Löytyykö sitä elämää?

Satakunnan Kansa tänään tiistaina 28.2.2017 julkaisi parikin tiedeartikkelia, jotka vaativat kannanottoa.

Näissä artikkeleissa viitataan tutkimuksiin, joissa elämää haetaan toisaalta "omalta takapihalta" (aurinkokunnasta) toisaalta naapuri tähdiltä sekä planeettamme sisältä syvistä kaivoksista. Jälkimmäisen artikkelin johdanto kertoo hyvin, miksi toimittaja oli halunnut nämä artikkelit samalle aukeamalle: "Naican kideluolista löytyneet oudot mikrobit auttavat tutkijoita Maan ulkopuolisen elämän etsimisessä."

Tällaisella asettelulla halutaan ihmisten uskovan, että kun maan alta löytyy "outoa" elämää, niin sitä varmasti löytyy avaruudestakin. Halutaan johdattaa ihmisiä uskomaan tällainen yhteys.

Mitä oikeasti oli kideluolista löydetty elämä? No jokin yksisoluinen bakteerin kaltainen eliö, jolla solun ja solun rakenteiden lisäksi oli DNA. Se mikä sen teki oudoksi oli, että tietokoneista ei löytynyt vastaavaa DNA:ta kokonaisuudessaan.

Tässä pitää nyt olla tarkkana, mikä oli havainto ja mikä oli tutkijan tai toimittajan maailmankuvaan perustuva johtopäätös - niin kuin aina. Havainto oli, että löydettiin tuttuihin solumaisiin rakenteisiin perustuvaa elämään, jolla on aivan tavalliseen DNA:n perustuvat tiedonhallintajärjestelmä. Se, mikä sai otsikon sanomaan hyvin erilaista elämää oli, että ko. eliöt käyttävät ilmeisesti ravinnokseen erilaisia mineraaleja eivätkä yhteytä. No mitä ihmeellistä siinä on? Ei mitään, suurin osa bakteereista ja arkkieliöistä ei yhteytä. Suurin osa niistä käyttää ravinnokseen erilaisia kemiallisia yhdisteitä, joita hajottamalla vapautuu energiaa (Talvivaaran kaivos käyttää bakteereja, jotka syövät mineraaleja.) Energian avulla voidaan rakentaa solun sisäistä energiaa nimeltä ATP, jota taasen tarvitsevat toimiakseen kaikki ne sadat DNA tietojenkäsittelyyn osallistuvat proteiinikoneet. Ja näillä eliöillä pitää olla nämä koneet ja niiden rakennusohjeet ovat DNA:ssa (ja ne arvatenkin ovat samanlaisia kuin muillakin eliöillä).

Siis tämä löytynyt elämä on DNA:han pohjautuvaa hyvin tavallista biologista mikrobielämää, jonka DNA sekvenssi voidaan analysoida - ei mitään hyvin erilaista elämää. Se ettei tietokannoista löytynyt tälle "sukulaista" ei ole lainkaan ihmeellistä. Ensinnäkään kaikille ei vain ole sukulaisia, vaikka evoluutio-oppi sitä kiivaasti vaatii: kirahvilla ei ole sukulaista, kilpikonnalla ei ole sukulaista, papukaijalla ei ole sukulaista - kaikki nämä ovat iso ongelma evoluutio-opille. Toiseksi ei siellä tietokannoissa ole ylipäätään kuin murto-osa olemassa olevista mikrobeista.

Tällä tavalla tutkijat vain keräävät huomiota eli rahoitusta. Valitettavasti siinä samalla levitetään faktoina pelkkiä iltapäiväunia.

Mitenkä tämä sitten oikeasti auttaa löytämään elämää muualta avaruudesta? Ei mitenkään - näillä kahdella asialla ei vain ole mitään yhteyttä. He haluavat vain ihmisten uskovan, että jotain ihmeellistä löytyy avaruudestakin. Jälleen saadakseen rahoitusta työlleen - verovaroista tietenkin.

Jos avaruudessa olisi älykästä elämää (mikrobit eivät ole tässä mielessä älykästä elämää) niin meidän pitäisi se jo tietää evoluutio-opin mukaan. Nimittäin maailmankaikkeuden evoluutio menee niin, että ei-mikään räjähti 15 miljardia vuotta sitten. Meidän aurinkokuntamme syntyi jälleen räjähdyksestä 4,5 miljardia vuotta sitten. Tarkoittaa, että muualla on näitä planeettoja ollut jo 10 miljardia vuotta ennen Maata. Jos kerran elämää syntyy niin ihmeellisen helposti itsestään luonnossa, niin siinä on ihan tarpeeksi pitkä aika, jotta jossain olisi pitänyt kehittyä elämää, joka olisi jo radiosignaaleja meille lähettänyt. Vaan ei ole, vaikka näitä signaaleja on etsitty jo kymmeniä vuosia ja sadoilla tuhansilla tietokoneilla (joskus oli jopa sellaisia 'näytönsäästäjiä', joilla sait oman tietokoneesi joutoajan valjastettua tähän työhön).

Mutta kun tiedemiehet eivät saa elämää syntymään edes laboratoriossa älykkäästi suunnittelemalla - miten se sitten syntyy kivenkolossa itsestään? Kaikki ketkä ovat seuranneet blogejani tai muuten asiaan tutustuneet, tietävät että ensimmäisenkin solun syntyminen itsestään edes vaiheittain on sula mahdottomuus.

"-Luolasto on äärimmäisen kaunis. Sen kauneus tuo kyyneleet silmiin. Kiteet ovat valtavia ja luolan seinät ovat oranssia." Niinpä, mikä taideteos - kukahan sen on rakentanut?

20. Evoluutio ei kehitä mitään - Yhteenveto osa II

Aikaisemmin kävimme genetiikasta läpi perusteet, mitkä osoittavat, että elämä ei ole voinut syntyä itsestään, spontaanisti. Nämä seuraavat kymmenen jaksoa, jotka juuri pääsimme loppuun käsittelivät sitä, miten elämä ei ole voinut kehittyä itsestään.

