Mikä on RNA-rokote - koronagenetiikan perusteet

Korona ja RNA-rokote 

Kun ymmärtää muutaman perusperiaatteen siitä, miten genetiikka rakentuu, ymmärtää myös paremmin, mitä RNA-rokote voi tehdä ja mitä se ei voi tehdä. 

Tämä artikkeli on kooste pari vuotta sitten julkaistusta genetiikkaa käsittelevistä artikkeleista, jotka muokkasin nyt antamaan ymmärrystä koronarokotteesta. 

RNA-koronarokote on 'digitaalinen' rokote, joka on osaksi ohjelmoitu tietokoneella huijaamaan ihmisen solun mekanismeja, jotta se valmistaisi koronaviruksen kruunuproteiinia. Seuraavasta selvityksestä paremmin ymmärrät, mitä tämä digitaalisuus tarkoittaa.

(Käytän SARS-CoV-2 viruksesta lyhyesti vain koronavirus nimeä tässä artikkelissa).

Elämää ohjaa kirjoitus

Tämä teksti on biologisen elämän kirjoitusta. Sitä on jokaisessa solussa. Ei tosin kirjaimina, vaan molekyyleinä, joita ihminen lyhentää A, T, C ja G kirjaimilla. Yhdessä tätä tietoa kutsutaan DNA:ksi - biologisen elämän kirjaksi.

DNA ohjaa solun toimintoja, sisältää proteiinien rakennusohjeet ja se tulee vanhemmiltasi ja sitä kutsutaan myös perimäksi. Se on kirjoitusta siinä kuin morsekirjoituskin tai tämän blogin teksti. Se sisältää tietoa siinä kuin kirjakin.

Maailmassa on paljon kirjoja ja kirjoitusta. Soluissa on näihin kirjoihin nähden moninkertainen määrä kirjoitusta. 

Myös koronarokote  noudattaa tätä kirjoitusta. RNA-koodi, mikä rokotteessa on, on koodattu näillä neljällä "kirjaimella". (Tosin tarkkaa ottaen T korvautuu RNA:ssa U:lla, kts. alla lisää).

Solu on miljoonakaupunki pienoiskoossa

Ihmisessä on enemmän soluja kuin maailmankaikkeudessa on galakseja ja yksi solu on monimutkaisempi kuin hienoinkaan galaksi. 

Solussa on omat tieverkostot, varastot, kommunikaatioverkostot, jätteenhuolto, tehtaat, voimalaitokset, energiansiirto, kaupunginportit, tietopankki, poliisit, sairaalat, korjaajat, lämmittäjät ja jäähdyttäjät, vesi- ja viemäriverkostot, vaarallisten aineiden kuljetukset, ongelmajätteiden hävitys, tärkeiden aineiden kierrätys, puolustusmuurit, moninkertaiset turvallisuus käsittelyt, viruskirjastot ja kaikkea muuta mitä vielä ei ymmärretä.

Solu on jatkuvasti käynnissä. Siellä ei koskaan ole yötä niin kuin miljoonakaupungissa. Koska se on hyvin pieni (juuri mitään ihmisen solua ei voi nähdä silmällä), siellä asiat tapahtuvat hyvin nopeasti. Jos solu olisi oikeasti suurkaupungin kokoinen, kaikki liikkuisivat siellä lähes valonnopeudella. Tästä huolimatta se pystyy johonkin hyvin ihmeelliseen, mihin suurkaupunki ei koskaan pysty. Se pystyy jakaantumaan ilman, että se menettää toimintakykyänsä. Toiminta jatkuu jakaantumisen jälkeen kahdessa uudessa solussa, kuin mitään merkittävää ei olisi tapahtunutkaan. Juuri jakaantuminen on elämän perusedellytys. Biologinen elämä on jotain, mikä pystyy kopioimaan itsensä.

Solussa on kolme tärkeää pääkokonaisuutta: solukalvo, aineenvaihdunta ja siihen liittyvät elimet sekä tietojenkäsittely ja siihen liittyvät järjestelmät. Solukalvon tärkeys unohdetaan usein. Sehän on vain paketin kuori. Se itsessään on kuitenkin hyvin monimutkainen koneisto, joka sallii tiettyjen asioiden kulkea lävitse sisään ja tiettyjen kulkea ulos. Se eristää solun sisäisen maailman ulkopuolen vaaroista.

Solukalvo pitää veden, hapen ja valon
(ultraviolettisäteilyn) solun ulkopuolella. 

Kaikki nämä ovat hyvin vaarallisia solun sisäisille herkille järjestelmille ja koneille. Niin, äkkiä ajattelemalla voisi luulla juuri päinvastoin, että happi, vesi ja valo olisivat solulle hyvin tärkeitä ja siten eivät vaarallisia. Solu ei milloinkaan voisi toimia ilman solukalvoa. Vesi, happi ja ultraviolettisäteily tuhoisivat esimerkiksi solun tietopankin, DNA:n, välittömästi.

Nämä kolme järjestelmää: solukalvo, aineenvaihdunta ja tietojenkäsittely tarvitsevat toisiaan. Minkä tahansa pois ottaminen tuhoaisi loput solusta. Toimivasta DNA:sta ei ole havaintoja solun ulkopuolella esimerkiksi ajelehtimassa vesistöissä. Nykyinen solu, ja näin nykyisen kaltainen elämä, voi olla olemassa vain kaikkien kolmen toimiessa saumattomasti yhteen.

Koronaroketteen RNA on paketoitu kapseliin, jonka solukalvo päästää sisään solun koneiston saataville. Kapseli suojaa herkkää RNA:ta, mutta vain rajallisesti. Siksi RNA-rokote pitää jäädyttää jopa -70 asteeseen. Näin RNA säilyy paremmin. Vapaa RNA hajoaisi nopeasti esim. veden vaikutuksesta, koska sen runkorakenteessa on sokerimolekyyli.

Perimä on pakattu DNA:han tiiviisti 

Solujesi tumassa on DNA, joka kertoo sinusta kaiken mahdollisen, jopa mahdolliset sairaudet. Se on tietopankki ja sitä ympäröi tietokone. Siihen tallentuu ihmisen perimä ja se koostuu puoliksi isältä ja puoliksi äidiltä saaduista kromosomeista. Kromosomeja on 23+23 eli yhteensä 46. Perimme siis samanlaiset kromosomit molemmilta vanhemmiltamme. Paitsi miehillä on yksi poikkeus: y-kromosomi, joka periytyy vain isältä eli mieslinjaa pitkin.

Elektronimikroskooppikuva kromosomeista 

Tasapuolisuuden nimissä mainittakoon, että mitokondrio nimisellä solun sisäisellä elimellä on oma perimänsä ja se peritään ainoastaan äitilinjaa pitkin. Eli periaatteessa kaikilla maailman ihmisillä on sama mitokondrio DNA. Perimme munasolun, ja siis kaikki ensimmäisen solumme rakenteet, äidiltä. Isältä perimme vain 23 kromosomin verran tietoa.

Jos ihmisen yhden solun koko DNA laitettaisiin yhdeksi nauhaksi, niin se olisi lähes 2 metriä pitkä. Se on kuitenkin tarkoin kääritty solun tumaan, jonka läpimitta on vain viideskymmenestuhannesosa tästä koko pituudesta. Tämä on helpompi ymmärtää, kun kasvatetaan tuma koripallon kokoiseksi. Tällöin DNA on hyvin ohuen ongen siiman paksuinen ja 200 km pitkä. Miten pakkaisit tämän koripalloon niin, että siimaa voitaisiin lukea kokoajan sopivista kohdin valtavalla nopeudella? Alla oleva kuva hahmottaa sitä hieman ja lopussa oleva video kertoo sen paremmin kuin tuhat sanaa.

DNA kääriytyminen kromosomiksi 

DNA on kääritty kromosomeiksi vain silloin kun solu jakaantuu. Muulloin DNA on täyttänyt tuman kolmiulotteisen tilan tarkoin määrätyssä muodossa, siten että DNA nauhan tietyt osat ovat lokeroituneet lähelle toisiaan. Tämä sen tähden, että samaan aikaan tarvittavat DNA:n osat saattavat olla kaukanakin toisistaan, jos nauha olisi suorana. Taivuteltuna oikeat kohdat saadaan lähelle toisiaan.

Tässä ei ole mitään satunnaista, vaan kaikki on tarkoin järjesteltyä. Tumassa olevat arkistonhoitajat kyllä tietävät, mitä kuulu olla missäkin, niin kuin kirjastossa kirjastonhoitaja osaavat laittaa oikeat kirjat oikealle hyllylle. Jokaisessa elimessä tarvitaan eri DNA:n alueita. Solun pitää tietää, mitkä alueet kuuluvat sydämelle, mitkä iholle, mitkä lihakselle. Ne osat mitä ei tarvita, ovat pakattuna tiukalle rullalle pois tieltä. Käytettävät alueet ovat taas auki, jotta niitä voidaan nopeasti lukea. Tämä tietoisuus tulee tarpeen silloin kun solu jakaantumisen jälkeen alkaa avata kromosomeja. Tätä käsittelyä kutsutaan epigenetiikaksi.

Elektronimikroskooppikuva DNA kaksoiskierteestä 

Ihmisessä on 100 biljoona omaa solua ja vielä enemmän ihminen kantaa bakteerisoluja. Se on iso luku ja isojen lukujen ymmärtäminen on vaikeaa, mutta tämä saattaa auttaa:

1000 sekuntia on alle 20 minuuttia
Miljoona sekuntia on 12 päivää
Miljardi sekuntia on 32 vuotta
Biljoona sekuntia on 32 000 vuotta

Jokaisessa solussa on DNA 

Koska joka solussa on sama DNA (kutakuinkin), niin yhden ihmisen kaikissa soluissa yhteensä on enemmän muistikapasiteettia kuin kaikissa maailma tietokoneissa yhteensä. (Tällä ei valitettavasti ole mitään tekemistä oman muistisi kanssa.)

Alla oleva animaatio näyttää, miten DNA pakataan pieneen tilaan. Kuten siitä nähdään tämä pakkausmekanismi on kokonaisuus, jossa kaikki osat ovat tarpeen, jotta DNA mahtuu tumaan, aukeaa ja jälleen kokoontuu kromosomeiksi solun jakautumista varten.

https://www.youtube.com/watch?v=gbSIBhFwQ4s  

Koronarokotteen RNA on hyvin lyhyt verrattuna ihmisen 2 metrin mittaiseen DNA:han. Ihmisen DNA:ssa on noin kolme miljardia 'bittiä' eli merkkiä. Koronarokotteen RNA vain joitakin satoja nukleotideja pitkä, sillä se koodaa vain yhden koronaviruksen 29:stä proteiinista. Ihmisen DNA koodaa satoja tuhansia proteiineja.

Elämä on kopiointia

Elämää syntyy vain elämästä - kopioitumalla. Tämän totesi Louis Pasteur jo 1800-luvulla eikä sitä sen jälkeenkään ole pystytty kumoamaan - ei edes laboratoriossa kiivaasti yrittämällä.

