Elämän synty tarvitsi informaatiotiedettä

Ensimmäinen kirjoittamani tietokoneohjelma julkaistiin 1986 Printti-lehdessä (siihen aikaan ei ollut Internettiä, joten pelejä ei voinut ladata, vaan pelit piti itse kopioida kirjoittamalla lehden sivuilta). Tämän jälkeen olen työskennellyt maailman parhaiden ohjelmoijien kanssa kolmella mantereella. Olemme suunnitelleet yhdessä tietojärjestelmiä maailman tunnetuimmille suur-yrityksille niin USA:ssa, Canadassa, Euroopassa, kuin Kiinassa, Intiassa, Australiassa ja Etelä-Afrikassakin. Olen työskennellyt amerikkalaisissa ohjelmistoyrityksissä, jotka ovat omalla alueellaan maailman johtavia. Tämän matkan varrella olen oppinut satoja eri ohjelmistoja ja tietojenkäsittelyn arkkitehtuureja kymmeniltä eri huippu arkkitehdeiltä, jotka ovat valmistuneet maailman parhaista yliopistoista.

Genetiikasta kiinnostuin viitisen vuotta sitten, kun havaitsin, että sen oppiminen on helppoa, kun vertaa sitä tietojenkäsittelyyn, ohjelmointiin ja ohjelmistoarkkitehtuurin periaatteisiin. Ymmärsin aina edellistä asiaa opiskellessani, mitä seuravaksi pitää tutkia, koska vertasin solua siihen, mitä olin oppinut työelämässä tietojenkäsittelyjärjestelmistä.

Seuraavassa luettelo joistakin solun ja tietokoneen, tai oikeastaan tietojenkäsittelyn, vastaavuuksista, niin kuin ne olen kokemukseni mukaan havainnut vastaaviksi.

• Tietojenkäsittelyn kaksi pääosuutta ovat tieto itse ja logiikka, miten sitä käsitellään. Molemmat käsitteet ovat myös solussa.

• Solu = Tietokone, hardware, Genetiikka = ohjelma.
  
• Sama tietokone voi toteuttaa erilaisia ohjelmia. Samoin yksi Solu ja DNA siinä voi toteuttaa erilaisia ohjelmia. DNA voidaan jopa vaihtaa soluun ja sen jälkeen solu alkaa toimimaan erilailla. Näin on tehty jopa ihmisen kanssa (kts. Kirjoitukseni: Kolmen vanhemman lapsi). Ohjelma on DNA:n sekvenssien järjestyksessä. Kun ohjelmaa vaihtuu, solussa edelleen on DNA, mutta sekvenssien järjestys on eri.

• Ihmisen DNA:sta 2 % on proteiinien rakennusohjeita (geenejä). Loppuosa DNA:sta on osa sitä ohjelmaa, joka päättää, mitä rakennusohjetta milloinkin käytetään ja miten. Samoin tietokonepeleissä on sekä  pelihahmojen rakennusohjeet että pelin logiikka.

• Gene regulator networks on sen DNA:n logiikan ohjausosuuden nimi, joka tekee loogisia päätöksiä. Tietokoneohjelmassa loogisia päätöksiä tehdään esimerkiksi IF-komennolla: Jos tämä on totta niin sitten tee 'jotain'.

• Tietokoneohjelma odottaa syötettä käyttäjältä tai oheislaitteilta. Samoin DNA ottaa vastaan signaaleja solun ulkopuolelta. Esimerkiksi se seuraa auringon säteilyä ja lisää pigmentin tuottoa tarvittaessa (rusketus).

• Takaisinkytkentä toimii esimerkiksi digitaaliohjatussa lämpöpatterissa. Se mittaa huoneen lämpöä ja muuttaa sen mukaan lämmön tuottoa. Samanlainen mittaukseen perustuva takaisinkytkentä on solussa, kun se valmistaa proteiinia ja päättää tarvitaanko sitä vielä lisää.

• Tietokoneen tietokanta on  kovalevyllä. DNA on solun tietokanta.

• RNA on viesti solun tietoverkossa. HTTP on esimerkki yhdestä Internetin viestistä (protokollasta).

• Ribosomi on solun proteiinitehdas, joka odottaa ohjetta DNA:lta. Hitsausrobotti taas toimii tietokoneohjatussa tehtaassa.

• Tieto menee pieneen tilaan. Yhdessä muistitikussa voi olla vaikka kokonaisen matkustajalaivan rakennepiirustuksen. Kaikkien valaiden rakennusohjeet taas mahtuvat lukemattomia kertoja yhteen hyttyseen.

• Tietokone tallettaa tiedon bitteinä (kaksi eri bitin arvoa, 0 ja 1). Samoin DNA (neljä eri bitin arvoa A, T C, G).

• Tietokoneen biteistä tehdään tavuja (8 bittiä), jotka vastaavat jotain aakkosten kirjainta. Samoin DNA:n kolme bittiä vastaavat yhtä merkkiä (eli amonihappoa proteiinissa).

• Tietokoneohjelmassa on tarkka kielioppi. Samoin DNA:ssa. Jos ohjelmaan tulee kielioppivirhe, se ei enää toimi siltä osin. Jos DNA:han tulee mutaatio, se samoin rikkoo sen kohdan.

• Hierarkkinen tietorakenne luokittelee tietoja. Esimerkiksi osoitteet: Suomi - Helsinki - Mannerheimintie. Hierarkia toimii myös solujen kesken. Tietyt solut voivat kasvaa vain, jos ympärillä on toisia tiettyjä soluja.

• Meta-tieto on tietoa tiedosta. Esimerkiksi kun webbisivu piirretään näytölle, vain osa tiedosta on käyttäjälle näkyvää. Osa tiedosta kertoo, miten tieto näytetään (vaikkapa alleviivaus). Samoin Geenissä on introneja ja muita osuuksia, jotka kertovat, miten siitä tehtyä RNA:ta käytetään ja mihin se pitää toimittaa. Tämä on tietoa tiedosta solussa.

• DNA:ssa start ja stop jaksot kertovat mistä geeni alkaa. Samoin tietorakenteissa alku- ja loppumerkinnät kertovat, kuinka pitkälti on samaa merkkijonoa.

• Vaihtoehtoinen silmukointi on menetelmä millä erilaisia proteiinien rakennusohjeiden alikokoonpanoja voidaan yhdistellä. Tietokoneohjelmissa uudelleen käytettävät aliohjelmat toimivat samoin.

• Ohjelmissa osoittimet kertovat, mistä kohtaa muistia alkaa tietty tieto. DNA:han kiinnittyy microRNA pätkiä, jotka osoittavat DNA:sta tietyn tiedon alkamisen.

• Tunnetut tietokoneohjelmat, Microsoft Word ja Excel, jakavat yli 50% samaa ohjelmakoodia. Samoin ihmisellä ja banaanilla on 50% samoja geenejä.

