Mistä me siis tulemme?

Lähes kaksi vuotta ja yli sata artikkelia olen kirjoittanut tähän blogiin ja kuitenkaan en ole vastannut otsikon kysymykseen juuri lainkaan. Olen pääasiassa kritisoinut evoluutio-oppia ja pyrkinyt näyttämään, että me emme tule sattumalta kivestä.

Olen pitkään miettinyt, että säilytänkö tämän blogin puhtaasti tieteellisiin artikkeleihin viittaavana vai alanko tuomaan tähän mukaan voimakkaammin myös Raamatullista näkökulmaa. Kun kerran blogin nimi on "Mistä me tulemme?", niin en voi pelkästään kertoa, mistä me emme tule, vaan koen, että pitää myös vastata selkeästi tähän varsinaiseen kysymykseen.

Me emme voi mennä ajassa taaksepäin katsomaan, mitä on tapahtunut. Alkuperän tutkiminen tieteellisesti johtaa aina lopulta 'tarinaan'. Meillä ei ole mitään tieteellistä näyttöä, että kalasta olisi kehittynyt maaeläin miljoonissa vuosissa - se on vain uskottava. Samankaltaisuus ei todista sitä, että toinen on tullut toisesta ilman havaintoa. Pitkiä miljoonien vuosien tapahtumia on mahdotonta havaita muutamassa ihmissukupolvessa, siksi ne on otettava vastaan uskon varaisesti.

Edes yksittäisten elimien, kuten silmän, evoluutiosta ei ole mitään varsinaista havaintoa. Pelkästään tarina miten se olisi voinut tapahtua. Samoin on elämän synty. Elämää ei ole koskaan kukaan tiedemies pystynyt synnyttämään. Elämää tulee vain elämästä. Se, että molekyylit itsestään ja ilman syytä, sattuman kautta, alkoivat vain kopioimaan itseään, on pelkkä tarina.

Yhdenkään tähden syntymää kaasupilvestä ei ole havaittu. On vain tarinoita siitä, miten jossain on tähtiä synnyttävä alue. Universumin syntyminen alkuräjähdyksestä itsestään on sellainen tarina, johon edes osa fysiikoista ei enää usko.

Voimme havainnoida nykyhetkeä ja näemme kaikkialla mahdottoman tarkkaa hienosäätöä, jota elämä tarvitsee. Alkeishiukkasten standardimalli on tarkoin hienosäädetty ja hiukkasten parametrit, kuten massat, ovat kymmenien desimaalien tarkkuudella juuri oikeat. Aurinkokunta on tarkoin hienosäädetty ja on laskettu satoja parametrejä, joita vain hieman muuttamalla, elämä ei olisi mahdollista. Solun toiminnoissa näemme loputonta hienosäätöä ja kuinka se toimii kuin suurkaupunki nanorobottien avulla. DNA itsessään kuvaa koko biologisen elämän informaatiota digitaalisen tarkasti, bitti bitiltä. Ekosysteemit tukevat toisiaan moninaisessa tasapainossa, jossa mm. kasvit synnyttävät happea ja eläimet kuluttavat sitä.

Tiedemiehet kutsuvat tätä hienosäätöä luonnottomaksi. Heidän maailmansa perustuu sattumaan, joka on luonnollinen. Kuitenkin perimmäiset perusteet heidän alkuperään liittyvistä teorioistaan on otettava vastaan uskolla, mitään havaintoa niistä ei ole, eikä voi olla, koska ne ovat jo tapahtuneet ja ihminen ei ollut niitä havaitsemassa. Jos meillä olisi silminnäkijähavaintoja, tilanne olisi aivan toinen.

MUTTA - meillähän on!

Raamattu on pääasiassa silminnäkijöiden kirjoituksia. Jotkut sitä vastustavat sanovat sen olevan beduiinien tarinoita. Raamatun kontekstissa tämä ei ole näin. Raamattu kertoo Jumalasta. Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Raamatun kontekstissa Jumala on yksi, mutta sillä on kolme persoonaa ja nämä persoonat ovat olleet olemassa aina. Yksi näistä persoonista on näkymätön Henki. Tämä Henki voi ohjata ihmistä ja ilmestyä hänen elämäänsä persoonallisesti niin, että ihminen tunnistaa Hengen läsnäolon ja ohjauksen.

Pyhä Henki on johtanut Raamatun kirjoittamista. Vaikka sen 66 kirjaa on yli 40:n ihmisen kirjoittamia yli 1500 vuoden aikana yli 2000 vuotta sitten, ja vaikka osia niistä on täydennetty kommenteilla alkuperäisen kirjoituksen jälkeen, on Pyhä Henki koko ajan valvonut tekstin ydinkohtien täsmällisyyttä ja herättänyt uskollisia ihmisiä ylläpitämään tekstin yhtenäisyyttä. Ja vaikka se on alun perin kirjoitettu pääosin niin, että sen ajan ihmiset, alkukielellä, sen ymmärtävät, on se myös ymmärrettävissä nykyisin, kunhan ymmärtää joitakin sen ajan kulttuurin piirteitä, kuten esimerkiksi lammaspaimenien elämää.

Raamattua on myös tutkittu ja kritisoitu enemmän kuin mitään muuta kirjallista teosta. Kaikkiin niihin väitteisiin, joita nykyisin kuulee, on jo historian aikana vastattu tuhansissa eri kirjoissa. Alkuperäistekstejä, käsin kopioituja, on myös enemmän ja vanhempia kuin mistään muusta teoksesta. Pelkästään Uudesta Testamentista yli 24 000 kappaletta, joista vanhimmat ovat vain kymmeniä vuosia tapahtumien jälkeen. Tämä on paljon verrattuna esimerkiksi Aleksanteri suuren historiasta kertoviin käsikirjoituksiin nähden, joita on vain joitakin kappaleita ja vanhimmatkin jo yli 800 vuotta tapahtumien jälkeen! Raamatun luotettavuutta tukevat  moninaiset ihan viimeaikaisetkin arkeologiset löydöt, joissa monesti esiintyy jonkin Raamatussa olevan hallitsijan tai paikan nimi.

Raamattu antaa myös ohjeen siitä, miten tietää, että se on luotettava. Profeetta on Pyhän Hengen johdatuksessa oleva henkilö, joka kertoo Jumalan tahdon. Raamatun oman sanan mukaan profeetan tuntee siitä, että sen tulevaisuutta koskeva ennustus on pitänyt paikkansa. Varsinkin Vanhassa Testamentissa on useita profeettoja, jotka on koeteltu juuri tältä osin. Siksi voimme ottaa todesta myös heidän sanansa siitä, mitä on tapahtunut menneisyydessä ennen heitä.  

Mooses oli Jumalan profeetta, joka kertoi meillä paljon siitä, mistä me tulemme. Aloitankin nyt artikkelien sarjan, jossa tutustumme, mitä profeetta Mooses sanoi alkuperästämme. Mooses muun muassa vietti vuorella 40 päivää keskustellen suoraan Jumalan kanssa niin näistä kuin muistakin asioista ja koko Israelin kansa todisti tämän kohtaamisen seuraten sitä vuoren juurella leirissä. Hän oli siinä vaiheessa jo vanha ja elämästä viisastunut mies, ja voimme rauhassa olettaa, että häntä kiinnosti niin historia kuin tulevaisuuskin sekä Jumalan ohjeet elämään varten. Uskon, että hänellä oli mahdollisuus kysyä suoraan Jumalalta ja että hän sai kysymyksiinsä vastaukset.

Edellisistä muodostuu Raamatun konteksti, jossa sitä on ymmärrettävä. Ethän lue vaikkapa Taru Sormusten Herra kirjaakaan niin, että koko ajan ajattelet, että tämä ei kyllä ole voinut olla noin. Luet sitä ymmärtääksesi sen tarinana. Samoin on Raamatun kanssa - lue sitä ymmärtääksesi sen viestin, älä ihmetelläksesi, miksi jokin ei olisi voinut olla niin. Pyhä Henki auttaa vilpitöntä lukijaa ymmärtämään asiat.