Tämä todistettiin alla olevalla yhdeksällä kohdalla. Vielä jäi paljon asioita ja todisteita käsittelemättä, mutta jo nämä tieteen havainnot antavat riittävän perusteen tehdä johtopäätöksiä.

11. Tieteen uudet löydökset - tiedämme tänään paljon enemmän kuin 20 vuotta sitten elämän kehittymisestä.
    http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/12/11-nopeasti-vanhentunut-ymmarrys.html
     
12. Mutaatio hajottaa - Samoin kuin satunnaiset muutokset kirjaan satunnaiset muutokset DNA:han sotkevat sen.
    http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/12/12-mutaatiosta-mutantti.html
     
13. Ihminen rapistuu - luonnonvalinta poistaa huonot, mutta ei pysty valitsemaan parhaita eli ei kehitä eliöitä eteenpäin:
    http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/12/13-ihminen-rapistuva-elio.html
     

14. Proteiinit rakennetaan DNA:n pätkistä ja näitä pätkiä, alikokoonpanoja, käytetään useissa eri proteiineissa - muutos eli mutaatio yhdessä osassa vaikuttaa useaan proteiiniin ja tekee mutaation nettovaikutuksen entistä pahemmaksi.
    http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/01/14-koneenrakennusta-komponenteista.html
     
15. DNA koodikielen nerokkuus - Proteiinien rakennusohjeet ovat päällekkäin DNA:ssa jakaen samoja nukleotidejä (A, T, C, G) - muutos eli mutaatio nukleotidissa vaikuttaa moneen proteiiniin ja todennäköisyys, että muutoksen nettovaikutus olisi hyödyllinen, pienenee jälleen.
    http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/01/15-nerokkain-kieli.html
     
16. Meta-tieto DNA:ssa - Proteiinien rakennusohjeen päällä on osoitetietoa, tietoa toisten proteiinien rakennusohjeiden paikasta (samoissa nukleotideissa ikään kuin salakirjoituksena) - muutos eli mutaatio rikkoo jonkin proteiini löytymisen kokonaan
    http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/01/16-seikkailuni-codonien-valtakunnassa.html
     

17. DNA tietokone - DNA:ssa on ohjelma, joka herättää biologiamme henkiin. Tämä logiikka on proteiinikoodauksesta irrallinen ja se tietää proteiinien sijainnit.  Se ei ole roskaa niin kuin luultiin vielä 15-vuotta sitten, vaan se on elämän suurin salaisuus. Kaikki ohjelmointia harrastaneet tietävät, että ohjelma ei voi syntyä itsestään. Tämä alue on 50 kertaa suurempi kuin proteiineja koodaava alue ja tätäkään alueetta ei luonnonvalinta voi kehittää.
     http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/01/17-100-boljoonaa-tietokonetta-sisallasi.html

18. DNA:n  korjaus - DNA:n korjauskoneet pyrkivät korjaamaan DNA:n virheet eli mutaatiot. Jos näin ei olisi, mutaatioita tulisi nopeasti niin paljon, että solu kuolisi. Miten siis solu voisi kehittyä mutaatioiden kautta?
    http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/02/18-dna-vaatii-huoltoa-ja-korjausta.html

19. Jätteiden kierrätys - Solun sisäinen jätteiden kierrätys on järjestelmällinen prosessikoneisto, joka sekään ei ole voinut kehittyä vaiheittain, vaan on pitänyt olla kerralla kunnossa ja alusta asti.
    http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/02/19-nobel-todisteet-kumuloituvat.html

Yhteenveto edellisistä on, että (loogista päättelyä käyttäen):

Vaiheittainen kehittyminen tarvitsee mekanismin, joka suorittaa kehittymisen vaatimat positiiviset muutokset DNA:n sisältämään tietoon. Evoluutio-opin mekanismi on satunnaiset mutaatiot ja luonnonvalinta yhdessä. Edellä on yhdeksän kohtaa, jotka yhdessä osoittavat, että satunnaiset mutaatiot aiheuttavat enemmän vahinkoa kuin kehitystä. Täten evoluutio-opilla ei ole uskottavaa mekanismia. Täten lajit ja eläimet eivät voi kehittyä evoluutio-opin kuvaamalla tavalla.

Tämä on monelle järkyttävä väite. On vielä jotenkin hyväksyttävissä, että alkusolu olisi tietoisesti rakennettu, mutta että evoluution ansiosta ei mikään kehitty.

Eliöiden lajiutumista tapahtuu geneettisen ajautumisen ja juuri näiden mutaatioiden ja luonnonvalinnan takia, mutta ne eivät kuitenkaan vastaa nykyisen eliöluokkien ja lahkojen syntymisestä. Näillä muutoksilla on aina tiukat rajansa. Geneettistä tietoa on ensin ollut enemmän ja sitten se on vähitellen vähentynyt ja sirpaloitunut.

Mutta kaikkialla kuitenkin väitetään, että evoluutio on ja toimii - miten se on mahdollista? Se on maailmankatsomuksellinen asia. Se oletetaan ainoaksi mahdollisuudeksi. Kun kielletään Jumalan olemassa olon mahdollisuus, ei jää jäljelle muuta kuin sattuma ja luonnonvalinta. Mutta ei se siitä mitään tieteen faktaa tee. Ei faktat muodostu niin, että ei ole muuta mahdollisuutta. Faktat perustuvat havaintoihin. Edellä me olemme tutustuneet näihin havaintoihin. Ne kertovat, että asiat eivät kehity itsestään. Ei ole olemassa sellaista havaintoa, jolla voisi osoittaa eliöiden kehittymisen. Alkuoletus, ettei Jumalaa ole, on siis väärä. 

Seuraavassa noin kymmenen blogin sarjassa paneudumme siihen, mitä evoluutio-oppi sitten opettaa ja mikä osuus siitä oikeasti perustuu tieteen havaintoihin. 

Se onkin toisinpäin - ajatteleppa!

