Yksin Ilmestyskirja - tulkinta lopun ajoista

Mitä jos Ilmestyskirja olisi ainoa ilmoitus lopunajoista? Miten silloin oppi lopun ajoista menisi? Eikö tämä olisi mielenkiintoinen asetelma lähestyä aihetta? Ja miksi tämä ei olisi mitenkään Raamatun sanan vastainen?

Raamatun Profetioiden tulkinnasta - aika suuri mysteeri

Aika on ihmeellinen asia. Joku on joskus sanonut, että suurimmassa osassa ihmeitä juuri ajoitus on suurin ihme. Jonakin toisena hetkenä tapahtuma olisi ollut vain "sattumaa", mutta juuri ajoitus teki asiasta ihmeen.

Jumala on ajoituksen mestari ja ajan hallitsija. Jumala ei ole jokin, jolla on paljon aikaa, vaan hän on kokonansa ajan ulkopuolella - ja tähän meidän ymmärryksemme sitten loppuukin.

Raamatussa Jumala käsittelee aikaa melko salaperäisesti. Erityisesti tämä koskee profetioita. Hän kyllä kertoo, että jotain tulee tapahtumaan, mutta harvoin milloin. Sama koskee tapahtuman tarkempaa prosessia ajan suhteen.

Juuri tätä tarkoittaa, kun Raamattu sanoo, ettei Jumala jaa kunniaansa: lopulta vasta jälkeenpäin ymmärrämme, miten tarkka profetia olikin ja miten sitä pitää tulkita. Esimerkiksi vaikka Danielin kirja kertoo päivälleen, milloin Messias tulee, harva, jos kukaan, osasi sen etukäteen laskea.

Jeesus luki tämän Jesajan kirjan kohdan maanpäällisen toimintansa avausjakeena synagogassa:

"Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia," (Jes. 61:1-2)

Kuitenkin jos luemme Luukkasta tämän kohdan niin havaitsemme jotain:

"Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna: "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta". (Luuk. 4:17-19)

Hän siis lopetti kesken lauseen, eikä lukenut: " ja meidän Jumalamme kostonpäivää".

Tämän hän teki, koska hän sanoi:

"Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen". " (Luuk. 4:20-21)

Alkoi armon aika, jota yhä elämme - hän ei voinut lukea Jumalan kostonpäivästä, joka tunnetaan myös Jumalan vihan päivänä ja lyhyesti Herran päivänä.

Kirjanoppineet eivät ymmärtäneet Tooran ja Profeettojen (VT) pohjalta, että Messias tulee kahdesti ja ensimmäisellä kerralla hänen on kuoltava ihmisten puolesta. He eivät nähneet aikaa Jumalan tavoin, vaan luulivat, että kaikki tapahtuu kerralla.

Kuolleen meren/Qumramin kirjakääröistä saa sen käsityksen, tekstien kirjoittajat, essealaiset, sen sijaan ymmärsivät tämän paremmin.

Jeesus syyttikin kirjanoppineita, kun eivät tunne aikojen merkkejä. Siksi profetioiden tutkiminen on niin tärkeää (Ilm. 22:7).

Raamatun profetioihin syventyneet kuvaavat tätä ajan typistämistä usein kahden vuoren vertauksella: Katselet vuoria kaukaa ja kuvittelet näkeväsi kaksi vuorta lähekkäin. Pääset kuitenkin lentämään vuorten lähelle ja huomaat toisen vuoren olevan kymmeniä kilometrejä toisen takana.

Näin Raamattu käsittelee profeetallista aikaa. Jesajan jakeessakin oli väli, johon mahtuu 2000 vuotta - ainakin.

Meille tulee sama vastaan Uuden Testamentin profetioissa. Niin Jeesuksen omat sanat kuin Paavalin ja Pietarinkin sanat laittavat asioita yhteen, kuin kaksi vuorta, vaikka välissä on aikaa paljonkin. Esimerkiksi Pietari kertoo:

"Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. "(2. Piet. 3:10)

Tässä Herran päivä on ikään kuin yksi hetki, jolloin loppu tapahtuu. Kuitenkin kun luemme Ilmestyskirjaa saamme tarkemman kuvan tapahtumista ja koko prosessi tulee näkyviin - olemme lentäneet lähemmäksi kaukaisuudessa olevia vuoria ja näemme niiden väliin: siellä onkin kaikenlaista.

Uusi Testamentti on Ilmestyskirjaa (ja ehkä Johanneksen evankeliumia) lukuun ottamatta kirjoitettu ennen vuotta n. 62jKr. Sen jälkeen kului vielä yli 30 vuotta ennen kuin seurakunta sai Ilmestyskirjan. Jumala katsoi hyväksi kertoa tarkemmin lopunajoista seurakunnalle, joka siihen asti oli vain Paavalin ja Jeesuksen lyhyiden lausuntojen varassa.

Ilmestyskirja tuo meidät näkemään Herran Päivän tapahtumat tarkemmin - ikään kuin sinne vuorien väliin. Huomaamme, että Herran päivä onkin useita vuosia pitkä ja sen jälkeenkin on vielä tuhat vuotta, ennen kuin Pietarin kuvaama taivaan ja maan katoaminen tapahtuvat.

Juuri tämän profeetaalisen ajan käsitteen ymmärtäminen auttaa laittamaan asioita oikeaan perspektiiviin. Se tarkoittaa, että lopunaikojen aikajanan rakentaminen Paavalin tai Jeesuksenkin sanojen varaan jättää liiaksi varaa mielikuvitukselle.

Eikä tämä tarkoita, etteikö Jeesus olisi tiennyt tai jopa Paavalikin asioita tarkemmin. Asiat vaan on tallennettu Raamatun dynaamisen profetian aikajanan paljastamisen taakse. Danielillekin luvattiin, että myöhemmin asiat kyllä tarkentuvat.

Moni nostaa muut tekstit yli Ilmestyskirjan. Silloin vanhemmalla tekstillä ajetaan uudemman ja tarkemman profetian yli, vaikka pitäisi toimia juuri päinvastoin ja täydentää vanhemman tekstin profetiaa uudella.

Koska esimerkiksi Paavalin tekstit jättävät niin paljon tilaa omalle mielikuvitukselle, niihin tulee helposti luettua oma opittu malli sisään. Siksi esimerkiksi niin aikaisen kuin myöhäisenkin tempaukset opettajat käyttävät samoja Raamatun kohtia perustelemaan oman kantansa, esim. 2 Tess. 4 Herran Päivästä.

Näiden tekstien ja opitun mallin injektoiminen Ilmestyskirjaan onkin sitten jo haastavampi tehtävä, mutta moni opettaja on siinäkin onnistunut. Sitä on väännetty milloin kehälle, milloin spiraaliin, milloin taitoksiin, jotta se on saatu vastaamaan aikaisemmin omaksuttua oppia.