• Kun käyttäjä syöttää nimensä ja salasanansa ohjelmaan, se vertailee annettuja tietoja tietokannassa oleviin käyttäjänimiin ja salasanoihin. Samoin kun microRNA hakee sopivaa kohtaa DNA:sta, tehdään merkki merkiltä vertailua kunnes yhtenevä koodi havaitaan.

• Kun laboratoriossa DNA sekvenssit luetaan, niiden tieto siirretään tietokoneelle, jossa eri eliöiden DNA:ta sitten voidaan vertailla kuin mitä tahansa tietokoneen tietoja.

• Tyypillisessä tietokoneohjelmassa on asetuksia, jolla käyttäjä saa tiettyjä haluamiansa toimintoja pois päältä. Samoin DNA:ssa on kytkimiä, jotka kytkevät jonkun geenin pois päältä.

• Tiedon kompressoinniksi kutsutaan operaatiota, jossa isot tiedostot pakataan pienempään tilaan (zippaus). DNA:ssa tietoa on kirjoitettu päällekkäin ja näin tieto on pakkautunut. Siksi DNA:n pituus ei ole koko totuus sen tiedon määrän sisällöstä. Koska on vain 20 aminohappoa, mitä DNA koodaa, mutta 3:lla DNA-bitillä voidaan kertoa (4*4*4) 64 eri vaihtoehtoa, taitava koodaaja saa pakattua tietoa DNA: han monikertaisesti.

• Tietokoneisiin voi tulla viruksia, jotka sotkevat tietoa. Samoin Soluihin. Virus upottaa tietonsa DNA:han.

• Ohjelmoijat tietävät, että sama tieto pitää välillä kopioida monta kertaa, esimerkiksi välimuistiin, jotta ohjelma toimii tehokkaasti. Myös DNA:ssa on kopioita samasta tiedosta, esimerkiksi pseudogeenejä. Näitä tarvitaan oikean tiedon ohjaamisessa, palauttamisessa ja varmasti myös, kun DNA laskostetaan kolmiulotteiseen tilaan, jotta oikeat osuudet ovat lähekkäin.

• Tietokoneen näytönohjaimella on oma muistinsa. Veisi liian kauan aikaa hakea tietoa päämuistista. Samoin solun energiatehtaalla, mitokondriolla, on oma DNA:nsa, joka on riittävän lähellä tarvetta.

• Palidromigeeni varmistaa tiedon oikeellisuuden. Tarkistussummat ja vastaavat menetelmät varmistavat tiedon oikeellisuutta tietokoneessa.

• Tietokoneohjelmaa voidaan moniajaa monesta kohtaa samaan aikaan. Samoin DNA:ta ajetaan lukemattomista kohdin samanaikaisesti.
   
• Tietokoneella voidaan ohjelmoida solun DNA:ta käyttäen samaa ohjelmointikieltä kuin tietokoneohjelmia ohjelmoitaessa.

Mitä edellinen tarkoittaa lyhyesti?

Tieto ja tiedonkäsittely on aikaisempaa alkuperää kuin elämä näkyvässä maailmassa.

Näkyvän maailman ja elämän luominen oli mahdollista vain tiedon ja tiedonkäsittelyn avulla.

Tietokoneohjelman on älykäs, tietoinen mieli ohjelmoinut. Samoin täytyy olla solun tietojenkäsittelyn kanssa.

Tietojenkäsittely Solussa - Geneettisen tietokoneen mysteeri

Keskustellessa alkuperäasioista olen kohdannut ihmisiä, jotka väittävät, että solussa ei ole tietoa. He ovat uskomuksensa uhreja, mutta järkähtämättömiä kannassaan. Heidän kantansa on ymmärrettävä, sillä he ovat havainneet, että jos siellä olisi tietoa, heidän Jumalan kieltämisensä olisi mahdotonta.

Toinen ryhmä väittää, ettei siinä, että solussa ON tietoa, ole mitään erityistä. Tietoa on kaikkialla jopa atomeissa tai niiden kiderakenteissa, he väittävät. Tässäkin tarkoitus on vesittää se, että solu eli biologinen elämä olisi jotenkin poikkeuksellista. Ateismin mielestä sen pitää olla niin tavallista, että se voi spontaanisti syntyä itsestään.

Tietoon liittyy läheisesti tietojenkäsittely. Jos argumentin vuoksi hyväksytään, että tietoa on kaikkialla, niin silti tietojenkäsittely on elämän yksinoikeus. Tällöin ei myöskään tarvitse argumentoida siitä, mitä tieto on tai missä sitä on. Tietojenkäsittely  on lopulta teknisempi asia ja helposti todistettavissa eikä tiedon filosofian nyansseilla ole niin merkitystä.

Tietojenkäsittelyn perustoiminnot ovat tiedon kirjoittaminen, lukeminen, poistaminen, kopiointi, vertailu ja yhdisteleminen sekä loogiset päättelyt.

Tietojenkäsittely tietokoneessa

Käyttäessäsi tietokonetta teet kaikkia näitä toimenpiteitä ja tietokone itse tekee vielä enemmän samoja operaatiota. Kaikki ne ovat tarkoin ohjelmoitu ohjelmoijien toimesta. 

Jotta tietokone voi piirtää tämän blogin sivun kuvaruudulle, sen pitää lukea tieto palvelimelta ja kirjoittaa tieto näytönohjaimelle. Joukossa on paljon tietojenkäsittelyä ohjaavaa tietoa, jota ei käyttäjälle näytetään, joten se poistetaan. Tietoverkosta tuleva tieto kopioidaan tietokoneen muistiin. Kun klikkaat jotain linkkiä, niin tietokone vertailee tietoa löytääkseen juuri sen osoitteen, mitä klikkasit. Näytölle on yhdistelty tietoa eri lähteistä mm. kuvia ja tekstiä. Tietokone tekee myös loogisia operaatioita esimerkiksi siitä painoitko hiiren nappulaa yhtä aikaa jonkun toisen nappulan kanssa.

Tietojenkäsittely solussa

Samoja tietojenkäsittelyn perusoperaatioita tapahtuu solussa:

1. Tietoa luetaan DNA:sta. Asiaan erikoistuneet proteiini lukevat tiedon.
2. Tietoa kirjoitetaan RNA:han. On esimerkkejä siitä, miten sen jälkeen kun RNA on kopioitu DNA:sta, solu muuttaa sen sisältöä toisten ohjeiden mukaan.
3. Tietoa poistetaan RNA:sta sen jälkeen, kun se ensin on kopioitu DNA:sta. Aluksi RNA:ssa on ohjaavia jaksoja, joita ei tarvita proteiinien rakentamisessa, joten ne pitää poistaa ennen kuin RNA lähetään ribosomille proteiinin valmistusohjeeksi.
4. DNA kokonaisuudessaan kopioidaan solun jakautumisessa. Näin perintöaines eli tieto siirtyy jälkipolville.
5. Jotta DNA:sta löydetään oikea kohta, pitää sitä lukea ja saatua tietoa vertailla lyhyisiin RNA jaksoihin. Kun löytyy täydellinen vastaavuus on vertailu onnistunut ja RNA+proteiini kiinnittyy merkiksi tähän kohtaan DNA:ta. Tätä käytetään hyödyksi myös CRISP pohjaisessa geenimanipuloinnissa.
6. Tiedon yhdistäminen kulkee solussa nimellä vaihtoehtoinen silmukointi, joka tapahtuu RNA:lle sen jälkeen, kun se on kopioitu DNA:sta. Riippuen minkä elimen solussa ollaan, vaihtoehtoisen silmukoinnin avulla samasta geenialueesta muodostetaan erilaisia proteeiinivaihtoehtoja yhdistelemällä eri RNA-jaksoja.
7. Tarkkaillessaan solun tilaa DNA ajaa ohjelmaa, joka tekee päätöksiä. Tässä ohjelmassa on logiikkaa, joka esimerkiksi toteuttaa ihosoluissa pigmentin lisäämistä, jos aurinko paistaa pitkään.

