Mitä jos Ilmestyskirja olisi ainoa ilmoitus lopunajoista? Miten silloin oppi lopun ajoista menisi? Eikö tämä olisi mielenkiintoinen asetelma lähestyä aihetta? Ja miksi tämä ei olisi mitenkään Raamatun sanan vastainen?
Raamatun Profetioiden tulkinnasta - aika suuri mysteeri
Aika on ihmeellinen asia. Joku on joskus sanonut, että suurimmassa osassa ihmeitä juuri ajoitus on suurin ihme. Jonakin toisena hetkenä tapahtuma olisi ollut vain "sattumaa", mutta juuri ajoitus teki asiasta ihmeen.
Jumala on ajoituksen mestari ja ajan hallitsija. Jumala ei ole jokin, jolla on paljon aikaa, vaan hän on kokonansa ajan ulkopuolella - ja tähän meidän ymmärryksemme sitten loppuukin.
Raamatussa Jumala käsittelee aikaa melko salaperäisesti. Erityisesti tämä koskee profetioita. Hän kyllä kertoo, että jotain tulee tapahtumaan, mutta harvoin milloin. Sama koskee tapahtuman tarkempaa prosessia ajan suhteen.
Juuri tätä tarkoittaa, kun Raamattu sanoo, ettei Jumala jaa kunniaansa: lopulta vasta jälkeenpäin ymmärrämme, miten tarkka profetia olikin ja miten sitä pitää tulkita. Esimerkiksi vaikka Danielin kirja kertoo päivälleen, milloin Messias tulee, harva, jos kukaan, osasi sen etukäteen laskea.
Jeesus luki tämän Jesajan kirjan kohdan maanpäällisen toimintansa avausjakeena synagogassa:
"Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kirvoitusta, julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia," (Jes. 61:1-2)
Kuitenkin jos luemme Luukkasta tämän kohdan niin havaitsemme jotain:
"Niin hänelle annettiin profeetta Esaiaan kirja, ja kun hän avasi kirjan, löysi hän sen paikan, jossa oli kirjoitettuna: "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta". (Luuk. 4:17-19)
Hän siis lopetti kesken lauseen, eikä lukenut: " ja meidän Jumalamme kostonpäivää".
Tämän hän teki, koska hän sanoi:
"Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: "Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen". " (Luuk. 4:20-21)
Alkoi armon aika, jota yhä elämme - hän ei voinut lukea Jumalan kostonpäivästä, joka tunnetaan myös Jumalan vihan päivänä ja lyhyesti Herran päivänä.
Kirjanoppineet eivät ymmärtäneet Tooran ja Profeettojen (VT) pohjalta, että Messias tulee kahdesti ja ensimmäisellä kerralla hänen on kuoltava ihmisten puolesta. He eivät nähneet aikaa Jumalan tavoin, vaan luulivat, että kaikki tapahtuu kerralla.
Kuolleen meren/Qumramin kirjakääröistä saa sen käsityksen, tekstien kirjoittajat, essealaiset, sen sijaan ymmärsivät tämän paremmin.
Jeesus syyttikin kirjanoppineita, kun eivät tunne aikojen merkkejä. Siksi profetioiden tutkiminen on niin tärkeää (Ilm. 22:7).
Raamatun profetioihin syventyneet kuvaavat tätä ajan typistämistä usein kahden vuoren vertauksella: Katselet vuoria kaukaa ja kuvittelet näkeväsi kaksi vuorta lähekkäin. Pääset kuitenkin lentämään vuorten lähelle ja huomaat toisen vuoren olevan kymmeniä kilometrejä toisen takana.
Näin Raamattu käsittelee profeetallista aikaa. Jesajan jakeessakin oli väli, johon mahtuu 2000 vuotta - ainakin.
Meille tulee sama vastaan Uuden Testamentin profetioissa. Niin Jeesuksen omat sanat kuin Paavalin ja Pietarinkin sanat laittavat asioita yhteen, kuin kaksi vuorta, vaikka välissä on aikaa paljonkin. Esimerkiksi Pietari kertoo:
"Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. "(2. Piet. 3:10)
Tässä Herran päivä on ikään kuin yksi hetki, jolloin loppu tapahtuu. Kuitenkin kun luemme Ilmestyskirjaa saamme tarkemman kuvan tapahtumista ja koko prosessi tulee näkyviin - olemme lentäneet lähemmäksi kaukaisuudessa olevia vuoria ja näemme niiden väliin: siellä onkin kaikenlaista.