Ilmestyskirjaa pitäisi kuitenkin lukea kuin elokuvan käsikirjoitusta. Opetella se sellaisenaan, yrittämättä taivuttaa sitä johonkin opittuun malliin. Harvassa Raamatun kirjassa on niin tarkka kello kuin siinä.

Apostoli Johannes toimi tämän näyn silminnäkijä todistajana, näyn jonka Isä antoi Pojalle:

"Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää; ja sen hän lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle, joka tässä todistaa Jumalan sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen, kaiken sen, minkä hän on nähnyt." (Ilm. 1:1-2)

Ilmestyskirjan neljännessä luvussa Jeesus kehottaa Johannesta tulemaan hänen mukaansa taivaaseen ja jatkamaan kirjoittamista. 11 kertaa Johannesta kehotettiin kirjoittamaan, joista neljä oli kirjeiden kirjoittamisen jälkeen. Kerran, kun hän yritti kirjoittaa, se kiellettiin.

Ja Johannes kirjoitti. Kirjoittaessaan hän 44 kertaa sanoi: "Minä näin…" (+ 2 kertaa "Ja näkyi…") ja 28 kertaa "Minä kuulin…". Kerran hän kirjoitti: "…en nähnyt" ja kerran enkeli sanoi: "…vedet, jotka sinä näit…". Enkeli siis tiesi, mitä Johannes oli nähnyt.

Johannes toimi siis ensin kirjurina Jeesuksen sanellessa. Sen jälkeen hän toimi silminnäkijänä ja kirjasi näkemänsä ja kuulemansa ylös. Ilmestyskirja on siten tarkin kuvaus siitä, mitä Jumala tahtoi meidän tietävän lopunajoista.

Jos oikeasti uskot, että Jumala näytti tämän näyn Pojalleen ja Johannes sen todistit, voit myös uskoa, että Ilmestyskirja on täydellinen totuus tulevista tapahtumista. Siksi meidän pitäisi lukea Ilmestyskirjaa paljon enemmän.

Miten Ilmestyskirjaa ensi kertaa lukeva ymmärtäisi Ilmestyskirjan aikajanan? Sellainen henkilö, joka ei ole koskaan kuullut opetusta lopun ajoista? Huomaisiko hän, miten Ilmestyskirjan kello tikittää?

Mistä tunnistaa, tarkoittaako kaksi kuvausta samaa asiaa?

Syvästi kunnioittamani Raamatun opettaja Chuck Missler sanoi useasti opetuksissaan, että hän ei usko Raamatussa olevan synonyymejä, vaan että kaikilla sanavalinnoilla on Pyhän Hengen valitsema merkitys, joka avautuu vain merkityksen antajan avustuksella (finger prints of Holy Spirit).

Ilmestyskirjaa on tulkittu monella tapaa, ja yksi tapa on ymmärtää sen kertovan samoista tapahtumista uudelleen hieman toisella tavalla. Toinen tapa on tulkita sitä kronologisesti ja ymmärtää sen joidenkin tapahtumien olevan samankaltaisia, mutta ei samoja eli tapahtuvan ajan suhteen eri hetkessä (synnytystuskien koveneminen kohti huipennusta).

Esimerkiksi, 7. luvun kuvaus ihmisistä Jumalan valtaistuimen luona voidaan tulkita joko samaksi tai eri tapahtumaksi 15. luvun kuvauksen kanssa ihmisistä valtaistuimen edessä.

Alla kyseiset sanan kohdat:

"Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään," (Ilm. 7:9)

"Ja minä näin ikäänkuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja niiden, jotka olivat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisovan sillä lasisella merellä, ja heillä oli Jumalan kanteleet." (Ilm. 15:2)

Katsotaan mikä näitä yhdistää:

Vaikka sitä ei suoraan sanota, kyseessä on kuvaus ihmisjoukoista (valtaistuimen edessä on myös joukko enkeleitä).

Molemmat joukot ovat Jumalan valtaistuimen edessä. Jälkimmäisestä ei sitä suoraan sanota, mutta tekstiyhteys kertoo sen: lasinen meri on valtaistuimen edessä (Ilm. 4.6).

Molemmat joukot seisoivat ja ylistivät Jumalaa. Ylistäminen kerrotaan hieman kyseisten lukujen jälkeen.

Näiden pohjalta voisimme todeta, että kyseessä on sama ihmisjoukko. Siitä huolimatta meidän on myös tutkittava, mikä heitä erottaa:

Jälkimmäisestä joukosta sanotaan, että he ovat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta. He tulvat siis ns. Antikristuksen hallintavallan ajasta (Ilmestyskirja ei kuitenkaan käytä antikristus-termia, vaan peto- ja väärä profeetta -käsitteitä.)

Ensimmäisestä joukosta ei sanota tätä, vaan että he tulevat suuresta ahdistuksesta (7.14).

Edellisestä nousee kysymys, onko suuri ahdistus ja antikristuksen aika sama vai eri. Tämä vaatii suurempaa tutkimista, joten siitä myöhemmin lisää.

Ensimmäisestä ryhmästä sanotaan, että heillä on pitkät valkeat vaatteet, jotka he ovat pesseet ja valkaisseet karitsan veressä (7.14). Tämä kuvaa pelastusta.

Ennen jaetta 15:2 (toinen ryhmä) kerrotaan, että ne, jotka ottavat pedon merkin, eivät pelastu, mutta ne, joilla on usko ja jotka kuolevat Herrassa, ovat autuaita (14:13) - tämäkin kuvaa pelastusta.

Ero näiden pelastuksessa on se, että ensimmäisestä joukosta ei sanota, että he ovat kuolleet. Toisen joukon kuvaus taas on maan sadonkorjuun jälkeen (luku 14) ja että autuaat ovat Herrassa kuolleet.

Vielä meidän on katsottava, mitä Johannes näki heidän käsissään:

Ensimmäisellä ryhmällä on käsissään palmun oksat. Toisella ryhmällä kanteleet. Toki ei suoraan sanota, että kanteleet olivat käsissä - kuitenkin sanotaan, että he lauloivat.

Voimmeko jostain saada lisävahvistusta siitä, että he varmasti soittivat? Kyllä, luku 14 alku kertoo: "Ja minä kuulin äänen taivaasta ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän, ja ääni, jonka minä kuulin, oli ikäänkuin kanteleensoittajain, kun he kanteleitaan soittavat." (Ilm. 14:2)

Tämä tapahtuma on siitä, kun 144 000 Jumalan sinetin omaavaa saapuvat Jumalan valtaistuimen eteen ja laulavat ylistystä. Tulkinta: He tulivat ensin, mutta luvun 15 ihmisryhmä heti heidän peräänsä heitä säestäen ja heidän kanteleidensa ääni kuului jo, vaikkei Johannes heitä vielä nähnyt (pitää muistaa, että kuvaus on siitä, mitä Johannes näki ja missä järjestyksessä hän asioita näki).

