunnin määritelmä muutettiin niin, että aikaa mitataan atomista ja sen säteilystä, ei enää auringosta. Nyt tässä on sellainen ongelma, että nämä kaksi menetelmää eivät anna samaa tulosta kaikissa tilanteissa!

Atomikello on riippuvainen niin atomin nopeudesta kuin gravitaatiokentän voimakkuudesta. GPS paikannus todistaa tästä ongelmasta joka hetki. Jollei maata kiertävällä radalla olevan satelliitin atomikellon aikaa koko ajan korjattaisi suhteessa vastaavaan maassa olevaan kelloon, niin paikannus alkaisi hyvin nopeasti heittämään satoja metrejä.

Einstein jo aikoinaan kertoi, että aika on suhteellista ja näin on nimenomaan atomiajan suhteen. Atomikello käy sitä hitaampaa mitä nopeampaa atomi liikkuu ja taas toisaalta sitä nopeampaa, mitä pienemmässä gravitaatiokentässä se on.

Kun Jumala kertoi, että hän loi maailman kuudessa päivässä, hänen täytyi tarkoittaa sanansa mukaan nimenomaan planeetta-aikaa. Maa pyörähti silloin kuusi kertaa akselinsa ympäri. (2. Moos 20:11)

Meidän on hyvin vaikea tietää, tai edes arvata, miten atomiaika käyttäytyi luomisviikolla. Mahdollisesti se kävi todella nopeasti. Tämä ainakin selittäisi joitakin ilmiöitä, joiden avulla nykyään perustellaan maailman miljardien vuosien ikää. Kuten esimerkiksi kaukaa tulevaa valoa, jonka siis yleensä ymmärretään samalla tulevan  kaukaa menneisyydestä, vaikka näin ei välttämättä ole.

Kuinka valo kaukaisista tähdistä on ehtinyt tulla maapallolle?

Raamatun tekstistä on johdettavissa, että luominen tapahtui noin 6 000 vuotta sitten. Palaamme myöhemmin miten tämä lasketaan Raamatun avulla. Jos pelkästään Linnunrata on 100 000 valovuotta laaja, niin miten 6 000 vuodessa on valo linnunradan toiselta puolelta ehtinyt saavuttaa meidät?

Ensinnäkin on todettava, että ateistisessa alkuräjähdysteoriassa on sama ongelma. Siinä materian olisi aluksi oltava liikkunut yli valonnopeutta. Tämä on inflaatioteoria, joka on keksitty selitys paikkaamaan kaikki aukot alkuräjähdysteoriassa. Vastaukseksi tähän annetaan, että avaruus itsessään laajeni, aine ei liikkunut 'mihinkään'. Tällöin käy kuin kahdelle pisteelle ilmapallossa, kun siihen puhalletaan ilmaan. Vaikka pisteitä ei siirretä, niiden etäisyys kasvaa pallon täyttyessä. Tarjoan samaa selitystä takaisin: Kun Jumala levitti taivaat, hän ei siirtänyt tähtiä, vaan venytti ja pingotti, niin kuin sana sanoo, taivaanavaruutta (kts. alla Raamatun kohdat taivaiden levittämisestä).

Hyvin kovassa gravitaatiokentässä aika lähes pysähtyy, kun taas pienessä se käy paljon nopeammin. Valonnopeus on aina suhteessa aikaan vakio. Jos siis kello toisaalla käy hitaasti ja toinen kello toisaalla nopeasti, niin miten tarkkailija hitaalla kellolla kokee valon liikkeen siellä, missä kello käy nopeasti? Jos maapallo oli luomisen yhteydessä syvässä gravitaatiokentässä ja taas muut tähdet huomattavasti pienemmässä, niin meistä ajatellen valo sieltä kaukaa tulee meitä kohti huomattavasti nopeammin kuin 300 000 km/s, mutta koska valon nopeus ei voi ylittää tätä, meistä näyttää, että se on lähtenyt liikkeelle paljon aikaisemmin - meistä näyttää siis, että se on lähtenyt liikkeelle jo ennen maailman luomista, vaikka näin ei ole. Virhe tulee siitä, että Jumala levitti taivaat, ja tällöin tähdet joutuivat eri inertiakoordinaatistoon kuin maa ja niiden aika muuttui meistä katsoen juuri niiden etäisyyden mukaisesti.

Emme edes tiedä miten aika ja valo käyttäytyvät tähtien välisessä avaruudessa, jossa painovoimakenttä on pieni. Painovoimavaikutus vähenee etäisyyden neliöön (etäisyys kertaa etäisyys) eli sen vaikutus pienenee hyvin nopeasti.

 Kysymys on siis siitä, kenen kelloa käytetään.