Uusi Testamentti on Ilmestyskirjaa (ja ehkä Johanneksen evankeliumia) lukuun ottamatta kirjoitettu ennen vuotta n. 62jKr. Sen jälkeen kului vielä yli 30 vuotta ennen kuin seurakunta sai Ilmestyskirjan. Jumala katsoi hyväksi kertoa tarkemmin lopunajoista seurakunnalle, joka siihen asti oli vain Paavalin ja Jeesuksen lyhyiden lausuntojen varassa.
Ilmestyskirja tuo meidät näkemään Herran Päivän tapahtumat tarkemmin - ikään kuin sinne vuorien väliin. Huomaamme, että Herran päivä onkin useita vuosia pitkä ja sen jälkeenkin on vielä tuhat vuotta, ennen kuin Pietarin kuvaama taivaan ja maan katoaminen tapahtuvat.
Juuri tämän profeetaalisen ajan käsitteen ymmärtäminen auttaa laittamaan asioita oikeaan perspektiiviin. Se tarkoittaa, että lopunaikojen aikajanan rakentaminen Paavalin tai Jeesuksenkin sanojen varaan jättää liiaksi varaa mielikuvitukselle.
Eikä tämä tarkoita, etteikö Jeesus olisi tiennyt tai jopa Paavalikin asioita tarkemmin. Asiat vaan on tallennettu Raamatun dynaamisen profetian aikajanan paljastamisen taakse. Danielillekin luvattiin, että myöhemmin asiat kyllä tarkentuvat.
Moni nostaa muut tekstit yli Ilmestyskirjan. Silloin vanhemmalla tekstillä ajetaan uudemman ja tarkemman profetian yli, vaikka pitäisi toimia juuri päinvastoin ja täydentää vanhemman tekstin profetiaa uudella.
Koska esimerkiksi Paavalin tekstit jättävät niin paljon tilaa omalle mielikuvitukselle, niihin tulee helposti luettua oma opittu malli sisään. Siksi esimerkiksi niin aikaisen kuin myöhäisenkin tempaukset opettajat käyttävät samoja Raamatun kohtia perustelemaan oman kantansa, esim. 2 Tess. 4 Herran Päivästä.
Näiden tekstien ja opitun mallin injektoiminen Ilmestyskirjaan onkin sitten jo haastavampi tehtävä, mutta moni opettaja on siinäkin onnistunut. Sitä on väännetty milloin kehälle, milloin spiraaliin, milloin taitoksiin, jotta se on saatu vastaamaan aikaisemmin omaksuttua oppia.
Ilmestyskirjaa pitäisi kuitenkin lukea kuin elokuvan käsikirjoitusta. Opetella se sellaisenaan, yrittämättä taivuttaa sitä johonkin opittuun malliin. Harvassa Raamatun kirjassa on niin tarkka kello kuin siinä.
Apostoli Johannes toimi tämän näyn silminnäkijä todistajana, näyn jonka Isä antoi Pojalle:
"Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa, mitä pian tapahtuman pitää; ja sen hän lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle, joka tässä todistaa Jumalan sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen, kaiken sen, minkä hän on nähnyt." (Ilm. 1:1-2)
Ilmestyskirjan neljännessä luvussa Jeesus kehottaa Johannesta tulemaan hänen mukaansa taivaaseen ja jatkamaan kirjoittamista. 11 kertaa Johannesta kehotettiin kirjoittamaan, joista neljä oli kirjeiden kirjoittamisen jälkeen. Kerran, kun hän yritti kirjoittaa, se kiellettiin.
Ja Johannes kirjoitti. Kirjoittaessaan hän 44 kertaa sanoi: "Minä näin…" (+ 2 kertaa "Ja näkyi…") ja 28 kertaa "Minä kuulin…". Kerran hän kirjoitti: "…en nähnyt" ja kerran enkeli sanoi: "…vedet, jotka sinä näit…". Enkeli siis tiesi, mitä Johannes oli nähnyt.
Johannes toimi siis ensin kirjurina Jeesuksen sanellessa. Sen jälkeen hän toimi silminnäkijänä ja kirjasi näkemänsä ja kuulemansa ylös. Ilmestyskirja on siten tarkin kuvaus siitä, mitä Jumala tahtoi meidän tietävän lopunajoista.