19. Nobel todisteet kumuloituvat evoluutiota vastaan

Vuoden 2016 Nobelin lääketieteen palkinnon sai japanilainen tutkija, joka on tutkinut miten kierrätys toimii solun sisällä. Nämä tutkimukset sinänsä ovat tehty jo osin 90-luvulla, joten tulokset ovat olleet tiedeyhteisön käytössä pitkään.

Tämän tutkijan, Yoshinori Ohsumin, suurimpia havaintoja oli, että ilman solun sisäistä kierrätystä ihminen ei voisi elää. Kierrättämällä arvokkaita proteiineja saadaan ne uudelleen käyttöön ilman, että ihmisen pitää syödä 300g  proteiineja joka päivä. Tämä määrä proteiineja olisikin terveydelle vaarallinen. Koska solu kierrättää proteiineja, on tarve huomattavasti pienempi noin 70g päivässä.

Solussa kierrätyksestä vastaa 15:sta geenin tuottamat proteiinit, jotka hän tutkimuksillaan löysi. Näistä koostuu autofaagi, joka kerää roskia solusta ja vacuole/lysosomi, johon autofaagi jättää lastinsa ja joka vastaa roskien paloittelusta takaisin molekyyleiksi, joita solu voi uudelleen käyttää. Autofaagi rakentaa "pussin" niiden jätteiden ympärille, mitkä muut solun proteiinit ovat merkinneet. Kyseessä lienee jonkinlainen laadunvalvontaosasto, joka kiertää solua ja merkkaa fosfaattisignaalilla ne proteiinit ja muut kohteet, jotka toimivat väärin tai eivät toimi enää lainkaan. Nämä merkatut kohteet autofaagi voi sitten viedä kierrätettäväksi.

Tämän voi ajatelle toisin päin eli, että mitä tapahtuu, jos solussa ei olisi tällaista mekanismia. Tällöin solu ei pelkästään hukkuisi roskiin, vaan lisäksi rakennusaineet uusiin proteiineihin loppuisivat, koska niitä ei solun ulkopuolelta saada riittävästi. No missä vaiheessa evoluutiopolkua tämä(kin) mekanismi on sitten tullut soluun ja miten solu toimi ennen sitä?

Sitä ei kukaan osaa selittää. On ainoastaan tutkimuksia, joissa evoluutiopolkua rakennetaan siltä pohjalta kuinka samanlaisia nämäkin rakenteet ovat eri eliöiden soluissa ja sitten kuvitellaan, miten mikäkin on tullut toisesta. Mutta ei näistä siirtymisistä mitään havaintoa ole. Nämä vain oletetaan perustuen samankaltaisuuteen. Samankaltaisuus ei kuitenkaan todista kehittymistä. Samankaltaisuus voi yhtä hyvin tarkoittaa samaa suunnittelijaa.

On kuitenkin selvää, että niin tässä järjestelmässä kuin monessa muussakin, vain kokonaisuus toimii ja kokonaisuuden rakentamiseen tarvitaan kymmeniä tuhansia nukleotideja (tikapuun puolia). Ei ole tunnettua mekanismia, miten tällaiset valtavan laajat toisistaan riippuvat järjestelmät syntyisivät nopeasti ja kerralla. 

Edellisessä blogissa (http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/02/18-dna-vaatii-huoltoa-ja-korjausta.html) nobelistit olivat löytäneet joitakin kymmeniä eri proteiinejä. Tästä tulee 15 lisää. Kaikki nämä, ja jo paljon aikaisemmin läpi käydyt DNA:n lukemisesta ja kopioinnista vastaavat proteiinit, tarvitaan ihan ensimmäiseen soluun jo ennen kuin se voi lisääntyä. 

Nobelin arvoiset todisteet kumuloituvat. Se järjestäytyneen geneettisen tiedon määrä, mitä tarvitaan yksinkertaisimmankin elämän ylläpitämiseen, kasvaa kasvamistaan, kun etenemme syvemmälle solun toimintaan. Nyt meillä on koossa kymmeniä proteiineja, joita tarvitaan, mutta vielä on matkaa, sillä niitä tarvitaan satoja nykytiedon mukaan - ehkä jopa tuhansia. Ja jo yksi proteiini on niin pitkä tietorakenne, ettei se mitenkään synny itsestään edes miljardien vuosien aikana.

Roskien tuhous (vacuole/lysosome) videona:

https://www.youtube.com/watch?v=ekdIEpSf-1I

Roskien kuljetus (autofagisome):

https://www.youtube.com/watch?v=Y8ndPSxSNMY

Linkki Ohsumin Nobel palkinnon perusteisiin:

http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/medicine/laureates/2016/press.html

GM-ihminen, geenimuokattu ihminen, asiaa pitäisi vakavasti harkita

USA:n kaksi huomattavinta tiedejärjestöä suosittelevat nyt, että pitäisi vakavasti harkita ihmisalkioiden geenien muokkausta niin, että muokkaus myös periytyy jälkeläisille. 

Näin tiedeuutiset kertoivat tänään:
http://www.sciencealert.com/us-scientists-have-cautiously-backed-permanent-gene-editing-in-humans 

Kaikki tätä blogia lukevat, tai asiasta muuten tietävät, ymmärtävät mitä vaaroja tähän liittyy. Vaikka perinnöllinen sairaus saataisiinkin editoitua, niin jotain muuta saattaa rikkoitua. 

Tässä blogissa kerroin miten tietoa on DNA:ssa monessa kerroksessa: 
http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/01/miksi-evoluutio-ei-voinut-kehittaa.html  

Tässä edellisessä miten pienikin muutos DNA:ssa pitää korjata. 
http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/02/18-dna-vaatii-huoltoa-ja-korjausta.html

Jos nämä edellisessä kuvatut korjausproteiinit, tai jotkin vastaavat tärkeät kohteet, rikkoituvat geenejä editoitaessa, niin saattaa käydä niin, että korjaus aiheuttikin suuremman vahingon ja tämän johdosta lapsi kuolee tai syntyy pahasti sairaana.