Raamattu sanoo 17 kertaa, että Jumala levitti taivaat - tässä osa niistä kohdista:

Pohjoiset taivaat hän levittää tyhjyyden yli, ripustaa maan olemattoman päälle.  (RK: Job 26:7)

Herra verhoutuu valoon kuin viittaan, hän levittää taivaat kuin teltan.  (RK: Ps. 104:2)

Hän istuu korkealla maan piirin yläpuolella, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat. Hän levittää taivaan kuin harson, pingottaa sen kuin teltan asuttavaksi.  (RK: Jes. 40:22)

Näin sanoo Jumala, Herra, joka loi taivaan ja kaarrutti sen, joka muovasi maan ja mitä siitä versoo, joka antoi henkäyksensä maan ihmisille ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat:  (RK: Jes. 42:5)

Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, joka muovasi sinut jo kohdussa: Minä olen Herra, minä olen tehnyt kaiken. Yksinäni minä pingotin taivaan auki, levitin maan paikoilleen - kuka oli minun kanssani?  (RK: Jes. 44:24)

Minä olen tehnyt maan ja luonut ihmisen maan päälle. Minun käteni levittivät taivaan auki, minä annoin käskyni kaikille sen joukoille.  (RK: Jes. 45:12)

Minun käteni on perustanut maan, minun oikea käteni on levittänyt taivaan auki. Minä kutsun niitä, ja siinä ne ovat. (RK: Jes. 48:13)

ja unohdat Herran, joka on sinut tehnyt, joka on levittänyt taivaan auki ja laskenut maan perustukset, … (RK: Jes. 51:13)

Herra on tehnyt voimallaan maan, valmistanut viisaudellaan maanpiirin ja levittänyt ymmärryksellään taivaat.  (RK: Jer. 10:12)

Ennustus, Herran sana Israelista. Näin sanoo Herra, joka on levittänyt taivaat ja perustanut maan ja joka on luonut ihmisen hengen hänen sisimpäänsä:  (RK: Sak. 12:1)

Ennen levitystä on tähtien materian ollut oltava lähempänä toisiaan. Tällöin gravitaatiokenttä on ollut hyvin suuri ja se on vaikuttanut ajan kulkuun. Nyt jos maapallo on maailmankaikkeuden keskuksessa, josta levitys tapahtui kaikkiin suuntiin, niin silloin maapallo on myös luomisen alussa gravitaatiokeskuksessa, joka vaikuttaa atomiajan kulkuun hidastavasti. Kuinka paljon, sitä on mahdotonta sanoa, mutta on spekulatiivisia laskelmia ja oletuksia, että se hyvin olisi riittänyt siihen, että valo kaukaisista tähdistä ehtii tänne sinä aikana, kun maa on kiertänyt auringon muutama tuhat kertaa.

Einsteinin suhteellisuus teoria vielä sanoo, että mikään materia ei voi liikkua valon nopeudella, koska silloin sen massa kasvaisi äärettömäksi. Kun lisäksi matkaajan kello hidastuu mitä nopeampaa kulkee, olemme asioissa, jotka ovat hyvin ongelmallisia ymmärtää. Tätä on kuvattu kaksoskokeella kuvatulla tarinalla. Oletetaan, että maassa syntyy kaksoset. Toinen niistä lähtee avaruusmatkalle aurinkoa lähinnä olevalle tähdelle Alfa Centaurille. Valonnopeudella matka kestäisi 4.5 vuotta, mutta koska se on mahdotonta, niin valitaan matkustusnopeudeksi puolet siitä. Tällöin matka sinne kestää 9 vuotta ja takaisin toiset 9 vuotta eli yhteensä 18 vuotta. Mutta koska aika on suhteellista niin matkustaja ei koe tätä matkaa näin pitkäksi. Hänen kellonsa käy hitaammin. Kun hän takaisin palattuaan tapaa kaksoisveljensä, joka on 18 vuotta vanhempi, on hän itse vanhentunut vain 13 vuotta. Ihmeellistä. Mutta tätä tarinaa voidaan vielä jatkaa: kuinka monta kertaa matkusta näki kaukoputkellaan maapallon kiertävän auringon? 18 kertaa vai 13 kertaa kuten hänen kellonsa osoittaa? Tietenkin 18 kertaa. Hänen mielestään vain maapallo liikkui kovin nopeasti. Tässä on juuri atomiajan ja planeetta-ajan ero.

Myönnän toki, että edellä oleva on hyvin suppea katsaus niinkin vaikeaa aiheeseen kuin ajan suhteellisuuteen, jota vain vajavaisesti ymmärrän. Avaruusajan havainnoiminen on hyvin vaikeaa, koska emme koskaan ole ihmiskuntana olleet kovinkaan kaukana auringosta. Voimme ainoastaan tutkia tähdistä tulevaa valoa ja hiukkassäteilyä ja nämä molemmat altistuvat matkallaan ajan suhteellisuuden voimille.

Maa - avaruuden keskipiste

Avaruus näyttää maapallolta katsoen joka suuntaan samanlaiselta ja yhtä suurelta. Tämä on ongelma kosmologeille, koska näyttää siltä, että lopulta maa onkin universumin keskipiste. Tästähän kirkko ja Galileo kiistelivät aikaisemmin pienemmässä mittakaavassa: onko maa aurinkokunnan keskus vai aurinko. Tiede on tuonut meille Galileonkin jälkeen sadoin todistein totuuden siitä, että Maa kiertää aurinkoa. Siitä huolimatta, on edelleen mahdollista, että olemme kutakuinkin universumin keskellä. Kieltääkseen tämän kosmologit ovat valinneet käsitteen, että avaruus näyttää jokaisesta avaruuden pisteestä samanlaiselta, mutta tämä on vain valinta - tarina oikeastaan. Luonnollisesti sitä ei olla voitu todistaa, kuten edesmennyt pyörätuolistaan tunnetuksi tullut ajattelija asian ilmaisi:
 

Stephen Hawking:

Now, at first sight all this evidence that the universe looks the same whichever direction we look in, might seem to suggest that there is something special about our place in the universe.

In particular, it might seem that, if we observe all other galaxies to be moving away from us, then we must be at the centre of the universe.