Aloitan tämän toisen tarinan (evoluutio-tarinan rinnalla siis) Nooan vedenpaisumuksesta enkä Raamatun ensilehdiltä. Palaamme niihin sitten myöhemmin. En epäröi tässä yhteydessä käyttää samaa tarina-sanaa kuin evoluutio-opin yhteydessä, sillä Raamattu on selkeä siitä, että uskon avulla on ymmärrettävä, että maailman on luonut Jumala sanansa avulla. Usko on ratkaiseva tekijä Raamatunkin tulkinnassa. Usko voi kuitenkin kasvaa vähitellen ja usko tulee Raamatun sanan kuulemisesta ja lukemisesta. Evoluutio-oppi ja Raamattu ovat siten samassa asemassa alkuperän todistamiseen liittyen: molemmat pitää ottaa vastaan uskon avulla siksi, että me emme pääse ajassa taaksepäin katsomaan, mitä tapahtui.

Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan luo tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät. Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi. (Kirje Hebrealaisille 11:1-7)

Alkuräjähdysteorian loppu - CERN:in uudet tulokset

Big Bang fanaatikot laittoivat suuria odotuksia CERN:in suurimmalle hiukkaskiihdyttimelle (LHC), kun se valmistui vuonna 2008. Asiat menivät juuri niin kuin suunniteltiin, mutta silti odotukset eivät täyttyneet. Mistä on kysymys?

Hiukkasfysiikka perustuu niin sanottuun standardimalliin, jossa on 12 materiahiukkasta ja 5 bosonia välittämässä voimia. Nämä hiukkaset ovat atomin (osien) osia. Vuonna 2012 tämä malli tuli kokeellisesti täydennettyä Higgsin bosonin löytymisen ansiosta CERN LHC kiihdyttimellä tehdyissä tutkimuksissa.

Higgsin bosonin löytyminen luulisi olevan huikea riemun hetki tutkijoille: maksoihan sitä varten rakennettu hiukkaskiihdytin miljardeja euroja ja löytö todisti näin, että rahat menivät oikeaan osoitteeseen. Tämä oli kuitenkin surun päivä ja 'disaster scenario' toteutui kuten monet tutkijat sanoivat.

Hiukkasfyysikko Kyle Cranmer tiivisti tämän näin: "Me emme pidä siitä!" blogissaan, jonka on otsikoinut " The Higgs Boson: A Natural Disaster!"2

Tai kuten Dragan Slavkov Hajdukovic aloittaa asiasta kirjoittavan artikkelinsa: "Ensimmäiset kolme vuotta CERN:in LHC tutkimuksissa ovat päätyneet "painajaisskenaarioon".3

Ja miten Adam Falkowski sanoi sen: “Ajatukset kentällä ovat parhaimmillaan sekasortoiset ja pahimmillaan masentuneet."4

Miksi tällaisia kommentteja hiukkastutkimushistorian kirkkaimpana aikana? Alkuräjähdyspäiväunet eivät siirtyneet todellisuuteen, koska ei löytynyt mitään muuta.

Kesäkuun (2018) Naturessa on alustavat tulokset viimeisistä  laskelmista1 ja tulokset näyttävät, että standardimalli on varmennettu, eikä siitä näy uupuvan mitään. Kuuletteko hurraa huutoja? Ei - sillä lunta tuli alkuräjähdystupaan: kaikki näyttää liian 'unnatural' (luonnottomalta) eli hienosäädetyltä (tai yliluonnolliselta).

Higgsin Bosonin massan oletettiin kymmeniä vuosia olevan hyvin suuri, mutta havainnot todistavat sen olevan hyvin pieni.11  Sen massaan vaikuttavat toisiaan kumoavat tekijät ovat niin saman suuruiset (lue: hienosäädetyt), että jäljelle jää vain hyvin pieni massa. 

Positiiviset ja negatiiviset vaikutukset täsmäävät siis liian hyvin. Tämä ei taas sovi alkuräjähdykseen, joka tarvitsee valtavaa massaa tälle hiukkaselle. Vuonna 2017 julkaistiin tutkimus, joka todisti, ettei anti-materian ja materian välillä ole epätasapainoa yhdeksän desimaalin tarkkuudella.5 Higgsin bosonin tutkimuksissa positiiviset ja negatiiviset korjaustekijät kumoavat toisensa kymmenien desimaalien tarkkuudella. Tekijöiden epäsymmetrisyys olisi avannut oven uusille tutkimuksille ja uudelle hiukkasmallille, joka olisi paremmin 'luonnollisesti' selittänyt alkuräjähdyksen.12 Nyt tämä ovi on kiinni. Alkuräjähdysteoria voidaan unohtaa. Jäljelle jäi vain täsmällinen hienosäätö.

Dark Matter ja Big Bang fanaatikkojen mielestä standardimallin 'heikkous' on siinä, että se ei pysty selittämään pimeää ainetta, joten mallista toivottiin saatavan uusi versio, joka selittää myös tämän. Pimeä aine on se mystinen tekijä, joka pitäisi maailmankaikkeuden kasassa alkuräjähdyksen jälkeen. Siitäkin on ollut lähiaikoina tutkimuksia, jotka osoittavat, että pimeää ainetta ei ole olemassa alkuunkaan6 - ja turhautuminen kasvaa, kun sitä ei vain löydetä.7  Tosi pimeää. Standardimallin laajennus pimeää ainetta tukevaksi olisi myös vaatinut epätasapainoa ja uusia hiukkasia. Nyt meillä on 'vain' tämä valmis standardimalli ja se ei tue alkuräjähdystä.

Ainoa pakotie on, että käytetään vielä suurempia energioita ja toivotaan, että kymmenien desimaalien jälkeen jossain kaukana pilkun takaisessa desimaaliavaruudessa olisi eroja. Mikään ei kuitenkaan tällä hetkellä viittaa siihen, että näin voisi olla. Mitä tarkempaa tutkitaan, sitä tarkempaa tulokset aina näyttävät kaiken mahdottoman tarkkaa hienosäätöä. Tämä on se tutkijoiden mainostama katastrofiskenaario.

Einsteinin suhteellisuusteoria avaruuden kaareutumisesta on edelleen selitys painovoimalle - ainoalle voimalle, joka ei ole osa standardimallia. Ihan kaikki tieteelliset havainnot tukevat Einsteinin painovoimamallia. Tämä malli taas estää alkuräjähdyksen tapahtumisen, koska avaruus olisi alkuräjähdyksessä ollut äärettömän tiheä eli kaareutunut.8  Siksi niin kipeästi tarvitaan uutta hiukkasta, gravitonia, joka 'korjaisi' Einsteinin mallin. Toiveet senkin löytymiseksi ovat nyt kovin vähäiset.

Mitä todisteita meillä sitten jää jäljelle alkuräjähdyksestä standardimallin sulkeutumisen jälkeen? Ei mitään. Vain päiväunia. Viimeiset kymmenen vuotta tieteessä ovat olleet katastrofaaliset alkuräjähdykselle.

Hyvät ihmiset, lukijat, ihan oikeasti: tiede ei löydä todisteita alkuräjähdykselle hiukkastutkimusten avulla. Päinvastoin, nämä havainnot ovat alkuräjähdystä vastaan (logiikasta puhumattakaan). Big Bang oli suutari.

Jos jokin näyttää suunnitellulta niin kyllä se silloin on suunniteltu. Olkoon pieni (Higgsin Bosoni) tai iso (galaksi) - kaikki on hienosäädetty. Kun hyväksyy, että Jumala on hienosäätänyt kaiken kohdalleen, niin selkeisiin tieteellisiin kokeisiin perustuva hiukkasten standardimalli on ihan hyvä selitys siitä, miten aine, ja sitä kautta universumi, rakentuu. Yhtä hyvä kuin DNA on kuvaus siitä, miten biologinen elämä rakentuu. Mestarisuunnittelijan kädenjälkiä, jotka taitavat tutkijat ovat tuoneet esille, mutta joista me tosiasiassa ymmärrämme vielä hyvin vähän.