Ongelma on siinä, että ihmisen DNA:ssa on paljon tietoa, mitä ei käytetä, mutta mikä voi periytyä jälkeläisille ja tulla käyttöön heillä. Eli nämä virheet eivät välttämättä näy heti, vaan vasta useammankin sukupolven jälkeen.

Taas toisaalla vaanii se vaara, että opitaan oikeasti muokkaamaan ihmislasta omien halujen mukaisesti. Tehdään design lapsia. Millaisen lapsen sinä haluaisit?

Tässä vielä video, jossa problematiikkaa pohditaan lisää - viedossa suomenkieliset tekstit:
 https://www.youtube.com/watch?v=jAhjPd4uNFY 

18. DNA vaatii huoltoa ja korjausta

Vuoden 2015 kemian Nobel-palkinto annettiin kolmelle tutkijalle, jotka ovat tutkineet erilaisia DNA:n korjauskoneita, siis proteiineja, jotka paikkaavat DNA rakenteeseen tulleita rikkoutumisia.

Erilaiset kemikaalit, ultraviolettisäteily ja solun jakautuminen itsessään aiheuttavat sellaista stressiä DNA:n kaksoiskierteeseen, että se katkeilee, korvautuu väärillä molekyyleillä ja monella muulla tapaa menee rikki. Tätä rikkoutumista tapahtuu itseasiassa hyvin paljon ja jokaiselle rikkoutumistyypille on omat korjausproteiininsa. Näitä proteiineja on useita kymmeniä erilaisia.

Alla olevassa kuvassa yksi esimerkki. Ensin tulee paikalle proteiinikone, joka poistaa rikkoutuneen nukleotidin puolikkaan. Sitten tulee toinen ”työkalu”, proteiinikone, joka poistaa myös naapuri nukleotidit ja katkaisee rungon siltä kohdin. Sitten paikalle rientää asentaja, joka laittaa oikeat nukleotidit paikalleen. Ja viimeisenä viimeistelijä, joka korjaa rungon ehjäksi. Mahtava operaatio.

Nämä proteiinikoneet ”juoksevat ” pitkin DNA:ta jatkuvasta vaurioita korjaten. Ja koska vaurioita on useita eri tyyppejä, tarvitaan jokaiselle vauriotyypille omat koneensa. Ilman näitä korjaajia solu kuolisi hyvin nopeasti tiedon korruptoitumiseen. Varsinkin solun jakautuessa jälkeläisiin tulisi liikaa virheitä.

Nämä koneet pystyvät korjaamaan virheitä noin suhteessa 999 virhettä tuhannesta. Eli ne korjaamattomaksi jääneet virheet ovat niitä mutaatioita, jotka periytyvät eteenpäin. Jos näitä koneita ei siis olisi, mutaatioita periytyisi tuhat kertaisesti enemmän. Se tarkoittaisi siis, että geneettinen informaatio korruptoituisi tuhat kertaa nopeammin.

Hieno tutkimustulos ja löydös, Nobelin arvoinen, mutta ei evoluution kannattajille. Nimittäin tämä tarkoittaa sitä, että elämä ei ole voinut onnistuneesti jatkaa kulkuaan ilman näitä löydettyjä proteiinikoneita. Kuvitellun alkusolun kopioituminen olisi kärsinyt niin monesta virheestä, että sen elinkelpoisuus olisi loppunut alkuunsa.

Mutta nämä korjauskoneet voisivat syntyä pikku hiljaa miljoonien vuosien aikana, sanoo evoluutioon uskovat.  MUTTA kun ei ole miljoonia vuosia käytettävissä. Nämä koneet tarvitaan jo ensimmäiseen elämän sukupolveen!

Nämä korjauskoneet rakennetaan DNA:ssa olevien ohjeiden avulla. Evoluution määritelmän mukaan näiden rakennusohjeiden olisi pitänyt syntyä DNA:han sattumalta ja vähitellen. Mutta ennen kuin nämä rakennusohjeet olisivat voineet tulla vähitellen ja sattumalta valmiiksi, nämä solun elämän aikana tulevat DNA:n virheet olisivat rikkoneet nämä syntyvässä olevat rakennusohjeet. Ne eivät koskaan olisi voineet tulla valmiiksi, koska ei siis vielä ollut sitä mekanismia, joka korjaisi nämä virheet näissä rakennusohjeissa. Tämä puolivalmis rakennusohjehan oli näitä korjausmekanismeja varten. Tämän takia nämä korjauskoneet eivät ole voineet syntyä jälkeenpäinkään jossain tuntemattomassa vaiheessa.

Koska edellisen päättelyn mukaan nämä eivät ole voineet syntyä vähitellen, pois sulkee jo tämä yksittäinenkin Nobelin arvoinen löytö sekä spontaanin elämän synnyn että sen jälkeisen solun vähittäisen kehittymisen mahdollisuuden.

Tässä vielä animaatio yhdestä korjaustyypistä:

Tässä linkki jopa jollain tavalla kauniiseen kuvaan, joka kertoo asian monimutkaisuudesta paljon:https://www.qiagen.com/kr/shop/genes-and-pathways/pathway-details/?pwid=137

Linkki Nobel palkittujen sivulle: http://www.nobelprize.org/nobel_prizes/chemistry/laureates/2015/press.html

Vanhin esi-isämme löydetty?

Monet tiedemaailman otsikot julistivat tällä viikolla näin. Kyseessä on kuvan mukainen (taiteilijan näkemys) pienen pieni 'mato'. Tämän tarinan vakuuttaminen on tärkeää, jotta kaikki ihmiset uskoisivat, että me olemme tulleet kivestä itsestään ja emme ole matkalla mihinkään. Kyseisen fossiilin tutkiminen on tiedettä ja sen kuvaaminen on suoraa havainnointia, mutta otsikko on propagandaa, jolla pyritään vaikuttamaan ihmisten maailmankuvaan. Otsikko ei ole tiedettä. 

