Piirsikö evoluutio korvan rakennuspiirustukset DNA:han?

Edellisessä artikkelissa on video siitä, miten korva toimiessaan muuntaa informaatiota muodosta toiseen. Katsotaanpa tarkempaa korvassa olevaa vasara-alasin rakennetta ja mitä informaatiota on se tarvinnut muodostuakseen.

Vasara-alasinrakenne koostuu useista osista, jotka ovat luuta. Luu taas koostuu soluista ja solujen tuottamasta väliaineesta.1 Vaikka korvan sisällä olevat kuuloluut ovat hyvin pieniä, rakentuvat nekin tuhansista ja taas tuhansista soluista. Miten nämä solut osaavat rakentaa juuri kuuloluun toiminnallisuuden ja muodon?

Kuuloluiden osat

Sisäkorva - kuloluut keskellä

Jokaisessa saman eliön solussa on periaatteessa sama DNA. DNA:ssa on rakennusohjeet, mutta siellä ei ole kuuloluiden rakennusohjetta!

Tämä on hämmästyttävää! Ei siellä silti ole silmien, nenän, hampaiden, sydämen, sisäelimien ihon tai minkään muunkaan kudoksen rakennusohjetta. Miten solut sitten voivat muodostaa elimiä?

Elimien rakennusohjeiden sijasta DNA:ssa on ohjeita, miten rakennetaan proteiineja, monimutkaisia molekyylejä, pieniä koneita, joiden avulla ihmisen solut toimivat. Nämä proteiinit ja entsyymit eivät kuitenkaan ole kuuloluita tai muitakaan näkyviä rakenteitamme.

Proteiinit ovat pieniä nanorobotteja, jotka toimivat solukalvon sisällä
ja toisinaan solujen välisessä tilassa.

Alkiokehityksen alkuvaiheessa kaikki solut toimivat samalla tavalla, kutakuinkin. Kaikki alkaa yhdestä hedelmöittyneestä munasolusta ja tästä eteenpäin solut lisääntyvät jakautumalla. Joidenkin kymmenien jakaantumiskertojen jälkeen solut alkavat erikoistua. Muutamien viikkojen jakautumisien jälkeen jotkin solut alkavat erikoistumaan kuuloluusoluiksi.

Koko tämä prosessi on kiivaan tutkimisen kohteena, mutta vielä ei pystytä varmaksi sanomaan, mikä laukaisee solun erikoistumisen. Joka tapauksessa epigeneettisellä ohjauksella solu lopulta erikoistuu. Sen ansiosta solussa ikään kuin kytkin asettuu siihen asentoon, että siitä tulee kuuloluusolu. (Katso lisää epigenetiikasta ja DNA:sta viitteissä olevista linkeistä 3 ja 4, joissa olen niitä avannut yksinkertaisella tavalla.)

Solujen Internet ja keskinäinen viestintä 'solujen somessa'

DNA:ssa on paljon laskureita, joiden täytyy tietää mm. kuinka monta kertaa solu on jakautunut. Mutta kun kaikissa soluissa on samat laskurit, jonkin toisen tekijän on kerrottava minkälaiseksi solun pitää erikoistua. Tämä vaatii paljon informaation välitystä, siis kommunikointia, solujen kesken. Solut keskustelevat, että koska minusta tulee tärykalvosolujen esi-isä, sinusta pitää tulla kuuloluusolujen esi-isä. Tarkkaan ei tiedetä millaista 'kättelyä' tässä tapahtuu, jotta solut pääsevät yhteisymmärrykseen siitä, etteivät kaikki toteuta samaa rakennetta.

Keskustelu tapahtuu DNA:sta tehtävien microRNA 'pätkien' avulla

Eri tapoja, miten 'solujen internet' kuljettaa viestejä2 - Mitä tapahtuisi, jos näitä kuljettajia ei olisi? Mitä tapahtuisi Internetille, jos ei olisi fyysistä verkkoa? Tieto ei kulkisi eli monisoluinen elilö ei voisi olla olemassa.  

Tietojenkäsittelytieteestä tiedämme, että on erilaisia protokollia kättelyiden toteuttamiseen ja siihen, miten tällaiset itsenäiset tahot voivat päästä yhteisymmärrykseen siitä, kuka erikoistuu mihinkin. (Tyypillisesti esimerkiksi suurissa palvelinohjelmoistoissa, jotka muodostuvat itsenäisistä palvelimista ja jakautuvat monelle fyysiselle palvelimelle, yhdestä palvelinohjelmasta tulee master-palvelin ja muista 'orjia'. Ohjelmat sopivat tämän keskenään sen mukaan, missä tahdissa ne käynnistyvät. Tätä sopimista tehtäessä tarvitaan kättelyprotokollaa, jotta saavutetaan konsensus siitä, kuka ottaa minkäkin roolin. Tämä kaikki on ohjelmoitu merkki-merkiltä ohjelmiston koodiin.)

Tällainen keskustelu pitää tapahtua protokollalla, jota keskustelun kaikki osapuolet ymmärtävät. Se ei voi olla satunnaista signaalien välitystä, vaan tarkoin suunniteltua ja järjestäytynyttä. Sen lisäksi jokaisen solun on uskollisesti pitäydyttävä tehdyssä sopimuksessa ja muutettava sitä vain tarvittaessa kaikkien lähisolujen kanssa yhteisessä ymmärryksessä (esimerkiksi virhetilanteissa).

Tämän jälkeen kuuloluusolujen, jotka tulevat siis jakautumalla kuuloluu esi-isä solusta, pitää vielä muodostaa tarkoin suunniteltu vasara-alasin-rakenne, jotta kuulosignaali voidaan välittää tärykalvolta simpukkaan. Tätä rakennetta toteutettaessa jokaisen tuhansista luusoluista pitää ottaa täsmälleen oikeanlainen kolmiulotteinen muoto, jotta kokonaisuudella on oikea kolmiulotteinen muoto. Jälleen tarvitaan paljon kommunikointia solujen välillä.

Informaation, tiedon ja kommunikoinin, merkitys solujen erikoistumisessa on ratkaisevaa

DNA:n rakennusohjeissa on siis vain proteiinien ja entsyymien rakennusohjeita, siellä ei ole suoraan tämän kuuloluun rakennusohjetta. On hämmästyttävää, että siitä huolimatta rakenne syntyy oikein! Proteiinit hoitavat yksittäisen solun rakenteen sellaiseksi kolmiulotteiseksi palaseksi, kuin juuri siihen paikkaan kuuluu. Niiden on siis oltava tietoisia sijainnistaan kuuloluussa. Valtavalla määrällä kommunikointia vieressä olevien solujen kanssa ja DNA:n ohjelmoitujen laskurien ja ohjeiden avulla, jokainen solu saa sen rakenteen, että lopputulos vastaa toimivaa kuuloluuta.

Kiinnitä huomiota kahteen asiaan: 1) rakennusohjeet ovat epäsuoria 2) informaation välitystä on niin solun sisällä kuin solujen välilläkin kokoajan kuin Internetissä ikään. 

