30. Elämänpuu ontto ja laho - Yhteenveto osa III

Seuraavassa yhteenveto siitä, onko samankaltaisuus todiste evoluutiosta.

1. Ihmisten ja muiden nisäkkäiden sikiöt eivät ole samankaltaisia, vaan tarkoituksen mukaisesti erilaisia: http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/03/alkioiden-ja-sikioiden-sukulaisuus.html
    
2. Lajit, joiden voitaisiin kuvitella olevan sukulaisia samankaltaisen ilmiasun pohjalta, eivät voikaan olla alkion kehitysjärjestyksen pohjalta. http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/03/22-samankaltaisuus-evoluution.html
    
3. Ensin samankaltaisuus todistaa sukulaisuudesta, sitten toisessa hetkessä sama samankaltaisuus ei todista sukulaisuudesta. Tämä on evoluution mielivaltainen peruste. http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/03/23-mielivaltaista-opetusta.html
    
4. Suvullinen muuntelu ei todista lajien kehittymisestä, vaan niiden taantumisesta. http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/04/24-evoluution-ainut-havaittu-todiste.html
    
5. Välimuotofossiileja ei ole, vaan eläimet ilmestyvät geologisiin kerroksiin täysin valmiina. http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/04/25-mita-mielta-darwin-oli.html
    
6. Mosaiikkieläimet yhdistelevät samankaltaisuuksia vapaasti sieltä täältä sukupuusta osoittaen näin, että koko puu on harhaoppi. http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/04/26-mosaiikki-ja-pussielaimet-kaatavat.html
    
7. Orpogeenien määrä  'sukulaislajeilla' kasvaa tieteellisen tutkimuksen edistyessä ja osoittaa täten, että evoluution tieteellinen todistus pakenee.  http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/04/27-se-mita-nyt-tapahtuu-on.html
    
8. Eliöiden sukupuu onkin pensasaita ja vierekkäiset puskat eivät ole tulleet toisistaan. http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/05/28-opettajat-opettavat-vaarin-vielakin.html

9. Sukupuu olisi vaatinut yhteisen alkusolun, mutta tämä alkusolu ei ole koskaan voinut syntyä. http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/05/29-yksinkertaisin-mahdollinen.html
    

Loogisesti voidaan siis vetää yhteen edellisistä: samankaltaisuus todisteena on hatara ja ristiriitainen. Samankaltaisuus ei voi samanaikaisesti todistaa sukulaisuudesta ja olla todistamatta siitä. Missään oikeudessa ei tällainen todiste kelpaisi. Samankaltaisuus ei tue evoluutio-oppia.

Samankaltaisuus johtuu siitä, että tämä maailma rakentuu 24 alkeishiukkasesta, jotka muodostavat 118 atomia. Nämä asettavat rajat, miten asiat voidaan tähän maailmaan suunnitella. Miksi vain 24 alkeishiukkasta ja 118 atomia, eikä esimerkiksi 143 kotonia ja 43 erilaista alkuelemettiä? Sitä pitää kysyä maailmankaikkeuden suunnittelijalta. Hän on hyväksi nähnyt tehdä juuri 118 atomia 24 alkeishiukkasta. Pienikin muutos näissä, ja biologinen elämä ei olisi mahdollista siinä muodossa, kuin me sen nykyään tunnemme. (Asioiden löytyminen ei muuta totuutta: jos atomeja tai alkeishiukkasia löydetäänkin enemmän, asioiden tila ei ole muuttunut mihinkään. Ihminen ei vain tiennyt totuutta.)

Se, että me tänään olemme tässä, ei riitä perusteluksi siihen, miten me olemme tänne ilmestyneet. Jumala on meille kertonut, miten kaikki tapahtui. Tämä löytyy Raamatun ensimmäisiltä sivuilta. 

Keinotekoinen elämä luotu!?

Tässä tulee se syy, miksi vihdoin viimein peruin Tieteen Kuvalehden tilauksen viime vuonna. Asia oli ollut monesti mielessä, koska kyseinen lehti kertoo tieteen uutisista hyvin voimakkaaseen ateistiseen maailmankuvaan perustuen (niin kuin tieteessä yleensä on tapana, mutta kyseinen lehti todella julistaa asiaansa).

Lehden numero 16/2016 julistaa etusivullaan: "Läpimurto - Tutkijat loivat tekoelämää". Sivulla 3 pääkirjoituksessa (lehden sisällön esittelyssä) toimittaja Riikka Weckstên jatkaa "Nyky-Frankenstein loi tekoelämää" - otsikon alla mm.  ulosvedossa isolla punaisella: " Sen lisäksi, että pieni bakteeri on keinotekoinen, se edustaa aivan uudenlaista elämää." Ja jatkaa varsinaisessa tekstissä lisäksi: "He poistivat tekoeliöstä geenejä, jotka eivät olleet sille välttämättömiä." Hän kirjoittaa myös: "…ja meissä kaikissa on perintöainesta, joilla ei oikeastaan ole enää käyttöä." Sekä: "… miten alkeellinen elämän muoto luotiin."

Varsinaisessa tekstissä sama valheellinen propaganda jatkuu: "Yhdysvaltalaisessa laboratoriossa on syntynyt historian ensimmäinen ihmisen suunnittelema ja rakentama tekoeliö." Ja "Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat onnistuneet luomaan keinotekoisia elämän muotoja." Sitten ihan asiallista asiaa, mutta tätä on kuitenkin tehty jo 1970-luvulta jalostamalla bakteereja eri menetelmin: " Niille kaavaillaan esimerkiksi sellaisia tehtäviä kuin ympäristön puhdistaminen ja sairauksien torjuminen."

Varsinaisesti tämä koe oli tehty jo kuusi vuotta aikaisemmin, joten uutinen sinänsäkin oli jo vanha (asia mainittiin artikkelissa).

Tämä on tällaista totuuden jälkeistä uutisointia, jossa voidaan väittää, mitä halutaan.

Mistä sitten oikeasti oli kysymys? Se kyllä selviää artikkelista sen jälkeen, kun on ohittanut nämä väärät väittämät alusta. Ensinnäkin Craig Venter tutkijoineen oli kyllä tehnyt teknisesti kelpo suorituksen, mutta elämän luonnin ja suunnittelun kanssa sillä ei ole kerrassaan mitään tekemistä. Siinä ei luotu mitään uutta eikä edes suunniteltu elämää.

Tutkimusryhmä otti Mycoplasman DNA:n ja kopioi sen tiedot tietokoneelle. Sen jälkeen syntetisoi saman DNA:n molekyyleistä. Siirsi tämän DNA:n toiseen bakteerin, joka alkoi ilmentämään tässä DNA:ssa olevaa 'ohjelmaa'. Teknisesti hieno saavutus ja samalla tekniikalla varmaan tulevaisuudessa tehdään ihmeitä (ja rikoksia). 

Se, miksi voidaan edes etäisesti väittää, että luotiin jotain uutta, on, että kokeen oleellinen osa oli vähentää geenien määrää minimiin. Eli poistaa DNA:sta tietoa (tosiasiassa mutatoida sitä geeni kerrallaan toimimattomaksi). Jokaisen vähennyksen jälkeen tutkittiin vieläkö bakteeri pystyy elämään. (Kerroinkin tästä jo edellisessä artikkelissa:http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/05/29-yksinkertaisin-mahdollinen.html )

Näin tämä 'jalostettu' tai oikeammin köyhdytetty elämä oli siis yhdistelmä kahdesta lajista ja olemassa olevasta DNA-tiedosta, joka koodasi olemassa olevia proteiineja. Yhtään uutta toimivaa proteiinia ei suunniteltu eikä luotu. Valittiin vain toimivista rakenteista osa pois. Tätä samaa me näemme luonnossa tapahtuvan kokoajan suvullisessa muuntelussa ja hyvin nopeasti, jo muutamassa sukupolvessa.

