53. Uusi tutkimus: 'Darwinin-sirkut' muuntelevat epigeneettisesti - ei evoluutiota, ei kehittymistä

Darwin antoi suuren painoarvon tutkimukselleen, minkä hän teki Galapagossaarilla tutkien sen luontoa. Yksi tutkimuskohde oli pikkulinnut, joiden nokan paksuuksia hän vertaili eri aikoina, kun kuiva ja kostea kausi vaihtelivat. Hän huomasi, että kuivana kautena sirkkupopulaatiot sopeutuivat niin, että keskimääräinen nokan koko kasvoi jälkeläisissä. Tästä pienestä mikrotason muutoksesta hän teki sen johtopäätöksen, että vastaavien pienten muutosten kautta mistä tahansa voi tulla mikä tahansa,  kalasta tulla lintu ja suomusta sulka. (Katso myös:  http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/04/24-evoluution-ainut-havaittu-todiste.html)

Tämä oli siis yli 150-vuotta sitten. Sen jälkeen on ymmärretty, että solu ei ole limamuodostelma, niin kuin Darwinin aikalaiset luulivat. 1900-luvun puolivälissä löydettiin DNA:n kaksoiskierre ja ymmärrettiin, että perimä on koodattu tähän. Vähän yli 20 vuotta sitten ymmärrettiin, että on paljon muutakin perimää kuin DNA ja tätä aloitettiin kutsua epigenetiikaksi (epigeeni - geenin ulkopuolinen).

Epigenetiikan alueella on viimeisen 5-10 vuoden aikana tullut useita tutkimuksia, jotka rikkovat monia käsityksiä, joita tiede on pitänyt varmoina (beyond any doubt). Yksi näistä on, että opitut ominaisuudet eivät periydy. On tietenkin selvää, että jos luet kirjan ja opit siitä jotain, niin se ei periydy lapsellesi. Sen sijaan elämän perusmekanismeihin liittyvät opitut asiat periytyvät. Tätä on havaittu niin bakteereilla kuin monisoluisillakin eliöillä aina ihmiseen asti. Yksi tällainen alue liittyy ravinnon hyödyntämiseen. Eliö voi elämänsä aikana oppia kyvyn hyödyntämään jotain tiettyä ravintoa, mitä sillä ei syntyessään ollut mahdollisuus hyödyntää.

Kirjoitin aikaisemmin kuuluisista sokeista luolakaloista, jotka ovat menettäneet näkönsä epigeneettisen ohjauksen avulla. Niihin liittyen on toinen tutkimus, jossa silmien paikalle istutettiin linssi, ja sen seurauksena koko silmä kasvoi ja ilmeisemminkin kala sai näkönsä takaisin (http://www.sfgate.com/news/article/Science-gives-eyes-to-blind-subterranean-fish-3052068.php). 

Kalalle siis kasvoi silmä sen elämän aikana. Jokin linssin istuttamisessa laukaisi epigeneettisen ohjauksen ja kytki silmän geenistön jälleen päälle. Sama on havaittu alkion kehityksen aikana: silmän kehitys alkaa linssin kehittymisellä, mikä ikään kuin 'kutsuu' muut osat alleen (tämä kuvaa geneettisen tiedon hierarkkisuutta).

Alkuun tämä kuulostaa ihmeelliseltä, vähän kuin aikuiselle ihmiselle kasvaisi vaikkapa sarvet päähän tai jos käsi katkeaisi niin kasvaisi uusi käsi. Mutta lopultakin se on tavallistakin tavallisempaa. Ihmiselläkin kasvaa elimiä vielä lähellä aikuisikää. Otetaan esimerkiksi viisaudenhampaat ja pysyvät hampaat ylipäätään. Kehitysvaiheessa olevalle sikiölle se on luonnollisesti jokapäiväistä. Joillakin eläimillä menetetty elin kasvaa takaisin. Kaikkea tätä ohjaa epigenetiikka, missä joukko erilaisia kytkimiä määräävät, mitä aluetta DNA:sta käytetään (kuva alla).

Kuvassa näytetään miten epigeneettiset markkerit merkkavaat ne osuudet,
mitkä DNA:sta on milloinkin käytettävissä. 