Evoluutioväittämä

Luonnonvalinta kohdistuu aina ulkoasuun (fenotyyppi). Useimmilla eläimillä kuurous on haitallista ja vaikuttaa lisääntymismahdollisuuksiin negatiivisesti. Näin kuurous (esim. väärin muodostuneet kuuloluut) karsiutuvat lisääntymisketjusta ja täten eläinpopulaation perimästä (DNA:sta).

Mutta evoluutio-opin mukaan kaikki ovat aikojen alussa olleet kuuroja ja kuuloaistimus on kehittynyt vähitellen. Tämän luonnonvalinnan, joka karsii pois huonot kuuloluut, pitäisi siis myös jotenkin pystyä jalostamaan DNA:han sellaisia rakennusohjeita, jotka rakentavat sellaisia proteiineja, joista lopulta muodostuu toimiva kuuloluu oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan sikiönkehitystä.

Luonnonvalinta ei siis voi mitenkään suosia tiettyä geenijaksoa DNA:ssa, josta tulee jokin proteiini, vaan se voi suosia vain jotain jo valmista rakennetta tai toiminnallisuutta, josta on jotenkin hyötyä lisääntymiselle (ja mukana tulee siis koko perimä). Nämä kuuloluun rakenteet tulevat DNA:sta hyvin epäsuorasti ja lisäksi vaativat paljon epigeneettistä ohjausta ja informaatiovirtaa muiden solujen välillä. Juuri tämä solujen yhteistoiminta lisää järjestelmän monimutkaisuutta lukemattomia kertaluokkia. Satunnainen rakenteiden synnyttäminen tulee enemmän kuin epätodennäköiseksi.

Valinta siis kohdistuu aivan muuhun kuin yksittäiseen proteiinin rakennusohjeeseen DNA:ssa, mutta kuitenkin evoluutio-oppi väittää, että yksittäiset pienet satunnaiset muutokset DNA:n rakennusohjeissa luovat uutta. Tässä on evoluutio-opin yksi monista ratkaisemattomista kysymyksistä: Miten ulkoasun valinta voi kehittää uusia proteiinien rakennusohjeita?

Uskoni ei riitä ymmärtämään tätä ja edellä kuvaamani logiikka sen yksiselitteisesti tekee mahdottomaksi: evoluutiolta uupuu mekanismi kehittää rakenteita, koska se ei voi koodata DNA:ta tietäen, mitä siitä monen muun vaikuttavan tekijän toimesta voisi tulla. Tunnetusti satunnaisuus vain hajottaa. Evoluutioajatus toimii vain kaukaa kuvitellen, ei enää yksityiskohtia katsottaessa.

Jotkin lähteet, kuten Wikipedia, mainitsee, että kuuloluiden kehittyminen liskojen leukaluusta on hyvin dokumentoitu. Se dokumentaatio on pelkän mielikuvituksen tuotetta. Kuvittele niitä miljoonia oikeansuuntaisia muutoksia, mitä DNA:ssa tarvitaan, jotta leukaluusta tulisi tarkoin määritelty kolmiulotteinen vasara ja alasin oikeaan paikkaan ja yhtä aikaa tärykalvon, simpukan, kuulohermojen ja aistimusta ymmärtävien aivojen kanssa; vasta ymmärtäminen tekee kuuloluusta hyödyllisen ja vasta silloin voi luonnonvalinta sen 'hyväksyä' osaksi populaation perimää.

Jokaisen mini-vaiheen, uuden toimivan proteiinivariantin, joka vain epäsuorasti vaikuttaa rakenteeseen, pitäisi olla hyödyllinen, jotta se ei geneettisen ajautumisen kautta poistuisi populaatiosta muutamassa sukupolvessa. Ja kun vielä tähtitieteellisen harva satunnaisesti tehty proteiini on jotain muuta kuin toimimaton mytty, niin eikö voida aivan reilusti sanoa, että edes miljardit vuodet eivät riitä, jotta kuuloluu voisi tulla satunnaisen prosessin lopputuloksena? Mikään kuviteltavissa oleva aika ei ole tarpeeksi toimimattomien kokeilujen karsimiseen. Sen sijaan tarvitaan kaiken Suunnittelija, Luoja, joka kerralla laittaa kaiken kuntoon.

Viitteen:

1. Hyvä suomenkielinen sivusto soluista ja tässä erityisesti luusolusta: http://www.solunetti.fi/fi/histologia/luusolut_1/
2. Lisää miRNA viestinnästä kts esimerkiksi tämä tutkimus: https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5709614/
3. DNA:sta: https://mistametulemme.blogspot.com/2019/01/pieni-johdatus-genetiikkaan-ymmarra.html
4. Lisää epigenetiikasta:

http://mistametulemme.blogspot.com/2018/04/61-eliot-muuntelevat-epigeneettisesti.html

Informaation ihmeellinen matka ilmasta mieleen

Ihmisen mielen kyky ymmärtää informaatiota, tietoa, on poikkeuksellinen kaikkien elävien joukossa. Ihminen yksin rakentaa abstrakteja käsitteitä ja jalostaa informaatiota eteenpäin.

Informaation matka ihmisen mieleen tapahtuu monien aistien kautta. Lopussa olevalla videolla tarkastellaan miten informaatio siirtyy ilmasta monivaiheisesti korvan kautta ihmisen mieleen. Video ei ole tekstitetty suomeksi, mutta sen laadukkaat animaatiot kyllä kertovat, mistä on kysymys.

Tässä selvennyttynä videolla kuvatun tiedon muutoksen viisi päävaihetta ja -välinettä:

1. Ulkokorva ja korvakäytävä, jotka vastaanottavat ja ohjaavat ääniaallot eteenpäin. Korvalehden monimutkainen poimitus vastaa siitä, että äänen suunta voidaan ymmärtää. Ihmiset jotka ovat menettäneet korvalehtensä kertovat, ttä heidän on vaikea ymmärtää, mistä ääni tulee, vaikka heillä olisi kaksi korvaa.
2. Tärykalvo, joka muuttaa ilman paine-erot mekaaniseksi liikkeeksi. Vanhemmiten tärykalvo saattaa kovettua ja ääniä on vaikea kuulla ja taas toisaalta jotkin äänet kuuluvat liian kovaa.
3. Vasara ja alasin vahvistavat tärykalvon mekaanista liikettä 1.7 kertaiseksi vipuvarsien avulla.
4. Vasara-alasin mekanismin ja simpukan liittymäkohdassa mekaaninen liike muutetaan hydrauliseksi paineen vaihteluksi ja samassa se jälleen vahvistuu 22 kertaiseksi.
5. Simpukan toisessa päässä paineenvaihtelu muuttuu värekarvojen liikkeeksi, jotka aikaansaavat sähköiset hermoimpulssit, jotka jatkavat matkaansa aivoihin.

Sisäkorva osat vasemmalta oikealle, korvakäytävä, tärykalvo, vasara ja alasin, simpukka.

Jokainen näistä järjestelmän osista on tarpeeton yksinään. Kyseessä on toimiva kokonaisuus, joka sellaisenaan tarvitaan, jotta voi vastaanottaa informaatiota ilmasta.  Tällaisen kokonaisuuden vähittäistä kehittymistä ei olla havaittu luonnossa, vaikka korvien anatomioissa eliöiden välillä onkin eroja.