Taitelijan näkemys

Tämä 'mato' on millimetrin mittainen ja sillä on suu, muttei peräaukkoa. Se on siis fossiilikerrostumista syvimmältä löytynyt monisoluinen eläin. Tiedemiehet kutsuvat sitä primitiiviseksi kuvatakseen sen yksinkertaisuutta. Tosiasiassa sekin on hyvin monimutkainen: siltä löytynee tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia proteiineja, joita se valmistaa DNA:nsa rakennusohjeiden mukaisesti. Tämä taas tarkoittaa valtavaa määrää geneettistä tietoa.

Todellinen fossiili

Tästä linkistä voi tutustua tarinan kerrontaan enemmän:

http://www.bbc.com/news/science-environment-38800987

Jätän tämän toistaiseksi omaan arvoonsa. Sen sijaan otan esille sen edeltäjän, joka oli 520 miljoonaevoluutiovuotta vanha 'toukka'.

Fossili toukasta, jolta näkyy myös hermosto.

Merkittävää tässä löydössä oli, että sen hermosto on monimutkaisempi kuin vastaavilla eliöillä nykyisin. Siis sen jälkeen se on vain yksinkertaistunut eli taantunut eli menettänyt informaatiota. Tästä tutkijoiden varmistamasta toteamuksesta nousee tämä yksinkertainen kysymys: Milloin se sitten monimutkaistui? Sehän ilmestyi fossiilirekisteriin täysin valmiina yhtäkkiä jopa monipuolisempana kuin esiintyy nykyään.

Ja linkki artikkeliin:

https://www.cam.ac.uk/research/news/520-million-year-old-fossilised-nervous-system-is-most-detailed-example-yet-found

Saatat kysyä, että mistä tässä nyt oikein on kysymys. Vastauksen laatimiseksi joudun palauttamaan mieleesi niitä asioita mitä olen kirjoittanut genetiikasta (DNA). Kun ymmärrät ne (kaikki aikaisemmat blogit, joissa on numero otsikon edessä, jotta niitä on helppo kerrata oikeassa järjestyksessä), voit ymmärtää tämänkin.

Tietoa on helppo menettää. Jokin geeni voi sammua (eli laitetaan pois päältä) tai mutaatiot voivat rikkoa sen, jolloin tuloksena on toimimattomia mytty proteiineja. Tällöin eliön jokin rakenne jää kehittymättä. Hermoston menettäminen on siis helppoa. Ei se ole mitään evoluutiota, ei siinä mikään kehity, vaan korruptoituu, taantuu, menetetään geneettistä tietoa.

Sen sijaan hermoston kehittyminen tyhjästä monimutkaisemmaksi vaati uutta geneettistä informaatiota ja tälle ei ole löydetty tieteellistä tukea, koska ei ole olemassa mekanismia, joka tietoa rakentaisi.

Miten tämä fossiili sitten on voinut olla niin kehittynyt jo noin väitetyn varhain?

Informaation ei ole havaittu syntyvän itsestään, vaan sen on aina jokin tietoinen älykäs mieli luonut. Kirjat eivät synny itsestään kirjastoon. Kaikki tietävät sen. Jonkun täytyy ne kirjoittaa ja jo sitä ennen ajatella, mitä kirjoittaa. Ajatteluun menee yleensä paljon enemmän aikaa ja energiaa kuin kirjoittamiseen. Se on luovaa työtä ja sen tuloksena on jotain uutta. Samoin on biologisen elämän kirjan (lue: DNA:n) kanssa. Joku on sen kirjoittanut omien aivoitustensa mukaisesti ja se on ollut luova työ. Häntä kutsutaan Luojaksi. Tähän vaan ei ole muuta ratkaisua - sitä on turhaan haettu jo vuosikymmeniä/-satoja.

Ja tästä seuraa vain yksi tehtävä johtopäätös: tutustu Luojaasi, tien hänen luokseen tunnet ja teitä on vain yksi, älä eksy siltä.

Dinosaurusten pehmytkudoslöydös varmistettu (jälleen)

Jo yli 20 vuotta on tiedetty, että joissakin löydetyissä dinosauruksen luissa on jäljellä pehmytkudosta eli alkuperäisiä orgaanisia rakenteita, joita dinosaurukseen on kasvanut, siis lihaa ja luita. Pääasiassahan fossiilit ovat kiveä eli alkuperäiset materiaalit ovat korvautuneet maassa olevilla mineraaleilla. Tämä fossiilistuminen voi tapahtua kosteassa, hapettomassa tilassa eläimen nopeasti hautautuessa esimerkiksi mutaan.

Nyt tämä vanha tieto on jälleen kerran uusilla havainnoilla vahvistettu. Vanhoja tutkimuksia on kritisoitu  epätarkoiksi ja huolimattomiksi tai on esitetty väitteillä, että löydökset ovat saastumisia niitä käsittelevistä ihmisistä tai siihen kasvaneesta bakteerikalvosta. Nyt tutkijat ottivat tämän kritiikin huomioon sekä käyttivät uusimpia teknisiä laitteita uudelleen tutkiakseen asian.

Brachylophosaur canadensis fossil femur (MOR 2598) in field jacket, showing area of sampling for molecular analyses.

Viimeksi vastaavat tutkijat tekivät tutkimuksen vuonna 2009. Nyt 8 vuotta myöhemmin he pystyivät vahvistamaan aikaisemmat löydökset oikeiksi ja löysivät lisää peptidejä (proteiinien rakennusosia - lyhyitä aminohappoketjuja), jotka ovat kollageeni proteiinin osia.

Tutkijat itse toteavat työtavoistaan:

“We collected B. canadensis with molecular investigation in mind,” Schweitzer says. “We left a full meter of sediment around the fossil, used no glues or preservatives, and only exposed the bone in a clean, or aseptic, environment. The mass spectrometer that we used was cleared of contaminants prior to running the sample as well.”