Tietojenkäsittelykoneisto ei synny itsestään

Vaikka voidaan väitellä, että merkittävää tietoa syntyisi soluihin sattumalta, niin kokonaista järjestelmää ei voida ajatella syntyvän vaiheittain vähitellen, koska tietojenkäsittely toimii vasta, kun kaikki yllä luetellut operaatiot on tuettu.

Jos tietoa ei voida lukea, mikään muukaan operaatio ei onnistu.

Jos taas tietoa ei voida kirjoittaa, ei ole mitään luettavaa.

Jos tietoa ei voida poistaa, solun tapauksessa proteiineja ei voida valmistaa oikein.

Jos tietoa ei voida kopioida, ei solu voi jakautua ja elämä jatkua.

Jos tietoa ei voida vertailla, ei DNA:sta löydy oikea tarvittava geeni esimerkiksi sairauden parantamiseen.

Jos tietoa ei voi yhdistellä, samasta DNA:sta ei saada erikoistumisen kautta tuotettua erilaisia elimiä kuten silmiä ja korvia.

Jos tämä järjestelmä ei pystyisi loogisiin päättelyihin, toimisi se kuten lämpöpatteri, jossa ei ole termostaattia: se vain lisäisi lämpöä hallitsemattomasti tietämättä mikä milloinkin on tarpeen.

Lopuksi

Täten voidaan johtaa, että elävässä solussa toimiva tietojenkäsittely ei ole voinut syntyä vaiheittain niin, että jokin operaatio on ensin uupunut. Elämän tietojenkäsittelyn on pitänyt syntyä kerralla valmiiksi.

Evoluutioon uskovalla ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin kieltää asia sanomalla, että solussa ei ole tietojenkäsittelyä, vaikka kaikki sen operaatiota ovat analogisia tietokoneen operaatioiden kanssa. Täten hän joutuu kieltämään analogian käsitteen olemassaolon loogisessa päättelyssä. Tästä eteenpäin alkaa vyyhti, joka lopulta johtaa siihen, että hän ei voi olla varma mistään - ei edes omista ajatuksistaan, mikä mitätöikin kaikki hänen aikaisemmat argumenttinsa.

Sattumalta kommunikoitua - viestin viisi tasoa

Kun ihminen puhuu toiselle ihmiselle voidaan puheelle, viestille, määritellä periaatteita, joita viestin pitää noudattaa ollakseen merkityksellinen. Informaatioteoreetikko Werner Gittin kirjassaan "In the beginning was information" kuvaa näille periaatteille viisikerroksisen rakenteen. Yritän tässä tämän teoreettisen rakenteen kuvata mahdollisimman kansantajuisesti:

1. Tilastollinen taso kertoo, että viesti nyt ylipäätään on olemassa ja se sisältää merkkejä, kirjaimia (kirjoitettuna tai puhuttuna, sillä ei ole merkitystä)
2. Kielioppitaso kertoo, että kirjaimet ja sanat ovat tietyssä yhteisesti sovitussa järjestyksessä
3. Merkitystaso kertoo viestin merkityksen, mitä viesti tarkoittaa (voi olla kieliopillisesti oikea lause, joka ei tarkoita mitään järkevää: "Tuoli ajaa laulua.")
4. Vaikutustaso kertoo, minkä vaikutuksen viestin lähettäjä haluaa saada aikaiseksi viestin vastaanottajassa. Esimerkiksi minkä toiminnan viestin lähettäjä haluaa vastaanottajan toteuttavan.
5. Tarkoitustaso vastaa kysymykseen, miksi lähettäjä ylipäätään lähettää tätä informaatiota?

Esimerkiksi kun äiti kysyy lapselta: "Suttasitko sinä lattian?" On viestissä 1) selkeästi merkkejä (24 kpl), 2) se on suomen kieliopin mukainen, 3) se on ymmärrettävä, 4) lähettäjä haluaa vastauksen ja ehkäpä jopa saada vastaanottajan siivoamaan ja 5) lähettäjällä on kasvatuksellinen tarkoitus: lattiaa ei saa sutata.

Viestillä, informaatiolla, on aina lähettäjä ja vastaanottaja.

Viestin välitys tietokoneessa

Kun ihminen suunnittelee tietojärjestelmiä ja niiden välistä viestintää, noudatetaan niissä aivan samoja periaatteita. Esimerkiksi kun tietokoneesi latasi tämän blogi-sivun, selain lähetti viestin palvelimelle, jossa se pyysi sivua: "Anna sivu xxx." Tässäkin viestissä on 1) merkkejä (sähköisessä muodossa), 2) tietty kielioppi, syntaksi, joka on sovittu samaksi lähettäjän ja vastaanottajan kesken, 3) vastaanottaja, palvelin, ymmärtää sen merkityksen, 4) ja osaa toimia sen mukaan hakemalla oikean sivun muistista 5) ja lähettäjän tarkoitus* oli tietysti saada kyseisen sivun kopio itselleen.

*) suoraan lähettävällä tietokoneella ei tietenkään ollut mitään tarkoitusta, koska se on vain kone, ei sillä ole tietoisuutta. Tarkoitus oli kyseisen ohjelman suunnittelijalla, joka tarkoin ohjelmoi ohjelmakoodin noudattamaan sellaista protokollaa, jonka hän tiesi palvelimen ymmärtävän. Molemmat kommunikoinnin osapuolet noudattivat samaa kommunikoinnin sopimusta, muuten ei kommunikointi ylipäätänsä olisi onnistunutkaan.

Universaali Informaatio

Tämä viestinnän, kommunikoinnin tai informaation kaava on itse asiassa universaali. Se toimii kaikkialla missä kaksi tai useampi osapuoli kommunikoivat.

On merkillistä, että tutkimalla solujen sisäistä ja solujen välistä viestintää, voimme erottaa saman kommunikoinnin rakenteen sielläkin.