Korvassa on paljon muutakin, kuten vasaran ja alasimen muodostamassa kokonaisuudessa on takaisinkytkentä, joka estää korvaa hajoamasta kovilla äänillä tiettyyn rajaan asti. Järjestelmän voitelu tulee silmistä yhdyskanavaa pitkin. Jokainen yksityiskohta täydentää kokonaisuuden toimivaksi.

Videolla verrataan korvaa ja auton käynnistysjärjestelmää ja niiden viittä pääkomponenttia, jotka toimivat vain yhdessä ollessaan. Molemmat ilmaisevat samaa suunnitteluperiaatetta: itsenäisistä komponenteista tulee toimiva kokonaisuus yhdessä.

Kaikkein suurin ihme tässä järjestelmässä on se, että aivot ymmärtävät korvasta lähtevän signaalin ja ihmisen mieli, sielu, mikä ei ole aineessa, pystyy tekemään päätöksiä kuulemansa perusteella. 

Koko tämä prosessi kuvaa myös ihmeellisen asian informaatiosta: se voi muuttaa muotoaan, mutta silti sen sisältö ei katoa. Sama informaatio käy korvassa läpi monta muotoa: ilman painevaihtelut, mekaaninen liike, nesteen painevaihtelut, sähköinen signaali. Jokaisessa muunnoksessa informaatio säilytetään, jopa niin tarkkaan, että ihminen voi ymmärtää äänen tulosuunnan.

Juuri tämä käsittelykoneistojen kyky välittää ja käsitellä informaatiota, siis tietojenkäsittely, kumoaa evoluutio-opin väittämän siitä, että bakteerista olisi kehittynyt ihminen. Sattuman keinoin ei voi syntyä monimutkaisia tiedonvälitysmekanismeja. Tästä ei ole yhtään tieteellistä näyttöä.

On epärehellistä sokeutta väittää, ettei tällainen järjestelmä edusta suunnittelua vaan, että se olisi tullut sattumalta satunnaisten kokeilujen kautta, kun samalla tiedetään, että tällaisia keskeneräisiä kokeiluja ei ole menossa ihmiskehossa. Puolivalmiita aistinelimiä ei ole kasvamassa mihinkään tarpeeseen, vaan kaikille löytyneille elimillä on tietty merkitys. 

Esimerkiksi ihminen ei pysty tietoisesti ymmärtämään magneettista informaatiota, eikä missään ihmisessä ole kehittymässä 'alasinta ja vasaraa' magneettista aistia varten, vaikka linnuilla tällainen on. Tiedän joitakin joille sisäinen kompassi olisi kovin hyödyllinen, mutta Suuri Suunnittelija on katsonut, että voimme itse toteuttaa sen apuvälineeksemme, sitten kun sen tarvitsemme.

Tämä video jälleen kerran selkeästi havainnollistaa, miten suunniteltua kaikki on:

Suunnitteilla muutto Marssiin ja maan alle - suoja lopunaikoja vastaanko?

Miksi NASA ja muut organisaatiot puuhaavat niin paljon muutosta Marssiin?1 Jos uutta elintilaa tarvitaan, niin eikö maapallolta löytyisi alueita, jotka ovat olosuhteiltaan parempia kuin Mars?

Otetaan esimerkiksi Saharan autiomaa.

Se on kooltaan suurempi kuin Eurooppa tai USA.

Sitä ympäröi meri kolmelta, jopa neljältä, sivulta. Lisäksi Saharan alta on paljastunut jättimäiset pohjavesivarannot.2 Sahara on ollut aikaisemmin ainakin osittain vihreä ja asuttu.3

Kuinka paljon helpompaa olisi siis tehdä Saharasta asuttu kuin Marsista? NASA:n vuosibudjetti on joitakin kymmeniä miljardeja (20?), mutta erään arvion mukaan pelkästään samanlainen operaatio Marssiin kuin mitä USA teki kuuhun (9 lentoa) maksaisi 1 500 miljardia dollaria.4

Saharaan pystyttäisiin rakentamaan yhdyskunta, joka tuottaa kaikki kuluttamansa veden ja ruuan sekä energian itse, ja puhdistaa jätteensä, muutamalla miljardilla dollarilla. Miksi tätä ei toteuteta?

Sama on jo toteutettu USA:ssa. Las Vegas on rakennettu autiomaahan.

Ennen:

Jälkeen:
 

Rahalla ja ahneudella kaikki on mahdollista.

Onko syy näin yksinkertainen: Marssiin menijät on helpompi valita ja kontrolloida. Poliittisesti on vaikeaa perustaa siirtokunta Saharaan vieraan valtion maalle. Sen suojeleminen on yhtä vaikeaa - ihmiskunta on itsensä pahin vihollinen.

Samat ihmiset, jotka kaivavat itselleen bunkkereita, etsivät vaihtoehtoa lentää kauaksi ihmisistä, joita eivät pysty hallitsemaan. Bunkkerien rakentaminen alkoi Toisen Maailmansodan jälkeen ydinsodan pelossa, mutta se on hyvin voimissaan varsinkin rikkaiden piirissä, jotka rakentavat maan alle kokonaisia asuntokomplekseja:

Rikkaat jo tietävät tunnustaa tämän lopunaikojen ennustuksen todelliseksi uhaksi:

Maan kuninkaat, ylimykset ja sotapäälliköt, rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten uumeniin ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Kaatukaa päällemme ja kätkekää meidät valtaistuimella istuvan kasvoilta ja Karitsan vihalta, sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut! Kuka voi sen kestää?" (RK: Ilm. 6:15-17)

Jos todella haluat lähteä maapallolta, tässä on ohje:

B=Basic, I=Instructions, B=Before, L=Leaving, E=Earth --> BIBLE eli Raamattu sisältää perusohjeet ennen kuin lähdet maasta.

Viitteet:

1. https://www.businessinsider.com/nasa-3d-printed-habitat-finalists-design-homes-moon-mars-2019-4?r=US&IR=T
2. Saharan vesi: https://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-2133339/Massive-underground-reserves-water-Africa.html
3. https://en.wikipedia.org/wiki/Prehistoric_North_Africa
4. https://spacenews.com/op-ed-mars-for-only-1-5-trillion/

"Elämän löytyminen avaruudesta on pian väistämätöntä"

Otsikon mukaisesti kertoo uusi artikkeli, joka on alun perin julkaistu Griffith Review -lehdessä ja löytyy lyhennettynä tästä suomenkielisenä:

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/elämän-löytyminen-avaruudesta-on-pian-väistämätöntä

Kolmen seuraavan vuoden aikana välineet, millä tutkia muiden tähtikuntien planeettoja paranevat merkittävästi - projektien rahoituksen jatkuminen tarvitsee hehkutusta. Siitä on perimältään kysymys tuossakin artikkelissa.

Käydäänpä tuon artikkelin viesti läpi tarkemmin selkokielellä.