Nyt on tehty uusi tutkimus Darwinin sirkuista. On havaittu, että niiden DNA on kutakuinkin samanlainen. Ei siis havaittu geneettisiä eroja. Silti niiden ilmiasu, nokan paksuus ja kallon muoto, vaihtelevat paljon. Tutkimuksessa vertailtiin epigenetiikkaa ja havaittiin, että siinä oli paljon suuremmat erot kuin DNA sekvensseissä itsessään.

Sopeutumisen ja ulkomuodon taustalla ei siis olekaan satunnaiset muutokset DNA:ssa ja luonnonvalinta, joka noukkisi näistä muutoksista sopivat uusiin olosuhteisiin, vaan täysin päinvastoin. Muuttuneet olosuhteet johtivat siihen, että epigeneettiset viestit aktivoivat jo valmiina olevat ohjeet jykevämmän rakenteen aikaansaamiseksi. Linnut muuntuivat ja sopeutuivat, mutta luonto ei valinnut mitään, ei tapahtunut luonnonvalintaa, eikä mutaatioita, vaan ennalta ohjelmoitua sopeutumista.

Väitetyt evoluution mekanismit, mutaatiot ja luonnonvalinta, ovat osoitettu tässä tapauksessa vääräksi. Voi olla, että evoluutiota tapahtuu näiden avulla jossain, mutta ei sitä ainakaan tapahdu tässä klassisessa esimerkissä, jota evoluutio-oppi käyttää perustanaan.  Darwinin sirkut muuntelevat olemassa olevan geneettisen informaation avulla - uutta informaatiota ei synny.

Evoluutiotutkimukset eivät muuallakaan ole pystyneet osoittamaan uuden geneettisen tiedon syntymistä, vain ja ainoastaan tiedon häviämistä, jonka avulla joissakin marginaalisissa tapauksissa on tapahtunut sopeutumista, mutta yleensä vain seurauksena on sairauksia - eikä sairauksia valitesemalla asiat kehity. Siksi evoluution todistukset usein sanovat, että evoluutiolla ei ole suuntaan, jotta voidaan sanoa, että rappeutuminenkin on evoluutiota. Jokainen voi ymmärtää ihan maalaisjärjellään, että jossain vaiheessa sillä olisi pitänyt olla tietoa synnyttävä suunta, koska väitetään, että bakteerista tuli ihminen.

Lisää Darwinin sirkuista tässä Forbes lehden artikkelissa:

https://www.forbes.com/sites/grrlscientist/2017/09/06/how-do-darwins-finches-respond-so-quickly-to-environmental-changes/#63ee56225810

Tässä artikkelissa tutkijan kerrotaan mainitsevan sähköpostissaan:

“Darwin’s finches are known for being phenotypically very variable, yet [they are] genetically pretty similar,” Ms. McNew explained in email.

"Darwinin sirkkujen tiedetään muuntelevan ulkoasultaan paljon, silti ne ovat geneettisesti hyvin samanlaisia."

On selvää, että jos jotkin eläinpopulaatiot ovat geneettisesti samanlaisia, ovat ne samaa lajia. Näin jälleen osoitetaan, että fossiileja tutkimalla ja vaikkapa kallon muotoja vertailemalla, ei tiedetään juuri mitään varmaa eläimien sukulaisuudesta.

Olen tämän blogin aikaisemmissa artikkeleissa jo osoittanut selkeästi, että mutaatiot vain rikkovat. Tässä epigenetiikka-sarjassa käy ilmi, että luonnonvalinta ei ole niin kuin evoluutio-oppi sitä opettaa. Mitä sitten evoluutio-opista jää tämän jälkeen jäljelle? Se että eliöt muuntelevat, mutta syy tähän on ihan muualla kuin satunnaisissa olosuhteissa. Muuntelu on ennalta ohjelmoitua.

Tässä alkuperäinen tutkimus: https://bmcevolbiol.biomedcentral.com/articles/10.1186/s12862-017-1025-9 

51. DNA:n ulkopuolinen perimä - johdatus epigenetiikkaan

Genetiikkaa käsittelevissä artikkeleissa olen pyrkinyt antamaan lyhyitä esimerkkejä siitä, että DNA:ssa on tietoa, siinä kuin jossain kirjassa tai tekstissä ylipäätään. Ja, että solun tietojenkäsittelyprosessi on eri kuin solun aineenvaihduntaprosessi. Aineenvaihdunnassa otetaan vastaan energiaa ja muutetaan se rakenteiksi ja toiminnaksi, mutta vastaanotettu energia ei kerro millaisiksi rakenteiksi tai toiminnaksi se pitäisi muuttaa. Tämä tieto tulee solun sisältä DNA:lta.