DNA, perimäsi tietopankki, kopioituu biljoonia kertoja elämäsi aikana.

DNA 

DNA on hieno kaksoiskierteinen jättiläismolekyylirakenne, mutta kuvaan sitä näissä blogeissa äärimmilleen yksinkertaistettuna tikapuurakenteena (kuva alla).

DNA:ssa on molemmilla reunoilla tukirakenne, joka pitää sen koossa (sokeri+fosfaattimolekyyli). Varsinainen tieto on "tikapuun puolissa" ja erityisesti näiden puolien järjestyksessä. Yksi tikapuun puola koostuu kahdesta osasta, puolikkaasta. Ja yhteen puolikkaaseen on neljä eri vaihtoehtoa. Nämä lyhennetään A, T, C ja G, kirjaimet. Käytännössä ne ovat erilaisia molekyylejä, mutta siitä meidän ei tarvitse välittää. Riittää että ymmärrämme tämän tietojenkäsittelyn tasolla.

DNA:n tiedontallennuksen nerokkuus on siinä, että nämä tikapuun puolan puolikkaat esiintyvät aina pareittain. A & T yhdessä ja C & G yhdessä. Kaksinkertainen kirjanpito estää virheiden muodostumista. Näin myöskin solu pystyy helposti kopioimaan tiedon: halkaistaan tikapuut keskeltä ja täydennetään puolikkaat: Jos puolikkaassa on A täydennetään se T:llä ja jos siinä on C täydennetään se G:llä ja toisin päin. Tämän jälkeen meillä on kaksi täysin samanlaista tikapuuta ja solu voi jakautua - elämä jatkua.

Hedelmöittymisen jälkeen lähdit liikkeelle yhdestä solusta, joka jakaantui. Tätä jakaantumista tapahtui uudelleen ja uudelleen kunnes sinusta tuli sinä - biologisesti ajatellen. Solun jakautuminen tapahtuu kahdessa vaiheessa. Ensin jakautuu tieto eli DNA ja sitten vasta koko solu.

Alla oleva video kertoo, miten tiedon kopiointi tapahtuu käytännössä. Kiinnitä huomiota erityisesti siihen, miten se on mekaaninen operaatio. Pienen pienet koneet tekevät työn mekaanisesti liikkumalla. Huomaa, miten samanlaisia nämä koneet ovat kuin jossakin tehtaassa olevat automaatiokoneet ja robotit. Ne toistavat väsymättä samaa liikettä uudelleen ja uudelleen. Ne ovat atomitason koneita, joten jos yksikin atomi on väärin tai uupuu, kone ei enää toimi suunnitellusti.

Nämä koneet koostuvat useista alikokoonpanoista ja tuhansista osista (aminohapoista). Huomaa myös, että koko tiedon kopiointiprosessi vaatii useita eri koneita. Jos yksikin uupuisi, niin elämä loppuisi.

Alla oleva video selventää asian käytännössä. Pitkät nauhat ovat DNA ja palleroiset möntit ovat proteiinikoneita, jotka suorittavat DNA:n kopioimisen.

Tässä videossa ollaan elämän ytimessä. Siinä tapahtuu lisääntyminen ja se alkaa tiedon kopioimisesta. Tämän jälkeen solu jakautuu ja elämä jatkuu. (Huomaa, että koneet vaativat energiaa toimiakseen, ATP molekyylejä, joita toiset koneet valmistavat.)

Koronavirus on RNA-virus, jolla ei ole lainkaan DNA:ta. Se ei myöskään itse pysty kopioimaan perimäänsä. Siksi sen pitää päästä solun sisälle, jossa on jo valmiina proteiinikoneita, jotka monistavat suoraan sen RNA:ta ja rakentavat siitä uusia viruksia. Samoin on RNA-rokotteen osalta. Sen RNA on saatava elävän solun sisälle, joka valmistaa siitä proteiinin. 

Tiedonkäsittely solussa

Solun sydämessä, tumassa, on turvallisen suojavallin sisällä kallein asia, tietokanta, joka kertoo, miten sinut rakennetaan. Tämä tietokanta on 3 miljardia "tikapuun puolaa" pitkä, eli n. 2m, ja kulkee nimellä DNA.

Nyt meillä on ongelma: DNA on tumassa, mutta siinä olevien rakennusohjeiden mukaan pitäisi rakentaa proteiineja "tehtaassa", joka on tuman ulkopuolella. DNA:ta ei voi kuljettaa pois tumasta tehtaaseen, koska sitä tarvitaan koko ajan moneen eri asiaan. Rakennusohje pitää siis kopioida ja kopio kuljettaa tehtaaseen. Aivan kuin oikeassakin yrityksessä: toimistosta koneen rakennusohje, piirustus, kopioidaan ja viedään kopio tehtaaseen.

Täksi kopioksi riittää puolikas tikapuuta, sillä olihan puolikkaissa aina sama tieto, koska A&T ja C&G esiintyivät aina vain pareittain. Tätä kopioitua puolikasta kutsutaan RNA:ksi. Proteiinikoneet lukevat DNA:ta ja kirjoittavat RNA:n. Sitten RNA kuljetetaan tuman ulkopuolelle ribosomi nimiseen tehtaaseen, jossa proteiini valmistetaan. RNA:ssa on osoite, joka kertoo mihin tehtaaseen se pitää viedä.

Tässä on huomioitava tärkeä asia: ribosomin, tehtaan, on ymmärrettävä RNA:n ohje. Sen on osattava lukea se. Sen on ymmärrettävä, että sitä luetaan kolmen merkin ryhmissä. Sen on ymmärrettävä, että se kokoaa proteiinin niin kuin DNA sen oletti tekevän, jotta valmistuu se proteiini, jonka DNA-tietokone (DNA + epigeneettiset mekanismit) päätti valmistaa.

Tässä on kyseessä selkeä kommunikointilinkki. Kommunikoinnissa sekä lähettäjän että vastaanottajan on puhuttava samaa "kieltä". Niiden välillä on oltava sopimus siitä, miten tiedonvälitys hoidetaan ja ymmärretään. Koska ne ovat etäällä toisistaan solun mittakaavassa, olisi teoriassa mahdollista, että ne muuttavat sopimusta itsekseen, vahingossa, sattumalta, toisesta riippumatta. Tällöin ei kommunikointi enää toimisi ja solu kuolisi, elämä loppuisi. 

Tämä kommunikointisopimus on sama kaikella elämällä, siksi ihmisen solu voi valmistaa viruksen RNA:n ohjeen mukaisen proteiinin. Rokotteen avulla solu huijataan luulemaan, että sen tuoma RNA on DNA:sta tehty. 

Luonnollisesti nämä molekyylitason rakenteet eivät omaa mitään omaa ymmärrystä tai tietoisuutta. Eivät ne tiedä mitä tekevät. Ne toimivat niin kuin koneet: suorittavat niille suunniteltua tehtävää järjestelmällisesti. 

Tämä animaatio antaa hyvän käsityksen siitä, miten kaikki tapahtuu:

From DNA to protein - 3D

Tieto muuttuu rakenteeksi

Solun tumassa olevasta DNA:sta on kopioitu RNA (tai rokote on tuonut soluun RNA:n). RNA on viety ribosomi nimiseen tehtaaseen. Nyt alkaa proteiinin valmistus. Tässä ihmeellisessä tapahtumassa tieto muutetaan rakenteeksi, koneeksi, joka oikeasti toimii. Se mikä proteiini valmistetaan, riippuu siitä mistä kohtaa DNA:ta ohje kopioitiin (tai mistä kohdin viruksen RNA:ta rakennusohje on).

Kun tietokone tallentaa kaiken tiedon nollilla ja ykkösillä, niin DNA tallentaa tiedon A, T, C, tai G molekyylillä. Näiden molekyylien käsittely ei tapahdu sähköllä eikä suoraan kemiallisesti, vaan molekyylimekaniikalla. Tätä mekaniikkaa hoitaa proteiinikoneet. Virallisesti proteiinit tai entsyymit, mutta kone nimitys on hyvin kuvaava.

Tietokoneessa yhden suomenkielen aakkosen tallentamiseen menee kahdeksan nollaa tai ykköstä. Esimerkiksi "A"-kirjain on 01000001 tietokoneen muistissa. DNA:ssa niitä neljää merkkiä luetaan kolmen erissä ja koska jokaiseen paikkaan on neljä vaihtoehto voidaan kolmella merkillä kertoa 4*4*4 = 64 eri vaihtoehtoa. Näitä eri vaihtoehtoja käytetään proteiinien rakentamisessa niin, että jokainen kolmen merkin sarja (codon), esimerkiksi CCG tarkoittaa jotain aminohappoa. Aminohappo taas on proteiinikoneen rakennuspalikka eli koneen osa, ikään kuin levy, ruuvi tai mutteri.

Erilaisia aminohappoja maailmassa on paljon, mutta elämä käyttää vain tiettyjä 20:tä. Lisäksi aminohappoja on sekä vasen- että oikeakätisiä niiden avaruudellisen muodon mukaan, mutta proteiineissa käytetään aina vain vasenkätisiä.

Aminohappojen käsittyys

Kun RNA saapuu tehtaaseen, aminohapot tulevat omilla "kuljettimillaan".

Jokaisella aminohapolla on omanlaisensa kuljetin, jolla on erilainen tunnistuspää. Se on vastinpari RNA:ssa olevalle kolmen puolan pätkälle (codon). Tästä tehdas (ribosomi) tietää laittaa aminohappoja DNA:n tarkoittamassa järjestyksessä peräkkäin.

Tehtaasta tulee ulos ikään kuin helminauha, jossa erilaiset aminohapot seuraavat toisiaan. Tämä helminauha viedään toiseen tehtaaseen, joka laskostaa siitä oikean muotoisen koneen (proteiinin).

Koronarokote sisältää RNA-rakennusohjeen, jonka mukaan rakennetaan koronaviruksen kruunuproteiini. Koska elämän rakennusohjeiden kieli on kaikkialla sama, voi ihmisen ribosomi rakentaa tämänkin mukaan proteiinin. Tosin soluissa on mekanismejä tunnistamaan väärä ulkopuolinen RNA, mutta rokotteen RNA on niin synteettisesti ohjelmoitu, että tätä tunnistusta ei yleensä tapahdu. Solun tumaan, missä DNA on, ei tämä RNA pääse, vaan tämä proteiinin rakentaminen tapahtuu tuman ulkopuolella. Se ei siis erossa DNA:sta ja ei muuta DNA:ta, vaan se vain luetaan tehtaassa, joka valmistaa sen mukaisen proteiinin (silloin kun kaikki menee suunnitellusti). 

Tässä sama prosessi animaationa alla olevassa videossa. Siitä näet hyvin, miten järjestelmällinen koko tämä prosessi on.

DNAtranscription and translation [HD animation]

Kun syvästi ymmärrät tämän prosessin, jossa tiedosta tulee rakenne, alat ymmärtämään myös biologista elämää uudella tasolla. Tasolla, jossa tiedosta tulee elämän perusta.