On syytä muistaa kaksi asiaa:

1. Usko elämän löytymiseen perustuu evoluutiouskoon
2. Fosfori

Ei ihan yhteismitallisia asioita, joten selvennän hieman:

#1 Usko perustuu siihen, että elämä nyt vain alkaa itsestään, kun olosuhteet ovat oikeat - tuosta vaan. Asia, jota ei ole koskaan havaittu eikä pystytty luomaan laboratoriossa, jossa on kaikki mahdolliset alkuaineet ja välineet käytettävissä sopivissa suhteissa: painetta, lämpöä, säteilyä. Ei tule elämää, vaikka mitä tehdään, ei koskaan, vaikka kaikkein viisaimmat tiedemiehet hakevat omaa kunniaansa ollakseen ensimmäisiä sen tekemisessä (joten motivaatiota varmasti löytyy).

#2 Fosfori on  EHDOTON OSA ORGAANISTA KEMIAA, siksi tämä artikkelin kommentti on huuhaata suuressa määrin:

"Vaikka elämä itsessään on monimutkaisen kemian tulosta, elämään tarvittavat elementit ovat melko yksinkertaisia. Hiili, vety ja happi ovat elämän rakennusaineiden tärkeimmät palikat. Monimutkainen orgaaninen kemia on yllättävän yleistä."

Tästä on tarkoituksella(?) unohdettu fosfori (ja kymmenkunta muuta alkuainetta). Ilman fosforia ei ole solua, DNA:ta, RNA:ta tai proteiineja. 

Fosforia ei esiinny vapaana yhdisteenä ilmakehässä (kuten happea, hiiltä ja vetyä), vaan vain sitoutuneena maan mineraaleihin fosfaatteina. Ilman fosforia ei synny kasvua, siksi sitä levitetään pelloillekin lannoitteena. Lannoitteena käytetään fosforihappoa, joka tehdään apatiitti-mineraalista rikkihapon avulla. Mutta miten oli ennen lannoitteita?

DNA:ta ei voi rakentaa, ennen kuin on menetelmä, jolla erottaa fosforia fosfaatteista. Entsyymit ja proteiinit kasvien juuristossa suorittavat fosforin 'poimimisen'. Eläimet saavat fosforia syömällä kasveja.

Enstyymejä ja proteiineja syntyy kaikkien havaintojen mukaan vain DNA:n avulla ja niiden rakentamisessa ja toiminnassa tarvitaan ATP-energiamolekyylejä (jossa siinäkin P = fosfori). Ei ole mitään mekanismia (kemiallista reaktiota), joka tarjoaisi elämän synnylle vapaan fosforin, ennen kuin on elämää.

Fosfori on siis ylipääsemätön ongelma elämän syntymiselle. Sitä ei vapaudu fosfaateista spontaanisti, vaan siihen tarvitaan entropiaa vastaan toimiva järjestelmällinen prosessi:elämä. Fosfori on siis samankaltainen ongelma kuin typpi, jota elämän kiertokulkuun erottavat vain maaperässä olevat bakteerit. Mutta fosforiin liittyy vielä suurempikin ongelma.

Fosfori on harvinainen

Fosforin mukaista spektriä ei avaruudesta tulevasta säteilystä tahdo löytyä juuri lainkaan - tämä on melkoinen ongelma ja ihmetyksen aihe. Asiaa on tutkittu supernova räjähdyksien avulla.2 Se näyttää olevan tuiki harvinainen muualla, vaikka maapallolla sitä on riittävästi elämän ylläpitämiseksi. Fosfori on vaatimus elämän löytymiselle ja jälleen yksi eriskummallisuus maapallon olosuhteissa. Omalta osaltaan tämäkin vaikeuttaa elinkelpoisen planeetan löytymistä satojen muiden parametrien lisäksi.

Fosfori (phosphorus) on DNA ja RNA rakenteen suurin atomi. Kuvassa keltaisella.
Katso lisää viitteen nro 3 videosta.

Orgaaninen kemia

Orgaaninen sanaa käytetään artikkelissa harhaanjohtavasti. Orgaaninen tarkoitta eloperäistä, kun artikkelissa itse asiassa tarkoitetaan hiilipohjaisia yhdisteitä, joita esiintyy niin epäorgaanisen kuin orgaanisenkin kemian puolella. Hiili on yksi yleisimmistä alkuaineista ja reakoi helposti monien muiden alkuaineiden kanssa spontaanisti hakiessaan kemiallisen energian minimiä, kuten kemiallisissa reaktioissa tapana on. Elämässä taas ei ole kysymys spontaaneista kemiallisista reaktioista, joissa energiaminimi on tuloksena vaan päinvastoin. Elämä kokoaa järjestelmällisesti energiaa korkeampaan kemiallisen potentiaalienergian tasolle pienien proteiinikoneiden avulla, joita ohjataan informaatiolla.

Informaatio

Avainkohta tuossa artikkelissa on myös tämä: 

"Uusi näyte elollisesta elämästä voisi tosin edustaa uudenlaista elämän alkua, joka ei muistuta omaamme. Ehkäpä se muodostuu erilaisesta koodista DNA:ssa, tai sillä ei välttämättä ole olleenkaan DNA:ta, vaan jonkinlainen toinen tapa lähettää geenitietojansa eteenpäin."

Jonka loppu alkuperäisessä englanninkielisessä artikkelissa kuuluu näin: 

"might not have DNA at all, but some other method of passing on genetic information."

Avainsana on informaatio. Elämä tarvitsee tietoa, informaatiota. Mistä se tulee? Ei ole mitään, mitä 'lähettää eteenpäin', jos sitä ei ensinkään synny.

Ei kukaan, ei koskaan, ei missään, ole nähnyt informaation syntyvän itsestään satunnaisten tapahtumien seurauksena. Näissä satunnaisissa kemiallisissa prosesseissa entropia vain kasvaa eli energiaerot tasoittuvat. Ei yksikään tiedemies tunne mekanismia informaation spontaanille synnylle. Tämä perustava ongelma piilotetaan sanojen "miljardeja vuosia" alle.

Informaatiota syntyy vain älyllisen prosessin tuloksena. Erityisesti: tarvitaan ylemmän asteen älykkyyttä, kuten ihmisellä on, että syntyy informaation käsittelyn koneisto. Tietokone on tällainen - samoin biologinen solu, DNA, RNA ja proteiinien valmistuslinjasto yhdessä. Ne käsittelevät tietoa. Tietojenkäsittely ei synny itsestään, ei mitenkään. Se on sekä teoreettinen että käsitteellinen mahdottomuus: jonkun pitää aina määrittää asioiden merkitys systeemin ulkopuolelta.

Lopuksi 

Sinänsä joitakin bakteereja ja pieneliöitä on voinut maasta sinkoutua lähiavaruuteen esim. meteoriittitörmäysten vaikutuksesta tai avaruusalusten vieminä, mutta tätähän ei pidä sekoittaa siihen, mitä mainitussa artikkelissa luvataan. Olen varma, että nämä lupaukset jäävät lunastamatta. Käy samoin kuin CERN:n kanssa: ei löytynyt pimeää ainetta tai muita uuden fysiikan hiukkasia, jotka todistaisivat alkuräjähdyksestä.