There is, however, an alternative explanation. The universe might look the same in any direction as seen from any other galaxy too. This, as we have seen, was Friedman’s second assumption. We have no scientific evidence for or against this assumption. We believe it only on grounds of modesty. It would be most remarkable if the universe looked the same in every direction around us, but not around other points in the universe.

P47, A Brief History of Time

[Vahvennettu osuus suomeksi: Meillä ei ole tieteellistä todistusta puolesta tai vastaa (maapallon sijaintiin universumissa). Me uskomme sen vain vaatimattomuutemme tähden (ettei se ole keskipisteessä).]

Samasta asiasta koko laajenevan universumin käsitteen kehittäjän E.P. Hubblen ajatus, joka selvästi osoittaa, että se on todistamaton alkuoletus, ei teorian lopputuloksen todistus:

‘Such a condition [red shifts] would imply that we occupy a unique position in the universe … But the unwelcome supposition of a favoured location must be avoided at all costs … [and] is intolerable … moreover, it represents a discrepancy with the theory because the theory postulates homogeneity.’

Hubble, E.P., The Observational Approach to Cosmology The Clarendon Press, Oxford, UK, pp. 50–59, 1937

[Vahvennettu suomeksi: (maapallon) suosiollista sijaintia pitää välttää millä hinnalla tahansa. ]

On siis selvää, että käsitys siitä, ettei maapallo olisi maailmankaikkeuden keskuksessa, on pelkkä ateistien oletus. On paljon uusiakin todisteita, mitkä osoittavat, että maapallolla on erityisasema. Niitä vain ei voida asetella niin, koska se yksiselitteisesti olisi yliluonnollista - luonnollisen vastakohta siis Jumalan kieltäjän mielestä.

Kuinka Suuri on sinun Jumalasi?

Jos olet lentänyt lentokoneella pilvettömällä taivaalla, voit saada pienen ymmärryksen siitä, kuinka iso maapallo on.  Kaikki me olemme kuulleet vertauksen appelsiinista ja nuppineulan päästä. Aurinko on appelsiini ja maapallo nuppineulan pää. Aurinkoa lähin tähti on hyvin kaukana, maasta katsoen se on vain pieni piste taivaalla. Jos aurinko olisi appelsiinin kokoinen ja Helsingissä, olisi tämä lähin tähti ehkäpä Pariisissa. Muurahaiselle, joka siis olisi paljon maapalloa suurempi, olisi tämä matka aivan liian pitkä suoritettavaksi.

Kaiken kaikkiaan sellaisia tähtiä kuin aurinko on linnunradassa, kotigalaksissamme, satoja tai jopa tuhat miljardia ja ne ovat keskimäärin hyvin kaukana toisistaan. Tuhat miljardia on iso luku. Paljon miljoonaa isompi, joka sekin on jo paljon tähtiä. Paljaalla silmällä kun näkee vain noin 3 000 tähteä.

Miljoona sekuntia on 12 päivää, mutta miljardi sekuntia on 32 vuotta! Tuhat miljardia sekuntia on sitten 32 tuhatta vuotta.  Tuhat miljardia tähteä on siten paljon tähtiä, joista jokainen on hyvin iso ja hyvin kaukana toisistaan. Suuresta tähtien lukumäärästä huolimatta avaruus on pääasiassa tyhjää täynnä. 

Koti galaksimme Linnunratakin on siis hyvin iso: valoltakin menee sen halki kulkemiseen 100 000 vuotta. Ja valo sinänsä kulkee 300 000 km sekunnissa, joka tämäkin on jo ihmiselle kovin pitkä matka. Keskimäärin se on siis yhtä paljon kuin autoilla ajetaan niiden koko eliniässä 15-vuodessa.

Nyt on sellainen ongelma, että näitä ymmärryksellemme liian isoja galakseja on muitakin kuin tämä meidän kotigalaksimme Linnunrata. Maailmankaikkeudessa niitä on kaikkiaan arviolta tuhat miljardia. Jälleen tämä turhan iso luku. Ja ne ovat toisistaan hyvin kaukana. Tämä tekee sen, että maailmankaikkeus on hyvin iso. Voiko mikään olla enää sitä suurempi?

Onko sinun Jumalasi suurempi kuin tämä kohtuuttoman iso maailmankaikkeus? Jos koet, että Jumalan on oltava pienempi kuin maailmankaikkeus, koska mikään ei voi olla niin iso, niin et voi koskaan ymmärtää luomiskertomusta. Maailmankaikkeuden on (kuvainnollisesti) mahduttava Jumalan käsien väliin, vain siten voi olla mahdollista, että Jumala on sen luonut.

Aurinkokunta

Auringon luomista ei voida ohittaa kommentoimalla myös lyhyesti koko aurinkokuntaa ja sitä onko se tullut itsestään vain luotuna. Aurinkokunta koostuu keskustähteä kiertävistä planeetoista: Merkurius, Venus, Maa, Mars, Jupiter, Saturnus, Uranus, Neptunus ja Pluto.

Tieteellinen malli kertoo, että aurinkokunta muodostui pölypilvestä, joka alkoi pyörimään niin, että aurinko muodostui keskelle ja kiviplaneetat lähelle aurinkoa ja kaasuplaneetat kauemmaksi. Kaikki muodostuivat samaan tasoon. Tätä kutsutaan myös nebula-hypoteesiksi. On useita todisteita, että tämä ei ole mahdollista, mutta koska parempaakaan selitystä ei ole, käytetään tätä yhä esimerkiksi oppikirjoissa.