Suomennos:

"Me keräsimme B. Canadensiksen  molekyylitutkimukset mielessä, " Schweitzer sanoo. " Me jätimme täyden metrin sedimenttiä fossiilin ympärille, emme käyttäneet liimoja tai säilöntäaineita, ja avasimme luun puhtaassa, aseptisessa, ympäristössä. Massaspektrometri, jota käytimme, myös puhdistettiin kontaminaatioista ennen kuin näytteet ajettiin."

Huolellinen toiminta on luonnollista hyvälle tutkijalle, mutta tässä he erityisesti kiinnittivät huomiota operaation kliinisyyteen.

Näiden perusteella tutkija vihjaavasti sanoo:

“Our purpose here is to build a solid scientific foundation for other scientists to use to ask larger questions of the fossil record,” Schweitzer adds. 

Suomennos:

"Tarkoituksemme on rakentaa luja tieteellinen perusta toisten tiedemiesten käyttöön, jotta he voivat tehdä laajempia kysymyksiä koskien fossiilikerrostumia, " Schweitzer lisää.

Mitä nämä laajemmat kysymykset ovat? Eivät kai sitä, että onko fossiilikerrokset sekulaarissa tieteessä ylipäätään ymmärretty oikein?

Ammattikuntansa ja oman uransa puolesta, hän ei kuitenkaan voi johdattaa keskustelua avoimesti tähän suuntaan, vaan jatkaa:

“We’ve shown that it is possible for these molecules to preserve. Now, we can ask questions that go beyond dinosaur characteristics. For example, other researchers in other disciplines may find that asking why they preserve is important.”

Suomennos:

"Me olemme näyttäneet, että se on mahdollista, että nämä molekyylit säilyvät. Nyt me voimme kysyä kysymyksen, joka menevät ohi dinosaurusten. Esimerkiksi, muut tutkijat toisilla tieteen aloilla voivat havaita,  että kysymys,  miksi ne säilyvät, on tärkeä. "

Tosin tässäkin on mielenkiintoinen sanavalinta. Hän ei ehdota, että jonkun pitäisi kiinnostua kysymyksestä miten ne säilyvät, vaan miksi ne säilyvät (huomaa korostus alkuperäisessä). Miksi kysymykset ovat monesti filosofisia eivätkä niinkään teknisiä - joskaan en usko että hän tässä suoraan tätä tarkoittaa. Myöskään hän ei viittaa omiin aikaisempiin tutkimuksiinsa siitä miten ne voisivat säilyä. On spekulointia, mutta en voi välttyä tekemästä sitä ja sanoa, että ehkä hän itsekin alkaa ihan oikeasti syvällä sisällään, ei siis julkisesti, epäilemään tätä vanhaa ikää näille näytteille.

Artikkeli tosin pitää kiinni ammattikunnan käsitteestä, että 80 miljoona vuotta on näiden näytteiden ikä. 80 miljoona vuotta on 80 000 tuhatta vuotta. Luonnollisesti kukaan ei ole voinut tutkia ja havaita, että säilyvätkö orgaaniset yhdisteet miljoonia vuosia. Se on oletus - ei fakta - , joka perustuu kehäpäätelmään fossiilikerrosten iästä.

Artikkeli ei mainitse mitään ko. orgaanisten aineiden C14 ajoituksesta. Niin kuin viimeksi kirjoitin (http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/11/dinosaurukset-ja-suuret-kysymykset.html), näitä ei yleensä tehdä, ei edes asian pois sulkemiseksi - valitettavasti - saataisiin niistäkin testeistä varmasti kaikki vaatimukset täyttävät tulokset.

Itse uskon, että luu on muutama tuhat vuotta vanha. Joka tämäkin on hyvin pitkä aika ja vaatii erityiset olosuhteet, jotta säilyminen on tapahtunut. Maan pinnalle vain makaamaan jäänyt kuollut dinosaurus häviää luita myöden muutamassa vuodessa.

Kirjoittelen joskus myöhemmin muista todisteista, jotka osoittavat, että ihmiset ja dinosaurukset ovat eläneet rintarinnan.

Tässä vielä linkki alkuperäiseen artikkeliin, joka julkaistiin 23.1.2017:

https://news.ncsu.edu/2017/01/schroeter-collagen/

Ihmisen ja eläimen hybridi - Chimera - julkaistu

Sian ja ihmisen yhdistelmä, chimera, on tehty laboratoriossa. Asia julkaistiin 26.1.2017.

Chimera tarkoittaa kahden (tai useamman) eri lajin elävää yhdistelmää. Tässä kuvassa alla on alkuperäinen kreikan mytologian mukainen chimera: eli leijonan, kauriin ja käärmeen (hännässä) hybridi. 

Chimera

Sankari nimeltä Bellerophontes ratsasti pegasoksella ja tappoi sen. Pegasos taas oli siivekäs hevonen - hybridi siis sekin.

Pegasus

Lisää näistä mytologioista voi lukea esimerkiksi täällä: http://www.theoi.com/Ther/Khimaira.html

Tätä samaa mytologian mukaista termiä chimera käytetään tällaisista tieteessä tehdyistä hybridi kokeista. Niissä esimerkiksi eläimen alkioon istutetaan ihmisen soluja.

Juuri julkaistun artikkelin mukaan sian alkioon on onnistuneesti istutettu ja kasvatettu ihmisen elinten soluja:

http://news.nationalgeographic.com/2017/01/human-pig-hybrid-embryo-chimera-organs-health-science/

Kuin tieteiselokuvasta: hedelmöittyneeseen alkioon istutetaan vieraita soluja hyvin aikaisessa vaiheessa.

Sian alkio

Sitten niiden annetaan kasvaa siellä, ja lopulta voidaan erilaiset elimet tunnistaa.

Sian sikiö, jossa kasvaa ihmisen elimiä.

Vielä on matkaa siihen, että hevoselle kasvaa siivet, tai ihmiselle hevosen ruumis niin kuin mytologioissa olevilla kentaureilla oli, mutta voinemme olla varmoja, että joku tästä haaveilee dollarinkuvat silmissä. Näitä tutkimuksia tehdään yksityisellä rahoituksella, koska monet valtiot kieltävät tällaisten kokeiden tekemisen veronmaksajien rahoilla (mutta eivät kaikki valtiot). 