Todennäköisyys, että elämää löydetään muista aurinkokunnista, on täysi nolla ja todennäköisyys, että löydetään planeetta, jolla DNA-pohjainen elämä voisi elää, on äärimmäisen lähellä nollaa.

Jeesus tulee takaisin, ennen kuin löydetään elämää avaruuden muista aurinkokunnista.

Ps. Onhan noita tähtitaivaan juttuja varmasti kiva tutkia. Ne julistavat Jumalan suuruutta - se on niiden tehtävä. Kukapa ei niistä haluaisi lisää tietää, joten kyllä tutkijat ovat laitteensa ansainneet.

Viitteet:

1. Matematiikasta kiinnostuneille, tässä ihan kohtuu selkeä sekulaari laskelma elämän todennäköisyydestä ja miten fosfori on siinä iso ongelma: https://medium.com/predict/how-rare-is-intelligent-life-in-the-galaxy-7ca94162e569
2. Tutkimus fosforin harvinaisuudesta: https://www.sciencedaily.com/releases/2018/04/180405093310.htm
3. Hyvä video, joka kertoo enemmän fosfori kierrosta: https://www.youtube.com/watch?v=tm2LG5ScT1g

Miten Raamattu on tiedettä vastaan?

Kun joku väittää, että tiede on Raamatun sanaa vastaan, toinen puolustaa, että Raamattu ei ole luonnontieteiden kirja. Raamattu on kuitenkin Jumalan sanaa ja sellaisena se ei voi olla ristiriidassa tieteen havaittujen faktojen kanssa (huomaa ero pohdittuihin johtopäätöksiin).

Raamatussa on paljon muidenkin puhetta kuin Jumalan, sillä se on pääosin silminnäkijäkertomuksia. Otetaan esimerkiksi seuraava Luukkaan evankeliumin jae. Kun se otetaan irti asiayhteydestään ja esitetään pelkästään Raamatun totuutena, niin mitä se kertoo sinulle?

ja sanoi hänelle: "Sinulle minä annan koko tämän valtapiirin ja sen loiston. Minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen kenelle tahdon. Jos siis kumarrut eteeni, niin tämä kaikki on sinun."  (RK: Luuk. 4:6-7)

Haetaanko tässä nöyryyttä ihmiseltä Jeesuksen edessä? Ja luvataan kaiken periminen? Ei tosiaankaan. Tämä on Raamatun totista sanaa ja sellaisenaan historiassa lausuttua, mutta sitä ei pidä milloinkaan ymmärtää noudatettavaksi. Nämä ovat Saatanan sanat Jeesukselle, kun Jeesus oli autiomaassa hänen kiusattavanaan! 

On siis aina ymmärrettävä asiayhteys ja kuka puhuu ja mistä.

Salaisuuksia Raamatussa

Esimerkkejä syvästä luonnontieteiden ymmärryksestä on Raamatussa useita. Osa on suoria lainauksia Jumalan puheesta. Tässä Jobin kirjan kohdassa Jumala haastaa Jobia - osaatko sinä tehdä tämän, minä osaan!

Pystytkö solmimaan yhteen Seulasten siteet tai irrottamaan kahleista Kalevanmiekan?  (RK: Job 38:31)

Seulaset sidottu? Tähtitiede sai tämän tietoonsa vasta kaukoputkien aikoina, kun pystyttiin tarkkaan mittaamaan niiden liikettä. Seulasten tähdet todella liikkuvat yhdessä. Kun taas Orionin (Kalevanmiekan) tähdet eivät ole sidottu, vaan liikkuvat erikseen, vaikka ovatkin samaa tähtikuviota.

Entä sitten Leijona (Arcturus) ja sen pennut? Vasta 1971 astronomit näkivät, että kyseessä ei ole yksi tähti vaan, että sillä on 52 'pentua'!  Nyt ne ovat hieman erkaantuneet, mutta aikaisemmin ne olivat yhdessä. Ja päätähti lentää 257 mailia sekunnissa, 20 kertaa aurinkomme nopeudella. 

Voitko tuoda esiin eläinradan tähdet aikanaan ja taluttaa Leijonaa pentuineen?  (RK: Job 38:32)

Kuinka paljon enemmän taivaassa onkaan sääntöjä ja kuinka paljon enemmän ne vaikutta maan päälle kuin mitä tiedämme:

Tunnetko taivaan lait? Sinäkö säädät, miten se maata hallitsee?  (RK: Job 38:33)

Jobin kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat aikaan noin 4 000 vuotta sitten, kertoo paljon myös ihan yleistiedon tasolla asioita. Se kuvaa muun muassa veden kiertokulkua näin:

Hän vetää vesipisarat ylös taivaaseen ja siivilöi ne taivaan vesistä sateeksi, jota pilvet tihkuvat, vihmovat kaikille ihmisille. Kuka ymmärtäisi, miten pilvet voivat leijua ilmassa, …  (KR92: Job 36:27-29)

Maailmasta tiedettiin tämäkin siihen aikaan: Maa on ripustettu tyhjyyden päälle - kuinka totta. Ei siis jonkin kilpikonnan kannattama, kuten on joskus väitetty. 

Pohjoiset taivaat hän levittää tyhjyyden yli, ripustaa maan olemattoman päälle.  (RK: Job 26:7)

Tieteellinen ura Raamatun pohjalta

Tarina kertoo, että Matthew Rontaine Maury (http://en.wikipedia.org/wiki/Matthew_Fontaine_Maury ) luki Psalmien kirjaa ja kiusaantui Psalmin 8:9 loppuosasta. Hän otti vinkin tosissaan ja omistautui asian tutkimiselle koko elämänsä ajan. Hän siis ainakin koki, että Raamattu voi antaa luotettavan pohjan tieteelliselle tutkimukselle. Hänet tunnetaan ensimmäisten merivirtakarttojen laatijana. Nykyisin tiedetään, että esim. valaat tosiaan kulkevat pitkin näitä 'polkuja'. Sittemmin on löydetty myös pinnan alaisia merivirtoja ja niitäkin meren eläimet käyttävät hyväkseen vaelluksillaan. Tämä on siinäkin mielessä merkittävää, että Juutalainen kansa ei ollut mitään merenkulkija kansaa vaan erämaan kansaa.

taivaan linnut ja meren kalat, ja kaikki, jotka merten polkuja kulkevat. (RK: Ps. 8:9)

Jos merivirtojen salaisuus oli vuosituhansia Raamatun kätköissä kerrottuna, samoin oli meren pohjan salaisuuden laita:

Oletko käynyt meren lähteillä asti ja kulkenut tutkimassa syvyydet?  (RK: Job 38:16)

Sittemmin syvyyksissä on käyty ja todettu tosiaan, että siellä on lähteitä, jopa kuumia lähteitä.

Luonnonlait Raamatussa

Monesti emme huomaa, kun Raamattu antaa tiedollisen vinkin, joka ei sen aikaiselle ihmiselle ollut selvä tieteellisen tutkimuksen (tai sen uupumisen) pohjalta. Entropian käsite on ollut kirjattuna profetiana jo lähes kolmetuhatta vuotta sitten. Tässä se siinä muodossa kuin Uusi Testamentti siihen viittaa:

Ja: "Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja; ne katoavat, mutta sinä pysyt, ja ne vanhenevat kaikki niinkuin vaate, ja niinkuin vaipan sinä ne käärit, niinkuin vaatteen, ja ne muuttuvat; mutta sinä olet sama, eivätkä sinun vuotesi lopu".  (KR38: Hepr. 1:10-12)

”Ne kaikki kuluvat kuin vaate” - tähän käsitykseen on tiede tullut vasta viime vuosisadalla.