Seuraavassa lyhyt kiertomatka planeettojen kertomana.

Merkurius - Aurinkoa lähinnä oleva planeetta on kuun kaltainen ja kokoinen. Se on hyvin tiivis, niin tiivis, ettei se sovi nebula-hypoteesiin. Myöskään sillä ei pitäisi olla magneettikenttää, koska se on niin pieni (ja vanha), mutta sillä on, vaikka sillä ei ole sulaa ydintä. Vuonna 2008 Messenger satelliitti tutki sitä ja havaitsi magneettikentän kaikkia sekulaarin tieteen ennakkoarvioita vasten.  Kuitenkin sen magneettikenttä vähenee niin nopeasti, ettei sitä enää pitäisi olla, jos se olisi erityisen vanha. 

Venus - on hiilidioksidi pilvien peittämä uunin kuuma kiviplaneetta. Kutakuinkin maan kokoinen ja samoista aineista muodostunut paitsi ilman vettä. Siellä tosin sataa - rikkihappoa. Sillä ei ole magneettikenttää eikä kuuta. Lopulta siis hyvin erilainen kuin maa - miksi? Se pitäisi olla syntynyt samankaltaiseksi kuin maa, koska on maan naapuri. Sen pinta näyttää nuorelta, koska siinä on vain vähän kraattereita muihin planeettoihin verrattuna eli sen pinta on uudistunut vain vähän aikaa sitten.

Maa - on erityisen erityinen planeetta. Ei ole toista samanlaista. Maan magneettikenttääkään ei osata selittää. Sekin heikkenee 1400 vuoden puolittumisvauhdilla. Vanhimmillaan magneettikenttä voi olla vain 20 000 tuhatta vuotta vanha ja on hyvin tärkeä elämälle, sillä se suojaa elämää avaruus- ja auringonsäteilyltä. Se poistuminen hitaasti tuhoaisi elämän samaa tahtia. 24 tunnin kiertonopeus on optimaalinen: lämpötilat pysyvät tasaisena ja tuulet kohtuullisina. 70% pinnasta on vettä - jos merenpohja olisi maanpinnan tasolla olisi vettä lähes 3 km syvyydeltä kaikkialla! Vesi on suuri ongelma nebulahypoteesille, sitä ei pitäisi olla. Sen mukaan maan piti muodostua ilman vettä. Mutta kaikki havainnot kertovat, että vettä on ollut maassa aivan alusta asti.  Kaikki yksityiskohdat maasta kertovat, miten se on hienosäädetty elämälle.

Maan kuun liike nostaa vuoroveden ja tämä on elintärkeä elämälle meressä. Jos kuu olisi kaukana, liike olisi liian vähäistä, ja jos lähempänä, vuorovesi olisi liian voimakasta. Kuu on 400 kertaa pienempi kuin aurinko, mutta aurinko on 400 kertaa kauempana, joten auringon pimennys on täydellinen. Maa on ainoa planeetta, missä voi nähdä täydellisen auringonpimennyksen - sattumaa?

Mistä kuu tuli? Kuukivet ovat erilaisia kuin maan kivet, eli kuu ei voinut tulla maasta. Samasta syystä maa ja kuu eivät voineet tulla samasta kaasupilvestä. Jolloin ainoaksi mahdollisuudeksi jää, että se vain ilmestyi. Kuun tomussa on vesimolekyylejä ja se ei ole mahdollista, jos kuu olisi syntynyt asteroidin törmäyksestä maahan. Kuu on yhä geologisesti aktiivinen ja päästää kaasuja sisästään. Kuukin on siis nuori. Kuu myös etääntyy maasta noin 3 cm vuodessa - vuoroveden liikkeen vuoksi. 1.2 miljardia vuotta sitten kuu olisi koskettanut maata.

Mars - maan kaksoisplaneetta on pelkkää autiomaata. Sen ilmakehä on niin ohut, että se kiehuttaisi veden nopeasti avaruuteen. Kuitenkin sen pinnanmuodot näyttävät siltä, kuin siellä olisi ollut vettä. Jopa niin paljon, että tutkijat ovat sitä mieltä, että se on ollut kokonaan veden peittämät. Vedenpaisumuskatastrofi siis sallitaan kuuhun, mutta ei maahan, jonka pinnasta vesi yhä peittää 70%.

Jupiter - on planeettojen kuningas. Suuri kaasuplaneetta, jolla on erityinen rooli maan suhteen: suojaa sitä asteroideilta suuren vetovoimansa avulla. Jupiterissa on aivan liikaa tiettyjä kaasuja, jotta se olisi voinut muodostua siellä missä se on. Nebula-hypoteesin mukaan nämä kaasut syntyvät paljon kauempana. Jupiterilla on  60 kuuta. Useammalla kuulla on magneettikenttä vastoin evoluutiomallia. Monet Jupiterin kuut ovat kovin erilaisia toisistaan. Miten se on mahdollista, jos ne olisivat tulleet samasta pilvestä?