Tästä palmun oksan ja kanteleen erosta ulkopuolinen tarkkailija (Johannes) voi heti todeta, että kyseessä on eri ihmisryhmä. Palmun oksan kanssa ei voi kanteletta soittaa.

Vielä voimme vertailla millä tavalla he ylistivät:

Ensimmäinen ryhmä ylisti: "Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta'." (Ilm. 7:10)

Toinen ryhmä lauloi (heillä oli kanteleiden säestys): " Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, virttä ja Karitsan virttä, sanoen: "Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias; vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas. Kuka ei pelkäisi, Herra, ja ylistäisi sinun nimeäsi? Sillä sinä yksin olet Pyhä; sillä kaikki kansat tulevat ja kumartavat sinua, koska sinun vanhurskaat tuomiosi ovat julki tulleet." (Ilm. 15:3-4)

Ensimmäinen ryhmä ei siis laulanut, mutta toinen lauloi. Kuuntelemalla heitä nämä ryhmät voidaan erottaa toisistaan.

Ensimmäinen ryhmä ylisti pelastusta. Toinen ryhmä laulaa siitä, miten Jumalan pelottavat, mutta oikeutetut, tuomiot ovat jo tulleet julki (huomaa laulun kolme viimeistä sanaa). Raamatussa ei mikään ole sattumaan ja siksi näiden ylistysten sisällöllä on selittävä merkitys: ryhmien välitön kokemus siitä, mitä on juuri tapahtunut, kuvastuu ylistyksessä.

Asiayhteydestä käy myös ilmi, että molemmilla ryhmillä on yhteys 144 000 sinetillä merkittyyn:

Ensimmäinen ryhmä tavataan juuri valtaistuinsalissa heti sen jälkeen, kun 144 000 on sinetöity.

Toinen ryhmä tavataan juuri sen jälkeen, kun 144 000 on saapunut valtaistuinsaliin (ennen toista ryhmää).

Huomaa tämän merkitys: jos kyseessä olisi sama ryhmä, ei 144 000 sinetöityä voi saapua valtaistuinsaliin sekä jälkeen, että ennen ryhmää. Sillä heti kun 144 000 on sinetöity, on ensimmäinen ryhmä jo perillä. Kun taas toinen ryhmä saapuu vasta sinetöityjen jälkeen.

Pyhän Hengen sinetti on kaikilla uudestisyntyneillä, eli ensimmäisellä ryhmällä tämä jo oli, kun 144 000 vasta pelastui.

Vielä meillä on käsittelemättä, että tulevatko molemmat ryhmät samasta suuresta ahdistuksesta, eli onko antikristuksen aika se, josta ensimmäinen ryhmä tulee. Jos teet sanahaun Ilmestyskirjaan, huomaat, että ahdistus-sanaa käytetään alusta vain tähän 7. lukuun asti. Ja taas vastaavasti Jumalan vihan käsitettä käytetään 6. luvusta eteenpäin loppuun asti. Ilmestyskirjan kielenkäytössä siis ahdistus vaihtuu vihaan 6-7 luvun kohdalla. Tämä on niitä hienoja Pyhän Hengen sormenjälkiä. Vaikka monesti käytetään (varsinkin dispensionalistinen oppi, jota en itse sellaisenaan kannata) suuri ahdistus -termiä koko lopun ajasta, Ilmestyskirja ei näin toimi (samoinhan on antikristus -sanan kanssa).

Paavali selittää tätä ahdistusten moninaisuutta kertomalla, mikä on lopunajan pelikenttä:

"koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat," (2. Tess. 1:6)

On siis ihmisiltä tuleva ahdistus, joka kohtaa uskovia. Sitten on Jumalalta tuleva ahdistus, hänen vihansa, joka ahdistaa niitä, joille Jumala on luvannut uskovien ahdistuksen kostaa ja jonka ajankohtaa juuri 6. luvun marttyyrit kyselevät: "Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?" (Ilm. 6:10)

Ahdistus on siis luvattu uskoville. Sitä ei voi paeta. Mutta se ei tule Jumalalta. Siksi ensimmäinen ryhmä palmun oksat käsissään ylistävät Jumalaa pelastuksesta - pelastuksesta ihmisten ahdistuksesta, mutta tietenkin kiittävät myös ikuisesta elämästä. (Palaan tähän tarkemmin kirjoituksen kolmannessa osassa.)

Toinen ryhmä on taas vierestä seurannut, kun Jumalan pelottava viha on laskeutunut - kuten he laulussaan laulavat. He eivät ole olleet sinetöityjä, kun antikristuksen aika ja Jumalan viha ovat alkaneet, mutta he ovat voittaneet, heidän tekonsa ovat seuranneet heitä, eivätkä he ole ottaneet pedon merkkiä eivätkä kumartaneet petoa tai sen kuvaa, vaan ovat ottaneet uskon Jumalaan.

Voimme todeta, että suoralla Ilmestyskirjan lukemisella, nämä kaksi ihmisryhmää ovat eri ryhmiä. Ne saa samaksi vain injektoimalla vahvan opin, joka vaatii, että ne ovat samoja. Tämän jälkeen Ilmestyskirjaa pitää alkaa taivuttaa, vääntää ja selittää päällekkäin. Näin ei kuitenkaan tarvitse tehdä.

Mitä se tarkoittaa, että nämä ryhmät ovat eri ryhmiä? Jälkimmäinen ryhmä on selkeä: he tulevat antikristuksen ajasta ja Jumalan vihan ajasta Jumalan ja Karitsan luo - asiayhteys antaa ymmärtää, että he kulkevat kuoleman kautta. Mistä sitten ensimmäinen ryhmä tulee?

6. luvussa me näemme, että marttyyrit saavat valkeat vaatteet eli Kristuksen verellä pestyt ja ovat täten kelvollisia Jumalan eteen. Käsittelemämme ensimmäinen ryhmä tulee heti heidän jälkeensä 7. luvussa. Voimme siis todeta, että "kuolleet ehtivät ensin ja vasta sitten meidät temmataan" (parafraasi Paavalilta).

Tämä näiden kahden ihmisryhmän vertailu ja heidän toteaminen eri ihmisryhmiksi siis johtavat siihen, että 7. luvun ihmiset ovat se sukupolvi, joka ei koskaan näe kuolemaan, eli ovat elävältä temmatut Kristuksen luo. (Teksti ei kerro Kristuksessa kuolleiden, mutta ei murhattujen, saapumista tai sitä, ovatko he kuvattuna tässä ryhmässä - voivat olla, mikään tekstissä ei estä sitä.)