Voimme luottaa Raamatun sanoihin, joissa itse Jumala sanoo Jeremian kautta, että Hän on luonut myös fysiikan lait:

Näin sanoo Herra: Jos minun liittoni päivän ja yön kanssa on olematon, jos en ole säätänyt taivaan ja maan lakeja,  (KR38: Jer. 33:25)

Englannin kielinen käännös (NET Bible) myös korostaa, että nämä lait ovat ”fixed” eli muuttumattomat:

But I, the LORD, make the following promise: I have made a covenant governing the coming of day and night. I have established the fixed laws governing heaven and earth.

Jos lait eivät olisi muuttumattomat, vaan vaihtelevat, olisi luonnontiede mahdotonta.

Ihmiselle on annettu tehtäväksi näiden lakien tutkiminen:

Jumalan kunnia on salata asia,  kuninkaiden kunnia on tutkia asia.  (RK: Sananl. 25:2)

Tässä on vinkki siitäkin, että Jumala on salannut jotain, mutta kuitenkin niin, että salaisuus on selvitettävissä. Ahkera Raamatun- ja luonnontutkija palkitaan.

Aarteita jalokivissä

Myös erilaiset jalokivet tunnettiin hyvin jo kauan sitten. Miksi tästä listasta, jossa kuvataan tulevaa Jerusalemia, uupuu sellaiset jalokivet kuten timantti ja rubiini, jotka nyky-ihmiselle tulevat mieleen ensimmäisinä esimerkkeinä jalokivistä ?

Kaupungin muurin perustukset oli kaunistettu kaikenlaisilla kalliilla kivillä. Ensimmäinen peruskivi oli jaspis, toinen safiiri, kolmas kalsedoni, neljäs smaragdi, viides sardonyksi, kuudes karneoli, seitsemäs krysoliitti, kahdeksas berylli, yhdeksäs topaasi, kymmenes krysopraasi, yhdestoista hyasintti ja kahdestoista ametisti.  (RK: Ilm. 21:19-20)

On aika turha väittää, että Johannes olisi tuntenut näiden eri jalokivien ja timantin oleellisen eron, sillä se on havaittu vasta vähän aikaa sitten. Raamattu paljastaa luonnosta faktoja, silloin kun Jumala on katsonut sen tarpeelliseksi. 

Kun näistä jalokivistä leikataan ohuita siivuja ja kohdistetaan niihin puhdasta valkoista valoa (polarisoitua) niin se siroaa sateenkaaren väreinä. Sen sijaan, kun sama tehdään timantille tai rubiinille, niin tuloksena on vain harmautta. Niin kauan kuin tätä fysiologista yhteyttä näiden jalokivien välillä ei ole tunnettu, on tämä lista herättänyt vain kummastusta. Nyt me sen merkityksen ymmärrämme, kun sisin on paljastettu. 

Jumala on sisimpään nähnyt alusta asti.

Maailman suurin rytinä videona - Suomenkielinen tekstitys

1800-luvun alkuun asti tieteessä vallitsi Raamatullinen järjestys, jonka mukaan maan muodot ovat Vedenpaisumuksen tulosta. Charles Lyell kumppaneineen loivat vähitellen ajatuksen miljoonista vuosista ja että maan pinnan muodot, mm. sedimenttikerrokset, ovat vähittäisen kerrostumisen tulosta, muutama millimetri vuodessa. Tämä tapahtui ilman yhtään uutta todistetta tai tieteellistä menetelmään, vain 'järkeilemällä' asioita toisin, ja motivaationa oli luoda Raamatun vastainen oppi.

Vasta 1970-luvulle tultaessa tieteessä alettiin päästä hieman eroon tästä  'nykyisyys on avain menneisyyteen' opista ja vähitellen hyväksyttiin myös katastrofaaliset elementit kuten jokien suurtulvat, meren pinnan korkeuden suuret ja nopeat vaihtelut, räjähdysmäiset tulivuoren purkaukset, jättiläistsunamit, järvialtaiden patojen murtumiset ja erityisesti meteoriitit, joita sinkoilee apuun aina tarvittaessa menneisyyden tapahtumia selitettäessä.

Alla olevalla videolla, jolla nyt on suomenkieliset tekstit, on hyvin selitetty animaatioiden avulla, miten kaikki tapahtui nopeasti vuoden kestäneen Vedenpaisumuksen aikana. Videon alla kerron johdantona videoon muutamia oleellisia kohtia, jotta sitä on helpompi seurata. Koska video on melko kiihkeä rytminen, kannattaa sitä hidastaa esim. 75% nopeuteen niin ehtii lukea tekstit ja nähdä animaatiot - tämä löytyy samasta kohtaa asetuksista kuin tekstinkin asettaminen. Video kestää noin 20 minuuttia.

  

Katselemalla mannerten muotoja näemme hyvin, että Afrikka+Eurooppa ja Amerikka sopivat rantaviivaltaan hyvin yhteen. Tutkimalla molempien rannoilta fossiileja ja kivikerrostumia voidaan varmistaa, että ne todella ovat joskus olleet yhtä. Tällöin ei Atlanttia ollut lainkaan olemassa, oli vain yksi manner ja yksi meri (Tyynivaltameri). Nämä mantereet yhä erkanevat kauemmaksi toisistaan, mutta vain muutamia senttejä vuodessa.

Kun Atlantti alkoi syntymään keskiselänteen kohdilta tehden uutta merenpohjaa halkesi manner ja osat lähtivät liikkeelle: Eurooppa+Afrikka itään ja Amerikka länteen yhtenä elementtinä uuden merenpohjan kanssa. Sen sijaan Tyynivaltameri alkoi pienenemään, kun Amerikan ja Aasian laatta kevyempinä alkoivat työntyä sen ainekseltaan raskaamman merellisen pohjan päälle. Tähän subduktioon, eli alityöntökohtaan, muodostui jännitettä, joka yhä on havaittavissa: mm. suurin osa maapallon tulivuorista on näillä alueilla.

Kevyempi mannerlaatta jyrää raskaamman merellisen laatan päälle ja merellinen laatta painuu kohti maan keskustaa. Aina välillä kitkan vaikutuksesta mannerlaatan reuna kulkeutuu merellisen laatan mukana aavistuksen alaspäin. Tämä luo jännitteen. Jännite laukeaa nopeasti, kun mannerlaatta jälleen ponnahtaa ylös. Tämä tapahtuu sekunneissa ja syntyy valtava tsunamiaalto. Näin kävi juuri siinä suuressa tsunamissa, joka pyyhkii Japanin rannikkoa ja aiheutti mm. ydinvoimaloiden tuhot muutama vuosi sitten. Tämä on esimerkki nykypäivän katastrofista, jossa tsunami yltää jopa 10 km sisämaahan.