DNA on tietopankki, joka kertoo, miten energiaa vastaanotetaan ja miten se muutetaan. Soluun voidaan jopa vaihtaa tämä tietopankki ja sen jälkeen solu alkaa toteuttamaan uuden tiedon mukaisia operaatioita.

DNA:ssa on karkeasti jaotellen kahdenlaista informaatiota: rakennusohjeita ja tietojenkäsittelyn logiikkaa. Otan keksityn esimerkin rakennusohjeista. Ohjeiden mukaisesti rakennetun koneen näet alla (yksi pallo vastaa yhtä aminohappoa eli kolmea nukleotidia, tikapuiden puolaa DNA:ssa).

Jos nyt tähän keksittyyn proteiinikoneeseen tulee itsestään mutaatioiden avulla telaketjut alle akseleineen ja käyttömoottoreineen niin, että:

• DNA:ssa on nämä uudet ohjeet ja että
• tämän jälkeen tämä proteiinikone pystyy toteuttamaan uuden hyödyllisen toiminnon, esimerkiksi liikkumaan kohteeseen, johon liittää uuden molekyylin,
• joka toimenpiteenä on hyödyllinen ei pelkästään solulle itselleen, vaan kaikille naapurisoluille, kyseisistä soluista muodostuneelle elimelle
• ja sitä kautta tekee koko eläimestä kehittyneemmän, monimutkaisemman ja paremmin järjestäytyneemmän,

niin voimme sanoa melko varmasti, että

• on syntynyt uutta informaatiota,
• josta on syntynyt uusi hyödyllinen rakenne,
• jota ei ole ollut olemassa aikaisemmin jossain toisessa paikassa,
• ja tästä kokonaisuudesta on aiheutunut kehitystä.

Insinöörille ainakin tämä olisi selkeä merkki tiedon lisääntymisestä. 

Tämä edellä kuvattu olisi selkeä todiste evoluutiosta. Tätä ei kuitenkaan koskaan ole tieteessä havaittu. Tähän asti on vain havaittu, että on tällaisia koneita. Ja sitten on havaittu, että on tapahtunut muutoksia satunnaisesti, esimerkiksi kolme nukleotidiä häviää eli yksi aminohappo katoaa. Ja tästä seuraa esimerkiksi, että koneen työvarsi lyhenee eikä se enää pysty suorittamaan alkuperäistä tehtävää (muutamassa harvassa tapauksessa on havaittu, että se voi suorittaa jonkun toisen tehtävän mutaation jälkeen).

Kyseessä on siis merkityksellisen tiedon korruptoituminen eli väheneminen, ei kehittyminen, ja todennäköisesti tästä korruptoitumisesta seuraisi sairaus ja jos se tapahtuisi sukusoluissa, se olisi perinnöllinen sairaus. Ja näitähän me nähdään jo satoja tuhansia ihmiselläkin. Todellinen esimerkki tästä on tämän artikkelin lopussa olevassa videossa. 

Evoluutio-oppi kuitenkin kaikista havainnoista huolimatta nojaa näihin satunnaisiin mutaatioihin ja luonnonvalintaan mekanisminä uuden geneettisen informaation luontiin.

Me myös tiedämme, että eläimet sopeutuvat muuttuneisiin olosuhteisiin. Darwinkin jo aikoinaan havaitsi, että sirkkujen nokan paksuus vaihteli sen mukaan kuinka kuivaa oli. Jos mutaatiot vain hajottavat perimää, niin mikä sitten saa eläimet sopeutumaan muuttuneisiin olosuhteisiin?

Ihmiset, niin kuin eläimet ja kasvitkin, pääasiassa lisääntyvät suvullisen lisääntymisen kautta. Siinä tapahtumassa perimme molemmilta vanhemmiltamme samat geenit. Nämä samat geenit suorittavat samoja operaatioita, joten elääksemme meidän ei tarvitse käyttää niitä molempia. Tästä seuraa, että meillä on paljon perimää, jota emme käytä, mutta voimme antaa jälkipolville.

Tämän lisäksi DNA:ssa on 'kytkimiä', jotka ovat sammuttaneet geenejä. Emme siis käytä näitäkään geenejä, DNA sekvenssejä. Näit kytkimiä ohjaavat eri tapahtumat. Kun kytkin laitetaan päälle tai pois päältä, ei DNA:n sekvensseissä, perimässämme, tapahdu mitään muutosta. Erityisesti kun kytkin laitetaan päälle, kaikki se tieto, jota tämän jälkeen geenistä luetaan, oli jo olemassa. Uutta tietoa ei syntynyt.