Miten Ilmestyskirjan lukija omaksuu käsitteet ahdistus, suuri ahdistus ja Jumalan viha? Mistä kohtaa Ilmestyskirjaa hän löytää nämä käsitteet?

Monta suurta ahdistusta

Yksi ylikorostettu opetus lopunajoista on, että on tulossa suuri ahdistus. Ylikorostus on saanut aikaan sen, että monet ymmärtävät tämän tarkoittavan, että on tulossa YKSI suuri ahdistus. Jeesus toki sanoo, että on tulossa sellainen suuri ahdistus, jota ei ole ennen ollut, eikä enää toistu (Matt 24: 21). Kuitenkin aina kun Jeesus, tai Raamattu ylipäätänsä, puhuu suuresta ahdistuksesta, se puhe aina kohdistuu jollekin, niin kuin Matteus 24:ssä Jeesuksen sanat kohdistuvat Jerusalemin asukkaille.

Tämä suuri ahdistus tapahtuikin ensimmäisen kerran jo vuonna 70 jKr., kun roomalaiset piirittivät Jerusalemia ja Jeesuksen sanojen avulla kristityt tiesivät paeta sieltä. Perimätieto kertoo, että Jerusalemin piirityksessä ja temppelin tuhossa kristittyjä ei kuollut, vaan he olivat paenneet vuorille. Vielä tämä Jerusalemia kohdannut suuri ahdistus voi tapahtua uudelleenkin.

Asiaa pahentaa "amerikkalainen" dispensationalinen opetus, jossa kaikki ahdistukset niputetaan "tribulation" -sanan ämpäriin ja puhutaan tästä yhtenä suurena kokonaisuutena.

Ilmestyskirja ei kuitenkaan toimi näin. Sen alkuosa käyttää sanaa ahdistus aina 7. lukuun asti, mutta loppuosassa onkin 6. luvusta eteenpäin käytössä sana Jumalan viha (joka varmasti on ahdistava). Paavali kuvaakin lopunajan pelikentän näin (kuten jo tämän kirjoitussarjan edellisessä osassa lainasin):

"koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat," (2. Tess. 1:6)

Kun siis puhutaan vaikkapa tempauksesta ennen tai jälkeen suuren ahdistuksen, ollaan helposti puhumassa ristiin, jos ei tarkoin määritellä, mitä suurta ahdistusta tarkoitetaan. Olkiukkojen määrä tässä keskustelussa kuvaakin juuri tätä vaikeasti määriteltävää tilannetta.

Dispensionalistinen ajatus siitä, että tempaus tapahtuisi neljännen luvun alussa, ei saa tukea tekstistä, ja taas toisaalta ennen kuin Jeesus palaa maan päälle, on ilmestyskirjassa ollut jo viisi eri ihmisryhmää eri aikoina Jumalan valtaistuimen luona.

Johannes antaa meille esimerkin ja välttää tulkitsemasta mitään Ilmestyskirjassa. Häntä yritettiin saada vastaamaan kysymykseen, mutta hän tiukasti kieltäytyi:

Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?" Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen". Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. (Ilm. 7:13-14)

Mihin suuren ahdistukseen tässä viitataan? Siihen mikä tulee ihmisiltä uskoville vai siihen mikä tulee Jumalalta maassa asuville vai antikristukselta eli pedolta tulevaan, vai peräti Jaakobin ahdistukseen, josta Jeremia puhuu (luvut 30-31) vai onko tämä uudestaan tuleva Jerusalemin ahdistus, josta Jeesus mainitsi?

Syventymällä Ilmestyskirjan tekstiin voimme antaa sanan itsensä kertoa, mistä ahdistuksesta on kysymys. Tämä viesti on kuitenkin selvä: kristityt, temmattavatkin, kohtaavat suuren ahdistuksen osalleen. Mutta milloin? Ja onko se sama kuin antikristukselta tuleva ahdistus?

Ilmestyskirjan profeetaaliset tapahtumat alkavat seitsemän sinetin avaamisella. Ensimmäiset neljä sinettiä näistä kuvaavat neljää hevosta ja niiden päällä istuvia, jotka kutsutaan esiin ja joille annetaan valta toimia maassa. Näiden hevosten merkitys on itselleni ollut vaikein kohta Ilmestyskirjassa. Opetuksia hevosten merkityksestä on monia erilaisia. En pyri tyhjentävään kuvaukseen tässä yhteydessä, vaan pyrin keskittymään alussa asetettuun kysymykseen ahdistuksesta.

Mikä merkitys hevosella on Raamatun teksteissä?

Ensinnäkin hevonen oli sen ajan nopein "kulkuneuvo". Se kuvasi nopeutta ja kykyä matkustaa pitkiä matkoja.

Sakarian kirja antaa 1. ja 6. luvussa mystisen kuvauksen hevosista, jotka kaukaa katsoen voisivat jopa vastata Ilmestyskirjan hevosia. Poimimme siitä kuvauksesta yhden avainsanan, joka toistuu kolmesti:

"Ja mies, joka seisoi myrttien keskellä, lausui ja sanoi: "Nämä (hevoset) ovat ne, jotka Herra on lähettänyt maata kuljeksimaan". (Sak. 1:10)

Ja hän sanoi (hevosille/ratsastajille): "Menkää, kuljeksikaa maata". Ja ne kuljeksivat maata. --(Sak. 6:8)

Hevoset kuvaavat tässä profetiassa kuljeksimista. Se on ymmärrettävissä niin, että nopeutensa avulla, hevoset vaihtavat paikkaa välillä pysähtyen ja taas jatkaen.

Ilmestyskirjassa hevosista (tai viimeisen hevosen "matkustajista") sanotaankin, että niiden haltuun annetaan neljäsosa maasta. Sinettien jälkeen tulevista neljästä ensimmäisestä pasuunasta taas sanotaan, että niiden vaikutus ylettyy kolmasosaan maahan. Ja taas lopussa tulevista maljoista, että ne vaikuttavat ihan kaikkialle. Tässä nähdään, miten tapahtumat laajenevat vaiheittain.

Hevosista ensimmäinen on valkea. Sen selässä istui voittaja ja hän lähti voittamaan. Hänelle annettiin seppele ja hänellä oli jousi tai kaari. Opetukset tästä hevosesta vaihtelevat antikristuksesta Jeesukseen ja kaikkea siltä väliltä. Itse olen viime aikoina tullut sille kannalle, että valkea hevonen ja sen ratsastaja kuvaavat evankeliumia ja sitä kautta tulevaa herätystä.