Jos oikeasti uskot, että Jumala näytti tämän näyn Pojalleen ja Johannes sen todistit, voit myös uskoa, että Ilmestyskirja on täydellinen totuus tulevista tapahtumista. Siksi meidän pitäisi lukea Ilmestyskirjaa paljon enemmän.
Miten Ilmestyskirjaa ensi kertaa lukeva ymmärtäisi Ilmestyskirjan aikajanan? Sellainen henkilö, joka ei ole koskaan kuullut opetusta lopun ajoista? Huomaisiko hän, miten Ilmestyskirjan kello tikittää?
Mistä tunnistaa, tarkoittaako kaksi kuvausta samaa asiaa?
Syvästi kunnioittamani Raamatun opettaja Chuck Missler sanoi useasti opetuksissaan, että hän ei usko Raamatussa olevan synonyymejä, vaan että kaikilla sanavalinnoilla on Pyhän Hengen valitsema merkitys, joka avautuu vain merkityksen antajan avustuksella (finger prints of Holy Spirit).
Ilmestyskirjaa on tulkittu monella tapaa, ja yksi tapa on ymmärtää sen kertovan samoista tapahtumista uudelleen hieman toisella tavalla. Toinen tapa on tulkita sitä kronologisesti ja ymmärtää sen joidenkin tapahtumien olevan samankaltaisia, mutta ei samoja eli tapahtuvan ajan suhteen eri hetkessä (synnytystuskien koveneminen kohti huipennusta).
Esimerkiksi, 7. luvun kuvaus ihmisistä Jumalan valtaistuimen luona voidaan tulkita joko samaksi tai eri tapahtumaksi 15. luvun kuvauksen kanssa ihmisistä valtaistuimen edessä.
Alla kyseiset sanan kohdat:
"Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään," (Ilm. 7:9)
"Ja minä näin ikäänkuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja niiden, jotka olivat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisovan sillä lasisella merellä, ja heillä oli Jumalan kanteleet." (Ilm. 15:2)
Katsotaan mikä näitä yhdistää:
Vaikka sitä ei suoraan sanota, kyseessä on kuvaus ihmisjoukoista (valtaistuimen edessä on myös joukko enkeleitä).
Molemmat joukot ovat Jumalan valtaistuimen edessä. Jälkimmäisestä ei sitä suoraan sanota, mutta tekstiyhteys kertoo sen: lasinen meri on valtaistuimen edessä (Ilm. 4.6).
Molemmat joukot seisoivat ja ylistivät Jumalaa. Ylistäminen kerrotaan hieman kyseisten lukujen jälkeen.
Näiden pohjalta voisimme todeta, että kyseessä on sama ihmisjoukko. Siitä huolimatta meidän on myös tutkittava, mikä heitä erottaa:
Jälkimmäisestä joukosta sanotaan, että he ovat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta. He tulvat siis ns. Antikristuksen hallintavallan ajasta (Ilmestyskirja ei kuitenkaan käytä antikristus-termia, vaan peto- ja väärä profeetta -käsitteitä.)
Ensimmäisestä joukosta ei sanota tätä, vaan että he tulevat suuresta ahdistuksesta (7.14).
Edellisestä nousee kysymys, onko suuri ahdistus ja antikristuksen aika sama vai eri. Tämä vaatii suurempaa tutkimista, joten siitä myöhemmin lisää.
Ensimmäisestä ryhmästä sanotaan, että heillä on pitkät valkeat vaatteet, jotka he ovat pesseet ja valkaisseet karitsan veressä (7.14). Tämä kuvaa pelastusta.
Ennen jaetta 15:2 (toinen ryhmä) kerrotaan, että ne, jotka ottavat pedon merkin, eivät pelastu, mutta ne, joilla on usko ja jotka kuolevat Herrassa, ovat autuaita (14:13) - tämäkin kuvaa pelastusta.
Ero näiden pelastuksessa on se, että ensimmäisestä joukosta ei sanota, että he ovat kuolleet. Toisen joukon kuvaus taas on maan sadonkorjuun jälkeen (luku 14) ja että autuaat ovat Herrassa kuolleet.
Vielä meidän on katsottava, mitä Johannes näki heidän käsissään:
Ensimmäisellä ryhmällä on käsissään palmun oksat. Toisella ryhmällä kanteleet. Toki ei suoraan sanota, että kanteleet olivat käsissä - kuitenkin sanotaan, että he lauloivat.