Pystyvätkö nämä tutkijat jonain päivänä suunnittelemaan oikeasti uutta biologista elämään ja mitä se sitten tarkoittaisi? Ehkä, mutta ei vielä moneen vuoteen. Mutta jos näin käy, niin sitten joskus se tarkoittaisi sitä, että ihminen pystyi älykkäästi suunnittelemaan biologista elämää tai ehkä jopa uuden tyyppistä, erilaista, elämää. (Itse en tähän usko, mutta jätän sen mahdollisuuden auki, että joku voi kymmenien vuosien päästä sanoa minulle, että olin väärässä.) Tässäkään tapauksessa elämä ei kuitenkaan olisi syntynyt niin kuin evoluutio-oppi väittää: itsestään ja satunnaisesti, vaan älykkäästä suunnitellen. Huomaa tämä ero! 

Pystyisikö ihminen sitten luomaan uuden ihmisen? Ei. Siksi olen pyrkinyt näissä blogeissa huolellisesti puhumaan biologisestä elämästä. Koko ihmisen elämä on enemmän kuin vain biologinen elämä. Esimerkiksi kasvit ja bakteerit ovat vain biologisia koneita siinä kuin solujen sisällä olevat proteiinikoneetkin. Ihminen sen sijaan on elävä sielu ja se ei ole materiaa ensinkään. Ihminen voi siis suunnitella biologisia koneita, mutta ei elävää sielua. (Kun me emme kykene edes määrittelemään mitä tietoisuus on.)

Tässä vielä kyseisen artikkelin väittämien vastaväitteet:

"Läpimurto - Tutkijat loivat tekoelämään", "Nyky-Frankenstein loi tekoelämää"

• Eivät luoneet, vaan kopioivat olemassa olevan elämän ohjekirjan, tosin paljon kömpelömmin kuin mitä solu itse tekee jatkuvasti.
• Ei ollut tekoelämää (synteettistä), vaan kahden olemassa olevan elämän yhdistelemistä.

"Sen lisäksi, että pieni bakteeri on keinotekoinen, se edustaa aivan uudenlaista elämää."

• Se ajaa olemassa olevaa biologisen elämän ohjelmaa, ei uudenlaista.

"He poistivat tekoeliöstä geenejä, jotka eivät olleet sille välttämättömiä."

• Totta, eivät siis lisänneet mitään itse suunnittelemaansa.
• Bakteereja kasvatettiin tarkoin suojelluissa olosuhteissa, tietyllä ravinnolla. Siksi ne eivät tarvinneet kaikkia geenejään selviytyäkseen. Niiden sopeutumiskyky oli minimoitu. Ne eivät olisi selvinneet erilaisissa olosuhteissa. Kaikessa biologisessa elämässä on alun perin ollut paljon sellaista tietoa, mikä ei juuri nyt ole käytössä, mutta voidaan ottaa käyttöön olosuhteiden muuttuessa.

"…ja meissä kaikissa on perintöainesta, joilla ei oikeastaan ole enää käyttöä."

• Tässä toimittaja mahdollisesti viittaa ns. roska-DNA:han, joka aikoinaan oli suuri evoluution todiste, mutta sittemmin on havaittu, että ihminen käyttää lähes kaikkea DNA:tansa ja tiedelehden toimittaja varmasti sen tietää, jos ikänäkään on omia lehtiään lukenut. Jakaa siis valheellista propagandaa tietoisesti.

"Yhdysvaltalaisessa laboratoriossa on syntynyt historian ensimmäinen ihmisen suunnittelema ja rakentama tekoeliö."

• Kaikki tämän eliön rakenteet olivat jo aikaisemmin suunniteltuja. He eivät siis suunnitelleet mitään uutta. Sinänsä hyvä huomio, että tällaisenkin eliön aikaansaaminen vaatii suunnittelua, ei sattumaa tai satunnaisia mutaatioita. Tämän suunnitelman vaan oli tehnyt Jumala jo jonkin aikaa sitten.

"Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat onnistuneet luomaan keinotekoisia elämän muotoja."

• Kuten sanottu, ohjelma mitä se ajaa, ei ollut keinotekoinen, vaan olemassa oleva mykoplasman köyhdytetty biologinen koodi.

Mielestäni, jos populaaritiedelehti syyllistyy näin räikeisiin valheisiin, sen luotettavuus katoaa ja sitä ei kannata lukea.

Mutta miksi lehti edes vaivautuu tällaiseen valheelliseen viestintään? Siitä ainoasta syystä, että se on voimakkaasti sitoutunut evoluutio-opin julistamiseen. Ajatus on, että elämä on jotain niin yksinkertaista, että ihminen pystyy sitä vielä synnyttämään, suunnittelemaan ja luomaan - ei siis mitään ihmeellistä, pelkää kemiaa, se voi syntyä itsestäänkin kunhan on riittävästi aikaa. Ihminen teki sen vain nopeammin kaikessa erinomaisuudessaan.

Julistuksessaan he eivät tosin huomaa, että itse asiassa todistavat sitä, että elämä pitää suunnitella ja luoda. Näkyyhän se sanavalinnoista. Mutta he kirjoittavat näin, koska tietävät, että suurimmalle osasta lukijoita tämä viestittää sitä, että mitään Jumalaa ei tarvita elämän luomiseen.

Vaan miten elämää alun perin luotiin,  on oikea kysymys. Ei se mihin me nyt pystymme.

Nämä samat toimittajat uskovat olevansa pelkkää kemiaa, mutta kuitenkin heillä on huolia rakkaudessa, oman arvon tunteessa, pelkoja tulevaisuudesta, murhetta lapsista, iloa onnistumisista ja käyttävät kaikkeen kommunikointiin kieltä, joka ei ole missään mielessä materialistista, vaan aineetonta informaatiota. Silti he eivät tunnusta ihmisen tietoisuutta, sielua, materiattomaksi ja olemassa olevaksi ilman biologista elämää. Käyttäen ainutta vastaväitettään: on vain materiaa. Vastaväitettä, jota jo itse elämässään siis rikkovat.

Anteeksi jyrkähkö kielenkäyttö tässä artikkelissa, mutta on aivan eri asia heittää omia uskomuksiaan historian tieteessä, jossa kaikki on lopulta hämärän peitossa ja uskon varassa, kuin operatiivisessä tieteessä, mitä tämä edustaa. Faktoista ei vaan voi uutisoida virheellisesti - se on valehtelua. 

29. Yksinkertaisin mahdollinen biologinen elämä - evoluutiopuun kanto?

Millainen on yksinkertaisin mahdollinen biologinen elämä? Siis DNA:han perustuva elämä, joka olisi voinut olla kuvitellun elämän kantamuoto. 

Tiedemiehet ovat käsitelleet mycoplasma 'bakteeria' vähentämällä sen geneettistä informaatiota minimiinsä (tarkkaan ottaen mykoplasma ei ole bakteeri, vaan bakteerin kaltainen loinen). Normaalisti pienimmässä mycoplasmassa on 525 geeniä, mutta poistamalla geeni kerrallaan tutkijat ovat päässeet 473 geeniin. Tällöin tämä bakteerin kaltainen eliö vielä selviytyy laboratorio-olosuhteissa tietyssä ravintoliuoksessa. Voidaan siis ymmärtää, että esimerkiksi niitä geenejä on poistettu, joita ei tarvita käytetyn tyyppisen ravinnon pilkkomiseen ja elämään suojatussa laboratorio-olosuhteissa.

Kuva ei vastaa mycoplasmaa, mutta tämäkin blogi tarvitsi edes yhden kuvan.

473 geeniä on edelleen paljon informaatiota. 525 geeniä on 580 000 nukleotidiä, joten näistä lienee jäljellä noin puolimiljoona nukleotidia (tikapuunpuolaa, kuten nimitin nukleotideja tämän blogin genetiikkajaksossa).