Sen sijaan harva valtio kieltää ihmisalkiokokeita ylipäätään ja eläinalkiokokeita ei juuri lainkaan. Muunmuassa Englannissa saa ihmisalkiokokeita tehdä kunhan hedelmöittyneet alkiot tuhotaan kokeiden jälkeen! (Muistutuksena, että alkiossa hedelmöittymisen jälkeen on kaikke se tieto, millä ihminen rakennetaan.)

Raamattu viittaa muutamaan Raamatun ulkopuoliseen kirjaan. Yksi näistä on Enokin kirja. Tässä kirjassa annetaan ymmärtää, että näitä hybridejä on ollut ennen vedenpaisumusta. Jumalan piti tuhota kaikki eläimet, ei vain ihmiset, vedenpaisumuksessa - vain arkissa olleet selvisivät. Silloin chimeroita tekivät langenneiden enkelien ja ihmisten hybridilapset (nephilim). 

Ehkä tältäkin osin lopunajat tulevat olemaan niin kuin Raamattu sanoo: Silloin on niinkuin Nooan päivinä oli. 

Mihin olemme siis menossa? Ja mistä olemme tulossa? 

Eiköhän tässä ole jännittäviä googlauskohteita tälle iltaa tarpeeksi - tutkikaa näitä asioita, jotta pysytte ajantasalla mitä tapahtuu ja mihin se johtaa. Voit antaa mielikuvitukselle vapaasti siivet, tuskin pystyt kuvittelemaan kaikkea sitä, mitä näitä asioita rahoittavat miljonäärit ovat haaveilleet toteuttavansa jo kymmenien vuosien ajan. Nimittäin se, jolla on rahaa, ajattelee alinomaan, että mitä sillä voisi tehdä. Ja on arvattavaa, että pahimipia testejä ei edes tuoda julkisuuteen. 

Niin tosiaan, tätäkin koetta perustellaan lääketieteellä ja elinten kehittämiseksi niitä tarvitseville ihmisille. Ei kai sitä vastaan voi olla? 

17. 100 biljoonaa tietokonetta sisälläsi

Geeni on DNA:n alue, joka koodaa proteiineja. DNA:ssa on kuitenkin paljon muutakin. Itseasiassa ihmisen DNA:sta vain 2 % on geenejä. Siinä alueessa DNA:ta on arviolta 25 000 geeniä. Mitä loppuosassa DNA:ta on?

Otetaan ensin vertaus tietokonepeliin. Tietokonepelit ohjelmoidaan kirjoittamalla koodia, joka sisältää käskyjä tietokoneelle. Toinen osuus tietokone peleissä on grafiikka. Lopulta kuitenkin tietokoneen muistissa kaikki on nollia ja ykkösiä. Kuvatkin esitetään siis tietona, pisteiden värikoodeina. Niistä sitten tietokone osaa piirtää kuvaruudulle esimerkiksi alla olevan kuvan tapaisen pelin taustat ja muut kohteet. Tämä graafinen osuus vastaa solun geenejä, joista tehdään proteiineja.

Sen lisäksi tietokonepelissä on kaikki se logiikka, josta pelin periaatteet muodostuvat. Peli "kuuntelee" mitä näppäimiä on painettu. Sen jälkeen se tulkitsee, mitä pitää tehdä, jos esimerkiksi nuoli-ylös näppäintä on painettu. Mahdollisesti laskee joitain ja siirtää pelikohdetta ylöspäin. Yllä olevassa pelikuvassa esimerkiksi tätä kuumailmapalloa. Sitten pelin logiikka tutkii mahdollisia yhteentörmäyksiä tai muita peliin kuuluvia sääntöjä. Yleensä tämä logiikkaosuus on paljon monimutkaisempi kuin varsinainen grafiikka.

Myös DNA:n pitää tehdä päätöksiä siitä, mitä proteiinia milloinkin valmistetaan. DNA:sta siis vain pieni osa (alle 2%) koodaa proteiineja. Koko loppuosa on käytettävissä siihen logiikkaan mikä päättää, mitä proteiinia pitää milloinkin valmistaa. Siellä on samanlaisia päättelyyn kykeneviä osuuksia kuin tietokoneessa. MIT yliopisto on jopa tehnyt tietokoneohjelmointiympäristön millä tätä logiikkaa voidaan bakteerisoluihin ohjelmoida ja ottaa käyttöön.

( http://news.mit.edu/2016/programming-language-living-cells-bacteria-0331)

Tämä DNA-tietokone on kuumeisen tutkinnan kohteena. Mutta jo nyt tiedetään, että siellä tehdään samanlaisia loogisia päätelmiä kuin tietokoneessa. Esimerkiksi DNA kuuntelee kuinka paljon solu saa ultraviolettisäteilyä. Jos se ylittää jonkun tietyn tason, niin tuotetaan lisää pigmenttiä (eli ihminen ruskettuu).  DNA:ssa voidaa tutkia myös useampaa ehtoa kerralla. Sitä kutsutaan "JA" ehdoksi kun useampi syöte pitää yhtä aikaa toteutua. Hyvin tyypillinen päättely myös tietokoneissa.

Vielä 10-15 vuotta sitten tätä geenien ulkopuolista aluetta kutsuttiin roska-DNA:ksi. Evoluutioprofessoreiden väite oli, että se on historian aikana kertynyttä roskaa. Ja tätä roskaa todella olisi tarvittu, jotta evoluutiolla olisi jokin edes kuviteltu mekanismi voinut olla. Vuonna 2007 valmistunut ENCODE projekti kuitenkin varmisti, että jo 80%:lla siitä oli havaittu käyttöä. Loppulausunto oli, että varmaan lopullekin havaitaan, kun tutkitaan lisää. Tästä on pian kymmenen vuotta, mutta silti tästä ei juurikaan puhuta populaarimediassa, vaikka se yksiselitteisesti tuhosi evoluution suurimman "todisteen" (lue: tarinan). Miksi ei? Koska historia toistaa itseään. Vain ani harvoin kansakunta haluaa kuulla ikävältä tuntuvan totuuden ja ottaa sitä vastaan nöyrästi kuunnellen.