Käyttämättä aikaa muiden vaihtoehtojen pois sulkemiseen, lyhennän perustelun siihen, että valkeus Ilmestyskirjassa kuvaa hyvää kohtaloa. Toisaalta se on myös looginen selitys. Ilmestyskirja kokonaisuudessaan kuvaa sitä, miten ihmiset ajetaan päätöksen tilaan: jokaisen on lopulta päätettävä, ketä kumartaa. Harmaa alue puhdistetaan. Tämä tapahtuu useammassa vaiheessa.

Kolme muuta hevosta tuovat sotaa, nälänhätää, tappavia tauteja ja maanpetoja. Mikä olisi hyvä yhteisnimi näille tekijöille? Sopisiko ahdistus, jopa suuri ahdistus, koskeehan se neljäsosaa maata?

Hevosten kuljekseminen, nopeus, viittaavat siihen, että nämä ahdistukset olisivat paikallisia, ehkäpä jossain määrin lyhytkestoisia, mutta ahdistus siirtyisi paikasta toiseen ristiin rastiin kolmen hevosen toimesta. Seurauksena kuitenkin oli kokonaisuudessaan monien ihmisten kuolema.

Näistä kuolleista osa on uskonsa puolesta kuolleita. Nämä marttyyrit kohtaamme heti hevosten jälkeen viidennen sinetin kohdalla taivaassa. Heitä seuraavat 7. luvun ja kuudennen sinetin avauksen jälkeen Jumalan valtaistuimen eteen noussut valtava ihmismassa. Juuri heistä yksi vanhimmista sanoo, että he tulevat suuresta ahdistuksesta.

Jumalan valtaistuimen ja Karitsan eteen nousee yhteensä viisi eri ihmisryhmää. Nämä ovat:

1. Marttyyrit (viides sinetti ja 6.luku.)

2. Palmunoksat käsissä olevat (kuudes sinetti ja 7.luku)

3. Kaksi profeettaa, jotka kuolevat ja heräävät eloon (6. Pasuuna, toinen voi huuto ja 11. Luku)

4. 144000 kaikista Israelin heimosta, joissa on Jumalan sinetti (14. Luku)

5. Pedon merkistä voiton saaneet, jotka pitivät Jumalan käskyt ja joilla oli usko Jeesukseen. (luku 15.)

Näistä 1. ja 2. ryhmien saapuminen tapahtuu lähes samanaikaisesti. Samoin 4. ja 5. ryhmä tulevat peräjälkeen (4. ryhmä kuulee jo 5. ryhmän kanteleiden soiton). He tulevat Jumalan valtaistuimen ja Karitsan eteen kuitenkin eri ahdistuksista.

Ensimmäiset kaksi ryhmää hevosten (sinetit 2-4) luomasta ahdistuksesta, jossa siis myös ihmiset ovat ihmisiä vastaan (vainot, joista Paavali sanoi, että Jumala kostaa ne). Kaksi viimeistä ryhmää tulevat Pedon ajan ahdistuksesta, jossa he kieltäytyivät pedon merkistä.

Ahdistus -sanaa käytettäessä on siis syytä olla tarkkana siitä, mitä ahdistusta tarkoittaa.

SPUD-solu - onko kehitetty synteettinen solu?

Yksi heinäkuun kuumimmista tiedeuutisista on ollut Minnesotan yliopiston tutkijoiden julkaisema SPUD-solu, jonka he väittävät olevan ensimmäinen synteettinen solu. 

Hankkeen johtava tutkija Kate Adamale sanoo tutkimuksen tuloksesta: 

"Olemme toistaneet kemiassa sen, mikä aiemmin oli mahdollista vain biologiassa: solun täydellisen käyttäytymismallin. Se todistaa, että elämän perustavanlaatuisimmat toiminnot, kuten kasvu ja lisääntyminen, eivät tarvitse salaperäistä maagista kipinää" (1)

Mitä lausunnon loppuosalla "… eivät tarvitse salaperäistä maagista kipinää" halutaan viestiä? Eiköhän se tarkoita, että tutkijan mielestä elämä voi syntyä pelkistä kemiallisista reaktioista. 

Lausunto ei arvosta tutkijaryhmän omaa työtä kovin korkealle, sillä pelkkä tutkimusdokumentti on 190 sivua (2). Tutkimus on myös hieno ja taitava osoitus tutkijoiden bioinsinöörikyvyistä. Kovasti työtä tehden he ovat suunnitelleet, innovoineet ja toteuttaneet monimutkaisia prosesseja. Älykästä suunnittelua parhaimmillaan. Kehitystyön aikana on ollut varmasti maagisia hetkiä, kun haastavia ongelmia on saatu ratkaistua. Ja kipinätkin ovat varmasti sinkoilleet, kun epäonnistuminen toisensa jälkeen on lopulta johtanut toimivaan ratkaisuun. 

Tutkimusta ei ole vielä vertaisarvioitu ja esimerkiksi alan johtava lehti (CELL) ei hyväksynyt sitä julkaistavaksi. Asiantuntijoilla on epäilyksiä siitä, että tutkimus ei nykyisessä muodossa edes läpäise vertaisarviointia. (3)

Vaikka siis johtava tutkija viittaa siihen, että elämä voisi syntyä itsestään, juuri hänen johtamansa tutkimustyö osoittaa, että siihen tarvitaan paljon älykästä suunnittelua. Hänen oma maailmankuvansa estää häntä näkemästä omaa työtänsä oikeassa valossa!

Mitä siis on tehty? 

Science Alert sanoo artikkelin johdannossaan:

 "Minnesotan yliopiston tutkijat sanovat luoneensa ensimmäisen kokonaan tyhjästä rakennetun synteettisen solun ja nähneensä sen käyvän läpi koko "elinkaaren" – lisääntyminen mukaan lukien." 

Vaikka keksintö sisältää paljon oivalluksia ja älykkäitä tapoja käyttää tunnettuja kemiallisia prosesseja, on ylisanoja sanoa, että se on tyhjästä ja kokonaan synteettinen.

Tutkijat käyttivät paljon olemassa olevia tunnettuja kemikaaleja, prosesseja ja ihan ostettavia raaka-aineita. Saadakseen solusta mahdollisimman yksinkertaisen, he siirsivät monia elämän tarvitsemia konsepteja ja prosesseja solun sisältä sen ulkopuolelle. Tämä "solu" ei varsinaisesti elä, ellei sille koko ajan syötetä näitä normaalin solun tarvitsemia entsyymejä ja proteiineja sekä joitakin soluelimiä ulkopuolelta. Oikeat biologiset solut sen sijaan pystyvät itse tuottamaan näitä elämälle ehdottoman tärkeitä pieniä nanokoneita.