PS. Ihmisellä on loputon mielikuvitus.

Kuvitellut säieteoriat ja epäsymmetriamallit joudutaan kuoppaamaan, kun uusia hiukkasia ei löydy ja standardimalli on 'sulkeutunut'. Jäljelle jää oudoista oudoin: multi-universumioletus. Se, että maailmankaikkeuksia on ääretön määrä ja me vain satumme olemaan siinä, johon on tullut tämä hienosäätö, joka mahdollistaa elämän. Sattuma on näille tutkijoille sama kuin luonnollinen ja hienosäädetty taas vastaa luonnotonta tai yliluonnollista.

Alunperinkin vain 'puolet' fyysikoista uskoivat näihin muihin uusiin malleihin, kuten näkyy alla olevasta kuvasta. Se on fyysikkojen vedonlöynti vuonna 2011 kuuluisassa Kööpenhaminan kokouksessa siitä, löydetäänkö uusia supersymmetrisiä hiukkasia 5 vuoden aikana. Eikä niitä ole siis tähän päivään mennessä löytynyt.

Multiversumi on ajatus, että on ääretön määrä universumeja, joista elämä syntyi tälle meidän tietämälle, jossa näin vain sattumalta on kaikki tarkasti hienosäädetty (saatiin siis sattuma jälleen mukaan - usko ilman Jumalaa on uskoa sattumaan). Kritiikki tätä vastaan on, että se ei ole tiedettä, koska sitä ei voida mitenkään todentaa. Loogisesti se on myös ontuva: jos on ääretön määrä universumeja, on myös ääretön määrä universumeja, joissa on elämää. Silloin pitäisi olla myös ääretön määrä universumeja, joissa on niin älykästä elämää, että ne voivat siirtyä universumista toiseen. Tällöin meidän pitäisi tämä tietää. Tähän satuun kuluu myös, että universumeja on aina ollut olemassa ja ne syntyvät toisistaan. Saahan tällaiseen uskoa, mutta ei se mitään tiedettä ole.

Asiaa perustellaan sillä, että se voidaan matemaattisesti kuvata. Matematiikalla voidaan kuvata kaikennäköisiä asioita, joita on mahdoton löytää todellisuudesta. Äärettömyys on yksi näistä tai vaikkapa 60-ulotteinen avaruus. Molempien kuvaus onnistuu matematiikalla, mutta ei niitä silti ole olemassa. Myös kirjoittamalla tekstiä voin kuvata asioita, joita ei ole oikeasti olemassa. Tätä kutsutaan proosaksi. Kaikki matematiikassa kuvatut asiat pitää kokeellisesti todistaa. Ennen tätä ne eivät ole totta. Nyt on kokeellisesti todistettu, että kaikki on tarkoin hienosäädetty. On johtopäätösten aika.

Viitteet ja lisäainesto, jota suosittelen niille, jotka pääsivät tässä blogissa näinkin pitkälle:

1. Naturen artikkeli kesäkuulta 2018, https://www.nature.com/articles/d41586-018-05348-x
2. Kyle Cranmer blogi, https://www.quantumdiaries.org/2014/02/01/the-higgs-boson-a-natural-disaster/
3. Dragan Slavkov Hajdukovic artikkeli,   https://arxiv.org/ftp/arxiv/papers/1308/1308.4768.pdf
4. Adam Falkowski  artikkeli, http://inference-review.com/article/higgs-on-the-moon
5. Materian ja anti-materian epätasapaino,  http://mistametulemme.blogspot.com/2017/10/uusi-tutkimus-big-bang-todistettu.html
6. Pimeää ainetta ei löydy, http://mistametulemme.blogspot.com/2017/11/big-bang-ongelma-vain-pahenee-pimea.html
7. Turhautuminen kasvaa pimeän aineen etsimisessä,  https://www.nature.com/news/dark-matter-hunt-fails-to-find-the-elusive-particles-1.22970
8. Painovoimasta,  http://mistametulemme.blogspot.com/2017/12/lisaa-ongelmia-alkurajahdysteoriaan.html
9. Tämän blogin inspiroi tämä artikkeli, https://creation.com/higgs-boson-top-quark
10. Hyvä artikkeli lukea asiasta lisää on myös tämä, http://backreaction.blogspot.com/2018/03/the-multiworse-is-coming.html
11. Tämä artikkeli selittää hyvin miten Higgsin bosonin massan oletettiin olevan suuri, mutta se olikin pieni, https://physics.aps.org/articles/v8/113
12. Tästä artikkelistä löytyy kansantajuinen vertaus, miksi se on ongelma (tieteelle), että Higgsin bosonin massa on pieni, https://www.symmetrymagazine.org/article/april-2013/naturalness
    
     

33 tutkijaa: Mustekala tuli avaruudesta maahan

Keväällä 2018 33 tutkijaa julkistivat tutkimuksen, jonka mukaan mustekala on tullut maapallolle avaruudesta, ehkä hedelmöittyneenä munana tai muuna vastaavana.1 Kuinka uskottava tarina tämä on ja miksi se on julkaistu tieteellisenä artikkelina?

Kovasta yrityksestä huolimatta vieläkään ei ole löydetty edes planeettaa, jossa elämä olisi mahdollista, saatikka sitten elämää itseään. Joka tapauksessa, jos sellainen planeetta löydetään, tulee se olemaan mahdottoman kaukana. (Itse kuulun niihin, jotka eivät usko elämää löytyvän mistään muualta.) Se tarkoittaa sitä, että tämä 'muna' olisi  ollut hyvin pitkällä matkalla hyvin pitkän aikaa altistuen DNA:ta herkästi vahingoittavalle säteilylle kylmässä avaruudessa. Ja se ei olisi voinut olla matkalla yksin, vaan vähintään kaksin, jotta suvullinen lisääntyminen olisi mahdollista.

Sen lisäksi sen olisi täytynyt selviytyä törmäyksestä maan ilmakehään, joka polttaa suurimman osan meteoriiteista ennen kuin ne edes törmäävät maan pintaan. Ja sitten sen olisi pitänyt laskeutua mereen sellaisiin olosuhteisiin, jotka olisivat sopivasti herättäneet herkät munat jälleen eloon vahingoittumattomana. Ja niiden, vähintään kahden, mustekalan olisi pitänyt olla lähellä toisiaan laajassa meressä pariutumisen mahdollistamiseksi - eikä yksikään peto olisi saanut syödä kumpaakaan niistä. Puhumattakaan siitä, miten niiden 'pakkaaminen' olisi tapahtunut lähtöasemalla!

Mitään säilöytynyttä elämää ei ole tähän päivään mennessä löydetty yhdestäkään meteoriitista. Koko tämän matkan mahdollisuudesta ei siis ole tieteellistä näyttöä.

Kuten nähdään, niin koko matka olisi ollut hyvin epätodennäköinen. Kun otetaan lisäksi huomioon, että mustekalan DNA koostuu samoista periaatteista kuin maapallon muidenkin eläimien DNA: A, T, G ja C nukleotideista, samoista DNA:ta hoitavista proteiineista, jotka taas koostuvat samoista 20:sta aminohaposta,  ja kaiken kaikkiaan on tunnistettavissa samaksi biologiseksi elämäksi, kuin mitä täällä muutenkin on, niin väitteestä tulee vielä omituisempi. Miten jossain muualla olisi ollut juuri samanlaista elämää, kun kaikki kuitenkin perustuu sattumaan evoluutio-opissa?

Miksi näin suuri joukko tutkijoita turvautuu näin epätoivoiseen ja epätieteelliseen (ei näyttöä) väitteeseen?