Kirjaksi muutettuna tämä vastaa n. 100-sivuista rakennusohjekirjaa, kun oletetaan yhden codonin, joka koodaa aminohappoja, vastaavan yhtä aakkosten kirjainta. Sivuja tulee paljon enemmän, jos ajatellaan, että nukleotidit olisivat kirjaimia - 3 kertaa enemmän.

Sillä tosin ei ole väliä olisiko vastaava kirja 10, 100 vai 1 000 sivua. Kirjassa nimittäin pitää olla juoni, joka saa aikaiseksi itseään kopioivan elämän. 

Lisäksi on huomioitava, että geenien rakennusohjeet ovat vain osa DNA:ta. Esimerkiksi ihmisen DNA:ssa geenit ovat vain 2% koko DNA:sta. Tiedossani ei ole miten asia on mykoplasman tapauksessa, mutta silläkin pitää olla koodattuna DNA:han se tietokone, joka ohjaa geenien sisältämän tiedonkäsittelyn materialisoitumista proteiineiksi.

Lisäksi mykoplasma on loinen eli se ei tule yksin toimeen. Siksi se ei myöskään voi olla evoluutio-opin mukainen välivaihe yksinkertaisesta elämästä monimutkaiseen. Yksinkertaisin aidosti itsenäiseen elämään pystyvä bakteeri sisältää noin kolme kertaa enemmän tietoa. Puhutaan siis melkoisen paksusta kirjasta, joka olisi pitänyt syntyä kirjain kirjaimelta satunnaisesti kokeilemalla. 

Ja tämän kokeilun olisi siis pitänyt synnyttää jotain uutta, mitä ei vielä ole olemassa: sellaisen kirjan, jota kukaan ei vielä ole kirjoittanut. Kaikki tiedemiehet tietävät, että tämä on täysin mahdotonta ja kukaan heistä ei ole tarkkaillut, kun edes yksi uusi toimiva lause olisi syntynyt itsestään mihinkään materiaan - puhumattakaan että lause olisi sopinut 'kirjan juoneen'.

Tietokoneohjelmana tämä tarkoittaisi kymmeniä tuhansia rivejä. Jokainen ohjelmoija tietää, että kaikki nämä rivit pitävät olla merkki-merkiltä täsmälleen oikein muuten ei ohjelma toimisi. Ohjelmoijat myös tietävät, että ohjelmakoodi ei synny itsestään, vaan sen tuottaminen on vaativa luova tapahtuma.

Kun joku keksii tavan millä kirja syntyy itsestään ilman ohjausta niin, että juoni on aukoton alusta loppuun ja kieli luettavaa kieliopinmukaista tekstiä, niin hän varmasti pystyy myös osoittamaan, että elämä syntyi samalla tavalla. Sitä odotellessa kannattaa tutustua siihen toiseen mahdollisuuteen, miten elämä on voinut syntyä, sillä ei juuri ole epävarmempaa tutkimustiedettä kuin tämä. 

Tämän 100-sivuisen kirjan pitää siis syntyä itsestään ja valmiiksi yhdellä yrityksellä. Tutkijat ovat todenneet, että jos tätä yksinkertaisinta elämää vielä yksinkertaistaa niin se ei elä. Ei siis ole jotain yksinkertaisemaa versiota tästä loisbakteerista, joka olisi ollut elävä. Tätä kirjaa ei siis voida rakentaa vaiheittain. 

Jos kerrot luvut 4 niin monta kertaa itsestään kuin tässä 100-sivuisessa kirjassa on kirjaimia (ja otat sen käänteisluvun), saat sen todennäköisyyden, millä tämä kirja olisi voinut syntyä itsestään yhdellä yrityksellä. Se on sellainen luku, että maailmankaikkeuden kaikkien atomien lukumäärä ei ole mitään siihen verrattuna (käänteislukuna). Se vain ei olisi mitenkään mahdollista, ei edes miljardeissa vuosissa, ei edes triljoonissa miljardeissa vuosissa. (Tätä lukua ovat monet tiedemiehet laskeneet ja siitä on esimerkkejä esimerkiksi täällä: http://creation.com/origin-of-life )

Ja tämäkin todennäköisyys vain siinä tapauksessa, että olisi jokin mekanismi, joka toisi näitä kirjaimia yhteen ja että ne kiinnittyisivät toisiinsa sponttaanisti. Tällaistakaan mekanismiä ei ole missän muualla kuin jo eläväsä solussa (jota siis ei vielä tässä ajatusleikissä ole olemassa). Elämä tarvitsee valmiin DNA:n, mutta se tarvitsee myös valmii proteiinikoneet, joiden rakennusohje on DNA:ssa, ja vielä se tarvitsee solukalvon, koska DNA on hyvin herkkä valolle, lämmölle ja vedelle. (Katso lisää: http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/11/10-elamalla-on-tekija-yhteenveto-osa-i.html )

DNA koodista on itse asiassa joitakin poikkeuksia. Kaikilla eliöillä ei ole samanlaista koodausta eli samoista codoneista ei eri eliöissä aina tule samoja aminohappoja. Onpa joitakin outoja eliöitä, joilla on aminohappoja, mitä muilla ei ole. Nämä ovat harvinaisia, mutta niitä on kuitenkin niin paljon, ettei sitä voida olla ottamatta huomioon. Nyt tämä koodausmuutos pitäisi tapahtua joissakin kohtaa tätä elämänpuuta, jotta sukulaisuus säilyisi, mutta se vaatisi miljoonittain muutoksia koko biologisen elämän järjestelmään.

Aikaisemmin evoluutio-oppi käytti kuviteltua DNA:n täydellisistä samankaltaisuutta todisteena - enää sekään 'todiste' ei siis ole olemassa (tottahan se ei ole ollut koskaan). Ei ole selitystä mikä olisi koodauksen muuttanut - jälleen mekanismi uupuu. Kaikki ei olekaan samankaltaista.

Tästä mahdottomuudesta johtuen tutkijat etsivätkin jotain sellaista elämää, jota ei enää ole olemassa. En suosittele tätä kuitenkaan elämänuraksi kenellekään - tämä olisi ehdottomasti varmin tapa tehdä tutkijan uralleen itsemurha.

Tässä linkki joka listaa noita joitakin yksinkertaisimpiakin genomien kokoja:

http://www.biology-pages.info/G/GenomeSizes.html  (Huom: sivu ei mainitse, mistä tiedot ovat alun perin noukittu.)

Yksinkertaisimmastakaan tunnetusta elämästä ei siis ole ole eliöiden sukupuun tyveksi tai oikeammin kannoksi, koska puun me olemme jo moneen kertaa kaataneet tämän blogin edellissä jaksoissa. Seuraavaksi voimmekin vetää yhteen, millä kaikilla havainnoilla voimme tukea väittämää, että kaikki eliöt eivät ole sukua toisilleen. 

28. Opettajat opettavat väärin - vieläkin

Evoluution perusväittämä on, että kaikki elävät eliöt ovat peräisin yhdestä yhteisestä alkulähteestä, alkusolusta. Kehittymällä ja haarautumalla tästä sitten pikku hiljaa rakentuu tämä jo tutuksi tullut elämänsukupuu. Aikaisemmin näissä blogeissa olemme jo kaataneet tämän puun useaan otteeseen. Vuonna 2009 suosittu tiedelehti uskalsi otsikoida asian näin:

New Scientist 2009: "Darwin oli väärässä - elämänpuun kaatuminen." HUOM: Darwin itse asiassa jätti pääteoksessaan ainakin osittain auki onko elämä yhdestä lähteestä vai monesta, hän siis pääasiassa puhui suvullisesta muuntelusta, koska ei löytänyt todisteita muusta.