Yritän verrata tätä SPUD-solua uudenlaiseen ruohonleikkuriin, jota mainostetaan näillä sanoilla: "Ensimmäinen ruohonleikkuri, joka ei tarvitse lainkaan saastuttavaa ja kovaa ääntä pitävää moottoria". Tämän ruohonleikkurin moottorin tilalla on vauhtipyörä. Se leikkaa nurmikkoa niin kauan, kuin vauhtipyörässä on kierroksia. Saadaksesi vauhtipyörän vauhtiin, sinulla pitää olla erillinen perinteinen ruohonleikkurin moottori, jonka kytket vauhtipyörään hihnan avulla. Kun vauhtipyörässä on riittävästi vauhtia, irrotat hihnan ja sammutat moottorin. Sitten voit hetken leikata nurmikkoa ilman, että moottori käy. Hyvin pian vauhtipyörän energia loppuu ja tarvitset jälleen moottoria. Näin käy myös SPUD-solulle, ellei sitä ruokita koko ajan ulkoapäin.

Onko SPUD-solu siis elävä solu?

Kaikki elämä tarvitsee aina jotain ympäristöstä. Kasvit tarvitsevat aurinkoa, vettä ja hiilidioksidia. Eläimet tarvitsevat happea, vettä ja ravintoa. Bakteerit tarvitsevat omanlaisensa ympäristön, josta ne saavat energiaa. Voidaan sanoa siis, että SPUD-solu ei eroa siinä mielessä muusta elämästä, vaikka sen tarpeet ovat hyvin paljon spesifisemmät. Se vain tarvitsee kovin paljon pidemmälle jalostettuja elementtejä kuin muu eliökunta. 

Tutkijat ovat köyhdyttäneet aikaisemmissa kokeissa bakteerien perimää selvittääkseen, kuinka monta geeniä kaikkein yksinkertaisinkin bakteerisolu tarvitsisi. Nykyinen ennätys on hieman alle 500 geeniä. Tämä on toteutettu mykoplasmabakteerilla, joka jo itsessään on loinen. Tämä köyhdytetty solu tarvitsee erityisen ravintoliuoksen, jossa se elää. Yksinkertaisimmat bakteerit, jotka pystyvät ympäristöstään ottamaan itse ravintonsa, ovat tätä köyhdytettyä mykoplasmaa 4–5 kertaa monimutkaisempia, eli niillä on muutama tuhat geeniä. Tällaista köyhdytystä on tehty, jotta voitaisiin ymmärtää, kuinka yksinkertainen ensimmäinen evoluutio-opin mukainen solu olisi voinut olla. 

Kuinka monta geeniä SPUD-solulla on? Sillä on 36 geeniä. Se on siis  bakteeria sata tai tuhat kertaa yksinkertaisempi. Tämän takia sille pitää syöttää valmiita proteiineja ja soluelimiä. Näitä proteiineja ja soluelimiä valmistavat sille ihan oikeat biologiset solut.

Elämään kuuluu myös jälkeläisten tuottaminen ja jatkuvuus tätä kautta. Soluilla tämä tapahtuu jakaantumisen kautta. Biologisella solulla on sisäinen kello ja tarkastusmekanismit, jotka päättävät, milloin solu on valmis jakautumaan. Jakautumisessa tärkeä on sisäinen tukirakenne, joka jakaa soluelimet ja DNA:n tasan tytärsolujen kesken. SPUD-solulta uupuvat nämä molemmat. Solun jakautumisen päättää tutkija ja tytärsoluilla on täysin satunnainen määrä DNA:ta. 

Ennen solun jakautumista DNA pitää kopioida. Kopioinnissa tapahtuu aina virheitä. Tätä varten soluilla on omat virheenkorjauskoneet. SPUD-solulta nämä korjausmekanismit uupuvat. Siksi seuraava sukupolvi kärsii aina suuresta mutaatiokuormasta. Tämä taas johtaa siihen, että tutkijat ovat pystyneet tekemään vain viisi sukupolvea. Tämä on vain silmänräpäys bakteeripopulaatioiden elämässä.

Tutkimuksessa on käytetty kahta eri tapaa saada solu jakautumaan. Tiedeuutiset monesti viittaavat vain toiseen, joka tapahtuu geneettisemmin kuin tutkijoiden mekaanisesti toteuttama jakautuminen. Tällä geneettisellä jakautumisella saanto on ollut vain 30% ja sillä saadaan aikaiseksi vain yksi jakautuminen ja uudet tytärsolut ovat käyttökelvottomia. Mekaanisella ulkoapäin avustetulla jakautumisella on toteutettu viisi sukupolvea. Tämä ulkoapäin toteutettu jakaantuminen on normaali nanoteknologian prosessi, jota käytetään monessa muussakin tutkimuksessa.

Nämä edellä mainitut tekijät johtavat juuri siihen, miksi Cell-lehti ei hyväksynyt tutkimusta: onko kyseessä edes oikeaa biologiaa vai ihmisen ohjaama kemiallinen prosessi.

Tehtiinkö solu tyhjästä?

Edellä se jo paljastui: ei tehty. Sen 36 geeniä on lainattu bakteereilta. Sen tarvitsemat proteiinit ja soluelimet tulevat myös bakteereilta. Se saa myös ATP-energiaa suoraan valmiina eikä itse valmistaen, kuten elävät solut aina toimivat.

Jokaisella solulla on prosessi, jolla se tekee DNA:n ohjeiden mukaisesti proteiineja, jotka taas pyörittävät solun elämää. Tähän prosessiin kuuluu kymmeniä tai satoja proteiinikoneita, jotka lukevat DNA:ta ja tekevät sen mukaan RNA-viestejä, jotka taas viedään ribosomiin, joka varsinaisesti rakentaa proteiinit aminohapoista. SPUD-solulla ei ole valmiina tämän prosessin kaikkia tarvittavia proteiineja, ei edes ribosomia, joka proteiinia valmistaa. 

Onko SPUDissa sitten mitään uniikkia?

Kyllä on – paljonkin: mm. solukalvo, solukalvon aukot ja tapa, jolla ulkoiset entsyymit ja proteiinit syötetään sille. Tosin nämä ovat elävää biologista solua paljon yksinkertaisempia. Esimerkiksi solukalvoon on kemiallisesti tehty reikiä, josta solun tarvitsemia molekyylejä saadaan sisälle. Nämä aukot ovat kuin kahteen suuntaan avoimia ovia. Siksi solu tarvitsee koko ajan uutta materiaa sisään, koska se vuotaa myös samalla ulos. Biologisessa solussa aukot ovat tarkoin johonkin tehtävään suunniteltuja ja vartioitu. Kemiallinen mekanismi, jolla tätä "ravintoa" tuodaan solulle on myös muiden tutkijoiden mukaan oivaltava. 