Jos merenpohjaa syntyisi nopeammin lisää, syntyisi näitä tsunameja paljon enemmän, pidemmältä matkalta ja tuloksena olisi huomattavasti korkeampia aaltoja. Tsunamit matkaisivat tuhansia kilometrejä sisämaahan. Nämä kuljettaisivat mukanaan massiivisen määrän 'rojua ja mutaa' kerrostaen niitä painonsa mukaan virtauksen vähetessä ja muuttaessa suuntaansa.

Juuri tätä tapahtui Vedenpaisumuksessa. Pangea, alkumanner, halkesi siitä kohtaa, missä nykyisin on Atlantin keskirepeämä. Tämä tapahtui katastrofaalisen nopeasti eikä hitaasti kuten nykyisin Atlantin kasvaminen tapahtuu. Maapallon sisäisen magman konvektiovirtauksen purskaus sai tämän kaiken aikaiseksi.

Huomattavaa on, että tsunameja ei ole Atlantin rannikoilla, koska merenpohja ja mannerlaatta ovat 'yhtä puuta', mutta Tyynen meren puolella niitä on havaittu viime vuosisatoinakin useita. Vastaavia 'siirrossaumoja' on myös Intian valtameren alueella, josta meillä on todisteena vuoden 2006 tuhoisa tsunami Thaimaassa.

Atlantin pohjan muodostuessa se syntyi nykyistä tasoaan ylemmäksi, aluksi ehkä jopa lähelle maanpintaa. Koska sen uusi pohja oli raskaampaa kiveä, kuin mannerlaatta, se lopulta painui syvemmälle ja 'imi' mantereille nousseen veden itseensä.

Niin mannerlaatat kuin merenpohjankin laatta 'lepää' sulan kiviaineksen, magman, päällä ja tämä mahdollistaa eripainoisen laatan korkeuden vaihtelun.

Alkumantereella eläimet elivät eri ekosysteemeissä ihan kuten nykyisinkin. Ihmiset eivät oikein viihdy susien ja karhujen kanssa samalla alueella. Ei myöskään silloin ihmiset eläneet dinosaurusten kanssa. Dinosaurukset olivat kosteikkojen eläimiä, kuten krokotiilit, liskot ja kilpikonnatkin vielä nykyisinkin. Ne elivät alkumantereen reunoilla ja ihmiset kaukana merestä, lähellä mantereen keskustaa.

Tämän takia eri sedimenttikerroksissa on eri eliökunnan edustajia. Meren ja rannikon eläimiä on fossiileista yli 95%. Sisämaan eläimiä, kuten isoja nisäkkäitä, on hyvin vähän. Tämä johtuu siitä, että siellä meri nousi maltillisemmin ja eläimet alkoivat kellumaan eivätkä hautautuneet. Kelluvat eläimet, ja ihmiset, hajosivat vähitellen jättämättä juurikaan jälkeensä fossiileja. Sen sijaan esimerkiksi dinosauruksia on tsunameihin hautaamina valtavat määrät Keski- ja Länsi-Amerikassa sekä jonkun verran Tyynenmeren toisella rannikolla Kiinassa, johon tsunamit myös ylsivät.

Katsele lisää kuvausta aiheesta videolla. Alkuperäinen video on Genesis Apologetics järjestön tuottamana ja suomenkielisiin teksteihin sekä julkaisuun on heidän lupansa.

Onko musta aukko pimeää ainetta?

Viikon suurin tiedeuutinen oli yksi kuva, jonka tuottamiseen tarvittiin 200 tutkijaa ja toistakymmentä radioteleskooppia. Tämän kuvan mustasta aukosta - tai tarkemminkin sen ympäristöstä -  ovat monet jo nähneet. Kuva, kaiken rakentelun jälkeen, on juuri sellainen kuin teoria sen ennusti olevan. Mutta nyt siis musta aukko on havaittu ja havainto todistettu kaikelle kansalle.

Saavutus oli merkittävän yhteistyön tulos enkä lähtisi lopputulostakaan kritisoimaan. Varmaankin se on paras mahdollinen niin kaukaisesta kohteesta. Sitä on verrattu samaan kuin kuvaisi appelsiiniä kuun pinnalla tai golfpallon ympyrämäisiä upotuksia toisella puolella maapalloa.  Kun ottaa huomioon valtavan etäisyyden, tämän mustan aukon itsessään on oltava valtavan suuri. Suurin osa aurinkokuntaa menisi sen sisään.

Mitä tästä sitten opimme?

Se vahvisti jälleen kerran Einsteinin teorian siitä, että gravitaatio on avaruuden kaareuma.1 Mustalla aukolle on merkittävä gravitaatiovaikutus, vaikka sieltä ei pääse mitään ulos. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut siitä, miten tämä teoria ja sitä tukevat havainnot yksiselitteisesti estävät alkuräjähdyksen.2 Tieteessä aikaisemmin spekuloitu kaiken-teoria sai jälleen siis lokaa niskaansa. Gravitaatioita ja hiukkasfysiikkaa ei saada yhden käsitteen alle.

(EHT Collaboration; Ferdinand Schmutzer/Wikimedia/Public Domain)

Kun materiaa on riittävän tiiviisti, avaruus kaareutuu niin paljon, että ei edes fotoni, eli valo, pääse syntyneestä 'kuopasta' karkuun. Siksi näyttää siltä, kuin kuvassa ympyröivä kehä kiertäisi tyhjää.

Musta-aukko itsessään sisältää tavallisia atomeja, materiaa, hyvin tiiviisti pakattuna. Atomihan on pääasiassa tyhjää täynnä. Jos vetyatomin ydin olisi nuppuneulan pään kokoinen, sen elektronit kiertäisivät rataa, joka peittäisi puoli Eurooppaa. Plasmamuodossa atomi menettää elektroniverhonsa, jolloin mahdollisuus tiivistyä on suurempi. Ehkä jotain tällaista tapahtuu mustan aukon sisällä, mutta koska sieltä ei tule mitään ulos, sitä ei voida sen enempää tutkia tai havainnoida.

Sen sijaan vaikka musta-aukko on pimeä, se ei ole pimeää ainetta - sitä mysteeriä, jota väitetään olevan kaikkialla ja pitävän galakseja koossa miljardeja vuosia. Näitä kahta käsitettä ei pidä sotkea.

Edellisellä viikolla julkaistiin nimittäin pimeää ainetta tutkiva kosmologinen tutkimus.3 Edesmennyt pyörätuolistaan tuttu fyysikko Stephen Hawkings teorioi, että pimeä aine on pieniä mustia aukkoja. Näitä olisi kaikkialla, kun taas tämä kuvattu musta aukko oli suuri ja galaksin keskellä. Tämä uusi tutkimus sanoo, että näitä pieniä mustia aukkoja ei ole. Hawkingsin teoria on siis kumottu. Pimeä aine pysyy edelleen ilman näyttöä.

Huhtikuun tärkein kosmologinen uutinen taitaakin siis olla, että pimeää ainetta ei ole vieläkään todistettu olevan olemassa.