Sisälläsi on pieniä koneita

Olemme päässeet niin pitkälle, että vihdoin voimme tutustua näihin solun toiminnasta vastaaviin koneisiin lähemmin. Nämä koneet, proteiinit, entsyymit, vastaavat kaikesta solun toiminnasta.

Tässä ensimmäisessä kuvassa on sekä taiteilijan näkemys, että elektronimikroskooppikuva bakteerin siimamoottorista. Bakteerit voivat liikkua pyörivien siimojen avulla. Tätä siimaa pyörittää ihan sähkömoottorin näköinen moottori, mutta se ei toimi sähköllä vaan solun sisäisellä energialla (ATP-molekyylit). Sen ominaisuudet ovat huikeat: jopa 200 000 kierrosta minuutissa ja suunnan vaihto alta kierroksen täydestä vauhdista. Siinä on akselit, laakerit, roottorit ja staattorit niin kuin sähkömoottorissakin.

Alla olevassa kuvassa oranssilla proteiini, jonka tehtävä on kuljettaa kuormaa solun sisällä. Kyseessä luonnollisesti taiteilijan näkemys asiasta. Sen alla tarkempi kolmiulotteinen mallinnus ko. proteiinista. Jos haluat nähdä miten se liikkuu, klikkaa tästä: http://i0.wp.com/www.artofthecell.com/wp-content/uploads/2014/05/John-Liebler-Kinesin-Walking.gif?zoom=2&resize=256%2C256 

Alla olevassa videossa näkyy miten solun sisäistä energiatabletteja (ATP) valmistetaan pyörivän protonimoottorin avulla. Näistä ATP molekyyleistä kaikki muu solussa saa energiansa. ATP on solun koneiden polttoainetta. Ilman ATP:tä mikään ei toimi solussa. Kaikki solussa nojaa siihen, että on juuri ATP-molekyyleja, joka tarjoavat energiaa eikä mikään muu. Jos solusta poistetaan ATP, niin käy kuin sähkölaitteelle, jonka tepseli vedetään seinästä, kaikki pysähtyy. ATP on yhdistävä tekijä kaikkien näiden itsenäisten koneiden välillä.

Tämä ATP moottori tekee yksinkertaisimman mahdollisen toiminnon solun elämän kannalta: muuttaa protoneja energiamolekyyleiksi, joita muut solun elimet käyttävät. 

Koronarokotteessa oleva RNA on valmistusohje viruksen kruunuproteiinille, joka ilmeisesti on enemmänkin tunnistuspää kuin liikkuva elementti. Solun muut proteiinit kuljettava sen solun ulkopinnalle, josta ihmisen immuunipuolustus sen tunnistaa ja tästä alkaa puolustusjärjestelmän oppiminen. Opittuaan vieraan proteiinin se on sitten valmiina poistamaan oikeat koronavirukset kehosta, silloin kun niitä ilmestyy. Ihmisen immuunipuolustusjärjestelmä on käsittämättömän hieno. 

Mutaatio DNA:ssa

Mutaatio on tiedon muutos DNA:ssa, biologisen elämän rakennusohjekirjassa. Esimerkiksi A muuttuu C:ksi. Näitä on havaittu tapahtuvat ja usein sanotaan, että ne tapahtuvat sattumalta tai ainakin ennalta aavistamatta. Silti niitä tapahtuu toisiin DNA:n osiin enemmän kuin toisiin. DNA:ta tarkastelemalla havaitsemme, että silloin tässä kaksoiskierteessä tai tikapuussa, kuten olen sitä nimittänyt, yksi puola muuttuu toiseksi. (On muitakin mutaatiotyyppejä kuten lisäykset ja poistot, mutta niistä ei tässä yhteydessä.)

Tämä muutos sitten vaikuttaa siihen, millainen proteiini valmistetaan. Siinä mahdollisesti yksi aminohappo muuttuu toiseksi.

Kärpäsillä tehdyt mutaatiokokeet
johtivat rakenteen rappeumiin. 

Tässä kuvassa tapahtuu yhden nukleotidin satunnainen mutaatio:

DNA:n mutaation mukaisesti siitä kohdasta valmistettava aminohappo muuttuu toiseksi:

Lopputuotteessa eli proteiinissa se taasen aiheuttaa rakenteellisen muutoksen (koneen käsivarsi lyhenee), joka johtaa virheelliseen toimintaan. Vasemmalla toimiva proteiinikone ja oikealla mutanttikone, joka ei enää pysty suorittaaan tehtäväänsä:

Tämä kuvitteellinen mutanttikone ei enää pysty toteuttamaan sitä, mitä sen alun perin piti eli syntetisoimaan jotain molekyylirakennetta yhteen (kuvassa oikealla alhaalla). Näin tätä molekyyliä ei enää tuoteta riittävästi solussa. Tästä kärsii ensin solu ja sitten koko ihminen, varsinkin jos tämä mutaatio on periytynyt eli on jokaisessa solussa.

Koronaviruksen RNA:sakin on tapahtunut mutaatioita. Niitä on löydetty jo tuhansia. Suurimman osan toimintaa ei tunneta, mutta ei ole havaittu niiden olevan merkittäviä. Alunperin covid-19 koronavirus on syntynyt eläimen solun sisällä, jossa todennäköisesti on yhdistynyt kahden eri viruksen RNA:n osia.

RNA koodaus

Elämän käyttämiä aminohappoja on 20 erilaista ja ne koodataan kolmen nukleotidin (tikapuun puolan) pätkillä. Yhteen nukleotidiin on neljä eri vaihtoehtoa. Eli kolmella "bitillä" voidaan koodata 4*4*4 = 64 eri vaihtoehtoa.

Nukleotidit kolmen erissä 

vastaavat aminohappoja 

Miten on ratkaistu, että 64:stä vaihtoehdosta aina saadaan jokin vain 20:stä eri aminohaposta? Siten että useampi eri kolmen bitin koodi (tripletti, codon) koodaa samaa aminohappoa. Esimerkiksi CCT, CCC, CCA ja CCG kaikki koodaavat proliini nimistä aminohappoa. Alla olevassa taulukossa kohta 2/2.

Taulukossa näkyy mitkä kolme koodia (codon)
vastaavat mitäkin aminohappoa 

Miksi näin? Toisaalta tämä tekee sen, että mutaatio ei välttämättä muuta aminohappoa lainkaan, sillä tässä esimerkkitapauksessa viimeinen nukleotidi tripletistä voi muuttua miksi tahansa ja aina tulee sama proliini aminohappo. Eli proteiini ei muutu mitenkään. Viimeisen nukleotidin mutaatio on siis täysin neutraali tälle proteiinille. Mutta tämä ei ole ainut syy tällaiseen nelinkertaiseen koodaukseen.

DNA:ta voidaan lukea monella eri tapaa. On havaittu, että sitä luetaan kahteen eri suuntaan ja luku voidaan aloittaa mistä tahansa, mutta selkeästi määrätystä kohdasta. Päällekkäisiä lukukehyksiä voi olla jopa kymmenen.

Nuolen osoittamaa nukleotidia
käytetään monessa eri lukukehyksessä 

Eli vaikka aminohappoja koodataan kolmen pätkissä, niin tietyssä tapauksessa sama nukleotidi on ensimmäinen bitti, mutta toisessa tapauksessa toinen, riippuen siis mistä kohtaa lukeminen on alettu. Alla olevan esimerkin mukaisesti.

Esimerkkikoodi:

1 2 3 4 5 6 7 8 9
C A T T A T G A T A A …

Kun lukeminen aloitetaan kohdasta 1, saadaan CAT, TAT, GAT, …
Kun lukeminen aloitetaan kohdasta 2, saadaan ATT, ATG, ATA, …
Kun lukeminen aloitetaan kohdasta 3, saadaan TTA, TGA, TAA, …

Yhdessä nämä kaksi asiaa (64/20 koodaus ja useat lukukehykset) muodostavat äärimmäisen nerokkaan tiedon pakkauksen. Näin vähäisellä määrällä DNA:ta voidaan tehdä todella monia erilaisia lopputuotteita, proteiineja. Siksi ihmisellä voi olla lyhyempi DNA kuin sipulilla, mutta silti ihminen on biologisesti monipuolisempi. Tämän päällekkäisen rakenteen suunnitteluhaaste helposti ylittää ihmisen kyvyn rakentaa tietoa. Voimme lukea sitä ja oppia siitä, mutta voimmeko koskaan täydellisesti ymmärtää sitä?

Otetaan esimerkki asiaa selventämään:

Haluat koodata proliini aminohapon, se alkaa aina CC ja kolmas nukleotidi voi olla mikä tahansa. Valitset satunnaisesti G.

Mutta haluat koodata sitten glutamiinin (joka koodataan joko CAA tai CAG) alkaen toisesta lukukehyksestä edellisestä proliini koodauksesta (CCG) eli alku mikä sinun pitäisi käyttää siitä on CG, kun pitäisi olla CA. Koska proliini voitiin koodata myös CCA, vaihdat proliinin koodauksen tähän, jotta saat glutamiinin koodaukseen oikean alun toisesta kirjaimesta eli CA ja lisäät perään toisen A:n (CAA). Nyt olet koodannut kaksi aminohappoa vain 4:llä merkillä (CCAA)! (Näitä aminohappoja voidaan käyttää vain eri proteiineissa, koska RNA rakentuu aina kokonaisista 3 nukleotidin jaksoista.)

Jos olet taitava DNA:n suunnittelija, voit näin pelata näillä koodausvaihtoehdoilla rakentaen satoja tai tuhansia aminohappoja pitkiä ketjuja jopa kymmenessä erilaisessa päällekkäisessä lukukehyksessä! Mutta sinun on silloin todella oltava älykäs ja tiedettävä ihan kaikki, mitä olet tekemässä ja osattava laittaa miljoonia nukleotideja oikeaan järjestykseen yhdellä kertaa.

Koska ymmärryksemme ainakin vielä pitkään tulee olemaan vajavainen, on myös hyvin vaarallista alkaa muuttamaan DNA:ta. Sillä muuttamalla tietyn kohdan saamme yhteen lukukehykseen haluamme muutoksen. Mutta esimerkiksi jos poistamme perinnöllisen sairauden yhdestä lukukehyksestä, saatamme tehdä vielä suuremman virheen toiseen lukukehykseen, jota emme vielä ole havainneet.

Koska koronarokote ei muuta DNA:ta, ei edelläkuvattua ihmisen perimän vahingossa tapahtuvaa muuttamista tapahdu. Argumentin vuoksi voidaan sanoa, että vaikka tapahtuisikin, niin ihmisen immuunipuolustusjärjestelmä tuhoaa sen solun, jonka pinnalta on löydetty koronarokotteen kruunuproteiini. 