Kommunikointi soluelimien välillä

Solun sisällä, kun tumassa oleva DNA ja sitä käyttävät proteiinimekanismit lähettävät viestin eteenpäin, ne olettavat*, että tietty asia tapahtuu vastaanottajassa (soluelin nimeltä ribosomi, joka valmistaa proteiineja): 1) viesti lähetetään merkkijonona, joka tunnetaan nimellä RNA, 2) viestillä on kolmen nukleotidin, codonin, rakenne, jossa sitä on tarkoitus lukea (kielioppi, syntaksi), 3) viestin merkitys on koodata proteiini, 4) toiminta, jonka lähettäjä haluaa saada aikaiseksi on kyseisen proteiinin valmistaminen, 5) lähettäjän tarkoitus on saada lisää kyseistä proteiinia solun toimintaan.

*) ne eivät tietenkään oleta, koska ne eivät itsessään ole tietoisia yksiköitä, mutta niiden suunnittelija on koodannut tämän, aivan samoin kuin tietokone-esimerkin kohdalla suunnittelija oli varmistanut, että palvelin ymmärtää viestin.

RNA synteesissä lähettäjä on solun tumassa oleva DNA-koneisto ja vastaanottaja ribosomi, joka täydellisesti ymmärtää viestin sisällön, merkityksen, tarkoituksen ja toimii sen mukaisesti.

Viestintä solujen kesken

Jotkut RNA pätkistä  (itse asiassa lyhyet microRNA:t) lähetään ribosomin sijasta solun ulkopuolelle toisten solujen vastaanottamiseksi. Näillä solut keskustelevat keskenään esimerkiksi siitä, mihin tarkoitukseen kukin solu erikoistuu. Tässäkin toteutuu kommunikoinnin viisi tasoa: 1) microRNA sisältää merkkejä, 2) niillä on tietty järjestys (ei välttämättä sama kuin proteiineja koodaavilla RNA:lla) 3) vastaanottaja ymmärtää sen merkityksen, 4) se saa aikaiseksi toiminnan vastaanottajassa, 5) koko viestinnän merkitys on monisoluisen eliön kehittyminen perimän osoittamaan oikeaan lopputulokseen.

Tiedon satunnainen katoaminen

Me kaikki tiedämme, että onnistunut kommunikointi tarvitsee melkoista ponnistelua.  Se ei tapahdu sattumalta. Me myös tiedämme, että informaatiota katoaa helposti matkalla. Rikkinäinen puhelin -leikki, jossa ketjussa aina kuiskataan lause seuraavan korvaan, on hyvä esimerkki tästä.

Myös tietoliikenteestä tiedämme, että hyvin helposti matkalla palvelimelta selaimelle katoaa tietoa - yleensä käyttäjä ei tätä huomaa, koska järjestelmään on sisäänrakennettu mekanismi, joka huomaa tämän ja pyytää puuttuvan tiedon uudestaan.

Tiedon satunnainen syntyminen

Koskaan ei tietoliikenteessä ole tullut tilannetta, että matkalla tietoverkossa olisi viestiin tullut jotain uutta merkityksellistä tietoa, vaikkapa uusi tekstikappale, joka sekä sopii että syventää tekstin sisältöä. Ei vaikka nykyisin tietoverkoissa lähetettävän tiedon määrä on käsittämättömän suuri. Myöskään TV lähetyksissä ei koskaan ole tullut uuttaa juonen käännettä kuvainformaation liikkuessa sähkömagneettisina signaaleina taivaalla. Koko tällainen ajatus tuntuu naurettavalta.

Tällaista ei ole kukaan koskaan havainnut edes tutkimusolosuhteissa. Tällaista luonnonlakia ei ole todettu olevan olemassa. 

Koko evoluutioteoria nojaa siihen,

että sattuma luo uutta viisitasoista informaatiota itsestään.

Sattuma kommunikoijana

Evoluution sattuma-ajatuksessa ei ole lähettäjää, ei ole merkkijonoa, ei ole sovittua syntaksia vastaanottajan kansa, ei ole merkitystä, ei ole haluttua toimintaa, eikä tarkoitusta siitä, miksi informaation synnyttäminen ylipäätänsä tapahtuisi. Koko tässä ajatuksessa sattuman pitäisi olla persoonallinen viestien rakentaja ja lähettäjä sekä jossain pitäisi olla vastaanottajakin, jotta kommunikointi voisi tapahtua ja sattumalta ymmärtäisi viestin tarkoituksen. Koko ajatus on absurdi yhtä paljon kuin se, että TV ohjelmaan tulisi ilmassa uusi juonen käänne tai edes yhteen kuvaan yksi merkityksellinen muutos.

Yhteenveto

Juuri informaatioteoria tuhoaa evoluutio-opin väittämät perusteellisesti. Joka tämän ymmärtää, ei voi koskaan enää uskoa, että ihminen olisi tullut bakteerista.

Koko ajatuksen huippu on se, että sattuma, joka itse ei voisi muodostaa merkityksellistä viestiä ja kommunikointia, pystyisi luomaan ihmisen, joka taas pystyy sopimukselliseen kommunikointiin. Koko tämän ajatusrakennelman taustalla on vain pakonomainen tarve kieltää Luoja Jumala, millä tahansa perusteilla, vaikkapa sitten puhtaan maalaisjärjen vastaisesti.

Piirsikö evoluutio korvan rakennuspiirustukset DNA:han?

Edellisessä artikkelissa on video siitä, miten korva toimiessaan muuntaa informaatiota muodosta toiseen. Katsotaanpa tarkempaa korvassa olevaa vasara-alasin rakennetta ja mitä informaatiota on se tarvinnut muodostuakseen.

Vasara-alasinrakenne koostuu useista osista, jotka ovat luuta. Luu taas koostuu soluista ja solujen tuottamasta väliaineesta.1 Vaikka korvan sisällä olevat kuuloluut ovat hyvin pieniä, rakentuvat nekin tuhansista ja taas tuhansista soluista. Miten nämä solut osaavat rakentaa juuri kuuloluun toiminnallisuuden ja muodon?

Kuuloluiden osat

Sisäkorva - kuloluut keskellä

Jokaisessa saman eliön solussa on periaatteessa sama DNA. DNA:ssa on rakennusohjeet, mutta siellä ei ole kuuloluiden rakennusohjetta!

Tämä on hämmästyttävää! Ei siellä silti ole silmien, nenän, hampaiden, sydämen, sisäelimien ihon tai minkään muunkaan kudoksen rakennusohjetta. Miten solut sitten voivat muodostaa elimiä?

Elimien rakennusohjeiden sijasta DNA:ssa on ohjeita, miten rakennetaan proteiineja, monimutkaisia molekyylejä, pieniä koneita, joiden avulla ihmisen solut toimivat. Nämä proteiinit ja entsyymit eivät kuitenkaan ole kuuloluita tai muitakaan näkyviä rakenteitamme.

Proteiinit ovat pieniä nanorobotteja, jotka toimivat solukalvon sisällä
ja toisinaan solujen välisessä tilassa.