ENCODE projektista lyhyt selvitys:

https://www.youtube.com/watch?v=Y3V2thsJ1Wc 

Virallinen englanninkielinen nimi tälle, mitä itse kutsuin tässä DNA-tietokoneeksi, on regulator area of DNA eli DNA:n sääntelyalue. Aika vaatimaton nimi maailman monimutkaisimmalle tietokoneelle, joka vastaa kaikesta bilogisesta elämästä kaikissa eliöissä.

Tässä vielä mahtava video siitä, miten solu "kuuntelee" ulkopuolisia signaaleja ja toimii niiden mukaan :

https://www.youtube.com/watch?v=vi-zWoobt_Q

Miksi evoluutio ei voinut kehittää ihmistä vähitellen - väliyhteenveto

Viimeiset kolme blogia ovat olleet aika syvällä DNA:n tietojenkäsittelyn arkkitehtuurissa. Kertaan ne tässä lyhyesti ja mahdollisimman selkeästi.

1. Proteiinit rakennetaan DNA:n pätkistä ja näitä pätkiä, alikokoonpanoja, käytetään useissa eri proteiineissa - muutos eli mutaatio yhdessä osassa vaikuttaa useaan proteiiniin (http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/01/14-koneenrakennusta-komponenteista.html)

2. Proteiinien rakennusohjeet ovat päällekkäin DNA:ssa jakaen samoja nukleotidejä (A, T, C, G) - muutos eli mutaatio nukleotidissa vaikuttaa moneen proteiiniin (http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/01/15-nerokkain-kieli.html)

3. Proteiinien rakennusohjeen päällä on osoitetietoa, tietoa toisten proteiinien rakennusohjeiden paikasta (samoissa nukleotideissa ikään kuin salakirjoituksena) - muutos eli mutaatio rikkoo jonkin proteiini löytymisen kokonaan (http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/01/16-seikkailuni-codonien-valtakunnassa.html)

Sama kaaviokuvana:

Tällainen tietojenkäsittelyarkkitehtuuri ei kestä satunnaista muutosta. Ja se päinvastoin tehokkaasti estää sen. Vaikka näin vahvaa tiedon päällekkäisyyttä ei ole kaikkialla DNA:ssa, jo yksikin tällainen kohta osoittaa mahdottomaksi evoluutio-oletuksen, että rakenne on tullut sattumalta, mutaatioiden avulla, vähitellen.

Tämän ymmärtääksemme meidän on kuviteltava oletettu edellinen tila yllä olevassa kuvassa eli millainen se oli ennen viimeisiä mutaatiota eli vielä "puolivalmiina" tietorakenteena, niin kuin evoluutio-oppi vaatii. Se tilanne täytyi olla sama, kuin jos tässä tapahtuisi mutaatio. Eli tilanne olisi ollut se, että nämä useat proteiinit olisivat olleet rikkinäisiä tavalla tai toisella aina siihen asti, kun tämä viimeinen oletettu kaiken korjaava mutaatio tapahtuisi.

Tämä tällainen tietoarkkitehtuuri ja rakenne mielestäni osoittavat, ettei evoluutio voi toimia pienin yhden nukleotidin askelin. Tämä on iso ongelma, koska muutakaan mekanismia ei ole esitetty. Niin kauan kuin tämä havainto on luotettava ja ei ole toisia havaintoja, joka muuttaisi tämän ymmärryksen jotenkin radikaalisti, pitäisi tieteen avoimesti myöntää, että evoluutiolle ei ole tunnettua mekanismia, joka olisi voinut tuottaa ihmisen DNA:n.

Joillakin on sellainen näkökanta, että Jumala loi evoluution ja sen avulla kaiken elollisen. Edellinen huomioiden ensimmäinen vaihtoehto tälle olisi, että joko Jumalan olisi pitänyt ylläpitää ja suojella aktiivisesti epämuodostuneita, vajaita sekasikiöisiä ihmisen esi-isiä, joista vähitellen olisi tullut nyky-ihminen. Enkä tarkoita, että esi-isiltä olisi tällöin uupunut jokin kyky (kuten puhekyky), vaan että ne olisivat oikeasti olleet elinkelvottomia ilman aktiivista holhousta. Tällöin Jumalasta tulisi julma kokeilija, joka näkemiensä lopputulosten kautta pikkuhiljaa parantaisi eliöitä, eikäi osaisi etukäteen sanoa millaisella muutoksella tulee mikäkin lopputulos ja kaikesta tästä ymmärtämättömyydestä huolimatta hänen pitäisi olla pätevä ylläpitämään näitä sekasikiöitä.

Toinen vaihtoehto olisi, että Jumala olisi lisännyt tietoa DNA:han isoina kokonaisuuksia, hyppäyksellisesti, niin että elossa olevat olisivat aina toimivia kokonaisuuksia. Tätä tukisi se, että fossiileista ei ole löytynyt kuin valmiita ehjiä ja toimia rakenteita, ei puolivalmiita. Mutta nämä hyppäykselliset kehitysaskeleet olisivat pitäneet olla niin suuria, että luomisen kannalta ei olisi ollut yhtään vaikeampaa luoda kaikkea tietoa kerralla. Molemmissa tapauksissa (kerralla luotu tai hyppäyksellisesti luotu) tarvitaan täydellinen ymmärrys koko tietorakenteesta, kaikista sen nyansseista ja päällekkäisyyksistä sekä monimerkityksistä. Se jolla olisi kyky suunnitella nämä hyppäykset, olisi myös kyky suunnitella kaikki alusta asti kerralla ja käynnistää tämä biologinen koneista vasta sitten kun kaikki on valmiina. 

Tällöin ei myöskään puhuttausi evoluutiosta, vaan vaiheittaisesta luomisesta.