Se mekanismi, miten näitä kytkimiä käskytetään eli asetellaan päälle ja pois päältä, on kuumeisen tutkimuksen kohteena. Tätä kokonaan uutta DNA:n sekvenssien ulkopuolista tietokerrosta kutsutaan epigenetiikaksi (ulkopuoliseksi geeniksi). Lähes viikoittain tulee uusia tieteellisiä tutkimustuloksia, joissa on uusia havaintoja miten ja missä epigenetiikka toimii. Yhdestä olen jo kertonut: silmätön luolakala.

Nämä uudet tutkimustulokset alkavat yhä selkeämmin osoittamaan, että mutaatiot ja luonnonvalinta eivät saa aikaiseksi kaikkea sitä muuntelua, mitä havaitsemme luonnossa tapahtuvan. Mutaatiot vain rikkovat ja rikkoutuneita geenejä valitsemalla ei mikään kehity ja geneettinen informaatio ei lisäänny. Ja taas toisaalta luonnonvalinta ei pystyisikään havaitsemaan pieniä hitaita muutoksi, sillä ne hukkuisivat kaikkeen siihen kohinaan, mitä luonnossa muutenkin on menossa (aiheesta lisää täällä). 

Sen sijaan epigenetiikalla tapahtuvat ilmiasun muutokset ovat isoja ja nopeita -  muutamassa sukupolvessa tapahtuvia uusien rakenteiden ilmestymisiä eliöille. Täysin siis evoluutio-opin vastaisia muutoksia: mutaatiota ja luonnonvalinta eivät mitenkään muutamassa sukupolvessa voisi tuottaa tuhansia ja taas tuhansia nukleotideja ja niistä proteiineja, jotka toimivat täysin suunnitellusti eliön bioprosesseissa. Epigenetiikan avulla tämä on kuitenkin helppo ymmärtää, koska ei tarvita hidasta vähittäistä DNA:n geenisekvenssien muutosta, sillä kaikki informaatio oli jo valmiina DNA:ssa. Ulkoiset tekijät, epigeneettinen ohjaus, vain otti jo olemassa olevan informaation käyttöön. Tämä ulkoinen informaatiokerros 'tiesi' mitkä geenit missäkin pitää laittaa päälle ja mitkä pois päältä tietyissä olosuhteissa.

Metyyliryhmä on yksi epigeneettisistä kytkimistä.

Tämä sama mekanismi toimii alkion kehittyessä ihmiseksi. Hedelmöityksen jälkeen on vain yksi solu, joka alkaa jakautumaan. Jokaisessa jakautumisen kautta syntyneessä solussa on siten sama DNA sekvenssi. Kuitenkin pian solut alkavat erikoistumaan. Tätä erikoistumista ohjataan epigeneettisillä kytkimillä. Eri solutyypeissä eri DNA:n alueet sammutetaan ja aktivoidaan. Epigeneettinen tietokerros ohjaa tätä ja muodostaa solujen 'internetin', joka välittää naapurisoluille tiedon, mihin niiden pitää erikoistua.

Jäljellä jää vain kysymys: mistä epigeneettinen tietokerros tietää, mitä se tekee? Miten se tuntee DNA:n sisällön ja miten se saa ymmärrystä ympäristöstä ja oppii siitä? Miten se osaa yhdistää itsensä tiettyyn DNA:n jaksoon eli että tämä ympäristötekijä tarkoittaa, että tämä geeni pitää laittaa päälle? 

Tulevissa artikkeleissa esimerkkien kautta yritän kertoa tarkemmin, mistä on kysymys ja miksi tämä on yksi tieteessä tapahtuvista suurista mullistuksista, joka jälleen osoittaa, ettei mitään evoluutiota, kehittymistä, tapahdu.  

Näin meitä johdatellaan

Mielikuvitus vauhdissa. Seuraavassa esimerkki loputtomasta halusta nähdä se mitä uskoo:

Joulukuun (2017) alussa julkaistiin uusi fossiililöytö (https://www.nature.com/articles/nature24679), joka on itse asiassa löydetty jo joskus aikoja sitten, mutta nyt tutkijat 'löysivät' sen uudelleen mustanpörssin markkinoilta, jossa sitä on kaupiteltu edes takaisin ties kuinka monta kertaa. Alkuperäinen löytöpaikka ilmeisesti Mongoliassa. Tämän takia tutkijat myös läpivalaisivat sen nähdäkseen onko se väärennös vai oikea fossiili. Tulokset osoittivat sen olevan aito. 