Alkiokehityksen alkuvaiheessa kaikki solut toimivat samalla tavalla, kutakuinkin. Kaikki alkaa yhdestä hedelmöittyneestä munasolusta ja tästä eteenpäin solut lisääntyvät jakautumalla. Joidenkin kymmenien jakaantumiskertojen jälkeen solut alkavat erikoistua. Muutamien viikkojen jakautumisien jälkeen jotkin solut alkavat erikoistumaan kuuloluusoluiksi.

Koko tämä prosessi on kiivaan tutkimisen kohteena, mutta vielä ei pystytä varmaksi sanomaan, mikä laukaisee solun erikoistumisen. Joka tapauksessa epigeneettisellä ohjauksella solu lopulta erikoistuu. Sen ansiosta solussa ikään kuin kytkin asettuu siihen asentoon, että siitä tulee kuuloluusolu. (Katso lisää epigenetiikasta ja DNA:sta viitteissä olevista linkeistä 3 ja 4, joissa olen niitä avannut yksinkertaisella tavalla.)

Solujen Internet ja keskinäinen viestintä 'solujen somessa'

DNA:ssa on paljon laskureita, joiden täytyy tietää mm. kuinka monta kertaa solu on jakautunut. Mutta kun kaikissa soluissa on samat laskurit, jonkin toisen tekijän on kerrottava minkälaiseksi solun pitää erikoistua. Tämä vaatii paljon informaation välitystä, siis kommunikointia, solujen kesken. Solut keskustelevat, että koska minusta tulee tärykalvosolujen esi-isä, sinusta pitää tulla kuuloluusolujen esi-isä. Tarkkaan ei tiedetä millaista 'kättelyä' tässä tapahtuu, jotta solut pääsevät yhteisymmärrykseen siitä, etteivät kaikki toteuta samaa rakennetta.

Keskustelu tapahtuu DNA:sta tehtävien microRNA 'pätkien' avulla

Eri tapoja, miten 'solujen internet' kuljettaa viestejä2 - Mitä tapahtuisi, jos näitä kuljettajia ei olisi? Mitä tapahtuisi Internetille, jos ei olisi fyysistä verkkoa? Tieto ei kulkisi eli monisoluinen elilö ei voisi olla olemassa.  

Tietojenkäsittelytieteestä tiedämme, että on erilaisia protokollia kättelyiden toteuttamiseen ja siihen, miten tällaiset itsenäiset tahot voivat päästä yhteisymmärrykseen siitä, kuka erikoistuu mihinkin. (Tyypillisesti esimerkiksi suurissa palvelinohjelmoistoissa, jotka muodostuvat itsenäisistä palvelimista ja jakautuvat monelle fyysiselle palvelimelle, yhdestä palvelinohjelmasta tulee master-palvelin ja muista 'orjia'. Ohjelmat sopivat tämän keskenään sen mukaan, missä tahdissa ne käynnistyvät. Tätä sopimista tehtäessä tarvitaan kättelyprotokollaa, jotta saavutetaan konsensus siitä, kuka ottaa minkäkin roolin. Tämä kaikki on ohjelmoitu merkki-merkiltä ohjelmiston koodiin.)

Tällainen keskustelu pitää tapahtua protokollalla, jota keskustelun kaikki osapuolet ymmärtävät. Se ei voi olla satunnaista signaalien välitystä, vaan tarkoin suunniteltua ja järjestäytynyttä. Sen lisäksi jokaisen solun on uskollisesti pitäydyttävä tehdyssä sopimuksessa ja muutettava sitä vain tarvittaessa kaikkien lähisolujen kanssa yhteisessä ymmärryksessä (esimerkiksi virhetilanteissa).

Tämän jälkeen kuuloluusolujen, jotka tulevat siis jakautumalla kuuloluu esi-isä solusta, pitää vielä muodostaa tarkoin suunniteltu vasara-alasin-rakenne, jotta kuulosignaali voidaan välittää tärykalvolta simpukkaan. Tätä rakennetta toteutettaessa jokaisen tuhansista luusoluista pitää ottaa täsmälleen oikeanlainen kolmiulotteinen muoto, jotta kokonaisuudella on oikea kolmiulotteinen muoto. Jälleen tarvitaan paljon kommunikointia solujen välillä.

Informaation, tiedon ja kommunikoinin, merkitys solujen erikoistumisessa on ratkaisevaa

DNA:n rakennusohjeissa on siis vain proteiinien ja entsyymien rakennusohjeita, siellä ei ole suoraan tämän kuuloluun rakennusohjetta. On hämmästyttävää, että siitä huolimatta rakenne syntyy oikein! Proteiinit hoitavat yksittäisen solun rakenteen sellaiseksi kolmiulotteiseksi palaseksi, kuin juuri siihen paikkaan kuuluu. Niiden on siis oltava tietoisia sijainnistaan kuuloluussa. Valtavalla määrällä kommunikointia vieressä olevien solujen kanssa ja DNA:n ohjelmoitujen laskurien ja ohjeiden avulla, jokainen solu saa sen rakenteen, että lopputulos vastaa toimivaa kuuloluuta.

Kiinnitä huomiota kahteen asiaan: 1) rakennusohjeet ovat epäsuoria 2) informaation välitystä on niin solun sisällä kuin solujen välilläkin kokoajan kuin Internetissä ikään. 

Evoluutioväittämä

Luonnonvalinta kohdistuu aina ulkoasuun (fenotyyppi). Useimmilla eläimillä kuurous on haitallista ja vaikuttaa lisääntymismahdollisuuksiin negatiivisesti. Näin kuurous (esim. väärin muodostuneet kuuloluut) karsiutuvat lisääntymisketjusta ja täten eläinpopulaation perimästä (DNA:sta).

Mutta evoluutio-opin mukaan kaikki ovat aikojen alussa olleet kuuroja ja kuuloaistimus on kehittynyt vähitellen. Tämän luonnonvalinnan, joka karsii pois huonot kuuloluut, pitäisi siis myös jotenkin pystyä jalostamaan DNA:han sellaisia rakennusohjeita, jotka rakentavat sellaisia proteiineja, joista lopulta muodostuu toimiva kuuloluu oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan sikiönkehitystä.

Luonnonvalinta ei siis voi mitenkään suosia tiettyä geenijaksoa DNA:ssa, josta tulee jokin proteiini, vaan se voi suosia vain jotain jo valmista rakennetta tai toiminnallisuutta, josta on jotenkin hyötyä lisääntymiselle (ja mukana tulee siis koko perimä). Nämä kuuloluun rakenteet tulevat DNA:sta hyvin epäsuorasti ja lisäksi vaativat paljon epigeneettistä ohjausta ja informaatiovirtaa muiden solujen välillä. Juuri tämä solujen yhteistoiminta lisää järjestelmän monimutkaisuutta lukemattomia kertaluokkia. Satunnainen rakenteiden synnyttäminen tulee enemmän kuin epätodennäköiseksi.