Viitteet:

1. https://theconversation.com/first-black-hole-photo-confirms-einsteins-theory-of-relativity-115167 
2. https://mistametulemme.blogspot.com/2019/02/hyvasti-big-bang.html
3. https://subarutelescope.org/Pressrelease/2019/04/01/index.html

Kuka loi Jumalan?

Monet ihmiset vetoavat tieteeseen sen perusteena, etteivät usko Jumalan olemassaoloon. Tätä ei kuitenkaan tieteessä voida tutkia, koska tiede toimii materialistisen maailman sisällä. Käsitteellisesti taas Jumala, joka on luonut universumin, on ollut olemassa ennen universumia, joten hänen on oltava sen ulkopuolella eikä sen sisällä - eikä jotenkin sen armoilla. Tästä taas nousee otsikon kysymys, johon nyt vastaamme.

Mistä me tulemme?

 Alkuperäämme on kaksi vaihtoehtoa:

1. Kaikella on tekijä tai
2. Kaikki on syntynyt itsestään.

Ensimmäinen noudattaa syyn- ja seurauksen lakia, toinen siirtää kaiken syntymisen syyn tähän maailmaan itseensä. Tällöin maailma ja elämä on siis luonut itse itsensä ennen omaa olemassa oloaan.

Universumi ei ole ikuinen

Tieteen selkeiden havaintojen avulla tiedämme, että tämä maailma kuluu. Tähdet kuluvat ja lopulta sammuvat. Koska näin on, tämä maailma loppuu eräänä päivänä tulevaisuudessa. Tämä maailma ei täten ole ikuinen. Universumilla on siis loppu ja tästä seuraa, että sillä on tarvinnut olla myös alku. Alkuräjähdys on tieteessä tämän alun nimi.

Universumissa toimii syyn ja seurauksen laki.

Yleinen argumentti Jumalaa vastaan on, että kuka sitten loi Jumalan. Tällöin ajatellaan tämän maailman syy- ja seuraussuhteen mukaan. Ajatellaan, että kaikella on alkunsa. Näin vaikka tieteessä hyväksytään alkuräjähdyksen tapahtuminen ilman syytä - siis vastoin sen omia sääntöjä.

Jumalan olemassa olon syy

Jumalan olemassa ololle ei kuitenkaan tarvita syytä, sillä hän on ikuinen ja luomakuntansa, eli ajan ja materian, ulkopuolella. Jollakin,  mikä on ikuinen, ei kaiken loogisen päättelyn mukaan ole alkua eikä se siten voi olla seuraus luomisesta.

Tämä on vaikeaa ajan keskellä elävien ymmärtää. Ajan kuluminen, joka osoittaa alun ja lopun, on niin ilmiselvää jokaisen elämässä.  Mahtaako kalakaan ymmärtää, mitä tarkoittaa olla kuiva?

Edellisestä vastauksesta seuraa uusi kysymys

Kuka loi Jumalan -kysymyksen taustalla on toinen kysymys: kumpi on loogisesti selkeämpää:

1. On ajan ulkopuolella ikuisuudessa oleva suuri Jumala, joka on luonut universumin, kaiken materian, tilan ja ajan.
2. Vai vastoin logiikan lakeja kaikki on tullut ilman syytä itsestään: fysiikan lait, alkuräjähdys, aurinkokunta, maa ja elämä.

Totuus ja tiede

Totuus käsitteenä kestää kaiken kritiikin ja on aina muuttumaton. Totuuden tuntee juuri muuttumattomuudesta. Tiede ei edes omien sanojensa mukaan väitä tietävänsä totuutta, joten se sallii tietämisensä muuttumisen. Kaikissa asioissa on kuitenkin aina totuus ja se on meistä ihmisistä riippumaton. Siitäkin asiasta, miten aurinko ja maa on tullut, on totuus. Tiedänkö minä sen? Ehdottomasti en, mutta tunnen henkilökohtaisesti erään, joka sen tietää.

Voiko tiede todistaa, ettei ole Jumalaa?

Voidaanko tieteeseen vedoten siis todistaa, ettei ole Jumalaa? Ei tietenkään. On ihmisen omaa epärehellisyyttä vedota tieteeseen Jumalan korvaajana. Täten ei voida myöskään vedota tiedemiehiin, että he tietäisivät totuuden asiasta. Eivät he tiedä. Eivät edes voi tietää tieteen sääntöjen mukaan. Vaikka he tietäisivät 1% kaikesta tiedosta (mikä olisi valtavasti), jokin tässä 99% prosentissa voisi kumota heidän päättelynsä.

Havainto vai johtopäätös

Jotta voi ymmärtää edellisestä nousevan ristiriidan ratkaisun, pitää tehdä selkeä ero tieteen havaintojen ja johtopäätösten välillä.

Teknologioiden kehittäminen on havaintoihin perustuvaa

Tiede tekee paljon hyvää ja paljon sellaista, mistä voimme luotettavasti sanoa, että asia on juuri noin. Tätä tarkoittaa suora havainto. Näin esimerkiksi, kun tehdään koejärjestely vaikkapa radiosignaalin lähettämisestä paikasta toiseen. Monia hyödyllisiä teknologisia laitteita on kehitetty tieteen avulla. Itsekin olen jo yli kolmekymmentä vuottaa kehittänyt teknologiaa ja erityisesti tietokoneohjelmia työkseni monia tieteen tuloksia hyödyntäen.

Johtopäätökset perustuvat ennakko-oletuksiin

Kun tutkitaan jonkin jo tapahtuneen asian jättämiä jälkiä ja pohditaan, mikä sen on aiheuttanut (syy) ja miten se on tapahtunut, ollaan tekemässä päätelmiä. Voitaisiin myös käyttää sanaa arvauksia. Ne perustuvat uskomuksiimme muista asioista, joista ei kaikista ole täyttä varmuutta. Johtopäätöksen alkuperätieteessä eivät ole faktoja vaan olettamuksia.

Emme pääse ajassa taaksepäin

Havainnon ja johtopäätöksen erottaminen tieteellisistä julkaisusta on usein vaikeaa, koska niin monet olettamukset ovat jo sotkettu tutkimusmenetelmiin itseensä. Ajoitusmenetelmät ovat yksin kiistanalaisin alue. Ne perustuvat usein materian mittaamiseen, lasketaan siis atomeja, ja vastauksena on lukumäärä, ei aika. Tästä sitten erilaisilla matemaattisilla kaavoilla päätellään aika. Näissä kaavoissa on jo oletuksia siitä, miten asiat ovat tapahtuneet, eikä näitä oletuksia voida todistaa oikeiksi tai vääriksi tästä maailmasta käsin, koska se vaatisi aikamatkaa ajassa taaksepäin.

Silminnäkijähavaintojen merkitys

Asian ratkaisemiseksi tarvittaisiin riittävästi luotettavia ylös kirjattuja silminnäkijähavaintoja. Juuri tätä edustaa Raamattu. Jumala on Raamattuun koonnut meille koko kertomuksen siitä, miten asiat todella tapahtuivat. Vain hän pystyy sen tekemään, koska hän on ikuisesti olemassa oleva kaiken luoja ajan ja materian yläpuolella.