Huomautan, että tämä yksi yhteinen kehityspolku on länsimaisen luonnontieteen kulmakivi vieläkin ja suurin osa tutkijoista, niistä viisaista ihmisistä, jotka eivät ole perehtyneet sen ongelmiin, uskovat sen olevan erehtymättömästi totta, vieläkin. Tiedän siis olevani hyvin vaarallisilla vesillä kertoessani jotain vastoin heidän uskomuksiaan. Siksi myös opettajat kouluissa yhä opettavat tätä lapsillemme totuutena. Mutta uutta tietoa tulee koko ajan ja kaikkien pitäisi päivittää oppinsa.

Kuten olemme havainneet tämä sukupuu on pahasti rikkinäinen, ontto ja juureton. Itse asiassa se on niin pahasti rikki, että se ei ole puu ensinkään. Siitä on vain jäljellä parin viime vuoden verran uusia oksia. Vanhat oksat, runko ja juuret on heitetty pois, tai ei niitä koskaan ollutkaan. Ne olivat vain pahaa 1900-luvun unta, joka nyt on ohi.

Tämän puun tuhosi se, että samankaltaisuutta oli puussa ristiin rastiin ja taas toisaalta läheisillä oksilla oli liian paljon erilaisuutta. Lisäksi niitä yhteisiä esi-isiä ei vain löytynyt - asia, jota jo Darwin pelkäsi.

Yksinkertaisin solukin on osoittautunut niin monimutkaiseksi ja järjestelmälliseksi (ei siis limamuodostelmaksi kuten Darwinin-aikalaiset sen uskoivat olevan), että runkoakaan ei ole saatikka juuria.

Se, mitä jäi jäljelle tästä puusta, on, kun nämä nuoret oksat istutetaan maahan: pensasaita. Siinä runkona ja juurena on jokin kantaeläin, josta on haarautunut alalajeja geneettisen ajautumisen ja korruptoin kautta. Tätä on suvullinen muuntelu. Mitään havaintoja ei ole siitä, että pensasaidan puskista olisi tullut viereinen puska.

Evoluutio vaatisi kyllä täydellisen puun, koska kaikki on tullut yhdestä, mutta havainnot riittävät vain pensasaitaan. Kävi vähän niin kuin hiiri kissalle takkia ompeli - ei vain riitä.

Kaikki tästä eteenpäin vaatii uskoa. Joko uskot, että kyllä se kivi jotenkin muuttui soluksi itsestään ja sitten siitä kivesta lopulta tuli ihminen, tai uskot että Jumala loi tämän pensasaidan taimet. Tiede ei tähän tule saamaan vastausta milloinkaan, koska ajan hetki milloin nämä ovat tapahtuneet on jo mennyt ja ajassa taaksepäin emme pysty palaamaan.

Samankaltaisuudet eliöiden välillä ovat tulleet suunniteltuna. Samankaltaisuus luo harmoniaa ja ihminenkin pystyy luonnostaan erottamaan epämuodostuneet harmonisesti muodustuneista eliöistä.  

Riippumatta omista ajatuksistamme, totuus on aina sama, se on meidän ulkopuolellamme. Se on sama, vaikka minä tai sinä emme koskaan olisi syntyneetkään.

Itse uskon, että Jumala loi kaiken hyväksi. Jumala loi ihmisen hyväksi. Mutta sitten tapahtui jotain, mikä erotti ihmisen Jumalasta. Rikkomus, joka oli niin suuri, että koko luomakuntaa rangaistiin. Tämä rangaistus näkyy monessa mm. näinä mutaatioina. Ne rikkovat elämää. Mutta Jumala on armollinen ja tarjoaa ratkaisua tähän asiaan Poikansa kautta. Hän on luvannut myös palauttaa vielä kaiken hyväksi.

27. Se mitä nyt tapahtuu, on vahingollista evoluutio-opille.

Monet 'asiantuntija' väittävät, että evoluutio on todistettu tuhansilla tavoilla todeksi. Miksi sitten tunnettu tiedelehti kirjoitti hiljakkoin:

”Lenskin bakteerit – evoluution todellisuus nyt ensimmäistä kertaa silmiemme edessä!” Näin raportoi tiedelehti New Scientist kesäkuussa 2008.

Siis ensimmäistä kertaa vuonna 2008 - ja tämäkin on myöhemmin osoitettu vähintäänkin kyseenalaiseksi johtopäätökseksi (tyhjentävä selvitys löytyy täältä sivulta 68 alkaen: https://luominen.fi/materiaalit/pdf/koulubiologian_analyysi_osa_1_versio_2.pdf).

Yksi evoluution puolustus onkin, että ehkä evoluutiota ei vielä ole todistettu oikeaksi, mutta tieteen kehittyminen tulee todistamaan sen todeksi. Tarkastellaan lyhyesti, että ollaanko tieteessä lähestymässä tätä hetkeä vai ei.

Tieteessä nimittäin on ennustamisen käsite, jonka mukaan teorian lujuudesta kertoo jotain se, kuinka hyvin sen pohjalta tehdyt ennusteet toteutuvat uusien havaintojen myötä. Loittoneeko siis evoluution todistus vai läheneekö se viimeaikaisten havaintojen myötä?

Orpogeenit ovat geenejä, joita ei ole löydetty muista kuin yhdestä eliöilajistä. Näitä orpogeenejä löytyy koko ajan lisää ja niiden toimintaa ei vielä tunneta, koska jokainen orpogeeni pitäisi tutkia erikseen. Suuri kysymys on, että miten nämä orpogeenit ovat syntyneet? Missä ovat ne välivaiheet, joissa jokin toinen geeni muuttuu toiseksi vähitellen? Orpogeeneillä ei nimensä mukaisesti ole verrokkeja missään. Ne vain 'ilmestyvät' kuin tyhjästä, valmiina, toimivina ja tärkeänä osana elämää.

Evoluutio-oppi ennustaa, että kun kirjataan ylös yhä enemmän geenejä geenipankkiin, siis tietokoneen tietokantaan, niin orpogeenien määrä koko rekisteröidystä genomista vähenee. Oletetaan siis, että se sama geeni lopulta löydetään jostain muustakin lajista. 

Todellisuus on kuitenkin ennustusta ihmeellisempi: mitä enemmän tutkitaan, sitä enemmän löydetään orpogeenejä eli orpogeenien osuus rekisteröidyistä geeneistä ei pienenekään vaan kasvaa. Tämä on evoluutio-opin ennusteen vastainen ilmiö.

Toistaiseksi tämä on jatkunut tasaisesti: mitä enemmän uusia geenejä rekisteröidään, sitä enemmän orpogeenejä löydetään.

Tämä toimii myös taaksepäin ajassa eli vanhoissa jo sukupuuttoon kuolleissa lajeissa on uusia orpogeenejä, vaikka evoluutio-opin mukaan pitäisi olla päinvastoin: alussa oli vähemmän geneettistä variaatioita ja sitä on tullut vähitellen lisää. Nyt tieto lisääntyykin ajassa taaksepäin mentäessä, mikä taasen sopii paremmin luomismalliin.

Jopa muurahaislajeilla on yli 10% orpogeenejä lajista toiseen.  Ne eivät siis voi olla lähisukulaisia, vaikka sukupuussa ne ovat esitetty näin. Itse asiassa tämä on siinä määrin ongelmallista (evoluution kannalta), että niin pienestä geenien määrästä ei saada niin paljon orpogeenejä millään aika välillä ja matematiikalla. Sukulaiset eivät olekaan toisistaan tulleita sukulaisia.

Tämä tilastollinen matematiikka todistaa selkeästi, että tieteen kehittyminen todistaa vastoin sitä oletusta, että evoluution oikeaksi todistaminen lähenisi. Itseasiassa tapahtuu juuri päin vastoin: todistus karkaa yhä mahdottomammaksi.