-----

Tämä artikkeli on lyhennetty koronarokotteen ymmärtämistä varten tästä pidemmästä artikkelista: https://mistametulemme.blogspot.com/2019/01/pieni-johdatus-genetiikkaan-ymmarra.html

Jatko-opiskeluaiheet

Tämän pitkän, mutta tiiviin, artikkelin jälkeen suosittelen paneutumaan syvemmin kahteen aihealueeseen:

Epigenetiikka: http://mistametulemme.blogspot.com/2018/04/61-eliot-muuntelevat-epigeneettisesti.html

Mitä mutaatiot todella tekevät: http://mistametulemme.blogspot.com/2018/06/71-mita-mutaatio-todella-tekevat.html

Näiden jälkeen pystyt paremmin tekemään omat johtopäätöksesi siitä, mistä me olemme tulleet.

Mitä yhteistä on uusilla koronarokotteilla, superpakkasella ja elämän synnyllä?

Pfizerin ja Modernan rokotteet ovat uudenlaisia, jopa epätyypillisiä, rokotteita. Niissä käytetään viruksen RNA:ta kuolleiden virusten tai niiden proteiinien sijasta. Proteiinit säilyvät jääkaappilämpötilassa, mutta RNA on äärimmäisen herkkä hydrolyysille eli hajoamiselle vedessä, joten se on syväjäädytettävä aina -20 asteeseen (Moderna) tai -65 asteeseen (Pfizer).

Esimerkiksi Afrikassa WHO:lla on kaikkiaan "jopa" kaksi riittävän kylmää pakastinta. Tämä tulee luonnollisesti olemaan haastava logistiikkaongelma. Euroopassa tällaiset laitokset ovat yleisempiä ja hiilidioksidijäätäkin on saatavilla tiettävästi yleisesti, mutta ei tällaista infrastruktuuria missään olla rakennettu siinä mittakaavassa, että koko maailma voitaisiin rokottaa. Vaikka tekniikka osataan, menee aikaa ennen kuin infrastruktuuri on valmiina. 

Miten koronaviruksen RNA:ta tehdään? 

Joissakin rokotteissa on aikaisemmin käytetty solulinjoja, jotka on alun perin 1960-luvulla abortoidulta 14 viikkoisen sikiön keuhkoista otettu (MRC-5) tai vastaavia mahdollisimman nuoresta ihmisestä tehtyjä solulinjoja. Tämän jälkeen soluja on kasvatettu vuosikymmeniä laboratorioissa (ei siis tarvita sikiöitä jokaiseen rokotteeseen). Pfizer väittää, että näin ei ole Covid-19 rokotteessa ja että he ovat mm. poliorokotteen osalta lopettaneet abortoitujen sikiöiden solulinjojen käytön. Tosin on ilmeistä, että prosessin apuna edelleen käytetään näitä solulinjoja, joiden alkupää on eettisesti arveluttava.

Joka tapauksessa tarvitaan soluja, jotka tuottavat viruksen RNA:ta. Soluja käytetään tehtaina.  

Miten sitten tämä RNA vaikuttaa ihmisessä? 

Tämä RNA on tarkkaan ottaen mRNA, messenger RNA, eli rakennusohje, jonka mukaan rakennetaan proteiineja. Ihmisen solujen 'tehtaat' osaavat tätä viruksenkin proteiineja rakentaa (siksi virus juuri leviääkin). Tämän jälkeen ihmisen immuunipuolustusjärjestelmä tunnistaa viruksen proteiinin ja se oppii tuottamaan vasta-ainetta sitä vastaan sekä korjaamaan sen pois.

Miksi tämä on eri asia kuin virus itsessään? Miksi päästäisin viruksen RNA:n suoraan verenkiertooni?

Koronaviruksella on monia mRNA jaksoja/proteiineja. Rokotteessa on vain yhtä mRNA jaksoa (tämä on ainakin tavoite). Yksi proteiini on kuin pelkkä polkupyörän pyörä - ei sillä vielä ajeta. Koronaviruksella on kaikkiaan 29 proteiinia. Ei ole vaaraa, että yhdestä proteiinista kehittyisi koko virus - milloinkaan (älä usko evoluutioon). 

Mitä tällä kaikella on tekemistä elämän synnyn kanssa?

Tiede ei osaa selittää, miten ensimmäinen solu on syntynyt maailmaan. Yksi teoria on, että ensin syntyi RNA jakso sattumalta. Tätä teoriaa kutsutaan RNA-maailma hypoteesiksi. Jos kerran rokotteessa oleva RNA ei kestä vapaata vettä (siinä on sokerimolekyyli), niin miten olisi tuhansia atomeja sisältävä RNA voinut syntyä sattumalta ja kestää "alkuliemessä"? Ei mitenkään - se on tarina, joka ei perustu tosiasioille - koronarokotteen säilytysvaikeudetkin sen jo todistavat. 

Vielä lisäksi tämä solujen tehtaassa tuotettu rokotteen RNA pakataan toisen tätä varten suunnitellun molekyylin, "kirjekuoren", sisään, joka suojelee sitä, kunnes se pääsee solun sisälle turvaan. Biologisen elämän prosessit tapahtuvat solukalvon monimutkaisen mekanismin sisäpuolella eikä biologinen elämä ole koskaan mahdollista solukalvon ulkopuolella. Ilman kokonaista solua ei ole elämää.

Ottaako vai eikö ottaa?

Sen joutuu jokainen itse päättämään. On rumaa ajatella näin, mutta itse katson ensin rauhassa, mitä kiireisimmille tapahtuu. Vaikka olen yleisesti uuden teknologian kannalla, niin nyt ollaan epäilyttävällä alueella. Onko RNA:n monistamisessa varmasti onnistuttu niin, että joukkoon ei ole tullut muita 'viestejä', jotka sotkevat solujen genetiikan?  

Viitteet: 

1. Käytetään abortoituja sikiöitä rokotteissa: https://bioethics.georgetown.edu/2017/01/is-it-true-that-there-are-vaccines-produced-using-aborted-fetuses/ 

2. Mitä rokotteet sisältävät: https://www.cdc.gov/vaccines/pubs/pinkbook/downloads/appendices/b/excipient-table-2.pdf 

3. Käyttääkö vai eikö käytä: https://www.thepublicdiscourse.com/2020/11/72753/

4. Corona virus proteiinit: https://cen.acs.org/biological-chemistry/infectious-disease/know-novel-coronaviruss-29-proteins/98/web/2020/04 

5. RNA rokotteet: https://www.phgfoundation.org/briefing/rna-vaccines  

Tekniikka ja Talouden 20.11.2020 artikkeli uusista koronarokotteista

Kolme evoluutiomallia - mikä on sinun?

On kaksi päävaihtoehtoa, mistä elämän monimuotoisuus on tullut: joko sen on joku tehnyt tai se on tullut sattumalta itsestään. Kolmas vaihtoehto tulee edellisten sekoituksesta. Välissä oleva lumipallomalli on se, että tekijä on tehnyt solun ja olosuhteet  monimuotoisuuden, kun lumipallo on laitettu vierimään.

Malli 1 - Ei ole tekijää, ei tarkoitus, ei suurta ajatusta taustalla

Tässä olemme ja koska luojaa ei ole, meidän on jotenkin tähän ollut tultava. Tämä on tapahtunut luonnollisten prosessien, luonnonlakien, avulla. 

Mekanismina tälle kehitykselle on DNA:ssa, perimässä, tapahtuvat satunnaiset mutaatiot. Mutaatiot luovat variaatioita, joista luonnonvalinta, vallitsevat olosuhteet, valitsevat voittajat; tai paremminkin heikot yksilöt eivät selviydy ja vahvemmat pääsevät jatkoon vallitsevissa olosuhteissa. 

Koska tämä mekanismi ei selitä ensimmäisen solun (Luca - Last Universal Common Ancestor) syntyä, monet rajaavatkin elämän synnyn pois evoluutiosta. Toisaalta elämän ymmärretään tämän ei-tekijää filosofian mukaan syntyneen samojen ns. darwinististen prosessien avulla eli luonnonlakien ja sattuman avulla. 

Tämän mukaan sanotaan, että evoluutio kehitti kivestä ihmisen, vaikka tarkoitetaan, että kaikki on tullut itsestään ja sattumalta ilman tarkoitusta. Evoluutio ei siis ole persoonallinen tekijä kenenkään mielestä (paitsi luonto-ohjelmien tekstittäjien).

Mallissa on aukkoja, mutta monet uskovat, että tiede kyllä täydentää aukot. Koska kaikki on tapahtunut miljoonien vuosien kuluessa, ei mitään koetta voida tehdä, jolla toistaa ja todistaa tapahtumat juuri sellaisena kuin ne tapahtuivat. 

Suurin heikkous on ilman muuta ensimmäinen solu, joka jo itsessään on äärimmäisen monimutkainen ja sisältää potentiaalin tuottaa ihmisen (vertaa hedelmöittyneeseen munasoluun). Bakteerisolun ja hedelmöittyneen munasolun ero tosin on, että alkiossa on kaikki se tieto, miten ihminen rakentuu, kun taas bakteerissa on se tieto, miten bakteeri rakentuu. 

Asiaa pohdittuaan moni siirtyy seuraavaann malliin aukkojen tähden.

Solua on verrattu suurkaupunkiin: sillä on kymmeniä eri järjestelmiä niin tietotekniikan hoitamiseen kuin energian kierrättämiseen. Kaikki nämä järjestelmät toimivat tarkan järjestyksen mukaisesti.

Malli 2 - Evoluutio bakteerin kaltaisesta valmiista solusta ihmiseen

Koska monet ovat sitä mieltä, että elämän syntyminen, solun ilmestyminen, ei voi tapahtua itsestään ja sattumalta, valitsevat he, että evoluutio alkaa vasta siitä, kun solu on jo olemassa. Solu itsessään on luotu, Luojansa tekemä ja suunnittelema. 

Tästä eteenpäin tämä teistiseksi-evoluutioksi kutsuttu malli vastaa mallia 1. Luojan katsotaan suureksi osaksi poistuneen näyttämöltä.  Tälle mallille ei kuitenkaan ole yleistä tieteellistä tukea, sillä tiede ei salli näkemystä, jossa on yliluonnollinen tekijä edes ensimmäiselle solulle, vaan kaiken pitää perustua luonnollisiin prosesseihin, luonnonlakeihin.  

Monet tämän mallin kannattajista uskovat Jumalaan, mutta omaksuvat materialistisen tieteen ajattelun. Tiede ei ota käsitteistöönsä Jumalaa tai Luojaa. Tämä malli tekee kompromissin tieteen ja Raamatun välillä - saamatta täyttä tukea kummaltakaan. Raamattu sanoo selkeästi, että Jumala loi paljon valmiita eliöitä kerralla.

Edelleenkään tämä malli ei tarjoa uutta vaihtoehtoa sille, mistä eri eliöiden rakennusohjeet ovat tulleet DNA:han. Toki voidaan ajatella, että Jumala koko ajan injektoi lisää tietoa eliöihin, mutta se selittäisi huonosti sitä, miksi samanaikaisesti ihmisen perimästä on jo kerätty yli miljoona sairauksille altistavaa mutaatiota.