Voimmeko jostain saada lisävahvistusta siitä, että he varmasti soittivat? Kyllä, luku 14 alku kertoo: "Ja minä kuulin äänen taivaasta ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän, ja ääni, jonka minä kuulin, oli ikäänkuin kanteleensoittajain, kun he kanteleitaan soittavat." (Ilm. 14:2)
Tämä tapahtuma on siitä, kun 144 000 Jumalan sinetin omaavaa saapuvat Jumalan valtaistuimen eteen ja laulavat ylistystä. Tulkinta: He tulivat ensin, mutta luvun 15 ihmisryhmä heti heidän peräänsä heitä säestäen ja heidän kanteleidensa ääni kuului jo, vaikkei Johannes heitä vielä nähnyt (pitää muistaa, että kuvaus on siitä, mitä Johannes näki ja missä järjestyksessä hän asioita näki).
Tästä palmun oksan ja kanteleen erosta ulkopuolinen tarkkailija (Johannes) voi heti todeta, että kyseessä on eri ihmisryhmä. Palmun oksan kanssa ei voi kanteletta soittaa.
Vielä voimme vertailla millä tavalla he ylistivät:
Ensimmäinen ryhmä ylisti: "Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta'." (Ilm. 7:10)
Toinen ryhmä lauloi (heillä oli kanteleiden säestys): " Ja he veisasivat Mooseksen, Jumalan palvelijan, virttä ja Karitsan virttä, sanoen: "Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias; vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas. Kuka ei pelkäisi, Herra, ja ylistäisi sinun nimeäsi? Sillä sinä yksin olet Pyhä; sillä kaikki kansat tulevat ja kumartavat sinua, koska sinun vanhurskaat tuomiosi ovat julki tulleet." (Ilm. 15:3-4)
Ensimmäinen ryhmä ei siis laulanut, mutta toinen lauloi. Kuuntelemalla heitä nämä ryhmät voidaan erottaa toisistaan.
Ensimmäinen ryhmä ylisti pelastusta. Toinen ryhmä laulaa siitä, miten Jumalan pelottavat, mutta oikeutetut, tuomiot ovat jo tulleet julki (huomaa laulun kolme viimeistä sanaa). Raamatussa ei mikään ole sattumaan ja siksi näiden ylistysten sisällöllä on selittävä merkitys: ryhmien välitön kokemus siitä, mitä on juuri tapahtunut, kuvastuu ylistyksessä.
Asiayhteydestä käy myös ilmi, että molemmilla ryhmillä on yhteys 144 000 sinetillä merkittyyn:
Ensimmäinen ryhmä tavataan juuri valtaistuinsalissa heti sen jälkeen, kun 144 000 on sinetöity.
Toinen ryhmä tavataan juuri sen jälkeen, kun 144 000 on saapunut valtaistuinsaliin (ennen toista ryhmää).
Huomaa tämän merkitys: jos kyseessä olisi sama ryhmä, ei 144 000 sinetöityä voi saapua valtaistuinsaliin sekä jälkeen, että ennen ryhmää. Sillä heti kun 144 000 on sinetöity, on ensimmäinen ryhmä jo perillä. Kun taas toinen ryhmä saapuu vasta sinetöityjen jälkeen.
Pyhän Hengen sinetti on kaikilla uudestisyntyneillä, eli ensimmäisellä ryhmällä tämä jo oli, kun 144 000 vasta pelastui.
Vielä meillä on käsittelemättä, että tulevatko molemmat ryhmät samasta suuresta ahdistuksesta, eli onko antikristuksen aika se, josta ensimmäinen ryhmä tulee. Jos teet sanahaun Ilmestyskirjaan, huomaat, että ahdistus-sanaa käytetään alusta vain tähän 7. lukuun asti. Ja taas vastaavasti Jumalan vihan käsitettä käytetään 6. luvusta eteenpäin loppuun asti. Ilmestyskirjan kielenkäytössä siis ahdistus vaihtuu vihaan 6-7 luvun kohdalla. Tämä on niitä hienoja Pyhän Hengen sormenjälkiä. Vaikka monesti käytetään (varsinkin dispensionalistinen oppi, jota en itse sellaisenaan kannata) suuri ahdistus -termiä koko lopun ajasta, Ilmestyskirja ei näin toimi (samoinhan on antikristus -sanan kanssa).