Saturnus - sen renkaat ovat kaikkien tuntemat. Ne ovat erityiset. Kukaan ei osaa sanoa, mistä ne ovat tulleet ja miten ne voivat olla niin kauniit, ohuet ja leveät. Saturnuksenkaan magneettikenttä ei sovi evoluutiomalliin, sillä se ei voi tulla dynamosta planeetan sisältä. Sen Enceladus kuu sylkee kaasua. Jos se olisi vanha, se ei enää voisi tehdä sitä. Titan kuun kaasukehä taas sisältää metaania ja typpeä. Aurinko hävittää metaania, joten sitä ei enää pitäisi olla, jos se olisi miljoonia vuosia vanha. Titanin pinta on kuiva ja siinä on vain neljä kraatteria!

Uranus -  kiertää auringon 85 vuodessa.  Uranuksen akseli on kallistunut lähes 90-astetta, joten se kierii radallaan eikä pyöri kuten muut planeetat. Nebulateorian mukaan tämä ei mitenkään voi olla mahdollista. Se kiertorata on lähes täydellinen ympyrä. Tämä ei onnistu kuin tarkoin asettamalla. Uranuksellakin on magneettikenttä, mutta sillä ei pitäisi olla. Kreatonisti Humphrey on ennustanut oikein jokaisen planeetan magneettikentä, kun taas sekulaarit tiedemiehet väärin. 

Neptunus - auringon valolla vie 4 tuntia saavuttaa se. Se on lämpimämpi kuin oletettiin ja heijastaa kaksin kertaisen määrän lämpöä, mitä saa auringosta. Silläkin on magneettikenttä, joka on samoin kääntynyt kuten urannuksella. Näin kaukana näin isojen planeettojen muodostuminen vaatisi 17 kertaa enemmän aikaa muodostuakseen kuin niillä on ollut nebulamallin mukaan. 

Evoluutioajatus selittää kaikki nämä poikkeukset sillä, että niihin osui asteroideja ja ne teki muutokset - siinä kaikki.

Aurinkokunnassa kaikki näyttää siltä, että se on luotu.

Viitteet:

1. Chuck Mislerin oiva selitys ajasta: https://www.youtube.com/watch?v=CRlyF_cx2y8
2. Lisää avaruuden luomiseen viittaavista todistuksista: https://www.creationastronomy.com/

7. Kolmas päivä - Elämän Koodin Luominen

Kolmannesta päivästä Raamattu sanoo:

Jumala sanoi: "Kerääntykööt taivaan alla olevat vedet yhteen paikkaan, ja tulkoon kuiva alue näkyviin." Näin myös tapahtui. Jumala nimitti kuivan alueen maaksi, ja vesien kerääntymispaikan hän nimitti mereksi.

Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

Jumala sanoi: "Tuottakoon maa kasvillisuutta, siementä tekeviä ruohoja ja hedelmäpuita, jotka kantavat maan päällä lajiensa mukaista hedelmää, jossa on niiden siemen." Näin myös tapahtui. Maa tuotti kasvillisuutta: ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan ja puita, jotka kantoivat lajiensa mukaista hedelmää, jossa oli niiden siemen.

Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

Tuli ilta ja tuli aamu, kolmas päivä oli mennyt (RK: 1. Moos. 1:9-13)

Käsittelimme vesien jakamisen kokonaisuudessaan jo toisen päivän yhteydessä, joten siirrymme suoraan  Jumalan näkemykseen siitä, "että niin oli hyvä". Mitä se tarkoittaa?

---------------------------------------------------------------------------
Muut artikkelit Luomiskertomuksesta:

1. Johdanto - Onko Raamatun Luomiskertomus kirjaimellinen?

2. Aika alkoi - Alussa... 

3. Ensimmäinen jae - Alussa Jumala loi taivaat ja maan 

4. Toinen jae - Maailma ilman järjestystä 

5. Ensimmäinen päivä - Tulkoon valkeus 

6. Toinen Päivä - Onko maa litteä?

-------------------------------------------------------------------------

Luomisprosessi

Kaiken kaikkiaan Jumala sanoo seitsemän kertaa, että jokin oli hyvä:

1. päivä) 1:4. Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä;

2. päivä) -

3. päivä) 1:10. Ja Jumala näki, että se oli hyvä. 

3. päivä) 1:12. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

4. päivä) 1:18. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

5. päivä) 1:21. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

6.päivä) 1:25.  Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

6. päivä) 1:31. Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää.

Huomionarvoista on, että toisena päivänä Jumala ei sanonut mistään, että oli hyvä. Eikö Jumala tehnyt toisena päivänä mitään hyvää? Eikö kaikki, mitä Jumala tekee, ole hyvää?

Vastaavasti kolmantena päivänä Jumala sanoo kahdesti, että se oli hyvä.

Mietipä, että teet ystäväsi kanssa keittiöremonttia. Ruuvaat viimeisen kaapinoven paikalle, katsot sitä ystäväsi kanssa ja toteat, että vielä pitää vähän oikaista, jotta se olisi suorassa. Sitten, kun olette oikaisseet, tulette ystäväsi kanssa taas katsomaan sitä vähän kauempaa, katsotte toisianne ja kättelette sanoen: ”No, nyt se on hyvä!” tarkoittaen samalla, että se on hyvä, mutta myös, että se on valmis. Sitä ei enää tarvitse tehdä, ei enää yhtään muutosta, hyvää ei enää tarvitse korjata.

Näin ajatellen on helppo ymmärtää, että miksei toisena päivänä sanottu mistään, että se on hyvä. Mitään ei varsinaisesti valmistunut loppuun asti - se ei silti tarkoita, että jokin olisi huonosti. Jumalan työt veden kanssa jatkuivat ja se työ valmistui vasta kolmantena päivänä. Samasta syystä ensimmäisenä päivänä vain valosta sanottiin, että se on hyvä. Kaikki muu oli vielä kesken. 