Rakennusohjeiden, geneettisen informaation, syntyä sattumalta on verrattu siihen, että kirja tai kirjasarja syntyisi satunnaisesti merkkejä arpomalla niin, että sen juoni olisi täydellinen. Luonnonvalinta olisi tässä se prosessi, joka hylkäisi aina epäkelvot sanat ja lauseet tai kirjat. 

Kenen on vaikea uskoa tähän, voi siirtyä vielä kolmanteen evoluutiomalliin.

Solun sisällä monet proteiinikoneet hoitavat tehtäviä ikään kuin mekaanisesti liikkuen. Ne kaikki käyvät ATP-molekyylin energialla. Tässä kuvassa kymmenkunta eri proteiinia osallistuu DNA kopioimiseen.

Malli 3 - Evoluutiossa valmiit eliöt sopeutuvat (muuntelevat) olemassa olevan geneettisen tiedon avulla

Koska perimän lisääntymisestä ei ole riittävän hyvää todistetta ja mekanismia, on DNA:n informaatiollekin haettava Luoja, Jumala. 

Me kaikki kannamme paljon perimää, jota itse emme käytä, mutta annamme eteenpäin jälkeläisillemme.  Luoja Jumalalle on ollut mahdollista injektoida rakennusohjeita etukäteen, sitä varten, että olosuhteiden muuttuessa eliöt voivat muunnella. Jopa siinä määrin, että uusia lajeja voi syntyä. 

Tämän on pitänyt tapahtua ennen kuin nykyinen eliöitä tuhoava mutaatiovyöry on alkanut. Raamattu kutsuu tätä kääännekohtatapahtumaa syntiinlankeemukseksi. Jo alussa siis oli kaikki se toimiva perimä mitä tarvitaan ja syntiinlankeemuksen jälkeen se on alkanut tuhoutua mutaatioiden vuoksi.

Tieteen ahkeran työn tuloksena tiedämme jo jonkun verran solussa tapahtuvasta tietojenkäsittelystä. Tiedämme, että DNA on maailman tihein tiedonpakkaus. Kaikkien eliöiden erilainen perimä mahtuu yhteen hyttyseen 50 kertaa. Tätä tiedonkäsittelyä käyttäen on ihminen esimerkiksi jalostanut viimeisen kahdensadan vuoden aikana yli 400 koirarotua. Muuntelupotentiaali on suuri, mutta silti koirasta ei ole tullut jotain toista eläin tyyppiä.

Tämä malli pystyy siis selittämään uskottavan mekanismin muuntelulle. Vastaväite tälle mallille on, että kyseessä on ns. aukkojen Jumala - kun ei osata selittää jotain tapahtumaa, sanotaan, että Jumala sen teki. 

Mutta kuten nähtiin, muissakin malleissa on aukkoja, joita täytetään uskomuksilla. Yleensä uskolla siitä, että tiede vielä selvittää, miten kaikki tapahtui. Mutta tänään sekin on uskoa, ei tieteen faktaa, ja näin se pitäisi myös esittää - ei faktana vaan uskona. 

Tiede on tehnyt aivan viime vuosina isoja loikkia varsinkin genetiikan puolella. Sen sijaan elämänsynty- ja alkuperätiede ei ole edennyt käytännnössä yhtään. Päinvastoin, monet tieteen tulokset viimeisen viiden vuoden osalta osoittavat, että solu ja sen tietojenkäsittely oli vielä paljon monimutkaisempaa kuin aikaisemmin oletettiin. 

Tässä videossa on kuvattuna se miten monimutkaisia ja tarkoin järjestäytyneitä sekä tehtävään erikoistuneita proteiinit ovat.

Jokainen asioita pohtiva joutuu valitsemaan oman suosikkinsa näistä muutamasta vaihtoehdosta ja lopulta valinta on uskonvarainen. Valinta vaikuttaa koko ihmisen maailmankuvaan eli siihen miten hän kaikkea näkyvää tulkitsee. Täten valintaa ei pitäisi tehdä ennen syvällistä pohdintaa ja asioihin paneutumista. 

Maailmankaikkeus ei voi olla olemassa

 Miksi ehkä kuuluisin NASA:n tutkija-blogisti kirjoittaa näin: 

The Universe, according to our best understanding, just doesn’t add up.

[Parhaan ymmärryksemme mukaan maailmankaikkeus ei voi olla olemassa.]

Ethan Siegel kirjoittaa vaikeasta aiheesta ansiokkaita blogeja Mediumiin (https://medium.com/starts-with-a-bang/the-standard-model-is-not-enough-new-lhc-study-shows-7897ab7b1168). Arvostan todella hänen kykyään kertoa selkeästi ja hyvin grafiikoin,  miten hän tutkijan silmin näkee maailman - toisinaan niitä kirjoituksia voi jopa ymmärtää (tämä tosin on vaikeammasta päästä). 

Tässä blogissa hän kertoo: 

Through it all, we find the same things: the picture is self-consistent, there’s nothing that disagrees with the Standard Model, and there isn’t enough CP violation to explain the amount of matter we know exists in the Universe.

[Kaikkialta löydämme saman asian: kuva on täydellinen, mikään ei ole Standardimallin kanssa ristiriidassa. Silti ei ole tarpeeksi epäsymmetriaa selittämään materian määrää, mikä Universumissa on havaittavissa.]

The Standard Model continues to be mind-bogglingly successful at predicting what the full suite of these experiments should deliver, but has so far failed to reveal a hint as to how these big mysteries might be resolved. We know the Standard Model can’t be all there is to the Universe, but it works so thoroughly well with each test we throw at it. 

[Standardimalli  on edelleen hämmästyttävän menestynyt ennustamaan, mitä [hiukkas]kokeiden tuloksena saadaan, mutta se on epäonnistunut paljastamaan vihjettä siitä, miten [maailmankaikkeuden] isot mysteerit ratkaistaan. Me tiedämme, että Standardimalli ei voi olla koko totuus, mutta silti se toimii läpikotaisin hyvin kaikissa testeissä, mitä sille annetaan.]

Mikä on tämä piilossa oleva ristiriita, mistä hän puhuu? 

Se on se, että valtavasta ja valtavan kalliista CERN:in hiukkaskiihdyttimestä viimeisen 12-vuoden aikana saadut tulokset eivät tue alkuräjähdysteoriaa. Universumissa havaittujen aineiden suhteet eivät vastaa sitä, mitä hiukkaskokeiden mukaan pitäisi olla Big Bang teorian pohjalta. Siksi hän kirjoittaa, että maailmankaikkeus ei voi olla olemassa kaiken sen havaittavan tieteellisen tiedon mukaan, mitä heillä on. 

Standardimallin on malli aineen pienimmistä hiukkasista, atomin osista (kuva). Ansiokkaat kokeet CERN:stä ovat saaneet siitä täydellisen ja siitä ei näy puuttuvat mitään niin kuin Ethan antaa blogissaan ymmärtää. Samalla hän kuitenkin sanoo, että siitä täytyy uupua jotain. Miksi? Koska alkuräjähdys ei voi nykyisen Standardimallin mukaan tapahtua. Mallin takana on kuitenkin maailman kallein tutkimus ja sen tulokset.

Olen kirjoittanut tästä usean vuoden aikana aikaisemmin. Luetuin blogini on juuri tästä aiheesta kolmen vuoden takaa (lokakuu 2017). Viimeisin on siitä, miten tämä Kaikenteoria, joka ratkaisisi tämän ristiriidan havaintojen ja teorian välillä ei etene, vaikka kuinka testataan (https://mistametulemme.blogspot.com/2020/04/kaiken-teoria-koki-kolauksen-jalleen.html).

Yhteenveto kaikista tämän alueen artikkeleista on täällä - jokaisessa on linkit viitattuihin tutkimuksiin: https://mistametulemme.blogspot.com/2019/08/hiukkasfysiikka-antaa-big-bangit.html

Tieteen tosiasiallinen trendi on, että alkuräjähdyksen todistaminen hiukkaskokein oikeaksi teoriaksi ei lähene vaan etääntyy vuosi vuodelta. Suunta on selkeä: Universumilla on Luoja, tutkijat vaan eivät halua tätä tunnustaa.

Hiukkasten standardimalli

Evoluutioväittämistä huolimatta ihminen ei kehity

Monet uutissivustot referoivat uutta tutkimusta innoissaan. Esimerkiksi Tekniikan Maailma julisti suurin otsikoin, että evoluutio jyllää ihmisissä edelleen vahvana.(1) Kyseessä on tilastollinen seurantatutkimus siitä, kuinka monella prosentilla ihmisistä on ranteessa kolme valtimoa kahden sijasta (katso kuva).

Katsotaanpa vähän tarkempaan, mitä tässä tutkimuksessa havaittiin ja miten asiat ovat.

Miten mutaatiot leviävät

Ensimmäiseksi meidän pitää ymmärtää, että mutaatiot eivät leviä niin kuin virukset: ihmiseltä ihmiselle horisontaalisesti. Vaan ne leviävät ainoastaan sukusolujen kautta jälkeläisille vertikaalisesti. Siksi artikkelin väite, että kyseinen mutaatio leviäisi sadassa vuodessa kaikille ihmisille on yksinkertaisesti mahdotonta. Sadassa vuodessa ei ehdi tulemaan kuin maksimissaan 4-5 sukupolvea eli aika vähän ehtisi ominaisuus periytymällä levitä - varsinkin kun kaikki niiden jälkeläiset, jotka sitä oletettua mutaatiota eivät kanna, pitäisi poistua maan päältä.

Sen sijaan tällainen ominaisuus voi kyllä levitä (jos hieman sanan leviäminen merkitystä väärinkäytetään) sadassa vuodessa, mutta se ei tarkoita samaa kuin mutaation leviäminen. Merkillistä? Ei niinkään: meissä jokaisessa on paljon DNA:ta, jota emme käytä ja ympäristötekijät voivat tällaisia rakennusohjeita aktivoida. Itse asiassa joka solussa on sama DNA eli vaikkapa maksasolussa on sama kuin silmäsolussa ja maksasolun ohjelmaa jää paljon käyttämättä silmässä.

Piirros keskimmäisen kyynärvarren valtimosta, 
jonka kautta verta kiertää kyynärvarteen ja käteen. 
Kuva: Maciej Henneberg

Rakennusohjeet ovat jo kaikissa

Jokaisella sikiöllä on tämä kuvattu kolmas valtimo ranteessa. Osalta se sitten kasvun yhteydessä surkastuu. Eli siis rakennusohje tämän valmistamiseen on jo jokaiselle, siksi se voi levitä nopeastikin ympäristötekijöiden kuten esimerkiksi ravinnon aktivoivan vaikutuksen johdosta. Jokin ulkopuolinen tekijä vain laukaisee sen, ettei se enää surkastu. 

Tällaista ohjausta kutsutaan epigeneettiseksi ohjaukseksi eli DNA:n ulkopuoliseen tietoon perustuvaksi ohjaukseksi. Näistä olen aikaisemmin kirjoittanut paljonkin. Se, että tällainen muutos esiintyy yhtä aikaa monessa eri ihmisen sukuhaarassa, osoittaa selkeästi, että kyse ei ole uudesta mutaatiosta, vaan jokin ulkoinen yhtäaikaisesti vaikuttava tekijä.