Tutkijoiden mukaan mustakalat ilmestyvät fossiilikerroksiin liian aikaisin ja liian yhtäkkiä, jotta se olisi voinut kehittyä evoluution avulla. Niiden DNA sekvenssit eroavat kaikista muista eläimistä ja ovat "lainattu tulevaisuudesta" kuten artikkeli1 asian ilmaisee. Niiden fossiileja on löydetty maakerroksista, joiden väitetään olevan 270 miljoona vuotta vanhoja. Tästä johtuen niiden pitäisi olla jotenkin alkeellisia2. Mustekala ei sovi tähän määritelmään, sillä se on hyvin merkillinen eläin.

Mustekalat ovat epätavallisia eläimiä monella tapaa. Sen silmä muistuttaa hyvin paljon ihmisen silmää.3 Sen genetiikka on hyvin monimutkaista. Se mm. pystyy uudelleen ohjelmoimaan RNA:tansa.4 Sen aivot ovat monipuoliset ja se pystyy vaihtamaan väriään sen maaston mukaan missä se kulkee.

Tämä ristiriita (hyvin monimutkainen eläin hyvin syvällä fossiilikerroksissa) saa tutkijat suurin joukoin hakemaan vastausta spanspermiaksi tunnetusta teoriasta. Se kertoo, että elämä maapallolle olisi tullut avaruudesta. Saahan tällaisiin uskoa, mutta ei se mitään tiedettä ole.

Joka tapauksessa tämä episodi hyvin todistaa, että nämä tutkijat eivät voi uskoa, että mustekala olisi kehittynyt evoluution avulla. Päinvastoin, he selkeästi uskovat, ettei se mitenkään olisi ollut mahdollista!

Viitteet:

1. https://www.express.co.uk/news/science/958247/alien-octopuses-cephalopods-earth-outer-space-aliens-cryopreserved-eggs-cambrian-explosion
2. Itse asiassa tätäkin syvemmältä maakerroksista löydetty elämä, kuten trilobiitit, ovat hyvin monimutkaisia. Esimerkiksi trilobiitin silmästä tiedetään, että se ei häviä mitenkään nyky-aikaisille silmille. http://mistametulemme.blogspot.com/2017/10/43-elaman-synnyn-salaisuus-vanhimpien.html 
3. http://mistametulemme.blogspot.com/2017/12/silman-evoluutio-uusi-loyto.html 
4. https://www.evolutionnews.org/2017/04/more-on-massive-rna-editing-and-the-octopus/

Uusi tutkimus: ihmiset ja eläimet ilmestyivät yhtä aikaa

DNA sekvensointi on tullut viime vuosina yhä nopeammaksi ja halvemmaksi.  Samalla tiedonkäsittelykapasiteetti on moninkertaistunut. Siksi maailmalla olevat DNA-geenipankkien sisältö kasvaa eksponentiaalisesti koko ajan. Tästä datasta on mahdollista tehdä tilastollisia analyysejä. Yhden tällaisen tekivät Mark Stoeckle (The Rockefeller University in New York) ja David Thaler (the University of Basel in Switzerland).1

Heidän löydöksensä olivat tiedeyhteisöä ravistelevia. Oppikirjoissa opetetaan, että suuret populaatiot, kuten ihmisten, muurahaisten ja rottien populaatiot, pikkuhiljaa kasvavat geneettisesti yhä moninaisemmiksi. Nämä uudet löydökset ovat jyrkästi tätä vastaan. Stoeckle vastaa kysymykseen siitä, ovatko oppikirjat oikeassa, seuraavasti:

"The answer is no," genetic diversity "is about the same,"

["Vastaus on ei," geneettinen monimuotoisuus "on kutakuinkin sama,"]

Tämä tutkimus kertoo järisyttävän tuloksen: yhdeksän kymmenestä lajista, ihmiset mukaan lukien, ilmestyivät yhtä aikaa 100 000 - 200 000 (evo)vuotta sitten.1

Samasta asiasta toinen tutkija Thaler sanoo:

"This conclusion is very surprising, and I fought against it as hard as I could,"

[Johtopäätös on hyvin yllättävä, ja minä taistelin sitä vastaan niin kovaa kuin pystyin,"]

Miksi tällainen reaktio? Jos data johtaa tähän, niin eikö tiedemiesten pitäisi ottaa se vastaan sellaisenaan? Eikö tiede ole tosiasioiden tunnustamista ja tutkijoiden pitäisi riemuita, että löytyi uusi fakta.

Taustalla on taistelu maailmankuvaa vastaan. Jos eläimet ja ihmiset ilmestyvät yhtä aikaa maapallolle, ei ihminen ole evoluution keinoin voinut tulla eläimistä, eivätkä muut eläimet toisistaan. Siksi tämä tutkija on kauhuissaan tuloksista: evoluutio ei voi olla totta.

Mutta tutkimus löysi vielä vakuuttavamman merkin siitä, että evoluutiota ei ole tapahtunut lajiryhmien välillä. Geneettisesti katsoen lajiryhmät ovat kaukana toisistaan ja siinä välissä ei ole mitään.

"If individuals are stars, then species are galaxies," said Thaler. "They are compact clusters in the vastness of empty sequence space."

[Jos yksilöt ovat tähtiä, lajit ovat galakseja," sanoi Thaler. "Ne ovat kompakteja klustereita avaruuden tyhjyydessä.]

The absence of "in-between" species is something that also perplexed Darwin, he said.

[ Puuttuvien lenkkien olemattomuus hämmensi myös Darwinia, hän sanoi.]

Kuinkahan paljon todisteita tarvitaan, että ihmiset uskovat, ettei mitään lajiryhmien välistä evoluutiota ole koskaan tapahtunut?2 Mitä näemme luonnossa on ainoastaan olemassa olevien luotujen lajien sopeutumista muuttuneisiin olosuhteisiin jo niissä valmiina olleen geneettisen ohjelman avulla. Tällä mekanismilla on susista tullut koiria, mutta koirista ei koskaan kissoja. Kun tämän ymmärtää, ei tarvitse hämmästyä tällaisista tutkimustuloksista eikä taistella niitä vastaan.

Viitteet:

1. Lisää aiheesta: https://phys.org/news/2018-05-gene-survey-reveals-facets-evolution.html#jCp
2. Käytän sanaa lajiryhmä lajin sijasta. Tiedetään että kaikki koirat ja sudet ovat samaa lajiryhmää ja tulevat samasta kantaeläimestä, mutta niillä ja esimerkiksi kissoilla ei ole yhteistä esi-isää. Sitä tarkoittaa Thalerin kommentti ja vertaus avaruuteen ja galakseihin sekä välissä olevaan ammottavaan tyhjyyteen.

Kuinka vanha on genomimme?

Evoluutiotutkijoilla on ongelma: ENCODE projekti1 käytti 400 miljoonaa dollaria ja 10 vuotta tutkimuksiin ja totesi, että lähes koko DNA toimii eli koodataan RNA:ksi tai käytetään proteiinien kiinnittymiseen (siihen aikaan, noin 6 vuotta sitten,  80% tutkittiin ja havaittiin toimivaksi, sittemmin uusia alueita on löydetty toimivaksi, kuten pseudogeenit ja kromosomien sentromeerit eli keskustat).

Aikaisempi oletus oli, että evoluution on täytynyt jättää roskia jälkeensä ja vain proteiineja koodaava osuus on toimivaa. Roskat olisivat epäonnistuneita geenijaksoja, jotka eivät tuota toimivia proteiineja. Evoluutio, ollakseen totta, tarvitsee tällaisen roskapankin, jotta satunnaisuusmatematiikka toimisi edes jollakin kuvitteellisella tasolla.

Nyt uusi tutkimus2, joka on ENCODE projektia vastaan, sanoo, että kokonaan koodaava DNA ei ole mahdollista, koska mutaatioita tulee sellaista vauhtia, että miljoonissa vuosissa genomimme olisi tuhon oma. Ja koska on miljoonat vuodet, DNA:ssa on pakko olla roskaa noin 80%.

Tutkijat laskivat, että jokaisella vanhemmalla pitäisi olla miljoona lasta, joista lähes kaikki kuolisivat letaalien mutaatioiden tähden, jotta genomimme edelleen voisi olla kunnossa, jos se kokonaisuudessaan olisi toimivaa. Luonnonvalinnan pitäisi siivota genomiamme näin rajusti.