Haluan tietää lisää

Kuuntele tämä podcast, jossa alan asiantuntijat keskustelevat tästä tutkimuksesta ja SPUD solusta (3): https://www.youtube.com/watch?v=mYDrfCrRqOk

Yhteenveto

Tutkijat ovat tehneet ansiokasta bioinsinöörityötä. Huomiota saadakseen he ovat julkistaneet sen lausunnolla, joka tukee niin monen ihmisen rakastamaa mantraa: elämä on syntynyt itsestään. Tutkimus itsessään kuitenkin tukee sitä, että solun tekemiseen tarvitaan älyä. Ihminen osaa tehdä neuroverkkoja matkimalla tekoälyn älykkäästi suunnitellen. Samalla tavalla ihminen osaa solua matkimalla tehdä jonkinlaisen osasynteettisen solun. Niin näissä kuin alkuperäisessä elämän suunnittelussa tarvitaan älykästä suunnittelua, hyvin älykästä. 

Viitteet: 

1. Science Alert uutisartikkeli aiheesta, https://www.sciencealert.com/for-the-first-time-scientists-say-theyve-built-a-synthetic-cell-from-scratch

2. Varsinainen tutkimus: https://www.biorxiv.org/content/10.64898/2026.07.01.735724v1

3. Asiantuntijoiden analyysi tutkimuksesta: https://www.youtube.com/watch?v=mYDrfCrRqOk

Monimuotoisuuden synnyn salaisuus

Olet ehkä saanut mielikuvan, että ihmisten erilaisuus johtuu mutaatioista. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Vaikka koskaan ei olisi tapahtunut yhtään mutaatioita, kaikki ihmiset olisivat yhä erilaisia toisistaan. 

Katso peiliin. Näet ehkä isäsi silmät tai isoäitisi hymyn kaikuja. Mutta et näe heitä. Näet jotain, mitä maailmankaikkeus ei ole koskaan aiemmin nähnyt, eikä tule koskaan enää näkemään: sinut.

Miten on mahdollista, että kannamme sisällämme satojen sukupolvien historian, mutta emme ole vain heidän kopionsa, vaan jotain täysin uutta?

Vastaus piilee piilossa katseilta, genetiikan maailmassa, jossa tapahtuu hiljainen mutta mullistava rituaali. Se on hetki, jolloin elämän ikivanhat langat – ne koodit, jotka sitovat meidät menneisyyteen – katkaistaan rohkeasti ja solmitaan uudelleen täysin odottamattomiin kuvioihin.

Tämä on tarina tuosta salatusta tanssista. Hetkestä, joka rikkoo perimän kahleet ja varmistaa, että ihmiskunta ei ole sarja kopioita, vaan loputon, monimuotoinen virta.

Salaisuus tunnetaan hyvin ja se piilee sukusolujen muodostumisessa.

Sukusolujen muodostuminen on erilainen tapahtuma kuin kaikkien muiden solujen lisääntymien. Solut lisääntyvät jakautumilla, mutta sukusoluissa on ennen tätä kauniisti suunniteltu prosessi, joka varmistaa kahdella tapaa ihmisten erilaisuuden (kuten myös kaikkien muiden eläimien ja kasvien perimän erilaisuuden). 

Sukusolujen muodostuminen

Sukusolujen muodostuminen on monivaiheinen prosessi.
Tässä kuvassa keskitytään tapahtumiin kromosomissa, perimässä.

Yllä oleva kuva esittää meioosia, joka on erityinen solunjakautumisen muoto. Meioosin tehtävänä on tuottaa sukusoluja (kuten siittiöitä ja munasoluja) suvullista lisääntymistä varten.

Prosessin aikana yksi diploidinen solu (jossa on kaksinkertainen kromosomisto, yksi isältä toinen äidiltä, merkitty kuvassa punaisilla ja sinisillä pareilla) ensin kopioituu ja sitten jakautuu kaksi kertaa peräkkäin, tuottaen lopulta neljä haploidista solua (joissa kromosomisto on puolitettu eli ei enää ole vastinkromosomeja, joista toinen oli isältä ja toinen äidiltä).

Kuva on jaettu kahteen päävaiheeseen: ensimmäinen (Meioosi I) ja toinen solunjakautuminen (Meioosi II).

MEIOOSI I (Vähennysjako)

Tässä vaiheessa vastinkromosomiparit eroavat toisistaan, ja kromosomiluku puolittuu.

1. Profaasi I: Kromosomit ovat kahdentuneina (näyttävät X-kirjaimilta eli perimän tieto on jo kopioitu). Vastinkromosomit (yksi punainen, äidiltä, yksi sininen, isältä) pariutuvat tiiviisti. Tässä vaiheessa tapahtuu tekijäinvaihdunta (crossing over), missä kromosomit vaihtavat palasia keskenään. Tämä näkyy kuvassa siten, että punaisissa kromosomeissa on sinisiä kärkiä ja päinvastoin – tämä lisää geneettistä muuntelua (katso tarkempi kuva alla). 

2. Metafaasi I: Vastinkromosomiparit asettuvat solun keskitasoon (metafaasilevyyn) vierekkäin.

3. Anafaasi I: Sukkularihmat vetävät vastinkromosomiparit erilleen solun vastakkaisille puolille. Huomaa, että kokonaiset kahdentuneet kromosomit (X-muotoiset) liikkuvat, eivät niiden puolikkaat (normaaleissa työtään tekevissä soluissa on siis aina nämä puolikkaat ja vastin kromosomit, eivät kahdentuneet). Huomaa myös, että isältä ja äidiltä saadut kromosomit sekoitetaan kahteen soluun.

4. Telofaasi I & Sytokineesi: Solu jakautuu kahtia. Tuloksena on kaksi solua, joiden kromosomiluku on puolittunut (haploidi), mutta jokainen kromosomi koostuu vielä kahdesta sisarkromatidista (eli tietojen kopioista, joka tosin nyt siis sekoitettu tekijäinvaihdon vuoksi).

MEIOOSI II (Tasausjako)

Tämä vaihe muistuttaa tavallista solunjakautumista (mitoosia), mutta se tapahtuu haploideissa soluissa. Edellisessä vaiheessa syntyneet kaksi solua jatkavat tähän vaiheeseen.

1. Profaasi II: Uusi sukkularihmasto muodostuu molempiin soluihin.

2. Metafaasi II: Kromosomit asettuvat yksitellen jonoon solun keskitasoon (toisin kuin meioosi I:ssä, jossa ne olivat pareittain).

3. Anafaasi II: Kromosomien sisarkromatidit (X-muodon puolikkaat, kopioidut tiedot) irtoavat toisistaan ja sukkularihmat vetävät ne solun vastakkaisiin päihin. Nyt ne ovat itsenäisiä kromosomeja.