Paavali selittää tätä ahdistusten moninaisuutta kertomalla, mikä on lopunajan pelikenttä:
"koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat," (2. Tess. 1:6)
On siis ihmisiltä tuleva ahdistus, joka kohtaa uskovia. Sitten on Jumalalta tuleva ahdistus, hänen vihansa, joka ahdistaa niitä, joille Jumala on luvannut uskovien ahdistuksen kostaa ja jonka ajankohtaa juuri 6. luvun marttyyrit kyselevät: "Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?" (Ilm. 6:10)
Ahdistus on siis luvattu uskoville. Sitä ei voi paeta. Mutta se ei tule Jumalalta. Siksi ensimmäinen ryhmä palmun oksat käsissään ylistävät Jumalaa pelastuksesta - pelastuksesta ihmisten ahdistuksesta, mutta tietenkin kiittävät myös ikuisesta elämästä. (Palaan tähän tarkemmin kirjoituksen kolmannessa osassa.)
Toinen ryhmä on taas vierestä seurannut, kun Jumalan pelottava viha on laskeutunut - kuten he laulussaan laulavat. He eivät ole olleet sinetöityjä, kun antikristuksen aika ja Jumalan viha ovat alkaneet, mutta he ovat voittaneet, heidän tekonsa ovat seuranneet heitä, eivätkä he ole ottaneet pedon merkkiä eivätkä kumartaneet petoa tai sen kuvaa, vaan ovat ottaneet uskon Jumalaan.
Voimme todeta, että suoralla Ilmestyskirjan lukemisella, nämä kaksi ihmisryhmää ovat eri ryhmiä. Ne saa samaksi vain injektoimalla vahvan opin, joka vaatii, että ne ovat samoja. Tämän jälkeen Ilmestyskirjaa pitää alkaa taivuttaa, vääntää ja selittää päällekkäin. Näin ei kuitenkaan tarvitse tehdä.
Mitä se tarkoittaa, että nämä ryhmät ovat eri ryhmiä? Jälkimmäinen ryhmä on selkeä: he tulevat antikristuksen ajasta ja Jumalan vihan ajasta Jumalan ja Karitsan luo - asiayhteys antaa ymmärtää, että he kulkevat kuoleman kautta. Mistä sitten ensimmäinen ryhmä tulee?
6. luvussa me näemme, että marttyyrit saavat valkeat vaatteet eli Kristuksen verellä pestyt ja ovat täten kelvollisia Jumalan eteen. Käsittelemämme ensimmäinen ryhmä tulee heti heidän jälkeensä 7. luvussa. Voimme siis todeta, että "kuolleet ehtivät ensin ja vasta sitten meidät temmataan" (parafraasi Paavalilta).
Tämä näiden kahden ihmisryhmän vertailu ja heidän toteaminen eri ihmisryhmiksi siis johtavat siihen, että 7. luvun ihmiset ovat se sukupolvi, joka ei koskaan näe kuolemaan, eli ovat elävältä temmatut Kristuksen luo. (Teksti ei kerro Kristuksessa kuolleiden, mutta ei murhattujen, saapumista tai sitä, ovatko he kuvattuna tässä ryhmässä - voivat olla, mikään tekstissä ei estä sitä.)
Miten Ilmestyskirjan lukija omaksuu käsitteet ahdistus, suuri ahdistus ja Jumalan viha? Mistä kohtaa Ilmestyskirjaa hän löytää nämä käsitteet?
Monta suurta ahdistusta
Yksi ylikorostettu opetus lopunajoista on, että on tulossa suuri ahdistus. Ylikorostus on saanut aikaan sen, että monet ymmärtävät tämän tarkoittavan, että on tulossa YKSI suuri ahdistus. Jeesus toki sanoo, että on tulossa sellainen suuri ahdistus, jota ei ole ennen ollut, eikä enää toistu (Matt 24: 21). Kuitenkin aina kun Jeesus, tai Raamattu ylipäätänsä, puhuu suuresta ahdistuksesta, se puhe aina kohdistuu jollekin, niin kuin Matteus 24:ssä Jeesuksen sanat kohdistuvat Jerusalemin asukkaille.
Tämä suuri ahdistus tapahtuikin ensimmäisen kerran jo vuonna 70 jKr., kun roomalaiset piirittivät Jerusalemia ja Jeesuksen sanojen avulla kristityt tiesivät paeta sieltä. Perimätieto kertoo, että Jerusalemin piirityksessä ja temppelin tuhossa kristittyjä ei kuollut, vaan he olivat paenneet vuorille. Vielä tämä Jerusalemia kohdannut suuri ahdistus voi tapahtua uudelleenkin.