Melkoinen paradoksi ratkaistavaksi. Toiset perustavat väitteensä havaintoon (ENCODE) ja toiset matematiikkaa. Jälkimmäisessä pitää tietysti tehdä joukko oletuksia, jotta yhtälö pätee. Ja kuten aina oletukset tehdään maailmankuvan avulla.

Yksi tekijä voi ratkaista tämän ristiriidan näiden tutkimusten välillä, mutta se ei tietenkään ole vaihtoehto näille tutkijoille: ihmisen historiassa ei ole miljoonia vuosia, on vain tuhansia vuosia! Silloin ei olisi ollut pitkää ajanjaksoa, jolloin olisi kertynyt roskaa ja koko genomi vain on toimiva.

Jännää, että sama koskee pimeää ainetta kosmoksessa. Kun kaavat muutetaan niin, että ei ole miljoonia vuosia, mitään pimeää ainetta ei tarvitse keksiä. Galaksit kyllä pysyvät kasassa muutama tuhat vuotta ihan 'alkuvauhdin' avulla.

Näissä kahdessa genomitutkimuksessa ei ole mitään ristiriitaa, kun poistetaan miljoonat vuodet. Jäljelle jää vain ne yli 200 000 haitallista mutaatioita, mitkä on löydetty ihmiseltä. Näistähän on tutkimus, joka sanoo, että suurin osa on tullut viimeisen 5 000 vuoden aikana.3,4

Tutkimukset siitä, miten DNA toimii, tulevat jatkumaan ja sitä kautta tulee selviämään uusia ihmeellisiä asioita. Olemme vasta alussa. On helppo ennustaa, että tuntemattomalle genomille löydetään yhä uusia toimintoja.

Viitteet:

1. Hyvä artikkeli ENCODE projektista http://blogs.discovermagazine.com/notrocketscience/2012/09/05/encode-the-rough-guide-to-the-human-genome
2. Matemaattinen todiste tässä: https://www.newscientist.com/article/2140926-at-least-75-per-cent-of-our-dna-really-is-useless-junk-after-all/
3. https://scitechdaily.com/prolific-changes-in-the-human-genome-in-the-past-5000-years/
4. Analysis of 6,515 exomes reveals the recent origin of most human protein-coding variants https://www.nature.com/articles/nature11690

MIT-Yliopisto: Tietokoneella voidaan ohjelmoida bakteeria

MIT yliopistossa on kehitetty järjestelmä, jolla koodataan ohjelmia bakteereihin. Samalla ohjelmointikielellä, kuin millä koodataan 'lutikoita' (niitä pieniä mustia piirejä tietokoneessa), ohjelmoidaan logiikkaa elävään bakteerisoluun. Tällä logiikalla solu saadaan sitten käyttäytymään eri tavalla eri tilanteissa, esimerkiksi tuottamaan tiettyä entsyymiä tiettyjen ravintoaineiden läsnäollessa tai vaikkapa tappamaan itsensä tiettyjen ehtojen täytyttyä. Tämä ohjelma kirjoitetaan tietokoneella ja siirretään bakteerin DNA:han proteiinien avulla1. 

Kuvnn lähde: viite 1.

Tämä todistaa, että a) DNA:ssa on tietoa, B) DNA:ssa on tietojenkäsittelyä. Jos näin ei olisi, niin tämä ei voisi olla mahdollista. Tästä seuraisi, että tietokoneissakaan ei olisi tietojenkäsittelyä. Voinemme olla yhtä mieltä, että tietokoneissa on tietojenkäsittelyä. Tosin, jos sitä ei usko, niin voi aina kysyä esimerkiksi yliopiston informaatiotieteen laitokselta, onko tietokoneissa tietojenkäsittelyä vai onko se vain sähköä.

Kukaan ei ole nähnyt, katseella seuraten, tiedon syntyvän itsestään. Tiedolla on aina lähde, joka on tietoinen, älykäs ja jolla on tarve kommunikoida. Sen sijaan moni on nähnyt ja kokenut, miten tietoa katoaa itsestään, esim. tietokoneen kovalevyn rikkoutuessa. Aina viestiä kopioitaessa ja lähetettäessä informaatiota voi kadota, mutta ei lisääntyä. Tunnettu ongelma tietoverkoissa. Olet todennäköisesti kohdannut tämän tiedon katoamisen useitakin kertoja, kun olet puhunut puhelimella: "…pätkii…p..kii…". Tuskin koskaan olet kuitenkaan kuullut puhelimessa, että joukkoon olisi tullut kesken matkaa selkeitä lauseita, joita vastapuoli ei puhunut. Tätä olisi tiedon lisääntyminen itsestään.

Kirjaimia satunnaisesti järjestettäessä ei synny tietoa, vaikka ne joskus voisivat näyttää jopa tutuilta sanoilta. Näillä sanoilla ei silloin ole lähettäjää, eli niillä ei ole kontekstia, jossa niille olisi annettu merkitys. Merkitys annetaan aina ulkoapäin. Jos arpanopat näyttävät 5 ja 2 ne eivät vielä kerro mitään. Mutta jos sanon, että se on ikäni, tulee luvulle heti merkitys. Siitä voi laskea esimerkiksi syntymävuoteni (tosin ikäni ei ole tuo). 

DNA:n tietopankissa on sanoja, joilla on merkitys. Siellä on rakennusohjeet, joilla rakennetaan proteiinikoneita, joihin biologinen elämä perustuu. Tietyt proteiinikoneet lukevat mekaanisella liikkeellä DNA:n tietoa bitti kerrallaan, kopioivat sen RNA:han ja lähettävät tiedon eteenpäin toisaalle, jossa tämä tieto tulkitaan juuri niin kuin solun tietojenkäsittely-yksikkö oli tarkoittanut. Siitä tulee proteiini, jonka määrää DNA:n pystyy mittaamaan, ymmärtämään ja päättämään tuotetaanko samaa proteiinia lisää. Tämä takaisinkytketty kommunikointilinkki todistaa, että DNA:ssa on tietoisuus siitä, mitä se tuottaa. Se ei vain sattumalta tuota jotain, vaan tarkoin ohjelmoidusti. Tässä kommunikointisilmukassa on sekä varsinaista tietoa proteiinin rakentamiseksi, että meta-tietoa siitä miten, missä ja kuinka paljon proteiinia rakennetaan, eli tieto tiedosta. 

Meta-tieto ja tieto yhdessä osoittavat informaatiojärjestelmän arkkitehtuurin, jonka sattumavarainen syntyminen ei ole pelkästään epätodennäköistä vaan yksiselitteisesti mahdotonta: ei voi syntyä sattumalta proteiinia, sen rakentamista kuvaavaa rakennusohjetta, tietoa näiden riippuvuudesta toisistaan ja tätä prosessia ohjaavaa tietoa yhtä aikaa, koska vain kaikkien palojen olemassa ollessa voitaisiin yksittäinen pala testata luonnonvalinnan avulla ja havaita se hyväksi tai toimimattomaksi. Proteiinin toimivuus voidaan havaita vain, jos meta-tieto mahdollistaa sen proteiinin rakentamisen. Näiden kaikkien informaatiojärjestelmän palikoiden on ollut oltava olemassa samanaikaisesti, toimivana, jo alussa. Informaatiotieteen lainalaisuudet määrittelevät tämän kokonaisuuden selkeästi yhdeksi järjestelmäksi, josta vähentämällä mikä tahansa osa, rikkoutuu koko järjestelmä.

Tämä tieto, tietojenkäsittely, kommunikointi ja takaisinkytkentä solussa ovat selkeitä suunnittelutodisteita. Ne vaativat tietoisen, älykkään, Luojan. 