Koska evoluutio antaa vain yhden mekanismin ihmisen kehittymiseen - satunnaiset mutaatiot ja luonnonvalinta - , niin tässä ei voi olla kyseessä evoluutio - otsikoista huolimatta. Kyseessä on sopeutuminen olemassa olevan geneettisen tiedon ja ohjelmoinnin avulla olosuhteiden muutokseen. Tämä ei ole kehittymistä Mitään uutta geneettistä informaatiota ihmisen rakentumiseksi uudella tapaa ei synny.

Olosuhteiden muutokset laukaisevat sopeutumisen

Tutkimuksessa viitattiin, että odottavien äitien terveysongelmat olisivat tämän muuntelun mahdollinen syy. Ehkäpä syy on toisin päin: odottavien äitien parantunut terveys on mahdollistanut sikiön paremman kehittymisen ja tämän verenkiertoa tehostavan uuden valtimon säilymisen. Aikaisemmin se on mahdollisesti optimoitu pois, jotta energiaa jää muiden osien kehittymiseen. 

Tämä valtimo on todennäköisesti välttämätön alkiokehityksen alkuvaiheessa. Aikuiselle ihmiselle jää joka tapauksessa kaksi valtimoa edelleen ranteeseen. Joten saattaa olla myös mahdollista, että säätelyssä on jokin rikkoutunut. Tämä kuitenkin jälleen vaatisi mutaation - rikkovan mutaation niin kuin ne yleensä ovat - ja tämä mutaation leviämisen nopeasti. Täten en itse usko tähän mahdollisuuteen. Tutkimus itsessään ei mitenkään tutkinut varsinaista asiaan liittyvää genetiikkaa, vaan pelkästään tätä ilmentymää ja näin vajavaisilla tiedoilla sitten julistettiin isoja otsikoita.

Olisiko tämä valintaetu?

Tutkijat tietävät myös, että tietyissä tapauksissa kolmas valtimo on haitallinen. Silloinkaan en voi ymmärtää, miten se vaikuttaisi valintaetuun positiivisesti ihmisen parinvalinnassa: vai oletko kenties tietoinen puolisosi rannevaltimoista? Kuvittele olevasi parikymppinen ja tunnet kaksi kohtalaisen yhtä komeaa tapausta. Käytkö tarkastamassa heidän ranteensa ja valitset sen jolla on kolme valtimoa? Vain näin perusteltuna kolmen valtimon mutaation valintaan voisi liittyä valintapaine ja vain tästä syystä se voisi yleistyä ihmiskunnassa. 

Vaikka tutkijat varmasti tekivät hyvää tilastollista tutkimusta, vaikkakin kohtuu pienellä otannalla, niin heidän väitteensä on humpuukia ja lähinnä palstatilan hankkimista, jossa he tosin hyvin onnistuivat. Siksi mielellään ihmiset lukevat todistuksia evoluutiosta. Sen avulla he voivat vahvistaa harhaansa siitä, että he ovat sattuman tulosta. 

Mutaatiot rikkovat perimän

DisGeNETin (v7.0) nykyinen versio sisältää 1 134 942 geenitaudiyhdistystä (GDA), 21 671 geenin ja 30 170 sairauden, häiriön, piirteen ja kliinisen tai epänormaalin ihmisen fenotyypin välillä.(2) Siis suomeksi: yli miljoona mutaatiota tiedetään aiheuttavan sairauksia ihmiselle. Sen sijaan mutaatioita, jotka kehittävät ihmistä ei tunneta kuin muutama kiistanalainen kuten sirppisoluanemia, joka jo nimensä puolestaan on sairaus. Tämä on räikeä ristiriita havaintojen ja teorian välillä.

Lopuksi

Kaikesta tästä huolimatta kuitenkin Jumala tietää kaiken - aivan kaiken. Myös totuuden tässä asiassa, sillä hän on lopulta tämänkin  mekanismin suunnitellut. 

Viitteet

1. https://tekniikanmaailma.fi/evoluutio-jyllaa-ihmisessa-edelleen-vahvana-katso-vaikka-tata-ylimaaraista-valtimoa-joka-on-suurimmalla-osalla-meista-jo-vuoteen-2100-mennessa/

2. Mutatiotietokanta: https://www.disgenet.org/ 

Onko koronavirus mutatoitunut vähemmän vaaralliseksi?

Uudet tilastot näyttävät, että tartunnat Suomessakin kasvavat jo huhtikuun tasolle, mutta kuolintapaukset, tehohoito- ja sairaalapaikat pysyvät alhaisina. Samaa on nähtävissä maailmalla. Onko siis kysymyksessä uusi mutatoitunut virusvariaatio, joka ei ole niin vaarallinen kuin aikaisemmin? 

Miten mutaatiot leviävät?

Tällä hetkellä koronaa maailmalla sairastavat noin 10 miljoonaa ihmistä (29.9.2020).(1) Jos nyt syntyisi uusi heikompi virusvariaatio mutaation seurauksena, se syntyisi yhden ihmisen yhteen virukseen, josta sen pitäisi tarttua eteenpäin. Kestäisi aikansa ennen kuin se tarttuisi edes yhden maan ihmisiin saatikka koko maailman ihmisiin ja siten vaikuttaisi tilastoihin. 

Keväällä virus levisi kaikkiin maailmaan maihin noin kolmessa kuukaudessa. Rajoitusten takia leviäminen ei onnistu uudelta virusvariaatiolta yhtä nopeasti - ihmiset eivät lennä samassa määrin. Olemassa olevien 'vanhojen' viruskantojen leviäminen sitä vastoin voi olla suurtakin, koska viruksen kantajat ovat jo levittäytyneet joka puolelle.

Tämän tähden voimme olla melko varmoja, että parantunut kuolleisuusluku ei ole mutaation tulos. Leviäminen ei olisi voinut tapahtua näin nopeasti huhtikuun jälkeen ja taas toisaalta aikaisemmin levinnyt mahdollisesti letaalimpi kanta olisi pitänyt jotenkin vaimentua ja ikään kuin väistyä tieltä. Vaimentava tekijä pitäisi olla olemassa, mutta kuolleisuusprosentti on niin alhainen, ettei se vaimenna vanhan kannan leviämistä. 

Kyseessä on sama tauti ja virus edelleen.

Virusta on nyt sekvensoitu tuhansia kertoja eri ihmisistä. Mutaatioita on löytynyt 25 - mielestäni yllättävän vähän. Suurimmalta osin näiden mutaatioiden merkitys on tuntematon. Kriittisiä kantoja tunnetaan kaksi: D ja G kannat. Näistä näyttää, että G kanta on yleisempi, mutta kuitenkin sekin on ollut olemassa jo tammikuusta (2020) asti eli käytännössä alusta asti. Eli se mitä keväällä näimme oli jo yleisemmän (lue: herkemmin tarttuvan) G kannan syytä.(2)

H1N1 influenssasta tiedämme, että virukset kyllä mutatoituvat ja lopulta häviävät tämän rampauttavat mutaatiokuorman tähden. Näin kävi sille vuonna 2009-2012, kun se käytännössä hävisi maailmasta. Mutta H1N1:llä oli lähes sata vuotta historiaa takana, ja oli jo aikaisemminkin ollut välillä piilossakin 19 vuotta. Tällaisen pullonkaulan jälkeen leviää vain yksi virusvariantti. Sen viimeinen herääminen oli arvioitua heikompi, koska viruksen elinkelpoisuus (tai leviämiskelpoisuus) oli mutaatiokuorman johdosta laskenut.(3)  

Koronavirukselle ei ole ihan lähiaikoina näkyvissä pullonkaulaa, jonka jälkeen vain uusi mutatoitunut ja heikompi virus leviäisi - pullonkaula vaatisi viruksen hetkellisen häviämisen. Ylipäätänsä tällaisen pullonkaulatapahtumien kehittyminen kestää vuosia, ei kuukausia.

Parantunut sairastumistilanne johtunee siis jostain muusta, kuten nuorista sairastajista ja parantuneesta hoidosta. Ehkäpä kesäauringon tuottamalla D-vitamiinillakin on osuutensa.

Vale, emävale, tilasto

Tai sitten kyseessä on tilastoharha. Keväällä ei ollut kapasiteettia testata edes kaikkia sairastuneita. Nyt testataan jopa altistuneet. Jos keväällä olisi testattu yhtä ahkeraan kuin nyt, olisivat päivittäisen tartuntaluvut olleet aivan erit. 

Keväällä 10% todetuista koronankantajista joutui sairaalahoitoon - nyt vain alle prosentti.(4)  Koska virus on sama, niin voimme olettaa, että kevään tartuntaluvut ovat rajusti alakantissa. Tämän päivän luvusta voidaan arvioida kevään todellinen tartuntaluku kääntäen käyttäen hyväksi sairaalassa olevia. Tämä logiikka kertoisi, että todelliset kevään päivittäiset tartuntaluvut ovat ainakin yhtä kertaluokkaa suuremmat (kymmenkertaiset) ehkä vielä enemmänkin. 

Jos todellinen sairaalaluku on alle prosentti sairastuneista, tarkoittaa se, että kuolleisuusluku tipahtaa samoin kertaluokkaa pienemmäksi eli alle promillen (yksi tuhannesta). No tämähän ei enää kulosta tavalliseen kausi-influenssaan verrattuna kovin paljon erilaiselta - eihän? 

Pitää kuitenkin muistaa esimerkiksi kevään Pohjois-Italian tilanne, jossa sairaalat täyttyivät ihan oikeasti. Koronan vaarallisuus on nimenomaan sen ärhäkkäässä leviämiskyvyssä suurissa joukoissa. Jos jääkiekko-ottelussa on useampi tartuttaja, niin parin viikon päästä sairaalassa alkaa olemaan ruuhkaa ja joku joutuu tehohoitoonkin. 

Riskiryhmälaisten, kuten monisairaiden ja vanhusten, elämä on siis tukalaa jatkossakin ja terveiden pitää se ottaa huomioon. Toisaalta kautta historian yksi yleisimmistä kuolinsyistä vanhuksien keskuudessa on ollut keuhkokuume.  Eräänä päivänä me kaikki lopulta kuolemme.

Keväällä ennustin, että huippuvaiheen jälkeen jää niin sanottu pitkähäntä (long tail), jossa uusia tartuntoja tulee keskimäärin alle 50 päivässä hyvinkin pitkän aikaa. Se oli suhteessa 200 tartuntaan päivässä huipun aikana. Jos tässä onkin kymmenkertainen luku, niin silloin voidaan raportoida 500 tartuntaa päivässä hyvinkin pitkän aikaa ja silti se ei ole kuin neljäsosa kevään piikistä.

Nuoli kuvaa, mitä viime aikojen tartuntaluvut vastaisivat kevään tilastointitavalla.
Nämä tilastot ovat hyvin harhaanjohtavia, koska menetelmät taustalla ovat muuttuneet ja muuttuvat koko ajan. 