Valinta siis kohdistuu aivan muuhun kuin yksittäiseen proteiinin rakennusohjeeseen DNA:ssa, mutta kuitenkin evoluutio-oppi väittää, että yksittäiset pienet satunnaiset muutokset DNA:n rakennusohjeissa luovat uutta. Tässä on evoluutio-opin yksi monista ratkaisemattomista kysymyksistä: Miten ulkoasun valinta voi kehittää uusia proteiinien rakennusohjeita?

Uskoni ei riitä ymmärtämään tätä ja edellä kuvaamani logiikka sen yksiselitteisesti tekee mahdottomaksi: evoluutiolta uupuu mekanismi kehittää rakenteita, koska se ei voi koodata DNA:ta tietäen, mitä siitä monen muun vaikuttavan tekijän toimesta voisi tulla. Tunnetusti satunnaisuus vain hajottaa. Evoluutioajatus toimii vain kaukaa kuvitellen, ei enää yksityiskohtia katsottaessa.

Jotkin lähteet, kuten Wikipedia, mainitsee, että kuuloluiden kehittyminen liskojen leukaluusta on hyvin dokumentoitu. Se dokumentaatio on pelkän mielikuvituksen tuotetta. Kuvittele niitä miljoonia oikeansuuntaisia muutoksia, mitä DNA:ssa tarvitaan, jotta leukaluusta tulisi tarkoin määritelty kolmiulotteinen vasara ja alasin oikeaan paikkaan ja yhtä aikaa tärykalvon, simpukan, kuulohermojen ja aistimusta ymmärtävien aivojen kanssa; vasta ymmärtäminen tekee kuuloluusta hyödyllisen ja vasta silloin voi luonnonvalinta sen 'hyväksyä' osaksi populaation perimää.

Jokaisen mini-vaiheen, uuden toimivan proteiinivariantin, joka vain epäsuorasti vaikuttaa rakenteeseen, pitäisi olla hyödyllinen, jotta se ei geneettisen ajautumisen kautta poistuisi populaatiosta muutamassa sukupolvessa. Ja kun vielä tähtitieteellisen harva satunnaisesti tehty proteiini on jotain muuta kuin toimimaton mytty, niin eikö voida aivan reilusti sanoa, että edes miljardit vuodet eivät riitä, jotta kuuloluu voisi tulla satunnaisen prosessin lopputuloksena? Mikään kuviteltavissa oleva aika ei ole tarpeeksi toimimattomien kokeilujen karsimiseen. Sen sijaan tarvitaan kaiken Suunnittelija, Luoja, joka kerralla laittaa kaiken kuntoon.

Viitteen:

1. Hyvä suomenkielinen sivusto soluista ja tässä erityisesti luusolusta: http://www.solunetti.fi/fi/histologia/luusolut_1/
2. Lisää miRNA viestinnästä kts esimerkiksi tämä tutkimus: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5709614/
3. DNA:sta: https://mistametulemme.blogspot.com/2019/01/pieni-johdatus-genetiikkaan-ymmarra.html
4. Lisää epigenetiikasta:

http://mistametulemme.blogspot.com/2018/04/61-eliot-muuntelevat-epigeneettisesti.html

Informaation ihmeellinen matka ilmasta mieleen

Ihmisen mielen kyky ymmärtää informaatiota, tietoa, on poikkeuksellinen kaikkien elävien joukossa. Ihminen yksin rakentaa abstrakteja käsitteitä ja jalostaa informaatiota eteenpäin.

Informaation matka ihmisen mieleen tapahtuu monien aistien kautta. Lopussa olevalla videolla tarkastellaan miten informaatio siirtyy ilmasta monivaiheisesti korvan kautta ihmisen mieleen. Video ei ole tekstitetty suomeksi, mutta sen laadukkaat animaatiot kyllä kertovat, mistä on kysymys.

Tässä selvennyttynä videolla kuvatun tiedon muutoksen viisi päävaihetta ja -välinettä:

1. Ulkokorva ja korvakäytävä, jotka vastaanottavat ja ohjaavat ääniaallot eteenpäin. Korvalehden monimutkainen poimitus vastaa siitä, että äänen suunta voidaan ymmärtää. Ihmiset jotka ovat menettäneet korvalehtensä kertovat, ttä heidän on vaikea ymmärtää, mistä ääni tulee, vaikka heillä olisi kaksi korvaa.
2. Tärykalvo, joka muuttaa ilman paine-erot mekaaniseksi liikkeeksi. Vanhemmiten tärykalvo saattaa kovettua ja ääniä on vaikea kuulla ja taas toisaalta jotkin äänet kuuluvat liian kovaa.
3. Vasara ja alasin vahvistavat tärykalvon mekaanista liikettä 1.7 kertaiseksi vipuvarsien avulla.
4. Vasara-alasin mekanismin ja simpukan liittymäkohdassa mekaaninen liike muutetaan hydrauliseksi paineen vaihteluksi ja samassa se jälleen vahvistuu 22 kertaiseksi.
5. Simpukan toisessa päässä paineenvaihtelu muuttuu värekarvojen liikkeeksi, jotka aikaansaavat sähköiset hermoimpulssit, jotka jatkavat matkaansa aivoihin.

Sisäkorva osat vasemmalta oikealle, korvakäytävä, tärykalvo, vasara ja alasin, simpukka.

Jokainen näistä järjestelmän osista on tarpeeton yksinään. Kyseessä on toimiva kokonaisuus, joka sellaisenaan tarvitaan, jotta voi vastaanottaa informaatiota ilmasta.  Tällaisen kokonaisuuden vähittäistä kehittymistä ei olla havaittu luonnossa, vaikka korvien anatomioissa eliöiden välillä onkin eroja.

Korvassa on paljon muutakin, kuten vasaran ja alasimen muodostamassa kokonaisuudessa on takaisinkytkentä, joka estää korvaa hajoamasta kovilla äänillä tiettyyn rajaan asti. Järjestelmän voitelu tulee silmistä yhdyskanavaa pitkin. Jokainen yksityiskohta täydentää kokonaisuuden toimivaksi.

Videolla verrataan korvaa ja auton käynnistysjärjestelmää ja niiden viittä pääkomponenttia, jotka toimivat vain yhdessä ollessaan. Molemmat ilmaisevat samaa suunnitteluperiaatetta: itsenäisistä komponenteista tulee toimiva kokonaisuus yhdessä.

Kaikkein suurin ihme tässä järjestelmässä on se, että aivot ymmärtävät korvasta lähtevän signaalin ja ihmisen mieli, sielu, mikä ei ole aineessa, pystyy tekemään päätöksiä kuulemansa perusteella. 

Koko tämä prosessi kuvaa myös ihmeellisen asian informaatiosta: se voi muuttaa muotoaan, mutta silti sen sisältö ei katoa. Sama informaatio käy korvassa läpi monta muotoa: ilman painevaihtelut, mekaaninen liike, nesteen painevaihtelut, sähköinen signaali. Jokaisessa muunnoksessa informaatio säilytetään, jopa niin tarkkaan, että ihminen voi ymmärtää äänen tulosuunnan.