Vaihtoehto, että nämä olisivat tulleet itsestään, on tieteessä perusteeton, koska informaatiota ei ole kukaan nähnyt syntyvän itsestään. Sen sijaan informaatiota on havaittu älykkäiden tietoisten mielten luovan, esimerkkinä tästä ihmisten kirjoittamat kirjat. Ihminen ei kuitenkaan ole voinut luoda itseään, vaan ihmisen luojan on ollut oltava olemassa ennen ihmistä ja hänellä on ollut ajatus, tahto ja tarkoitus luoda ihminen. Tutustu siis Luojaasi. Tien sinne tunnet - ja niitä on vain yksi. 

Viitteet:

1. http://news.mit.edu/…/programming-language-living-cells…

Miksi DNA koodi oli jo alussa täydellinen?

Populaarit tiedelehdet kohisevat viikoittain, että aivan kohta löydetään elämää ulkoavaruudesta. Kuulun niihin, jotka sanovat: ei löydetä, ei koskaan. Elämä on maapallon yksinoikeus.

Argumentin vuoksi voidaan kuitenkin kysyä, olisiko tämä jostain toisesta tähtikunnasta löytyvä elämä DNA:han pohjautuvaa? Sillä kaikki elämä maapallolla perustuu DNA:han. Yhtään solua, bakteeria tai mitään ei ole löydetty, joka ei perustuisi DNA:han. Kaikkien eliöiden DNA-rakenne on kaiken lisäksi hyvin samanlainen. On muutama vähäinen, mutta riittävä, poikkeavuus, jotta voidaan sanoa, että DNA koodi ei ole täydellisesti sama kaikilla. Olisiko evoluutiomallin mukaan mahdollista, että muualta avaruudesta löydetty elämä olisi myöskin DNA:han perustuvaa? Sattuma ja todennäköisyys ei anna tälle paljoa toivoa.

DNA:n tietosisältö ja pituus on erilainen eri eliösuvuilla, mutta se, miten tieto koodataan on aina sama, ja se mihin tieto koodataan koostuu aina samoista molekyyleistä. DNA koodissa jokaiseen 'muistipaikkaan' (nukleotidiin) on neljä vaihtoehtoa:  A, T, G tai C 'kirjain'. Kun proteiineja rakennetaan, luetaan näitä 'kirjaimia' kolmen erissä (codon). Aina kolme nukleotidia muutetaan solun sisällä yhdeksi aminohappomolekyyliksi. Näitä taas yhdistetään satojen molekyylien ketjuiksi proteiineiksi ja entsyymeiksi, jotka vastaavat biologisen elämän koneistoa. Tämä sama prosessi tapahtuu kaikissa  eliöissä, koko ajan, ja kaikki elämä perustuu tähän tiedon koodaukseen ja sen lukemiseen aina samalla tavalla. Lisäksi kaikki elämä koostuu näistä vain 20:sta eri aminohaposta, niin kasvit kuin bakteerit kuin ihmisetkin.

Vasemmalla DNA:sta tehty RNA, joka koodaa aminohappoja oikealla.

Samaa koodaussysteemi siis koodaa niin yksisoluiset kuin ihmisetkin. Evolutionistit pitävätkin tätä todisteena evoluutiosta. Samankaltaisuus ei kuitenkaan todista, että elämä olisi tullut toisistaan. Yhtä hyvin se voi todistaa samasta suunnittelijasta. Kumpaakin argumenttia voidaan kritisoida ja kumpikin argumentti pitää ottaa vastaan uskolla.

Kritiikki evoluutiokäsitystä vastaan on selkeä: ei ole mitään havaintoa, miten tämä koodausmekanismi olisi kehittynyt vähitellen. Jo syvimmiltäkin maan sisästä löytyvissä bakteereissa on täysin sama DNA-koodaus kuin ihmisessä. DNA:n rakenteen ylläpitäminen solussa tarvitsee kymmeniä proteiineja ja kaikkien niiden rakennusohje on DNA:ssa itsessään. Havaintojen mukaan siis tässä on muna-kana ongelma: solu vain ilmestyy täysin valmiina ja toimivana, proteiinit ja rakennusohjeet samanaikaisesti, vanhoihin maakerroksiin.

Toinen kritiikki evoluutiota vastaan on DNA-koodauksen täydellisyys. Oletetaan, jälleen argumentin vuoksi, että bakteerit syntyivät ensin ja vasta miljardien vuosien jälkeen niistä vähitellen kehittyi ihminen. Miksi sitten jo alussa, bakteerien ilmestymisen aikaan, tämä DNA-koodaus oli niin monimutkainen, että sillä oltaisiin jo silloin voitu koodata ihminen? Miten evoluutio olisi voinut tietää, että pitää myös koodata monimutkaisempia eliöitä? Kyvykkyys rakentaa mitä tahansa elämää oli jo ensimmäisessä solussa - miksi?

DNA-koodissa on hyvin paljon monimutkaisuutta. Yksi niistä on päällekkäinen koodaus. Se tarkoittaa, että yhtä nukleotidia, paikkaa, jossa on joku näistä  A, T, G tai C -merkeistä, voidaan käyttää moneen eri tarkoitukseen. Sillä matematiikka menee niin, että kolmella neljän eri vaihtoehtoisen merkin sarjalla voidaan koodata 4*4*4 eli 64 eri vaihtoehtoa. Biologisessa elämässä on kuitenkin vain 20 aminohappoa. Mihin käytetään ylimääräiset 44 (= 64-20) koodivaihtoehtoa? Niillä myös koodataan näitä samoja 20 aminohappoa eli useampi kuin yksi kolmen sarja koodaa saman aminohapon. Tämä mahdollistaa tiiviin tiedon pakkaamisen taitavalle suunnittelijalle, sillä vaikka aminohappoja koodataan kolmen nukleotidin erissä, niiden lukeminen voidaan aloitta mistä kohtaa tahansa ja aina saadaan erilainen koodi. 

Nukleotidien ja aminohappojen vastaavustaulukko.

Tässä esimerkki tiedon pakkauksesta:

Esimerkkikoodi:

C A T T A T G A T A A …

Kun lukeminen aloitetaan kohdasta 1, saadaan CAT, TAT, GAT, …

Kun lukeminen aloitetaan kohdasta 2, saadaan ATT, ATG, ATA, …

Kun lukeminen aloitetaan kohdasta 3, saadaan TTA, TGA, TAA, …

(Tarkempaa tästä erityisestä DNA:n rakenteesta täällä: http://mistametulemme.blogspot.com/2017/01/15-nerokkain-kieli.html )

Edelle siis yksi esimerkki DNA-koodin monipuolisuudesta, mutta niitä on monia muitakin kuten DNA:n kolmiulotteinen taipuminen solun sisällä, sen kääriminen histonien ympärille ja metylaatio eli epigeneettiset merkit.

DNA koodi on joidenkin lähteiden mukaan täydellinen koodi tarkoitukseensa. On evoluutiologiikan vastaista, että jotain tarpeetonta kehittyisi ja se säilyisi miljoonia vuosia muuttumattomana kunnes sille tulisi käyttöä. Näin on kuitenkin DNA:n koodissa. On siis oltava jokin muu selitys. Joku on sen suunnitellut erittäin monimutkaiseksi tietojenkäsittely- ja rakennusmekanismiksi, jolle biologinen elämä perustuu. Se joku on jo alussa tiennyt, millaista elämää sen pitää pystyä ylläpitämään. Se joku on Luoja ja sinä olet hänen luomansa, luotu. Luotuna on hyvä olla, koska luodulla on aina Luojansa! Ja sinulla on mahdollisuus tavata luojasi - pyydät vain ja hän ilmestyy elämääsi.

Älykäs solu - Uusi video solun elämästä

Sitä helposti ajattelee, että keho on sisältä melko staattinen. Vaikka siellä veri virtaa ja nesteet vaihtuvat ja ruoka kulkee läpi, niin luut ja lihakset ovat paikallaan. Tämä alla oleva video on ensimmäinen laatua maailmassa ja saa ajattelemaan toisin. Siinä kuvataan solujen liikettä.