Aikaisemmin sukulaisiksi luokitellut eläimet eivät olekaan geneettisesti sukulaisia ja taas toisin päin. Miten siis tämä eläinten sukupuu pitäisi rakentaa? Olemme siinä vaiheessa tätä jaksoa, että voimme turvallisesti todeta, että tätä elämän puuta ei enää ole olemassa - se on kaadettu, pätkitty, klapit tehty ja poltettu. Katsotaan jatkossa mitä tehdään kannolle.

Huomaa, että eläimiä voidaan edelleen luokitella näennäisen samankaltaisuuden mukaan, mutta ei voida kertoa, että ne aina olisivat tulleet toisistaan.

Luomismalli kuvaa havaintoja paljon paremmin ja sen pitäisi korvata tämän sukupuun opetus kouluissa. Ihan oikeasti: lapsille pitäisi opettaa, että elämä ei ole tullut itsestään eikä sitä ole voitu todistaa, että kaikki eläimet olisivat sukua keskenään. Nyt me yhteiskuntana valehtelemme lapsille ja lapset ovat aina Jumalan erityissuojeluksessa: Jumala ei varmasti katsele tätä tilannetta hyvällä.

Tässä pidempi englannin kielinen luento aiheesta:

What Happened to the Tree of Life - Paul Nelson 

26. Mosaiikki- ja pussieläimet kaatavat evoluutioharhan

Erityisen ongelman eliökunnan sukupuulle aiheuttavat mosaiikkieläimet. Tämä nimi tulee siitä, että ne yhdistelevät eri eläinlajeista ominaisuuksia jopa siinä määrin, että se näyttää humoristiselta. Kuvittelepa vaikka eläin, jolla on ankan nokka, mutta nisäkkään (vaikkapa majavan) keho ja häntä, räpylät ja on myrkyllinen, mutta silti munii munia. Miten sijoittaa sellainen eläin sukupuuhun? Vesinokkaeläin on tyyppiesimerkki tällaisesta mosaiikkieläimestä. Se ei sovi eläinten sukupuun mihinkään haaraan.

Liskolintua (Archaeopteryx) pidetään yhtenä suurena fossiilitodisteena välimuodosta. Se kuvaa välimuotoa nimensä mukaisesti liskojen ja lintujen välillä. Tähän on päädytty, koska sillä on nokassa hampaat ja siipien etureunasta esiin työntyvät kynnet. Kummallista kyllä sillä on luut, niin kuin vain linnuilla on. Lisäksi hampaallisia nokkia löytyy muuallakin eliökunnassa ja samoin sormellisia siipiä. Siksi monet kutsuvatkin liskolintua mosaiikkieläimeksi, jossa vain luovasti yhdistyy eri piirteitä. Myös sen sulat ja siivet ovat olleet täydellisesti lentämiseen sopivat, eivät kehitysvaiheessa liskon suomusta sulaksi tai eturaajoista siiviksi. Ennen kuin annat mielikuvituksesi lentää yhdessä tämän hirmun kanssa, niin mainittakoon, että se on vain variksen kokoinen - ei siis mikään T-Rex.

Vesinokkaeläimellä on monta kaveria Australiassa, joilla on samanlainen tapa kasvattaa poikasia kuin kengurulla: pussissa. Evoluutio-oppi opettaa, että näillä pussillisilla eläimillä ja meille tutuimmilla pussittomilla nisäkkäillä on yhteinen alkupiste sukupuussa. Tästä yhdestä eläinlajista alkoi haarautumaan sitten pussilliset ja pussittomat nisäkkäät. Se mikä tästä teoriasta tekee selittämättömän on, että molemmissa haaroissa kasvoi aivan samanlaisia eläimiä: toisilla vaan on pussit toisilla ei - miten se on mahdollista? Alla kuvasarjassa näitä vastaavuuksia - vasemmalla pussittomat ja oikealla pussilliset. 

Miten pussihukka tiesi kehittyä kutakuinkin suden kaltaiseksi? Ja taas kotihiirellä on myös pussillinen kaksoisolento kaukana eteläisellä pallonpuoliskolla. Olosuhteet ja kilpailevat eläinlajit ovat opin mukaan olleet miljoonia vuosia erilaisia, silti tulee samankaltainen lopputulos. 

Kaikki tiedemiehet ja -naiset tietävät, että näin ei koskaan tapahdu laboratoriokokeissa: erilaiset olosuhteet tuottavat erilaisia lopputuloksia. Jopa silloin kun oikein tarkkaan pyritään koejärjestelmä tekemään samanlaiseksi saattavat tulokset vaihdella, kun jossain kulmassa oli ollutkin pieni virhe olosuhteissa. Tämä on tieteellisten kokeiden suuri haaste: toistaa koejärjestely aina samanlaisena, jotta tulokset olisivat luotettavia. Ja tähän kiinnitetään paljon huomiota, kun faktoja todistetaan. 

Jostain syystä evoluutio-opissa tällä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä. Siksi sen tieteellisyys onkin hyvin kyseenalaista. Tämä väittämä sukupuusta tältä osin hyväksytään vain sillä perusteella, että ei muutakaan nähdä mahdolliseksi, vaikka luotettavat haivainnot todistavat aivan muuta. Halutaan yhä uskoa oppiin.  

Se toinen selitys, että pussit kasvoivat lajien eriytymisen jälkeen on yhtä huono. Miten eri eläinlajeille yhtäkkiä alkoi kaikialla yhtä aikaa kasvamaan pusseja ja koko lisääntymisketju muuttui? Ei eri eläinlajit vaihda keskenään DNA:ta (kasveilla tätäkin on joskus havaittu). Tämä vain ei ole mahdollista edes evoluutio-opin mukaan.  

Tällaiset ristiriitaisuudet tippuvat auttamattomasti eläinten sukupuun juurelle ja siellä syksyn lehdet peittävät ne vähitellen - vaietaan ongelmat hiljaiseksi. Tämä malli, että eläimet ovat kehittyneet toisistaan ja että koko tämä kehityskulku voidaan kuvata puuna on väärä. Kaikki nämä todisteet kertovat siitä. Olemme katsoneet siitä vasta näkyviä todisteita. Kun mukaan otetaan DNA-tutkimus yhteensopivuusongelmat kumuloituvat edelleen. Siitä seuraavassa blogissa. Sitä odotellessa pohdi, mitä se merkitsee sinulle, kun evoluutio osoittautuu saduksi.

Kuvat creation.com sivustolta ja siellä myös lisää aiheesta:

http://creation.com/homology-made-simple 

25. Mitä mieltä Darwin oli samankaltaisuudesta ja fossiileistä - lyhyt väliyhteenveto

Evoluutio-opissa on siis jotain tottakin, jopa allekirjoittaneen mielestä - sitä ei käy kieltäminen. Kertaan lyhyesti seuraavassa miten se meni, mikä oli totta ja mikä keksittyä ja jatkan siitä vielä lyhyesti fossiileihin (joista joskus myöhemmin paljon lisää).

Kumpi puoli on totta?

Monet eläimet ja rakenteet näyttävät samankaltaisilta. Tällöin voidaan 'loogisesti' spekuloida, että ne olisivat sukua toisilleen. Leijona ja tiikeri ovat kissaeläimiä, joten ne ovat sukua toisilleen. Kissaeläimet ja koiraeläimet ovat nelijalkaisia, joten ne voisivat olla sukua toisilleen. Monen eläimen raajojen luista on löydettävissä samankaltaisia rakenteita, joten ne olisivat sukua toisilleen. Kaloilta, linnuilta, nisäkkäiltä, matelijoilta ja hyönteisiltäkin löytyy samoja rakenteita ja elimiä, joten myös ne olisivat sukua toisilleen. Kasveilla ja eläimillä on samankaltaisuutta soluissa, joten nekin olisivat sukua toisilleen. Näillä ja bakteereilla on samankaltainen DNA, joten vielä nämäkin olisivat sukua toisilleen. Mitä siis piti todistaa: kaikki voisivat olla sukua toisilleen - vai?