Juuri tämä käsittelykoneistojen kyky välittää ja käsitellä informaatiota, siis tietojenkäsittely, kumoaa evoluutio-opin väittämän siitä, että bakteerista olisi kehittynyt ihminen. Sattuman keinoin ei voi syntyä monimutkaisia tiedonvälitysmekanismeja. Tästä ei ole yhtään tieteellistä näyttöä.

On epärehellistä sokeutta väittää, ettei tällainen järjestelmä edusta suunnittelua vaan, että se olisi tullut sattumalta satunnaisten kokeilujen kautta, kun samalla tiedetään, että tällaisia keskeneräisiä kokeiluja ei ole menossa ihmiskehossa. Puolivalmiita aistinelimiä ei ole kasvamassa mihinkään tarpeeseen, vaan kaikille löytyneille elimillä on tietty merkitys. 

Esimerkiksi ihminen ei pysty tietoisesti ymmärtämään magneettista informaatiota, eikä missään ihmisessä ole kehittymässä 'alasinta ja vasaraa' magneettista aistia varten, vaikka linnuilla tällainen on. Tiedän joitakin joille sisäinen kompassi olisi kovin hyödyllinen, mutta Suuri Suunnittelija on katsonut, että voimme itse toteuttaa sen apuvälineeksemme, sitten kun sen tarvitsemme.

Tämä video jälleen kerran selkeästi havainnollistaa, miten suunniteltua kaikki on:

Suunnitteilla muutto Marssiin ja maan alle - suoja lopunaikoja vastaanko?

Miksi NASA ja muut organisaatiot puuhaavat niin paljon muutosta Marssiin?1 Jos uutta elintilaa tarvitaan, niin eikö maapallolta löytyisi alueita, jotka ovat olosuhteiltaan parempia kuin Mars?

Otetaan esimerkiksi Saharan autiomaa.

Se on kooltaan suurempi kuin Eurooppa tai USA.

Sitä ympäröi meri kolmelta, jopa neljältä, sivulta. Lisäksi Saharan alta on paljastunut jättimäiset pohjavesivarannot.2 Sahara on ollut aikaisemmin ainakin osittain vihreä ja asuttu.3

Kuinka paljon helpompaa olisi siis tehdä Saharasta asuttu kuin Marsista? NASA:n vuosibudjetti on joitakin kymmeniä miljardeja (20?), mutta erään arvion mukaan pelkästään samanlainen operaatio Marssiin kuin mitä USA teki kuuhun (9 lentoa) maksaisi 1 500 miljardia dollaria.4

Saharaan pystyttäisiin rakentamaan yhdyskunta, joka tuottaa kaikki kuluttamansa veden ja ruuan sekä energian itse, ja puhdistaa jätteensä, muutamalla miljardilla dollarilla. Miksi tätä ei toteuteta?

Sama on jo toteutettu USA:ssa. Las Vegas on rakennettu autiomaahan.

Ennen:

Jälkeen:
 

Rahalla ja ahneudella kaikki on mahdollista.

Onko syy näin yksinkertainen: Marssiin menijät on helpompi valita ja kontrolloida. Poliittisesti on vaikeaa perustaa siirtokunta Saharaan vieraan valtion maalle. Sen suojeleminen on yhtä vaikeaa - ihmiskunta on itsensä pahin vihollinen.

Samat ihmiset, jotka kaivavat itselleen bunkkereita, etsivät vaihtoehtoa lentää kauaksi ihmisistä, joita eivät pysty hallitsemaan. Bunkkerien rakentaminen alkoi Toisen Maailmansodan jälkeen ydinsodan pelossa, mutta se on hyvin voimissaan varsinkin rikkaiden piirissä, jotka rakentavat maan alle kokonaisia asuntokomplekseja:

Rikkaat jo tietävät tunnustaa tämän lopunaikojen ennustuksen todelliseksi uhaksi:

Maan kuninkaat, ylimykset ja sotapäälliköt, rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten uumeniin ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Kaatukaa päällemme ja kätkekää meidät valtaistuimella istuvan kasvoilta ja Karitsan vihalta, sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut! Kuka voi sen kestää?" (RK: Ilm. 6:15-17)

Jos todella haluat lähteä maapallolta, tässä on ohje:

B=Basic, I=Instructions, B=Before, L=Leaving, E=Earth --> BIBLE eli Raamattu sisältää perusohjeet ennen kuin lähdet maasta.

Viitteet:

1. https://www.businessinsider.com/nasa-3d-printed-habitat-finalists-design-homes-moon-mars-2019-4?r=US&IR=T
2. Saharan vesi: https://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-2133339/Massive-underground-reserves-water-Africa.html
3. https://en.wikipedia.org/wiki/Prehistoric_North_Africa
4. https://spacenews.com/op-ed-mars-for-only-1-5-trillion/

"Elämän löytyminen avaruudesta on pian väistämätöntä"

Otsikon mukaisesti kertoo uusi artikkeli, joka on alun perin julkaistu Griffith Review -lehdessä ja löytyy lyhennettynä tästä suomenkielisenä:

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/elämän-löytyminen-avaruudesta-on-pian-väistämätöntä

Kolmen seuraavan vuoden aikana välineet, millä tutkia muiden tähtikuntien planeettoja paranevat merkittävästi - projektien rahoituksen jatkuminen tarvitsee hehkutusta. Siitä on perimältään kysymys tuossakin artikkelissa.

Käydäänpä tuon artikkelin viesti läpi tarkemmin selkokielellä.

On syytä muistaa kaksi asiaa:

1. Usko elämän löytymiseen perustuu evoluutiouskoon
2. Fosfori

Ei ihan yhteismitallisia asioita, joten selvennän hieman:

#1 Usko perustuu siihen, että elämä nyt vain alkaa itsestään, kun olosuhteet ovat oikeat - tuosta vaan. Asia, jota ei ole koskaan havaittu eikä pystytty luomaan laboratoriossa, jossa on kaikki mahdolliset alkuaineet ja välineet käytettävissä sopivissa suhteissa: painetta, lämpöä, säteilyä. Ei tule elämää, vaikka mitä tehdään, ei koskaan, vaikka kaikkein viisaimmat tiedemiehet hakevat omaa kunniaansa ollakseen ensimmäisiä sen tekemisessä (joten motivaatiota varmasti löytyy).

#2 Fosfori on  EHDOTON OSA ORGAANISTA KEMIAA, siksi tämä artikkelin kommentti on huuhaata suuressa määrin:

"Vaikka elämä itsessään on monimutkaisen kemian tulosta, elämään tarvittavat elementit ovat melko yksinkertaisia. Hiili, vety ja happi ovat elämän rakennusaineiden tärkeimmät palikat. Monimutkainen orgaaninen kemia on yllättävän yleistä."

Tästä on tarkoituksella(?) unohdettu fosfori (ja kymmenkunta muuta alkuainetta). Ilman fosforia ei ole solua, DNA:ta, RNA:ta tai proteiineja. 