Videon alussa oleva vikkelästi kulkeva solu, jonka sisässä on sinisiä palloja, on immuunisolu, joka kerää polysakkari sokereita. Se on ikään kuin roska-auto. Video on reaaliaikainen ja kuvattu pienen seeprakalan sisäkorvasta - silti ihmiselläkin on samanlaisia vaeltavia soluja. On aika metka ajatella, että sisässäni solut vaeltelevat ja vaihtavat paikkaa. Hyvä että muoto jotenkin säilyy.

On siis joukko soluja myös sinun sisälläsi, jotka koko ajan kulkevat paikasta toiseen suorittaen erilaisia tehtäviä. Perimästä eli DNA:sta tiedetään, että nämä solut ovat osa sinua eikä itsenäisiä bakteereja, joita myös elää sisälläsi.

Tuon yksittäisen solun liike tuntuu ja näyttää jotenkin älykkäältä. Ikään kuin se suorittaisi tehtävää määrätietoisesti ja tarkasti. Hieman hätäisesti, mutta kuitenkin lopputulos on siisti.

Onko tällä yksittäisellä solulla aivot, joilla se tekee päätöksiä? Tavallaan on ja tavallaan ei. Ihmisen aivot koostuvat syvästä neuroverkosta ja tällaisia aivoja sillä ei ole. Neuroverkkoaivot ovat monimutkaista oppimista varten. Niiden sijasta yksittäisellä solulla on ohjelmoitu logiikka, jonka mukaan se toimii. Se pystyy aistimaan olosuhteita ympäriltään, se pystyy tunnistamaan nämä sokerit, jotka se kerää pois. Se tekee päätöksiä, mihin suuntaan se liikkuu ja milloin sen on lähdettävä tyhjentämään lastiaan.

Solun eri aistinelimet tuottavat signaaleja solun sisälle ja DNA yhdessä RNA-koneiston kanssa käsittelee näitä signaaleja, ajaa ohjelmaa, joka päättää, mitä ohjeita solun liikuntaelimille annetaan. Myös näiden ohjeiden mukaan valmistetut proteiinit solun sisällä suorittavat operaatioita ja päätöksiä.

Biologinen elämä on älykkyydessään monikerroksinen ja monimutkainen. Solun sisälläkin tehdään päätöksiä, mekaanisia toimintoja ja liikettä kuten tässä animaatiossa esitetään:

Samoin kuten ensimmäisestä videosta näit, niin koko solu elää, liikkuu ja toimii. Monessa tapauksessa samantyyppiset solut yhdessä muodostavat elimen, vaikkapa maksan, ja yhdessä niillä on tehtävät, jota ne suorittavat. Ihminen koostuu monesta elimestä ja niistä yhdessä taas tulee toimiva kokonaisuus. Ihminen taas on vuorovaikutuksessa muun ekosysteemin kanssa ja ne toimivat yhdessä. Esimerkiksi kasvit tarvitsevat ihmisen tuottamaan hiilidioksidia ja taas ihmiset kasvien tuottamaa happea.

Tämä kaikki muodostaa yhden suuren jatkumon, eikä voida vetää rajaa mihinkään kohtaan ja sanoa, että tästä alkaa älykkyys. Jo tämä pieni proteiini solun sisällä, joka kuljettaa määrätietoisesti lastiaan paikasta toiseen, osoittaa älykkyyttä. Ei omaa älykkyyttään, koska se on vain mekaaninen kone, mutta suunnittelijansa älykkyyttä. 

Mitä geeniteknologioiden kehittäjä sanoo satunnaisten mutaatioiden hyvyydestä omassa työssään?

Harvardin professori George M. Church1, CRISP tekniikan ja monen muun geeniteknologian kehittäjä ja genetiikan tutkija useiden vuosikymmenien ajalta, sanoo tuoreessa haastattelussa näin2:

"I don’t think random is necessarily good. My experience with randomness is it tends to be bad. Engineering gives us a chance to ask whether a change is safe and effective."

"En ajattele että satunnaisuus [geenien muuntelussa] olisi välttämättä hyvä. Oma kokemukseni satunnaisuudesta on, että se vaikuttaa olevan paha. Suunnittelu antaa meille mahdollisuuden kysyä, että onko muutos turvallinen ja toiminnallinen. "

Suoraa puhetta mieheltä, joka on koko ikänsä kehittänyt näitä teknologioita ja muunnellut DNA:ta sekä tutkinut muuntelujen toimivuutta. Hänen kokemuksensa satunnaisuudesta on siis huono, uskoo enemmän suunnitteluun. Hän, jos kuka, tuntee DNA:n ja genetiikan sekä geenien muuntamisen ja korjaamisen. Jos satunnaiset mutaatiot toimisivat hänen kokeissaan, hän puolustaisi niitä, mutta omien kokemustensa pohjalta hän sanoo, että suunnittelu toimii paremmin. 

Hän ajattelee, että muutokset pitää järkeillä ja kopioida toisilta eliöiltä eli hän myös puolustaa geenien siirtoa lajien välillä, koska se on ennustettavampi tapa kuin yrittää satunnaisuudella, josta tuloksena voi olla mitä tahansa ei hyödyllistä:

"…Or recombinant DNA—combining genes from different species."

Puolustaessaan geeniteknologioita hän perustelee näin:

"We could save hundreds of billions of dollars, because about 5 percent of all babies are born with very severe genetic disorders. They die young, and there’s a lot of pain along the way and a lot of money spent."

"Voisimme säästää satoja miljardeja dollareita, koska 5 prosenttia kaikista lapsista syntyvät vakavan geneettisen ongelman kanssa. Ne kuolevat nuorina ja on paljon kipua matkanvarrella ja paljon rahaa käytetään."

5% on käsittämättömän suuri luku. Toisaalta kaikissa meissä on haitallisia mutaatioita, mutta ne eivät ole erittäin haitallisia. Älykkäällä suunnittelulla hän siis ajattelee parantavansa näistä satunnaisista mutaatioista kärsiviä lapsia.

Hän myös perustelee, miksi parinvalinta geenitutkimuksen keinoin voisi olla ihan hyvä ajatus, koska tilastollisesti se aiheuttaisi vain pienen menetyksen potentiaalisten puolisokandidaattien määrässä:

"You’re going to lose 5 percent of the people on your social network that you would otherwise be considering as a mate."

"Voit menettää 5 prosenttia sosiaalisen verkostosi ihmisistä, joita voisit muuten ajatella parinasi."

Tämän saman asian takia ei sukulaisten kanssa saa tehdä lapsia. Onkin erityistä, että nykyinen suvaitsevaisuussuuntaus ei ole puuttunut tähän monien maiden laissa olevaan rajoitukseen.

Geenitutkimuksen ja erityisesti sekvensoinnin nykytilasta hän suoraan mainitsee, että se ei vielä huomioi kaikkia tekijöitä, joita DNA:ssa on, vaan ennemminkin repii solun ja DNA auki jollakin tavoin ja järjestää sekvenssit osin satunnaisesti. Esimerkiksi DNA:n 3D muotoa, jonka tiedetään sisältävän paljon epigeneettistä informaatiota, ei vielä pystytä käsittelemään lainkaan. Nykyiset geenitutkimukset eivät siis mitenkään anna täydellistä vastausta perimästä.

"It could be ordinary, just seeing it on your computer screen, but the point is right now we throw away that 3D information by just blasting open the cells and randomly distributing their guts on a slide."

Samassa yhteydessä ei tosin tuoda esille, että edes 3D muoto ei riittäisi, sillä se vaihtelee solusta toiseen ja kehitysvaiheesta toiseen. Lisäksi pitäisi vielä mallintaa kaikki muutkin epigeneettiset tekijät kuten metyyliryhmät ja aktiiviset miRNA jaksot. Olemme siis kaiken kaikkiaan toimimassa alueella, josta ei vielä tiedetä kovinkaan paljoa. 

Tulokset tulevat olemaan osin ennustamattomia, kun DNA sekvenssejä muutetaan, sillä vaikka jokin sekvenssivirhe DNA:ssa korjattaisiin, niin vielä epigeneettiset tekijät tai sekvenssin muut päällekkäiset koodaukset eivät välttämättä tule korjatuksi.