Mutta hetkinen, mikä siis todisti sukulaisuuden? Samankaltaisuus. Menisikö tämä läpi oikeudessa? Murhaajalla oli samanlaiset vaatteet kuin epäillyllä - riittääkö? Ei tietenkään riitä. Pitää olla silminnäkijä, joka kertoo nähneensä toisen tulleen toisesta. Me voimme kuitenkin nähdä vain, että linnun munasta tulee lintu, Kalan munasta kala ja sammakon munasta sammakko.

Samankaltaisuus voi todistaa myös samasta suunnittelijasta ihan yhtä hyvillä argumenteilla. Järjestyksen Jumala rakastaa harmoniaa ja on tämän saman laittanut ihmismieleen. Ihmismieli tunnistaa oikein muodostuneen epämuodostuneesta. Samankaltaisuus luo harmoniaa. Samankaltaisuus todistaa siis Jumalasta Luojana - ei siitä, että lintu on tullut kalasta itsestään. Kaiken lisäksi monesti samankaltaisuus on sitä vain kaukaa katsoen. Näistä on esimerkkejä paljon ja otan niitä esille myös tulevissa kirjoituksissa.

Suvullista muunteluakin käsittelimme jo. Kasveja ja eläimiä on jalostettu jo satoja vuosia. Se tiedetään, että ne muuttuvat valinnan mukaan ja tässä tapauksessa tietoisen valinnan mukaan. Viljan korsi on vuosien saatossa lyhentynyt. Viinirypäle saattaa olla ilman siemeniä. Koiria jalostetaan koko ajan eri näköisiä. Nämä ovat selkeitä havaintoja ja siten tieteellisiä faktoja.

Tämä havaittu muuntelu kuitenkin tapahtuu aina selkeissä rajoissa. Vaikka kärpäsiä ja bakteereja on muunneltu laboratorio-olosuhteissa tuhansia sukupolvia, ovat niiden jälkeläiset edelleen, yllätys, kärpäsiä tai bakteereja. Niistä ei ole tullut mitään muita eliöitä. Kuitenkin kymmenet tuhannet sukupolvet ihmisen historiassa ovat hyvin pitkä aika. Miten ihminen olisi muuttunut jostain toisesta nyky-ihmiseksi, jos kärpäset ja bakteerit ovat edelleen kärpäsiä ja bakteereja?

Evoluutio-oppi esittelee erinäisiä samankaltaisuuden sarjoja kuten kaloista maaeläimiksi. Kuvassa sarjaa täydentää fossiilikala nimeltä tiktaalik, jonka spekuloidaan olevan välimuoto - tosin siitähän tiedetään vain luuston rakenne niin kuin useimmista fossiileista.

Samoin esitellään yleensä noin 19 vaihetta silmän kehittymiseksi ihmisen silmäksi vertailemalla nykyisin eläimiltä löytyviä näköelimiä ja luokittelemalla niitä kuviteltuun järjestykseen. (Huomaa, että silmään liittyen suurin ihme on, että aivot ymmärtävät sen lähettämän kuvan. Ja että sillä näkee yhdellä kertaa koko mahdottoman laajan tähtitaivaan - miten se mahtuu silmään?)

Nämä esitetyt kehitysloikat eri lajien ja vaiheiden välillä ovat giganttisia, kun niitä katsotaan geneettisen tiedon kannalta. Tarvitaan miljoonia ja taas miljoonia yhdensuuntaisia nukleotidi muutoksia (tikapuun puolia). Ja näiden muutosten ohella tarvitaan miljardeja ja taas miljardeja luonnonvalinnan toimesta 'hylättyjä' nukleotidi muutoksia, siis keskeneräisiä kehittymässä olevia rakenteita ja kudoksia (katso aikaisemmat blogit http://mistametulemme.blogspot.fi/p/testi-sivu.html jos et ole vielä tutustunut genetiikkaan). 

Nyt näitä välivaiheita pitäisi siis olla enemmän kuin 'lopputuotteita'. Vaan mistään ei niitä löydy - puolivalmiita rakenteita siis. Eliöt ilmestyvät fossiilisiin kerroksiin aina täysin valmiina, kuin tyhjästä. Maailman museoissa on jo yli 200 miljoonaa fossiilia. Eikö siellä pitäisi olla siis jo lukematon määrä näitä välivaiheita? Vaan ei ole, ei yhtään, josta tieteessä oltaisiin edes jollakin tavalla yksimielisiä. Kaikilla tuntuu olevan rakenteet valmiina ja käyttökelpoisina. 

Tämä oli myös ongelma Darwinin aikana, mutta hän uskoi, että fossiilirekisteri vielä täydentyy näillä välivaiheilla, vaan niin ei käynyt. Nykyisin, 150-vuotta myöhemmin, tilanne on sama ellei pahempi, koska rekisteröityjä fossiileja on niin tuhottoman paljon. 

Darwin teoksessaan Lajien Synty:

”Mutta minä en olisi milloinkaan voinut edes aavistaakaan, kuinka köyhä parhaiten säilyneidenkin geologisten kerrosten antama kertomus on, jollei lukemattomien välimuotojen puuttuminen lajien väliltä, jotka elivät kunkin muodostuman alku- ja loppukaudella, olisi pannut teoriaani niin kovalle koetukselle.” (Lajien synty, s. 446, kursivointi lisätty.) ”Ne, jotka uskovat, että geologian kertomus on jotakuinkin täydellinen, hylännevät ilman muuta teoriani.” (Lajien synty, s. 457.)

Mitäpä tuohon lisäisi. 200 miljoonaa fossiilia kaikkien tilastomatematiikan sääntöjen mukaan pitäisi kertoa jo totuuden: välimuotoja ei ole. 


Lopuksi mainitsen sen, jota yleensä pidetään johtopäätöksenä, mutta mikä oikeasti on lähtökohta: oletetaan, että Jumalaa ei ole. Usein tämä esitetään nykyisin toisinpäin: koska evoluutio on totta, Jumalaa ei ole. Historiallisesti tämä argumentti menee kuitenkin toisinpäin. 1800-luvun alussa Charles Lyell esitti uuden mallin, jolla geologisia kerroksia tulkitaan Raamatun historian vastaisesti. Hänen lähtökohtansa oli esittää Raamatun vastainen malli - vaihtoehto. Tätä mallia toinen Charles, Darwin, tuki ja käytti hyväkseen omassa Lajien Synty -tutkimuksessaan ja oli niin kovin vapautunut, kun ei enää ollut tilivelvollinen Jumalalle. 

Siis lähtökohta oli kehittää malli, jonka avulla voidaan kieltää Jumalan olemassa olo. Yllättävää ei siis ole, että malli johtaa päätelmään, ettei Jumalaa ole - mihinkä muuhun tällainen 'järjen upäätelmä' voisikaan johtaa. Mutta kuten todettu, tätä mallia, tai oppia, ei tueta tieteellisillä havainnoilla, vain kehitetyillä argumenteilla.

Evoluutio-opin historiallinen perusta rakentuu Jumalan kieltämiselle. Kaikki, jotka yrittävät sovittaa Raamatun ja evoluutio-opin yhteen, ottakoot huomioon tämän historiallisen tosiasian.

Havaintojen loppuessa asia on uskon varassa. Toinen uskoo siihen, että ensin oli ei-mitään ja sitten se räjähti. Vähän tämän jälkeen kivi muuttui ihmiseksi. Minun on helpompi uskoa siihen, että kaikelle tälle on tekijänsä. Minun on turvallisempi olla Jumalan lapsi kuin sokean sattuman, sillä sattuma ei milloinkaan ajaisi minun todellista etuani.

24. Evoluution ainut havaittu todiste

Evoluutiolla on vain yksi havaintoihin perustuva todiste. Sen pohjalta oletetaan kaikki muu, jopa maailmankaikkeuden syntyminen itsestään tyhjästä, vaikka sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Mikä näitä asioita oikein yhdistää?