Fosforia ei esiinny vapaana yhdisteenä ilmakehässä (kuten happea, hiiltä ja vetyä), vaan vain sitoutuneena maan mineraaleihin fosfaatteina. Ilman fosforia ei synny kasvua, siksi sitä levitetään pelloillekin lannoitteena. Lannoitteena käytetään fosforihappoa, joka tehdään apatiitti-mineraalista rikkihapon avulla. Mutta miten oli ennen lannoitteita?

DNA:ta ei voi rakentaa, ennen kuin on menetelmä, jolla erottaa fosforia fosfaatteista. Entsyymit ja proteiinit kasvien juuristossa suorittavat fosforin 'poimimisen'. Eläimet saavat fosforia syömällä kasveja.

Enstyymejä ja proteiineja syntyy kaikkien havaintojen mukaan vain DNA:n avulla ja niiden rakentamisessa ja toiminnassa tarvitaan ATP-energiamolekyylejä (jossa siinäkin P = fosfori). Ei ole mitään mekanismia (kemiallista reaktiota), joka tarjoaisi elämän synnylle vapaan fosforin, ennen kuin on elämää.

Fosfori on siis ylipääsemätön ongelma elämän syntymiselle. Sitä ei vapaudu fosfaateista spontaanisti, vaan siihen tarvitaan entropiaa vastaan toimiva järjestelmällinen prosessi:elämä. Fosfori on siis samankaltainen ongelma kuin typpi, jota elämän kiertokulkuun erottavat vain maaperässä olevat bakteerit. Mutta fosforiin liittyy vielä suurempikin ongelma.

Fosfori on harvinainen

Fosforin mukaista spektriä ei avaruudesta tulevasta säteilystä tahdo löytyä juuri lainkaan - tämä on melkoinen ongelma ja ihmetyksen aihe. Asiaa on tutkittu supernova räjähdyksien avulla.2 Se näyttää olevan tuiki harvinainen muualla, vaikka maapallolla sitä on riittävästi elämän ylläpitämiseksi. Fosfori on vaatimus elämän löytymiselle ja jälleen yksi eriskummallisuus maapallon olosuhteissa. Omalta osaltaan tämäkin vaikeuttaa elinkelpoisen planeetan löytymistä satojen muiden parametrien lisäksi.

Fosfori (phosphorus) on DNA ja RNA rakenteen suurin atomi. Kuvassa keltaisella.
Katso lisää viitteen nro 3 videosta.

Orgaaninen kemia

Orgaaninen sanaa käytetään artikkelissa harhaanjohtavasti. Orgaaninen tarkoitta eloperäistä, kun artikkelissa itse asiassa tarkoitetaan hiilipohjaisia yhdisteitä, joita esiintyy niin epäorgaanisen kuin orgaanisenkin kemian puolella. Hiili on yksi yleisimmistä alkuaineista ja reakoi helposti monien muiden alkuaineiden kanssa spontaanisti hakiessaan kemiallisen energian minimiä, kuten kemiallisissa reaktioissa tapana on. Elämässä taas ei ole kysymys spontaaneista kemiallisista reaktioista, joissa energiaminimi on tuloksena vaan päinvastoin. Elämä kokoaa järjestelmällisesti energiaa korkeampaan kemiallisen potentiaalienergian tasolle pienien proteiinikoneiden avulla, joita ohjataan informaatiolla.

Informaatio

Avainkohta tuossa artikkelissa on myös tämä: 

"Uusi näyte elollisesta elämästä voisi tosin edustaa uudenlaista elämän alkua, joka ei muistuta omaamme. Ehkäpä se muodostuu erilaisesta koodista DNA:ssa, tai sillä ei välttämättä ole olleenkaan DNA:ta, vaan jonkinlainen toinen tapa lähettää geenitietojansa eteenpäin."

Jonka loppu alkuperäisessä englanninkielisessä artikkelissa kuuluu näin: 

"might not have DNA at all, but some other method of passing on genetic information."

Avainsana on informaatio. Elämä tarvitsee tietoa, informaatiota. Mistä se tulee? Ei ole mitään, mitä 'lähettää eteenpäin', jos sitä ei ensinkään synny.

Ei kukaan, ei koskaan, ei missään, ole nähnyt informaation syntyvän itsestään satunnaisten tapahtumien seurauksena. Näissä satunnaisissa kemiallisissa prosesseissa entropia vain kasvaa eli energiaerot tasoittuvat. Ei yksikään tiedemies tunne mekanismia informaation spontaanille synnylle. Tämä perustava ongelma piilotetaan sanojen "miljardeja vuosia" alle.

Informaatiota syntyy vain älyllisen prosessin tuloksena. Erityisesti: tarvitaan ylemmän asteen älykkyyttä, kuten ihmisellä on, että syntyy informaation käsittelyn koneisto. Tietokone on tällainen - samoin biologinen solu, DNA, RNA ja proteiinien valmistuslinjasto yhdessä. Ne käsittelevät tietoa. Tietojenkäsittely ei synny itsestään, ei mitenkään. Se on sekä teoreettinen että käsitteellinen mahdottomuus: jonkun pitää aina määrittää asioiden merkitys systeemin ulkopuolelta.

Lopuksi 

Sinänsä joitakin bakteereja ja pieneliöitä on voinut maasta sinkoutua lähiavaruuteen esim. meteoriittitörmäysten vaikutuksesta tai avaruusalusten vieminä, mutta tätähän ei pidä sekoittaa siihen, mitä mainitussa artikkelissa luvataan. Olen varma, että nämä lupaukset jäävät lunastamatta. Käy samoin kuin CERN:n kanssa: ei löytynyt pimeää ainetta tai muita uuden fysiikan hiukkasia, jotka todistaisivat alkuräjähdyksestä.

Todennäköisyys, että elämää löydetään muista aurinkokunnista, on täysi nolla ja todennäköisyys, että löydetään planeetta, jolla DNA-pohjainen elämä voisi elää, on äärimmäisen lähellä nollaa.

Jeesus tulee takaisin, ennen kuin löydetään elämää avaruuden muista aurinkokunnista.

Ps. Onhan noita tähtitaivaan juttuja varmasti kiva tutkia. Ne julistavat Jumalan suuruutta - se on niiden tehtävä. Kukapa ei niistä haluaisi lisää tietää, joten kyllä tutkijat ovat laitteensa ansainneet.

Viitteet:

1. Matematiikasta kiinnostuneille, tässä ihan kohtuu selkeä sekulaari laskelma elämän todennäköisyydestä ja miten fosfori on siinä iso ongelma: https://medium.com/predict/how-rare-is-intelligent-life-in-the-galaxy-7ca94162e569
2. Tutkimus fosforin harvinaisuudesta: https://www.sciencedaily.com/releases/2018/04/180405093310.htm
3. Hyvä video, joka kertoo enemmän fosfori kierrosta: https://www.youtube.com/watch?v=tm2LG5ScT1g