Lopuksi häneltä kysytään mitä mieltä hän on ihmisen kehittymisestä lajina: onko tulevaisuudessa jokin eri ihmislaji vai haaraudummeko jotenkin. Hän vastaa:

"My guess is that we will go toward greater diversity and yet greater interoperability."

Eli hän arvuuttelee, että monimuotoisuus lisääntyy, eikä niinkään että olisimme matkalla johonkin tulevaisuuden ihminen 2.0 malliin. Artikkelissa hän vertaa tulevaa matkaamme myös koirarotuihin. Hän ei siis näe, että satunnaisuudella pystyisi kehittymään edistyneemmäksi ja taas toisaalta hän ei näe, että tulisi uusi ihmislaji. Tämä on luonnollinen ajatusmalli tutkijalta, joka syvästi ymmärtää genetiikan mekanismit. Pieniä muutoksia voi tulla, mutta suuria ei. Lajit muuntelevat tietyissä rajoissa ja se koskee ihmistäkin.

Artikkeli käy lävitse muitakin ihmisen geeniteknologian tutkimuskohteita, kuten esimerkiksi aivojen kasvattamista laboratorio-olosuhteissa ja erilaisten geenimuunnosten tutkimista niissä. Tällä alueella on monta eettistä kysymysmerkkiä.

Vaikka artikkeli ei missään kohdin suoraan käsittele evoluutiota, voidaan hänen näkemyksiään soveltaa evoluution mekanismiin, sillä edustaahan hän genetiikan osaamisen kärkeä. Evoluution mekanismin pitäisi olla satunnaiset mutaatiot, mutta George Churchin esittämät väittämät voidaan ymmärtää niin, että suunnittelu luo toimivia rakenteita ja satunnaiset muutokset sairauksia ja muita ongelmia.

Hän tai joku muu vastaava tutkija voi hyvin olla erimieltä johtopäätöksestäni, mutta silloin joudutaan nostamaan esille miljoonat vuodet ja miten mahdoton tulee mahdolliseksi, kun aikaa on riittävästi. Aika onkin evoluution puolustajien taikasauva ja jumala, sillä mitään niin kauan sitten tapahtunutta tai niin kauan vievää ei voida tieteellisesti todistaa. Siihen voi vain uskoa. Laboratorio-olosuhteissa ei siis evoluutiota voida todistaa, vaan satunnaisten mutaatioiden aiheuttamat moninaiset ongelmat antavat aiheen uskoa aivan muuta.

George Church - lähde Wikimedia Commons 

Viitteet:

1. https://en.wikipedia.org/wiki/George_M._Church
2. Koko haastattelu luettavissa täällä: https://medium.com/s/futurehuman/reversed-aging-pig-organs-and-the-future-of-humankind-50f1cdb1e014
3. Tällä videolla 14 min kohdasta eteenpäin, George mainitsee, miten bakteerin voi tehdä immuuniksi mille tahansa virukselle, koska kaikki eri virukset olettavat tietyn jakson löytymisen bakteerilta. Tämä on melko merkittävä todiste evoluutiota vastaan - miksi tällainen geenijakso olisi säilynyt bakteereissa evoluutiovuosimiljoonien ajan:  The future of genetic codes and BRAIN codes

Missä vaiheessa ihmiskunnan kehittyminen kääntyi taantumukseksi?

Koska on aivan selvää, että mutaatiot aiheuttavat sairauksia1 ja että niitä kertyy joka sukupolvi lisää ihmiseen2, niin evoluutio-opin piirissä pitäisi kovasti kysellä, että milloin tämä kaikki kääntyi? Milloin kehitys loppui ja taantuminen alkoi? Mikä oli se ajanhetki ja tekijä, joka muutti kaiken?

Eivätkö nämä kysymykset olisi aivan luonnollisia nykyisten havaintojen pohjalta?

Tällaista ei kuitenkaan kysellä eikä ihmetellä. Usko siihen, että kehittyminen tapahtuu mutaatioiden kautta on järkkymätön, vaikka näyttöä ei ole. 

Kaikki nämä kysymykset kuitataan toteamuksella, että evoluutiolla ei ole suuntaa, vaan kaikki muutos on evoluutiota. Kuitenkin suomenkielinen vastine sanalle evoluutiolla on kehitysoppi. Se siis tarkoittaa, että bakteerista olisi kehittynyt ihminen. Tämä määritelmä pitää sisällään kehittymisen, jolla on suunta: paljon uusia toimivia rakenteita ja vielä enemmän uusia toimivia proteiinikoneita solujen sisälle - eikä rikkoutuneita koneita tai korruptoituneita elimiä.

Miksi sitten ei rakenneta teoriaa, että aluksi eliöt kehittyivät ja sitten ne alkoivat taantumaan?3 Koska se tarkoittaisi, että evoluutiolla olisi päämäärä, jonka se on löytänyt: ihminen, ja tämä tarkoittaisi, että päämäärän on joku asettanut ja asioilla sittenkin olisi jokin tarkoitus. Tätä ei voida sallia.

Evoluutiofilosofiaan kuuluu ajatus siitä, että kaikki on syntynyt itsestään eikä suunnitelmallisesti. Siksi alkuräjähdysteoria on kiinteä osa samaa filosofiaa. Samaan kuuluu myös abiogeneesi eli elämän syntyminen elottomasta materiasta itsestään ilman tarkoitusta. Kaikki tämä on filosofiaa, ihmisen alkuperän pohdintaa, eikä kokeellista tiedettä.

Miten sitten ei-mistään tulee jotakin ilman syytä? Ensin maailmankaikkeus synnytti itsensä, ennen kuin oli siis itse edes vielä olemassa, kuten Stephen Hawking asian ilmaisi.4 Dosentti Kirsi Lehto Turun yliopistosta taas sanoi: "Elämä syntyi, koska sen piti taistella olemassaolonsa puolesta."5 -  jälleen personoidaan objekti tekijäksi ja sanotaan sen toimivan ennen omaa olemassa oloaan. Ovatko nämä mielestäsi tieteellisiä lausuntoja?

Luominen taas lähtee siitä, että tämä alamäki alkoi syyntiinlankeemuksesta, kun Jumalan kaikki täydelliseksi tehnyt voima etääntyi ihmisestä ja luomakunnasta ihmisen omasta tahdosta - ihmisen, jonka valtaan sitä ennen luomakunta oli alistettu. Alussa siis asiat olivat paremmin kuin nykyisin. 

Jokaisen on itse päätettävä uskooko siihen, että kaikki on syntynyt itsestään ilman tekijää vai uskooko tekijään kaiken takana. Toinen selittelee asioilla, mitkä eivät ole loogisia, kuten että kehittymisellä ei ole suuntaa ja että asiat loivat itsensä ennen omaa olemassaoloaan ja että kuollut materia alkoi kopiomaan rakenteitaan ja olikin yht'äkkiä persoonallinen tekijä. Toinen ei alistu tieteen tutkittavaksi muuta kuin tekojensa kautta, ja on ilmoittanut itsensä kirjallisesti ja historiallisesti ihmiskunnalle.

Viitteet:

1. The Human Gene Mutation Database http://www.hgmd.cf.ac.uk/ac/index.php
2. Tämä ja vastaavat tutkimukset https://www.nature.com/news/2009/090827/full/news.2009.864.html
3. Niin saattaapa tällainenkin evoluutioteoria olla olemassa, sillä nykyisin ei puhuta yhdestä teoriasta, vaan useasta erilaisesta ja eri periaatteisiin nojaavista evoluutioteorioista.
4. Stephen Hawking tapailee tähän suuntaan kirjassaan The Grand Design. Aiheesta paljon keskustelua, katso esim: https://bigthink.com/dr-kakus-universe/can-a-universe-create-itself-out-of-nothing
5. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/06/01/elaman-synty-on-tieteen-suurimpia-arvoituksia-miten-ja-missa-elama-syntyi