Jumala siis sanoo, ettei kaikkea tarvitse saada valmiiksi yhden päivän aikana.

Lisäksi tätä tarkoittaa, että luominen oli prosessi. Siksi voidaan myös päätellä, että jonkin valmistaminen kesti pidempään kuin yhden päivän. 

Myöhemmin Jumala sanoo kerran luomiseen liittyen,  että ei ole hyvä:

Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva".  (1. Moos 2:18)

Ja tästä syystä hän jatkaa luomista ja luo naisen miehelle. Ihminen ei vielä ollut valmis, kokonainen.

Tästä voidaan päätellä, että jotkin asiat kestivät hetken valmistuakseen. Kaaviona se voisi näyttää tältä:

Tässä tähti kuvaa hyväksi julistamista ja sininen viiva asian ”rakentamista”

  

Onko luomisprosessi sama kuin evoluutio?

Totta kai, jos Jumala sanoo, että jokin on hyvä, se sitä myös on eli että se ei ole huono. Se on hyvä. Ja itse asiassa niin hyvä, että tämä sulkee evoluution mahdollisuuden pois. Kehittymistä evoluutiossa tapahtuu kuoleman kautta. Kuolema ei ole hyvä, vaan se on Raamatun mukaan viimeinen vihollinen, joka kukistetaan.

Jumala ei luonut evoluution avulla, koska:

• Evoluutio vaatii, että olosuhteet kilpailuttavat eliöitä ja sopivammat selviytyvät, heikoimmat kuolevat. Jumala sanoo, että pitäkää huoli heikoimmista.
• Kuolema on erottamaton osa evoluutiota. Raamatussa kuolema on rangaistus synnistä.
• Kuolema ei ole ”sangen hyvää”.
• Mutaatiot ja niistä johtuvat sairaudet  eivät ole ”hyvää”.
• Periytyvät sairaudet eivät ole ”hyvää”.
• Fossiilit eivät voi olla ajalta ennen ihmistä, koska se vaatisi kuolemaa ennen syntiinlankeemusta.
• Fossiileissa löydetty myös sairaita yksilöitä.
• Ja toisen eläimen jäänteitä vatsassa.
• Missä Jumala sanoo, että hän loi luomakunnan, joka huutaisi tuskissaan (Room. 8)?! Ei missään.

Sairaudetkaan eivät ole hyvä. Ei edes perinnölliset sairaudet, joten mutaatioitakaan ei aluksi tapahtunut lainkaan. Näin siis ennen syntiinlankeemusta.

Tämän takia esimerkiksi dinosaurusfossiilit, eivätkä muutkaan eläinfossiilit, voi olla ajalta ennen syntiinlankeemusta. Sillä dinosaurusten mahasta on löytynyt toisia eläimiä. Eivätkä ne itsekään olisi voineet kuolla. Jumalan läsnäoleva ja huolehtiva voima oli niin suuri, että mitään pahaa ei voinut tapahtua. Ei edes meteoriitin tippumista tai maanvyöryä, joka olisi tappanut ja peittänyt dinosauruksen. 

Lisäksi syntiinlankeemukseen asti kaikki olivat kasvissyöjiä, tämä oli Jumalan määräys, joka kerrotaan myöhemmin luomiskertomuksessa. (Vasta Nooalle Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala antoi luvan syödä lihaa. Se tosin ei tarkoita, etteikö lihan syömistä olisi tehty jo aikaisemminkin.) Fossiileista on löydetty myös sairaita yksilöitä. Nämä yksin kumoavat sen mahdollisuuden, että Jumala olisi käyttänyt evoluutiota ihmisen kehittämiseksi. Se on yksiselitteisesti Jumalan sanan vastaista.

Saattoi hyvinkin olla, että meteoriitteja oli jo luomisviikolla ja että luonnonolot olivat hyvin haastavat. Saattoi myös olla, että kasveja luonnonolot haittasivat, mutta Raamatun mukaan kasvit kuihtuvat eivätkä kuole siihen tapaan kuin ihmiset ja eläimet. Sanat, joita käytetään kuvaamaan kasvien elämää, ovat eri kuin eläimille. Kasvit ovat Jumalan energiantuottokoneita. Bakteerit ja hyönteiset kuuluvat samaan sieluttomien koneiden luokkaan, joiden elämä on erilaista.

Jumalan suojeleva läsnäolo esti, että luonnonolot eivät tehneet mitään vahinkoa ihmisille tai eläimille. Aadamin kertomus luvussa 2 antaa ymmärtää, että he keskittyivät Eedenin puutarhaan eivätkä juurikaan kiinnittäneet huomiota muualla oleviin tapahtumiin. Ehkä muualla ei tapahtunut mitään merkittävää (tosin kertomus on niin lyhyt, että se ei tätä teoriaa mitenkään todista).

Yhtä hyvin saattaa olla, että näitä katastrofeja ei tapahtunut, vaan että niitä alkoi tapahtua vasta syntiinlankeemuksen jälkeen. Maailman, jopa koko kosmoksen, täytyi olla paljon harmonisempi ennen syntiinlankeemusta kuin nykyään. Planeettojen ja kuiden kraatterit ovat voineet hyvinkin tulla ajalta vasta syntiinlankeemuksen jälkeen.