Oikeampi tilasto koronan etenemisen seuraamiseen on tämä graafi,
jossa näkyy sairaalahoidossa olevat.

Kuinka kauan korona sitten tulee olemaan riesanamme? 

Syytä varautua siihen, että puhumme vuosista, tai vuosikymmenistä. Tämän hetkisellä leviämistahdilla siihen menisi Suomessa jotakuinkin näin kauan: 5 miljoonaa jaettuna 150 tartuntaa päivässä tekee 91 vuotta ennen kuin kaikki suomalaiset sen ovat saaneet. Jos oletetaan että 30% ylipäätänsä voivat sen sairastaa (viitaten 70 hengen tilaisuuteen, joista 26 sairastui), niin sitten kolme kertaa nopeammin. Ja vaikka sairastuneita olisi 500 päivässä ja vain 2 miljoona suomalaista pitäisi sairastua niin silti menisi 10 vuotta. Suurten lukujen laki on tällainen. En näe siis mitään syytä juuri nyt, miksi tämä ei kestäisi vuosia. 

Tämä ennuste voi muuttua muuttamasta syystä: tartunnat kasvavat 10 tai 100 kertaiseksi nopeasti, saadaan toimiva rokote tai lääkehoito. Juuri tänään näitä ei kuitenkaan ole. 

Kulkutautien historiassa on aina käynyt niin, että kun aalto pyyhkäisee kansakunnan yli, osa kuolee, osa sairastaa ja osa ei sairasta. Aallon mentyä kansakunnalla, vaikkakin vähälukuisemmalla, on immuniteetti. Nyt tätä ei ole tulossa kovin pian tällä vauhdilla ja elämä ei ole nopeasti palaamassa vanhaan malliin.

On tosin kiistelty, että tuleeko koronasta immuniteetti. Yksilötasolla voi olla, että jotkut joutuvat sen sairastamaan monta kertaa, mutta yhteiskuntatasolla uskon, vaan en tiedä, että immuniteetti saavutetaan.

Muistutan, että tietäminen on aina vajavaista. (1 kor. 13:9)

Yhteiskunnan sulkeminen ei tätä siis lopeta: kuten nähtiin niin heti avattaessa luvut taas kasvavat. Mitään sairautta ei kannata ehdoin tahdoin ottaa ja sairastaa, mutta vaikea on kulkutautia pysäyttää yhteiskunnassa, jonka jäsenet ovat riippuvainen toisistaan. Varotoimia, jotka eivät vaikuta yhteiskunnan toiminnallisuuteen, kannattaa jatkaa, mutta yhteiskuntaa ei pitäisi enempää rampauttaa, koska siitä seuraa paljon pahempaa kuin korona. 

Kyllä tästä jotain hyvääkin on tullut. Esimerkiksi työelämässä ihmiset ovat oppineet etätöihin ja videoyhteyksiin. Tämä vähentää matkustamista ja siten lisää tuottavaa työaikaa. Uskon, että ihmiset myös kehittyvät yhtä tehokkaiksi videoyhteyksien takana kuin neuvotteluissa paikanpäälläkin.

Pelottaako tilanne?

Leviäminen ja sairastumisyleisyys on suorassa suhteessa asumistiheyteen: mitä tiheämmässä asutaan sitä enemmän sairastetaan. Siksi Suomi pärjää niin hyvin moneen muuhun maahan verrattuna - olemme harvaanasuttu maa, yhä edelleen. 

Kannattaa muuttaa kaupungeista maaseudulle  - se on hyvä ratkaisu Suomen sisällä. Tervetuloa tänne maaseutujen satoihin pikkukuntiin - täällä koronaa ei juurikaan sairasteta. Harvassa alle 15 000 asukkaan kunnassa on yli 5 sairaustapausta. 

Ahtaita aikoja on varmuudella edessä. Sen takaavat jo otetut lainatkin, jotka on tavalla tai toisella kuitattava. Ja lisää pitää ottaa ensi vuonnakin. 

Suosittelen laittamaan kädet ristiin, rukoilemaan suojelusta Isältä Jumalalta ja turvaa vapahtajalta Jeesukselta Kristukselta. Vaikeina aikoina on helpompaa, kun on turva korkeimmassa, Kaikkivaltiaan käsissä. Iankaikkisuuden toivossa on hyvä elää. Parempaa on tulossa. 

Viitteet:

1. Koronatilasto https://www.google.com/search?q=coronavirus+statistics&sa=X&ved=2ahUKEwjkkbHGg4_sAhWGDuwKHS_bBf8Q7xYoAHoECB8QKQ&biw=1920&bih=920 

2. Korona viruksen mutatoituminen: https://www.sciencealert.com/the-second-wave-of-coronavirus-is-still-the-same-strain-from-the-start-of-the-year

3. H1N1 viruksen tarina: https://creation.com/evidence-for-genetic-entropy 

4. THL:n Mika Salmisen arvio taudin yleisyydestä keväällä: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/thl-n-salminen-harva-koronan-loppukesasta-tai-syksylla-saaneista-on-joutunut-sairaalaan-tauti-ei-ole-vakava-niin-usein-kuin-kevaalla-arvioitiin/7940432 

 

Onko Raamatun Luomiskertomus runo vai historiallinen teksti?

Tähän kysymykseen voidaan vastata tieteellisesti, kielitieteellisesti, käyttäen logistista regressiota matemaattisena mallina ja vertailemalle eri Raamatun tekstien sanamuotoja. Tässä tapauksessa verbien aikamuotoja.

 

Tällaisen tutkimuksen teki Dr. Don DeYoung kirjassaan "Thousands...Not Billions".

 

Tässä lyhyt referaatti hänen tutkimuksestaan kyseisen kirjan 10-luvusta.

---- Referaatin alku ----

 

 Kertomuksen ja runon määritelmät:

 

1. Raamatun kertomuksen määritelmä: kertoo tosiasiallisen tarinan, jossa on kolme yleistä elementtiä. Ensimmäinen elementti on asetelma, joka määrittelee tarinan ajan, paikan ja olosuhteet. Toinen elementti sisältää joukon henkilöitä, jotka ovat osa tarinaa. Kolmas elementti on tapahtumasarja, joka käsittää tarinan juonen.
    
2. Raamatun heprealaisella runolla on myös useita määritteleviä piirteitä, jotka auttavat tunnistamaan sen. Ensinnäkin joissakin vanhimmista käytettävissä olevista käsikirjoituksista on kohtia, jotka on järjestetty ja merkitty jakeiksi. Esimerkkejä ovat Balaamin oraakkelit (luku 23), Deboran ja Barakin laulu (Tuomarienkirja 5.-luku), Daavidin laulu (2. Sam. 22), psalmi 119 ja psalmi 136. Toinen runouden piirre on sen erilainen tyyli. Heprean runoudessa ei välttämättä ole mittaa tai riimiä. Se sisältää usein samanlaisia ääniä ja sanajärjestelyjä, ajatusten rinnakkaisuutta (Sananl. 30: 18-19), symmetriaa, tasapainoa ja lyhyyttä. Runot ovat hyvin jäsennelty kirjallisuuslaji, joka tarjoaa syvällisiä ideoita. Kolmas ero runoudessa on sen tavoite sitoa lukijan viisi aistia ja tunteet. Runoilija haluaa lukijan kuulevan, näkevän, haistavan, maistavan ja tuntevan kokemuksen.

 

 

Näiden määritelmien mukaan eri Raamatun luvut voidaan luokitella. Siitä huolimatta joidenkin lukujen kohdalla voi tulla vielä keskustelua kumpaan joukkoon luku kuuluu. Varsinkin kiistanalaisen 1. Mooseksen kirjan luvun 1:1-2:3 osalta. Pitää siis löytää teknisempi tapa, joka voidaan suoraan mitata.

 

Tähän tutkimukseen valittiin verbien muotojen vertailu. Raamatun heprean kielellä on neljä finite*-verbien aikamuotoa: preteriitti, preesenssi, imperfekti ja waw-perfekti. Jokainen kuvaa tietyntyyppisen toiminnan. Tutkimuksen lopputuloksen kannalta ei ole merkitystä, mitä nämä tarkoittavat, mutta liitän alle kuvan kirjan taulukosta.

 

*) en ole varma miten finite-verbi pitäisi kääntää, joten jätin sen kääntämättä.

 

Muistettakoon, että Raamattu on kirjoitettu Pyhän Hengen ohjauksessa:

 

"Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa,"  (2Tim. 3:16)

 

Jotkin Raamatun tarinat ovat kirjoitettu sekä runona että historiallisena kertomuksena. Esimerkki tästä on 2. Mooseksen kirjan luku 14 (kertomus) ja saman kirjan seuraavan luvun jakeet 1-15 (runo, Mooseksen laulu). Näitä vertailemalla nähdään hyvin, että preteriitti verbi-muotoa käytetään kertomuksessa, mutta ei runossa.

Alla olevassa graafissa on pylväsdiagrammi, joka näyttää verbien käytön kahdeksalle raamatulliselle tekstille. Palkkien korkeus osoittaa verbimuodon käytön yleisyyden. Kertomusteksteissä käytetään enemmän preterite-verbejä, kun taas runollisissa teksteissä käytetään enemmän preesenssi- ja imperfekti-verbimuotoja.

 

Tutkimuksen rakenteesta kirja kertoo:

"Koko Vanhan testamentin tutkimuksessa tunnistettiin 295 kertomusta ja 227 runollista tekstiä, yhteensä 522 erillistä tekstiä. Tietokoneohjelmistoa nimeltä BibleWorks käytettiin etsimään Westminster Theological Morphological tietokantaa. Tämä arvokas tietokanta antaa täydellisen kieliopillisen analyysin jokaisesta hepreankielen Raamatun sanasta. Heprealaisilla verbeillä on useita osia, mukaan lukien juuri, varsi, henkilö, sukupuoli ja numero. Yhteensä 522 tekstistä laskettiin ja luokiteltiin 9903 verbiä. Näistä verbeistä 2099 tunnistettiin finite verbeiksi [tutkimuksessa käytetyt verbimuodot]. Koska tämä oli epäkäytännöllinen määrä analyysille, sovellettiin satunnaisotantaa. Tämä vaati huolellisuutta, koska verbijakaumat voivat vaihdella Vanhan testamentin ajanjakson, tiettyjen kirjoittajien verbikäytön ja muiden tekijöiden mukaan.

 

--  Kaikista [Vanhan Testamentin teksti-] luokista valittiin "kerrostettu" satunnainen otos, 97 tekstiä, siten, että kaikki luokat olivat edustettuina otoksessa. Tämä oli yhteensä 48 kerrontaa ja 49 runollista tekstiä. Näiden valittujen tekstien lopulliset verbimäärät laskettiin yhteen. "

 

Taulukossa on lueteltu kyseiset tekstit.