Asiaa pahentaa "amerikkalainen" dispensationalinen opetus, jossa kaikki ahdistukset niputetaan "tribulation" -sanan ämpäriin ja puhutaan tästä yhtenä suurena kokonaisuutena.
Ilmestyskirja ei kuitenkaan toimi näin. Sen alkuosa käyttää sanaa ahdistus aina 7. lukuun asti, mutta loppuosassa onkin 6. luvusta eteenpäin käytössä sana Jumalan viha (joka varmasti on ahdistava). Paavali kuvaakin lopunajan pelikentän näin (kuten jo tämän kirjoitussarjan edellisessä osassa lainasin):
"koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat," (2. Tess. 1:6)
Kun siis puhutaan vaikkapa tempauksesta ennen tai jälkeen suuren ahdistuksen, ollaan helposti puhumassa ristiin, jos ei tarkoin määritellä, mitä suurta ahdistusta tarkoitetaan. Olkiukkojen määrä tässä keskustelussa kuvaakin juuri tätä vaikeasti määriteltävää tilannetta.
Dispensionalistinen ajatus siitä, että tempaus tapahtuisi neljännen luvun alussa, ei saa tukea tekstistä, ja taas toisaalta ennen kuin Jeesus palaa maan päälle, on ilmestyskirjassa ollut jo viisi eri ihmisryhmää eri aikoina Jumalan valtaistuimen luona.
Johannes antaa meille esimerkin ja välttää tulkitsemasta mitään Ilmestyskirjassa. Häntä yritettiin saada vastaamaan kysymykseen, mutta hän tiukasti kieltäytyi:
Ja yksi vanhimmista puhui minulle ja sanoi: "Keitä ovat nämä pitkiin valkeihin vaatteisiin puetut, ja mistä he ovat tulleet?" Ja minä sanoin hänelle: "Herrani, sinä tiedät sen". Ja hän sanoi minulle: "Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. (Ilm. 7:13-14)
Mihin suuren ahdistukseen tässä viitataan? Siihen mikä tulee ihmisiltä uskoville vai siihen mikä tulee Jumalalta maassa asuville vai antikristukselta eli pedolta tulevaan, vai peräti Jaakobin ahdistukseen, josta Jeremia puhuu (luvut 30-31) vai onko tämä uudestaan tuleva Jerusalemin ahdistus, josta Jeesus mainitsi?
Syventymällä Ilmestyskirjan tekstiin voimme antaa sanan itsensä kertoa, mistä ahdistuksesta on kysymys. Tämä viesti on kuitenkin selvä: kristityt, temmattavatkin, kohtaavat suuren ahdistuksen osalleen. Mutta milloin? Ja onko se sama kuin antikristukselta tuleva ahdistus?
Ilmestyskirjan profeetaaliset tapahtumat alkavat seitsemän sinetin avaamisella. Ensimmäiset neljä sinettiä näistä kuvaavat neljää hevosta ja niiden päällä istuvia, jotka kutsutaan esiin ja joille annetaan valta toimia maassa. Näiden hevosten merkitys on itselleni ollut vaikein kohta Ilmestyskirjassa. Opetuksia hevosten merkityksestä on monia erilaisia. En pyri tyhjentävään kuvaukseen tässä yhteydessä, vaan pyrin keskittymään alussa asetettuun kysymykseen ahdistuksesta.
Mikä merkitys hevosella on Raamatun teksteissä?
Ensinnäkin hevonen oli sen ajan nopein "kulkuneuvo". Se kuvasi nopeutta ja kykyä matkustaa pitkiä matkoja.
Sakarian kirja antaa 1. ja 6. luvussa mystisen kuvauksen hevosista, jotka kaukaa katsoen voisivat jopa vastata Ilmestyskirjan hevosia. Poimimme siitä kuvauksesta yhden avainsanan, joka toistuu kolmesti:
"Ja mies, joka seisoi myrttien keskellä, lausui ja sanoi: "Nämä (hevoset) ovat ne, jotka Herra on lähettänyt maata kuljeksimaan". (Sak. 1:10)
Ja hän sanoi (hevosille/ratsastajille): "Menkää, kuljeksikaa maata". Ja ne kuljeksivat maata. --(Sak. 6:8)
Hevoset kuvaavat tässä profetiassa kuljeksimista. Se on ymmärrettävissä niin, että nopeutensa avulla, hevoset vaihtavat paikkaa välillä pysähtyen ja taas jatkaen.