Suvullinen muuntelu on sitä, kun ajan kuluessa laji alkaa ilmentämään erilaisia piirteitä kuin aikaisemmin. Suvullista muuntelua ihminen on käyttänyt jo vuosisatoja kasvien ja eläinten jalostuksessa valitsemalla aina parhaita yksilöitä suvun jatkamiseen.

Suvullinen muuntelu oli myös se, minkä Charles Darwin löysi tutkiessaan peippoja Galapagossaarilla 1800-luvulla. Hän vain teki sen virheen, että oletti näiden pienten muuntelujen menevän niin pitkälle, että syntyy uusi eliöluokka toisesta eliöstä (kalasta lintu). Tätä hän, eikä kukaan muukaan, ole kuitenkaan havainnut. Se vain oletetaan suvullisen muuntelun pohjalta.

Darwinin peipot.

Myös koiria jalostetaan suvullisen muuntelun avulla. Käytännössä tämä tarkoittaa lapsien siittämistä iso-vanhemmilla (sisäsiittoisuus). Näin perimä saadaan yksipuolistettua ja variaatiot poistettua eli pentueet näyttävät yhä samanlaisemmilta ilmentäen rodun piirteitä yhä tarkempaan. Tosin samalla kerääntyvät geneettiset sairaudet ja ongelma. Lopulta on tuloksena eläinraukka, joka ei enää pysty lisääntymään ilman ihmisen apua.

Suvullista muuntelua voidaan tutkia myös toiseen suuntaan, ikään kuin taaksepäin ajassa: kaikki kissaeläimet risteytyvät keskenään. Kotikissa ja leijona voidaan risteyttää seitsemän väliportaan kautta mennen leijonasta aina pienempää kissaeläimeen päin. Tämä todistaa selkeästi, että ne ovat tosiaan sukua keskenään. 

Leijonan ja tiikerin lapsi on leikeri (kuva) ja se on isoin tunnettu kissaeläin. Luonnossa leijona ja tiikeri elävät eri alueilla, joten lisääntyvät näin vain eläintarhoissa. Mikään näistä kissoista ei kuitenkaan lisäänny koirien kanssa. Koirat taas lisääntyvät susien ja sakaalien kanssa ja taitaa kettukin mennä samaan sukuun.

Evoluutio-oppi olettaa vielä lisäksi, että kissa- ja koiraeläimillä on ollut joskus yhteinen esi-isä ja siitä nämä nykyiset ovat kehittyneen. Tällaista ei kuitenkaan koskaan ole löydetty - se ei siis ole havainto, toisin kuin kissaeläinten lisääntyminen vain keskenään. Evoluutio-opin mukainen sukupuu, joka kuvaa kaikki eläimet yhdessä puussa, onkin pääasiassa sisältä ontto, yhteisiä esi-isiä ei vain ole eliösukujen ja -luokkien välillä.

Populaatiotutkimus osoittaa myös, että uusia lajeja syntyy vuosien aikana, kun kannat eriytyvät toisistaan. Esimerkiksi hevonen ja aasi saavat kyllä jälkeläisiä, muuleja, mutta muulit eivät enää pysty lisääntymään. Jos hevonen ja aasi ajautuisivat vielä geneettisesti kauemmaksi toisistaan, niin saattaisi käydä niin, ettei muulejakaan enää syntyisi. Kyseessä siis syntymässä oleva lajiutuminen. Tämä geneettinen ajautuminen tarkoittaa DNA:n köyhtymistä, yksipuolistumista ja mutaatioiden aiheuttaman korruptoitumisen etenemistä.

Mutta näissä esimerkeissä tärkeä kysymys on, että ovatko nämä lähisukulaiset kehittyneempiä kuin esi-isänsä vai ovatko ne taantuneet ajan kuluessa. Onko rakenteita enemmän vai vähemmän kuin aikaisemmin? Onko geneettisen tiedon määrä lisääntynyt vai vähentynyt?

Ihmisen osalta tiedetään aika tarkkaan jo, että geneettinen tieto vähenee ajan kuluessa. Perimämme korruptoituu. Meillä on jo yli 200 000 mutaatiota, jotka johtavat perinnöllisiin sairauksiin ja koko ajan löydetään lisää. Nämä mutaatiot ovat pääsääntöisesti tuhonneet olemassa olevaa geneettistä tietoa käyttökelvottomaksi. On siis ilmeistä, että geneettinen tieto vähenee.

Tässä on siis pelkistetysti evoluutio-opin ja luomisopin ero yksinkertaisimmillaan: onko geneettisen tiedon määrä ylös vai alas.  Onko tietoa ollut alussa enemmän kuin nykyisin vai onko sitä nykyisin enemmän kuin alussa.

Matemaattisesti on hyvin mahdollista konstruktoida sellainen kantakissa pari, jolla on kaikki se variaatio, mitä kissa-suvun eläimistä yhteensä löytyy. Sillä eläimillä on jokaista kromosomia kaksi kappaletta, isältä ja äidiltä peritty. Lisäksi osa perimästämme voidaan merkata käyttämättömäksi. Kantaparilla on siis jokaiseen alleeliin yhteensä neljä paikkaa. Ja vaihtoehtoisia arvoja on samoin neljä (A, T, G, C nukleotidit, tikapuun puolat). Näistä sitten lapset saavat aina kaksi vaihtoehtoa. Teoriassa voisi siis olla kantakissapari, joilla on jälkeläisinä leijonia, tiikereitä, kotikissoja jne… Ihmeellistä, mutta matemaattisesti tämä vain toimii. Jokainen suku on voinut lähteä liikkeelle vain kahdesta yksilöstä!

Kertaan tämän vielä: kahdella eläimellä, ja myös ihmisellä, voi matemaattisesti olla kaikki se geneettinen variaatio, mitä kyseisen suvun kaikilla populaation jäsenillä yhteensä on. 

Ihan näin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole, koska myös mutaatioita todistetusti tapahtuu ja nekin vaikuttavat lajiutumisessa. On siis nykyisin mahdotonta enää konstruktoida tällaista kantakissaa takaisin: mutaatiot ovat lopullisesti tuhonneet osan siitä geneettisestä tiedosta, mikä tällaisella kantakissa parilla on ollut. 

Huomioi erityisesti, että matematiikka ei toimi toisinpäin: yksinkertaisesta ei voi tulla monimutkaisempaa, kuten tämän blogin genetiikka jaksoissa on selitetty (kts: http://mistametulemme.blogspot.fi/p/testi-sivu.html)

Edellisen matemaattisen mahdollisuuden todistaa hyvin villakoiran ja suden risteymät, joista tässä kuvasarja. Ensimmäinen sukupolvi näyttää sekarotuiselta, mutta toisesta löytyykin sitten jo villakoiria ja susia ja muita variaatioita. Ensimmäisessä sukupolvessa oli siis jo kaikki se geneettinen tieto, jolla nämä erinäköiset koirat syntyivät, vaikka ne itse näyttivät kaikki samanlaisilta!

Suden ja villakoiran risteymiä - ensimmäinen sukupolvi.

Risteymien jälkeläisiä - toinen sukupolvi.

Voimme siis löytää alkupisteitä, joista haarautuu eri lajeja. Emme kuitenkaan löydä havaintoja, siis tieteellisiä todisteita, näiden alkupisteiden yhdistämiseksi samaksi yhdeksi kaikkien eliöiden sukupuuksi. 

Mistä nämä alkupisteet sitten ovat tulleet? Raamattu lähtee liikkeelle siitä, että alussa Jumala loi. Luomakunta ja luodut tarvitsevat aina luojansa. Luotuna on hyvä olla.