 

Nämä tekstit analysoitiin verbien osalta. Kuvaaja alla kuvaa, miten luokitellut tekstit ja verbimuotojen jakauma osoittaa selkeän korrelaation. Vasen sarake on kertomustekstit ja oikea runot. Pystyakselilla on verbimuotojen lukumäärien suhdeluku. Esimerkiksi jotkut runot eivät käytä lainkaan preteriitti-verbimuotoa.

 

Suuri kolmio sarakkeiden välissä on Luomiskertomus (1. Mooses 1:1-2:3)! Selkeästi siis kertomus, ei runo.

 

 

  

"Käytetyistä 97 tekstistä vain kaksi on selvästi luokiteltu väärin. Verbin käyttö sijoittaa ei-runollisen Exodus 33 luvun runoluokkaan. Sen osoittaa alin timantti kuvassa vasemmalla puolella. Tässä luvussa on epätavallinen rakenne, jossa on enemmän waw-finite verbejä kuin preteriitti-verbejä. Syynä tähän on se, että jakeissa esiintyy suuri määrä futuuri muotoja. Toinen väärin luokiteltu luku on Hesekiel 19. Verbien käyttö sijoittaa sen kerronnan luokkaan; tässä luvussa kuvataan kuitenkin Juudan kuninkaita erittäin kuvaannollisesti. Se näkyy korkeimmalla neliöllä kuvan oikealla puolella. Itse asiassa Hesekielin kirja 19 ei ole kertomus eikä runous, vaan se kuuluu erikoistuneeseen luokkaan, jota kutsutaan apokalyptiseksi."

 

 

"Seuraavaksi 97 valitulle tekstille sovellettiin tilastollista tekniikkaa, jota kutsutaan logistiseksi regressioksi. Logistinen regressio on hyödyllinen ennusteiden tekemisessä, kun mukana on vain kaksi vaihtoehtoa. Meidän tapauksessamme tekniikka ennustaa todennäköisyyden, jolla tuntematon teksti on kerrontaa, kun otetaan huomioon sen preteriitti-verbijakauma."

 

Tutkimuksen kohteena oleva 1. Mooses 1:1-2:3 on kuvattu alla olevassa jakaumassa kolmiolla, joka on ääri oikealla.

 

-----    referaatin loppu   ----

 

Tämä tilastollinen tutkimus siis selkeästi osoittaa, ettei Luomiskertomuksen kirjoittaja ollut kirjoittanut runoa vaan kertomusta. 

Lukija voi tietysti väittää, että kirjoittaja oli kirjoittanut kuvitteellisen kertomuksen. Tämä tekisi kuitenkin Jeesuksesta väärän tuomarin, sillä silloin hän tuomitsisi juutalaiset kirjanoppineet kuvitteellisen tapahtuman mukaan:

 

 että teidän päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan päällä on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välillä.  (KR38: Matt. 23:33-35)

 

Aabel oli Adamin poika. Jos Aabel oli todellinen, on hänen isänsäkin todellinen. Selkeästi Sakarias oli todellinen. Tuomion loppusyy siis oli todellinen, joten tuomion alkukin on oltava todellinen. Ei voi verrata todellista ja epätodellista ja suorittaa niiden perusteella tuomion.

 

Tällöin Jeesus (vääränä tuomarina) ei voisi olla se synnitön Lunastaja, joka kantaa sinun ja minun syntini ristille ja pelastaa meidät ikuiseen elämään.

 

Jos lukija taas ei usko Jeesukseen, niin on hänellä suurempi ongelma kuin Luomiskertomuksen todenperäisyys.

 

Uusi teoria: Solun täytyi syntyä kerralla

Elämän synnystä on monta tieteen hypoteesia, mutta ei yhtään onnistunutta koetta. Tutkijat eivät ole koskaan onnistuneet luomaan elämää laboratoriossa - ei alkeellisintakaan. Solu on hyvin monimutkainen kuin miljoonakaupunki pienoiskoossa1.

 

Tähän asti kaikki tutkijat ovat lähteneet siitä, että elämä on syntynyt vähitellen ns. Darwinististen prosessien avulla: joko ensin proteiinikoneet tai sitten RNA/DNA eli tietovarasto. Mitä enemmän tutkijat oppivat solusta ja sen monimutkaisista pienistä nanokoneista sitä enemmän usko alkaa horjumaan. Solu ei voi syntyä vähitellen askel kerrallaan.

 

Erityisen ongelmallista solun syntyminen on, koska se ympäristö, missä sen pitäisi elää, on sen koneistolle hyvin vihamielinen. UV-säteily, vesi, happi ja lämpö ovat kaikki myrkkyä DNA:lla ja RNA:lle. Siksi solu tarvitsee suojakseen solukalvon, jonka pitää myös syntyä samalla kun solun aineenvaihdunta ja tietojenkäsittely syntyy. Tietojenkäsittely toimii ATP-energiamolekyyleillä, joita aineenvaihdunta tuottaa nanokoneilla, jotka solu rakentaa tietojenkäsittelyn ohjeiden avulla.

 

Kirjoitin aiheesta aikaisemmin tietojenkäsittelyn kannalta: tietojenkäsittelyn eri toiminnot eivät voi syntyä toisistaan riippumatta ja vaiheittain, vaan niiden on tultava olemaan yhdessä hetkessä:

 

• jollei ole tiedon lähettäjää, kuuntelija ei kuule mitään,
• jollei ole sovittua koodia, viestinnän tahot eivät ymmärrä toisiaan,
• jollei ole takaisin kytkentää, lähettäjä ei tiedä, että viesti meni johonkin,
• jollei ole lukijaa, tietoa ei käytetä,
• jollei ole kirjoittajaa, ei ole tietoa,
• Ennen kaikkea, jollei jokainen osapuoli puhu samaa kieltä, käytä samaa DNA:n A, T, G, C koodauskieltä, ei tapahdu tietojenkäsittelyä ja elämää ei ole olemassa.2

 

Nyt New Scientist kirjoittaa uudesta teoriasta, joka selittää solun syntyä kertaluontoisena tapahtuma. Se käyttää tästä nimeä kemiallinen alkuräjähdys (chemical big bang).3 Kuulostaa tutulta - eikö? 

Silloin kun logiikka loppuu apuun tulee räjähdys.

 

Jo ennen solun syntymistä pitää olla olemassa jotain muuta - mitä? Se käy selville tästä videosta: 

Viitteet:

1. Solu, miljoonakaupunki pienoiskoossa: https://mistametulemme.blogspot.com/2016/10/3-miljoonakaupunki-pienoiskoossa.html
2. Solun tietojenkäsittelyn synnystä: https://mistametulemme.blogspot.com/2020/03/luonnolla-ei-ole-kykya-synnyttaa-solua.html
3. New Scientist lehden artikkelin suomenkielinen versio: https://tekniikanmaailma.fi/miten-elama-maassa-alkoi-jotkut-tutkijat-ovat-alkaneet-liputtaa-kaikki-kerralla-teorian-puolesta

Herättivätkö tutkijat eloon 100 miljoona vuotta vanhoja bakteereja?

Heinäkuussa julkaistiin tutkimus, jossa tutkijat olivat kairanneet 75 metriä syvälle merenpohjaan ja tehneet kokeen siitä olisiko siellä vielä elämää olemassa. Ihmetyksekseen he totesivat löydettyjen bakteerien lähteneen kasvamaan. Tämän 75 metrin syvyys lasketaan olevan 100 miljoonavuotta vanhaa merenpohjaa, koska kyseisellä alueella silttiä kerrostuu hyvin hitaasti.1

 

Tutkijat kertovat olleensa hämmästyksissään löydöstä ja siitä, että bakteerit "heräsivät" henkiin. Ihmettelivät sitä mitenkä ne olisivat voineet säilyä sata miljoonaa vuotta. Mutta koska jo ennalta on päätetty, että 75 metriä syvällä on sata miljoona vuotta vanhaa merenpohjaa, niin tätä ikää ei sopinut epäillä, ainoastaan ihmetellä löydöstä.

 

Yksinkertaisimmassakin bakteerissa on yli tuhat geeniä. Kun verrataan sitä ihmisen DNA:han, jossa on ehkäpä vähän alle 20 000 geeniä (geenin määritelmä on ollut muutoksissa viime aikoina, siitä epävarmuus) ja joka on yhteenlaskettuna noin 2 metriä pitkä suoristettuna, niin puhumme siis bakteerissä olevasta molekyylistä, joka on joitakin kymmeniä senttiä pitkä (ja 2 nanometriä leveä). Tällaisessa molekyylissä on satoja tuhansia tai miljoonia atomeja yhdessä tarkoin järjestäytyneenä. Jos se katkeaa jostain kohtaa, minkä se tekee kovin herkästi, niin bakteeri kuolee.

 

Katkeamista estää DNA:n korjausrobotit, pienet nanokoneet, jotka juoksevat sitä pitkin herkeämättä rikkoutuneita kohtia korjaten. Nämä koneet tarvitsevat energiaa, ATP-molekyylin muodossa. Kaikki elämä kaikkialla käy ATP molekyyleillä, jota valmistetaan solujen energiatehtaissa. Jälleen tämä tarvitsee energiaa ja solun aineenvaihduntaa.

 

Kyseiset bakteerit, jotka lähtivät voimakkaasti jakautumaan (lisääntymään) energiaa annettaessa, eivät siis olleet kuolleita, eikä niitä tarvinnut herättää henkiin. Niiden soluaineenvaihdunta oli koko ajan käynnissä ja niiden DNA:n korjausrobotit koko ajan toiminnassa. Varmaankin toiminta oli niukkaa, mutta kuitenkin bakteeri eli koko ajan ja aika ajoin jakautuikin uudistuen.

 

Mistä ne sitten saivat niin syvällä niin pitkään energiaa? Tämä olleekin se suurempi hämmästyksen aihe tutkijoille varsinaisen klikkiotsikon takana. Tätä ihmetellessään tutkijoiden olisi pitänyt ottaa C14 näyte, jotta he olisivat havainneet, ettei bakteerit olekaan niin vanhoja, vaan vain joitakin kymmeniä tuhansia vuosia, mikä sekin on pitkä ikä.

 

Näin käy kaikille näytteille, joita radiohiiliajoitetaan ajalta ennen Vedenpaisumusta. Näin oli myös dinosauruksen tapauksessa.2

 

Vanha ennätys merenpohjan bakteereille oli 15 miljoona vuotta. Väitteeni on, että tutkijat saavat porata eri syvyyksille, ja vieläpä tätäkin syvemmälle, ja he aina löytävät samoja bakteereja ilman, että ne 'miljoonissa vuosissa' olisivat kehittyneet mitenkään.

Kuva moninaisista DNA:n korjauskoneista.
Jokaiselle vauriotyypille on omat korjausmekanismit.

Animaatio DNA:n korjauksesta: 

 

 

Viitteet:

 

1. Uutinen otsikon aiheesta: https://www.hs.fi/tiede/art-2000006586851.html
2. Dinosauruksen C14 ajoitus: https://mistametulemme.blogspot.com/2020/03/alkuperaista-dnata-loydetty.html