Ilmestyskirjassa hevosista (tai viimeisen hevosen "matkustajista") sanotaankin, että niiden haltuun annetaan neljäsosa maasta. Sinettien jälkeen tulevista neljästä ensimmäisestä pasuunasta taas sanotaan, että niiden vaikutus ylettyy kolmasosaan maahan. Ja taas lopussa tulevista maljoista, että ne vaikuttavat ihan kaikkialle. Tässä nähdään, miten tapahtumat laajenevat vaiheittain.
Hevosista ensimmäinen on valkea. Sen selässä istui voittaja ja hän lähti voittamaan. Hänelle annettiin seppele ja hänellä oli jousi tai kaari. Opetukset tästä hevosesta vaihtelevat antikristuksesta Jeesukseen ja kaikkea siltä väliltä. Itse olen viime aikoina tullut sille kannalle, että valkea hevonen ja sen ratsastaja kuvaavat evankeliumia ja sitä kautta tulevaa herätystä.
Käyttämättä aikaa muiden vaihtoehtojen pois sulkemiseen, lyhennän perustelun siihen, että valkeus Ilmestyskirjassa kuvaa hyvää kohtaloa. Toisaalta se on myös looginen selitys. Ilmestyskirja kokonaisuudessaan kuvaa sitä, miten ihmiset ajetaan päätöksen tilaan: jokaisen on lopulta päätettävä, ketä kumartaa. Harmaa alue puhdistetaan. Tämä tapahtuu useammassa vaiheessa.
Kolme muuta hevosta tuovat sotaa, nälänhätää, tappavia tauteja ja maanpetoja. Mikä olisi hyvä yhteisnimi näille tekijöille? Sopisiko ahdistus, jopa suuri ahdistus, koskeehan se neljäsosaa maata?
Hevosten kuljekseminen, nopeus, viittaavat siihen, että nämä ahdistukset olisivat paikallisia, ehkäpä jossain määrin lyhytkestoisia, mutta ahdistus siirtyisi paikasta toiseen ristiin rastiin kolmen hevosen toimesta. Seurauksena kuitenkin oli kokonaisuudessaan monien ihmisten kuolema.
Näistä kuolleista osa on uskonsa puolesta kuolleita. Nämä marttyyrit kohtaamme heti hevosten jälkeen viidennen sinetin kohdalla taivaassa. Heitä seuraavat 7. luvun ja kuudennen sinetin avauksen jälkeen Jumalan valtaistuimen eteen noussut valtava ihmismassa. Juuri heistä yksi vanhimmista sanoo, että he tulevat suuresta ahdistuksesta.
Jumalan valtaistuimen ja Karitsan eteen nousee yhteensä viisi eri ihmisryhmää. Nämä ovat:
1. Marttyyrit (viides sinetti ja 6.luku.)
2. Palmunoksat käsissä olevat (kuudes sinetti ja 7.luku)
3. Kaksi profeettaa, jotka kuolevat ja heräävät eloon (6. Pasuuna, toinen voi huuto ja 11. Luku)
4. 144000 kaikista Israelin heimosta, joissa on Jumalan sinetti (14. Luku)
5. Pedon merkistä voiton saaneet, jotka pitivät Jumalan käskyt ja joilla oli usko Jeesukseen. (luku 15.)
Näistä 1. ja 2. ryhmien saapuminen tapahtuu lähes samanaikaisesti. Samoin 4. ja 5. ryhmä tulevat peräjälkeen (4. ryhmä kuulee jo 5. ryhmän kanteleiden soiton). He tulevat Jumalan valtaistuimen ja Karitsan eteen kuitenkin eri ahdistuksista.
Ensimmäiset kaksi ryhmää hevosten (sinetit 2-4) luomasta ahdistuksesta, jossa siis myös ihmiset ovat ihmisiä vastaan (vainot, joista Paavali sanoi, että Jumala kostaa ne). Kaksi viimeistä ryhmää tulevat Pedon ajan ahdistuksesta, jossa he kieltäytyivät pedon merkistä.
Ahdistus -sanaa käytettäessä on siis syytä olla tarkkana siitä, mitä ahdistusta tarkoittaa.