Kosmologia ja geologia väittää, että planeetat syntyivät kuumina ja sulina palloina, mutta on moni tieteellinen tosiseikka, joka haastaa tämän ajatuksen. Kuten esimerkiksi vesi ja sen runsaus. Lisäksi vedessä on paljon vedyn isotooppia, joka osoittaa veden syntyneen kylmässä ennemmin kuin kuumana  palamalla. 

On todennäköisempää, että monet taivaankappaleet ovat lämmenneet vähitellen sisältä käsin fissioprosessin avulla. Toiset ovat sittemmin polttaneet energiansa loppuun, toiset jatkavat edelleen. Tällöin taivaankappaleiden katastrofaalisesta menneisyydestä kertovat jäljet olisivat siltä ajalta, kun alkuperäinen harmoninen järjestys hajosi synnin seurauksena – taivaat oikeasti järkkyivät silloin.

Kasvien luominen

Jumala loi kasvit kolmantena päivänä. Evoluutio on helppo havaita mahdottomaksi katsomalla tarkoin pelkästään vihreitä kasveja. Niiden väri johtuu lehtivihreästä, joka suorittaa fotosynteesin. Tämä taas on kaiken elämän perusta. Auringonvalo on liian heikkoa, jotta se voisi hajottaa veden vedyksi ja hapeksi ja tämä tarvitaan sokerin muodostamiseksi. Siksi tarvitaan alla kuvassa oleva monimutkainen proteiinimolekyyli, jonka pitää olla juuri täsmälleen rakentunut tuhansista aminohapoista. 

Aminohappoja on 20 erilaista (elävissä olioissa) ja niiden oikea järjestys ja valinta on oltava täydellinen. Vain yksi tarkoin oikein rakentunut proteiini osaa tehdä tarpeellisen eli kaapata fotoneja ja syntetisoida niiden energian, jotta vesimolekyyli voidaan hajottaa. Tämä proteiini pitää olla olemassa ennen kuin eläimiä voi olla, koska se lopulta tuottaa sokeria, joka on ravintona kaikille muille. Luomisella on tarkka järjestys.

Toinen kohta mihin kiinnittää huomiota kasvien luomisessa on, että ne luotiin lajiensa mukaan ja niiden siemenet ovat lajin mukaiset. Tämä on tietysti itsestään selvää meille, joten voikin kysyä, miksi tämä on tärkeä mainita ja jopa toistaa? Kuulostaa kuin Jumala olisi ennakolta jo kertonut, että  yhdestä lajista ei tule toista lajia.

Sana laji (engl. Kind, heprea miyn) on tässä eri asia, kuin miten me nykyisin ymmärrämme lajin. Nykyisin monet biologisiksi lajeiksi nimetyt eivät oikeastaan ole muuta kuin alalajeja tai rotuja, kuten koirarodut. Nämä "luodutlajit" sisälsivät jo kaiken geneettisen informaation, jolla monet eri nykyiset lajit muodostuivat. Lajeja muodostuu ajan kuluessa populaatioiden pullonkaulojen avulla, kun geneettinen moninaisuus laskee.  Esimerkiksi kaikki kaalit ovat yhden ja saman sinappiheinän variaatioita.

Kaalit tulevat samasta sinappiheinästä ilman DNA:n muutoksia pelkällä epigeneettisellä ohjauksella.

Koska maa versoi vihreyttä, olivat kasvit valmiina yhteyttämään tässä vaiheessa ja tarjosivat ravintoa tulevina päivinä. Tämä kertoo myös sen, että kasvit luotiin valmiina, ”aikuisina” niin kuin ihminenkin. Ikään kuin ne olisi kasvatettu valmiiksi Jumalan valtakunnan ”kasvihuoneissa” ja vain istutettu maapallolle. Maa tässä yhteydessä tarkoittaa maapalloa eli kasveja ei luotu ympäri maailmankaikkeutta kaikkialle taivaan tähtien planeetoille.

Viimeistään tässä yhteydessä myös maaperään tuotiin kaikki se humus ja multa, jota kasvit tarvitsevat elääkseen, tai sitten niillä oli kyky silloin irrottaa kaikki tarvitsemansa mineraalit maan tomusta. Maan tomuahan oli, koska on erikseen mainittu, että siitä luotiin ihminenkin. Ja tomu ei ollut kovin kuivaa, olihan maa juuri ollut vesipallo.

Oleellista tässä on se tiedon määrä mikä luotiin geeneihin. Tässä kolmantena päivänä kasvien geeneihin tuli kaikki se tieto, mitä niihin on koskaan tullut. Sen jälkeen tietoa on vain vähentynyt. Risteytymien ja geenien siirtojen kautta uusia lajeja on syntynyt, mutta niissä on uudelleen käytetty jo olemassa olevaa ja tänä kolmantena päivänä luotua geneettistä tietoa. Siten evoluutio ja luominen on täysin päinvastaiset; evoluutiossa geneettinen tieto kasvaa vähitellen tyhjästä. Luomisessa taas tieto on alussa korkeimmallaan ja siitä sitten myöhemmin syntiinlankeemuksen tähden, tieto alkaa mutaatioiden muodossa häviämään. 