Ihmeellinen kone, joka kaappaa valoa

Kyllä tekniikan mies, tai nainen tässä tapauksessa (toimittaja Raili Leino), tietää, milloin hän näkee koneen. Toimittajalle kehut fotosynteesin kuvauksesta, joka on rehellinen havainnolle: konehan se on. Lisäisinpä jopa että liukuhihna, jonka alkupään pitää 'tietää', mitä loppupää tarvitsee. Eihän se itse tiedä, mutta sen tekijän on pitänyt tietää niin kuin koneensuunnittelijan aina. Koneensuunnittelijalla se äly on  ja viisaus ajatella, mitä tarvitaan missäkin vaiheessa.

Tuottavuutta Fotosynteesiin - Tekniikka ja Talous 31.3.2017

… Koneisto on hyvin monimutkainen ja monikerroksinen. Energian- ja elektroninsiirtoreaktioiden pitää tapahtua jopa sekunnin miljardisosan miljoonasosan tarkkudella oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Jokaisessa kasvisolussa on miljoonia fotosynteesin elektroninsiirtoketjuja, joiden pitää toimia kuin rasvattu kone. Elektronit eivät saa pakkautua: niiden pitää koko ajan kulkeutua ketjussa eteenpäin. … 

http://www.tekniikkatalous.fi/tiede/tutkimus/parempaa-tuottavuutta-fotosynteesiin-elektronien-harhateita-poistamalla-lisaa-tehoa-jopa-50-6637360

Toimittaja hienosti teknisin termein kertoo kuinka monimutkainen ja äärimmäisen tarkka prosessi ja tuotantoketju se on, kun valoa kaapataan fotoni kerrallaan, varastoidaan niitä 'akkuun', hajotetaan vesimolekyyli hapeksi ja protoneiksi sekä jatkojalostetaan ne lopulta toisien proteiinikoneiden avulla solun sisäiseksi energiaksi ja lopulta sokeriksi.

Viherhiukkasen liukuhihnakoneisto: energia vurtaa vasemmalta oikealle

Tämän tuotantoketjun alkupään hienous on siinä, miten se pystyy jalostamaan yksittäisistä fotoneista sellaisen energia paukun, joka 'räjäyttää' vesimolekyylin hajalle. H2O, kaksi vety- ja yksi happiatomia yhdessä, ovat lujasti toisissaan kiinni. Yksittäinen auringosta tuleva fotoni ei sisällä riittävästi energiaa sen sidoksen purkamiseen - ONNEKSI! Sillä jos näin olisi niin vesistäistä vapautuisi koko ajan spontaanisti vetyä ja happea ilmakehään. Jokainen voi miettiä, mitä tapahtuisi ensimmäisen salaman iskiessä: valtava vetyräjähdys. Eikö ole kätevä hienosäädetty 'sattuma' tämäkin?

Fotosynteesi on suunniteltu niin, että siinä käytetään viherhiukkasta ja proteiinia fotonin kaappaamiseen ja siirtämiseen. Sen energia sidotaan fotoni kerrallaan. Kun energiaa on kerääntynyt kahden fotonin verran, tämä energia johdetaan proteiinin sisällä vesimolekyylin luokse ja energia käytetään molekyylin sidosten purkamiseen. Vapautuu vety-ytimiä eli positiivisesti varautuneita protoneja ja elektroneja eli muodostuu sähkövaraus. Tätä sitten liukuhihnan jälkimmäiset vaiheet käyttävät hyväkseen mm. protonimoottorin avulla tuotetaan ATP molekyylejä, joita käytetään sokerin valmistukseen, mikä taasen tapahtuu kuudessa eri vaiheessa. Happea purkautuu ilmakehään ikään kuin sivutuotteena veden hajottua - eläinten ja ihmisten onneksi.

Nyt tämä ensimmäinen proteiini, joka kaappaa fotoneja on melkoisen monimutkainen, mutta tarkoin järjestäytynyt. Silti se tekee äärimmäisen yksinkertaisen asian: kaappaa valohiukkasen, fotonin. Ei ole kuviteltavissa minkäänlaista sattuman rakentamaa ketjua, jolla tämä proteiini olisi voinut valmistua vähitellen ollen ensin yksinkertaisempi ja silti käyttökelpoinen. Ei ole sellaista yksinkertaisempaa proteiinia, joka kaappaisi jotain yksinkertaisempaa kuin fotonin, koska ei ole olemassa fotonin esiastetta: fotoni on alkeishiukkanen ja siten alkupiste. Ei ole siis mahdollista olla olemassa proteiinia, joka toimisi jotenkin sinnepäin ja joka sitten mutaatioiden avulla kehittyisi täksi proteiiniksi. Ei, tämän on täytynyt syntyä kerralla valmiiksi ja olla juuri oikeassa paikassa liukuhihnaa, jotta siitä olisi jotain hyötyä liukuhihnan loppuosalle. Ja kuten kuvasta näkyy tämä on monimutkainen valon kaappauskone, joka ilmentää selkeitä suunnittelupiirteitä:

Fotonin kaappausproteiini

Tiedätkö muuten miksi kasvit ovat vihreitä? Vihreä värihän tarkoittaa sitä, että lehtien pinta imee muut valon aallon pituuden paitsi vihreä. Vihreän valon aallonpituutta ei saa päästää tälle tuotantolinjalle, koska se rikkoisi tämän herkän rakenteen. Se on siis suojausmekanismi.

Vaikka viherhiukkanen ei milloinkaan olisi voinut syntyä vähitellen ja sattumalta, niin argumentin vuoksi, oletetaan nyt, että näin tapahtui. Leikitään ajatuksella, että johonkin bakteeriin syntyi viherhiukkanen ja se alkoi lisääntymään jakautumalla yhdessä bakteerin kanssa. Nyt merkittävän kilpailuedun turvin, saihan se energiaa ensi kerran elämän historiassa auringosta, sen jakautuminen kiihtyi vilkkaasti. Jos jakaantumista tapahtuisi, kilpailun puuttuessa, vaikkapa kahden tunnin välein (joidenkin bakteerien tiedetään jakautuvan näin kiivaasti) niin alta kuukaudessa maan vesistöjen kaikki atomit olisi käytetty eli jo paljon ennen tätä 'viherlevää' olisi kaikkialla mihin valo yltää. Tämän prosessin toinen raaka-aine veden lisäksi on hiilidioksidi. Hyvin nopeasti (miljoonia vuosia ajatellen) kävisi niin, että hiilidioksidi loppuisi ilmakehästä ja tämän vallan saanut bakteeri kuolisi raaka-aineen puutteeseen. Myöskin maailma olisi täynnä sokeria, jota kukaan ei käyttäisi. Ajatusleikeillä ei saa luonnon tarkkaa tasapainoa aikaiseksi. Kaikki riippuu kaikesta.

Evoluutio-opissa ei ole selitystä, miten ja mistä viherhiukkanen on kehittynyt. On vain opin ennakko-oletukseen perustuva toteamus, että se syntyi silloin ja silloin menneisyydessä ja siitä eteenpäin se on ollut olemassa. Näin on täytynyt olla, koska tänään niitä on ja Luoja Jumalaa ei ole olemassa. Se siis vain oletetaan ja tämä oletus ei perustu havaintoon. Koko tässä päättelyssä ei ole mitään tieteellistä, vaan se on puhdas uskomus. Siihen voi ja pitää uskoa, jos haluaa uskoa siihen, ettei Jumalaa ole olemassa, mutta se vaatii kyllä kovan ja vahvan uskon. Heikkojen uskovien on parempi mennä vajavaisuuksiensa kanssa Ihmisen Pojan luokse ja anoa armoa.

Tarvitaan siis hirvittävän monimutkainen koneisto tekemään äärimmäisen yksinkertainen asia: kaappaamaan fotoni. 

Asiasta syvemmin kiinnostuneille tässä kaksi animaatiota, jotka hyvin kertovat miten monivaiheinen ja tarkoin järjestetty tämä prosessi on:  

https://www.youtube.com/watch?v=pQ6Yqtu4obM 

https://www.youtube.com/watch?v=hj_WKgnL6MI