4. Telofaasi II & Sytokineesi: Molemmat solut jakautuvat, ja tumakotelot muodostuvat uudelleen.

Lopputulos

Meioosin tuloksena syntyy neljä uutta solua. Kukin näistä soluista on:

• Haploidinen: Niissä on vain puolet alkuperäisen solun kromosomimäärästä
• Geneettisesti erilainen: Tekijäinvaihdunnan ja kromosomien sattumanvaraisen jakautumisen vuoksi jokainen syntynyt sukusolu on ainutlaatuinen.

Yhtään mutaatioita ei tarvita ainutlaatuisen solun muodostamiseen, koska nämä kaksi menetelmää (tekijäinvaihto ja kromosomien sattumanvarainen jakautuminen) huolehtivat perimän järjestelmällisestä sekoittamisesta suunnitellusti!

Tekijäinvaihto

Tekijäinvaihto.

Katsotaan vielä tarkemmin tekijäinvaihtoa, koska se on hyvin keskeinen tekijä monimuotoisuuden luomisessa. 

Tekijäinvaihdunta on siis tapahtuma, jossa kaksi vastinkromosomia vaihtaa DNA-jaksoja keskenään.

Se tapahtuu meioosin aivan ensimmäisessä vaiheessa, Profaasi I:ssä.

Katso kuvaa: Huomaat kaksi kromosomia. Nämä ovat vastinkromosomeja. Olet perinyt sinisen esimerkiksi isältäsi ja punaisen äidiltäsi. Ne sisältävät samat geenit samassa järjestyksessä (esim. silmien väriin vaikuttava geeni on molemmissa samassa kohtaa), mutta geenien versiot, sisältö eli alleelit voivat olla erilaisia (toinen koodaa ruskeaa, toinen sinistä).

Prosessin voi jakaa kolmeen päävaiheeseen:

A. Pariutuminen (Synapsis)

Meioosin alussa vastinkromosomit etsivät toisensa ja asettuvat erittäin tarkasti rinnakkain koko pituudeltaan. Tätä tiivistä liitosta kutsutaan synapsiksi. Tässä vaiheessa ne muodostavat "tetradin" (koska näkyvissä on neljä sisarkromatidia: kaksi punaista ja kaksi sinistä vierekkäin). Neljä, koska alkuperäinen perimä on jo kopioitu eli kahdentuminen on tapahtunut aikaisemmin (tätä ei esitetä kuvassa). 

B. Risteyskohdat (Kiasmat)

Kun kromosomit ovat tiiviisti yhdessä, niiden DNA-rihmat voivat mennä fyysisesti ristiin toistensa kanssa. Näitä risteyskohtia kutsutaan kiasmoiksi (yksikkö: kiasma). Yhdessä kromosomiparissa voi tapahtua useita kiasmoja eri kohdissa.

C. Katkeaminen ja uudelleenliittyminen (Itse vaihto)

Tämä on kriittinen hetki. Kiasmakohdissa erityiset proteiinikoneet katkaisevat DNA-juosteen sekä sinisestä että punaisesta kromatidista. Tämän jälkeen päät liitetään uudelleen, mutta ristiin.

• Sininen kromatidi saa pätkän punaista kromatidia.
• Punainen kromatidi saa vastaavan pätkän sinistä kromatidia.

Visuaalinen todiste kuvassa: 

• Huomaat, että alun perin täysin sinisen kromosomin kärkiosat ovat muuttuneet punaisiksi.
• Vastaavasti punaisen kromosomin kärjet ovat muuttuneet sinisiksi.

Tämä värimuutos kuvastaa sitä, että geneettistä materiaalia on fyysisesti vaihdettu. Nämä uudet kromosomit ovat rekombinanttikromosomeja.

Miksi tämä estää meitä olemasta isovanhempiemme kopioita?

Tämä on asian ydin. Kuvitellaan tilannetta ilman tekijäinvaihduntaa:

Ilman tekijäinvaihduntaa: Sinun äitisi on saanut toisen kromosominsa omalta äidiltään (sinun isoäidiltäsi) ja toisen omalta isältään (sinun isoisältäsi). Kun äitisi tuottaa munasolun sinua varten, hän antaisi siihen joko kokonaisen "isoäiti-kromosomin" tai kokonaisen "isoisä-kromosomin". Sinä saisit siis kyseisen kromosomin täydellisenä kopiona jommalta kummalta isovanhemmaltasi.

Tekijäinvaihdunnan kanssa (Todellisuus): Kun äitisi tuottaa munasoluja meioosissa, hänen solussaan oleva "isoäiti-kromosomi" ja "isoisä-kromosomi" menevät vierekkäin ja vaihtavat palasia (Profaasi I).

Lopputuloksena syntyy kromosomi, joka on ainutlaatuinen sekoitus isoäitisi ja isoisäsi geenejä samassa paketissa.

Kuvassa näet lopputuloksen: neljä sukusolua, joissa jokaisessa on erilainen kromosomiyhdistelmä. Yhdessä on sekoitus isoa sinistä ja pientä punaista, joissa molemmissa on vaihdettuja kärkiä. Mikään näistä neljästä solusta ei ole identtinen alkuperäisen solun kromosomien kanssa.

Tekijäinvaihdunta rikkoo vanhempien kromosomien alkuperäiset geeniyhdistelmät ja luo täysin uusia yhdistelmiä jokaiseen sukusoluun.

Siksi sinä et perinyt esimerkiksi silmien väriä ja hiustenlaatua pakettina suoraan isoäidiltäsi. Tekijäinvaihdunta on saattanut katkaista kromosomin näiden geenien välistä, jolloin perit isoäidiltäsi silmien värin, mutta samaan kromosomiin on vaihtunut isoisältäsi peräisin oleva hiustenlaadun geeni.

Suunniteltu etu

Tämä "pakan sekoittaminen" on seksuaalisen lisääntymisen suunniteltu etu: se tuottaa valtavan määrän geneettistä muuntelua populaatioon.

Niin käsittämättömältä kuin se kuulostaakin, tämä on myös se, miksi koko ihmiskunnan monimuotoisuus, esimerkiksi ihon väri huomioiden, on voinut tulla kahdesta yksilöstä. Genetiikassa ei mikään sodi sitä vastaan, etteikö Adam ja Eeva olisi olleet todelliset koko ihmiskunnan äiti ja isä. 

Tämä yksin selittää, että moninaisuuden syntymiseen ei tarvita mutaatioita eikä siten evoluutiota. Riittää, että alkuperäinen perimä on tarkoin suunniteltu ja mietitty. Tekijäinvaihto ja kromosomien sekoittaminen pitävät huolen lopusta, suunnitellusti.