Elämän Koodi

Ennen kasvien luomista Jumalan piti kehittää biologinen koodi, jolla "lajiensa mukainen" elämä periytyy jälkipolville. Jokaisella kasvilla on lajinsa mukainen perimä, joka kertoo millainen kasvi sen lajin siemenestä kasvaa. Tämä tarkoittaa, että perimässä on tietoa. Tieto taas pitää aina koodata joillain tapaa. Kirjoitettu teksti, kuten tämä suomenkielinen artikkeli, käyttää suomenkielen merkistöä, sanoja, kielioppia. Pyrin kovasti siihen, että tekstillä on merkitys, ja tavoittelen jopa, että uskosi kasvaa tekstin ansiosta eli uskon, että tekstillä on vaikutus. Näistä koodi rakentuu.

Merkistö

Koodin ensimmäinen ominaisuus on joukko merkkejä. Pitää olla joukko itsenäisiä tunnistettavia kohteita, elementtejä. Tunnistus voi tapahtua millä tahansa tapaa: näkö, tunto, kuulo aistien avulla ihmisen tapauksessa, mutta koneiden tapauksessa myös sähkövaraus (jännite) tai vaikkapa kemiallinen koostumus eli että tietty molekyyli tunnistetaan toisen molekyylin avulla.

Merkkijono

Koodi rakennetaan asettamalla merkkejä peräkkäin. Tulee merkkijono. Järjestyksellä pitää olla jokin sääntö, sillä jos järjestys on satunnainen, niin merkitys katoaa ja koodi ei enää olekaan mitään koodaava.

Sanakirja

Seuravaksi tarvitaan sanakirja, sääntökokoelma - oikeammin sopimus - , joka kertoo, mitkä merkkijonot ovat merkityksellisiä.  Tarvitaan siis merkkijonokirjasto, jossa luetellaan sovitut merkkijonot ja annetaan ymmärtää niiden merkitys.

Kielioppi

Sitten merkityksellisten sanojen keskinäiseen sijoitteluun tarvitaan ohjeet. Näin syntyy kieliopin mukainen lause.

Viestin merkitys

Lauseelle tarvitaan tarkoitus. Mitä se kokonaisuudessaan merkitsee. Tätä ei voida enää luetteloida, sillä kuljettaessa koodin rakennuspolkua ylöspäin vaihtoehtojen määrä kasvaa. Lausetasolla vaihtoehtoja on jo käytännössä lukematon määrä. 

Satunnaisesti kieliopin mukaan rakennettu lause ei merkitse mitään (esim. Tuoli laulaa lämpömittarissa.). Lauseelle antaa merkityksen sen lähettäjä. Lähettäjä taas olettaa vastaanottajan. Ainakin sen verran hän olettaa siitä, että olettaa sen ymmärtävän koodin ja osaavan purkaa viestin itselleen ymmärrettävään muotoon, vieläpä johonkin tarkoitukseen.

Viestin vaikutus

Useimmiten lisäksi lähettäjällä on tarve tehdä jokin vaikutus vastaanottajaan - saada hänet tekemään jotain. Hänellä on halu ja tarve viestiä. Silloin kun viestinnän suorittavat pelkät koneet keskenään, ei niillä tietenkään ole halua tai tahtoa, mutta niiden rakentajalla on ollut viestinnälle jokin tarkoitus.

Elämän koodi

Juuri tällainen koodi on myös solun sisällä DNA:han koodattuna. Sieltä se luetaan RNA:han, RNA viedään ribosomille, joka lukee siinä olevan rakennusohjeen ja rakentaa siitä proteiinin, joka pyörittää tehtäväänsä osana biologista elämää. Ennen kuin elämää on voinut olla olemassa, tällainen koodi on ollut oltava olemassa.

Solun merkistö on A, T, G ja C. Sen sanakirja on mm. se, miten nämä merkit kolmen kirjaimen sarjoissa vastaavat jotakin 20:sta aminohaposta. Ennen kuin RNA päästetään tumasta vastaanottajalle, ribosomille, sen kielioppi tarkistetaan. DNA:ta lukeva tietojenkäsittelykoneisto määräsi rakennettavaksi juuri tietyn proteiinin, jotta tästä solusta tulee osa vaikkapa korvan kuuloluuta. Kaikella tässä oli merkityksensä ja viestin vaikutus oli proteiinin rakentaminen.

Ei elämää ilman koodia

Kaikkien elämänsyntyteorioiden on selitettävä, miten tällainen koodi syntyy. Yksi näistä teorioista on kemiallinen evoluutio, jossa vapaana olevat, mineraaleista lähteneet, molekyylit synnyttävät koodin, niin kuin se nykyisin solun sisällä tunnetaan itsestään, sattumalta.

Elämän synnyn väitetään populaaritiedelehdissä tapahtuvan esimerkiksi, kun meteoriitti törmää maahan. Siinä törmäyksessä pitäisi siis syntyä merkit, sanakirja, kielioppi ja merkitys yhdellä kertaa. Vasta kun tämä koodi on olemassa, on olemassa elämää. Kukaan tosin ei ole esittänyt uskottavaa mallia edes paperilla, miten koodi kaikkine vaiheineen syntyy epäjärjestyksestä. Kuvittele esimerkiksi epäjärjestyksestä syntynyttä sanakirjaa.

Todellisuudessa koodeja syntyy vain älykkään toimijan toimesta. Sattuma ei niitä saa aikaiseksi. Siten Luoja Jumala on ainoa todellinen vastaus elämän synnyttämiseen. Ensimmäiseksi Hän kehitti täydellisen koodin ja talletti sen DNA:han ja sitä ympäröivään koneistoon.