Tähän asti kaikki hyvin, mutta sitten lähtee mielikuvitus valloilleen ja tutkijat yhdessä taitelijan kanssa piirtävät kuvan siitä, millainen tämä olisi voinut olla eläessään. Mustalla taustalla oleva ankka on tämä kuva.

Miksi tutkijat tekivät dinosaurusfossiilista ankan? Koska ajatus on, että linnut kehittyivät dinosauruksista. Tämä ei kuitenkaan voi pitää paikkaansa, koska lintuja, ankkojakin, on löydetty samoista maakerroksista dinosaurusten kanssa. Tutkijat siis turhaan pyrkivät tällä löydöllä todistelemaan, että kyseessä olisi linnuksi kehittymässä oleva dinosaurus. 

Varsinainen tieteellinen artikkeli kuvaa vain fossiililöytöä, mutta siitä tehtyihin uutisiin on mukaan laitettu tämä ankan kuva. Sanon sitä ankan kuvaksi, koska laitoin sen Google kuvahakuun ja Google kuvantunnistuksen tekoäly sanoi, että se on ankka. Tekoäly toistaa niitä asioita, mitä sille on opetettu ja sille on opetettu, että ankka näyttää tältä. Se ei siis näytä dinosaurukselta niin kuin sen fossiililuuranko näyttää.

Kun eri verkkosivustot ja lehdet tekevät lisää uutisia tästä löydöstä niin alkaa muodostumaan malli, miten asiaa uutisoidaan. Arviolta noin puolet uutisista sisältävät vain tämän taitelijan kuvan, eivätkä lainkaan alkuperäistä havaintoa, fossiilia. En löytänyt yhtään jossa olisi ollut vain fossiili eikä lainkaan tätä ankkaa.

Näin se evoluutiotodiste tehdään. Havaitaan jotain, annetaan mielikuvituksen lentää ja tehdään siitä mielikuvituksen tuotteesta muka-todiste. Näin saadaan ihmiset sanomaan, että evoluutiosta on tuhansia todisteita ja näin tästä ankan kuvasta tuli jälleen yksi tieteellinen todiste, vaikka se ei ollut edes alkuperäisessä tieteellisessä tutkimuksessa mukana.

Jos katsomme tarkemmin ja vertaamme, vaikka tätä ankan päätä ja fossiilissa olevaa kalloa, näemme kaikki ihan selkeästi, etteivät ne ole samanlaisia:

Samoin jos vertaisimme tätä fossiili ja vaikka velociraptorien fossiileja, niin huomaamme, että samankaltaisuus on paljon suurempi kuin ankan fossiileihin nähden. Velociraptorin kuva alla.

Velociraptor

Joku voi sanoa, että kaikki ymmärtävät, että nämä kuvat ovat sellaisia ajatusleikkejä, mutta eivät kaikki ymmärrä. Monet pitävät tätä ankan kuvaa tieteen todistuksena siitä, että evoluutiota on tapahtunut.

Perinteisempi nimi tälle on propaganda. Alla kertomus siitä, miten näiden kuvien tekeminen yleensä menee:

”Minulle kerrottiin, että piirustuksista piti tehdä joko enemmän tai vähemmän ihmismäisiä tai moderneja - riippuen siitä, mikä aihe oli. Taiteilijana olin mielissäni siitä, että minulla oli vapaus luoda piirustus, jota kukaan ei voisi saattaa kyseenalaiseksi, koska he eivät itsekään varmasti tienneet, miltä luontokappale näytti. Mutta kristittynä minusta oli epämiellyttävää, kun minulle kerrottiin, että he halusivat enemmän ´apinamaisia´ tai enemmän ´ihmismäisiä´ ominaisuuksia... Tämän Australopithecuksen tapauksessa minua pyydettiin luomaan jotain, joka oli suuri ´ehkä´ ja sitten saada näyttämään se uskottavalta.” (Doolan R, Wieland C. Filling the blanks; Interview with illustrator Ronald J. Ervin. Creation 1995,17;2:16-18.)

Voiko sellaiseen tutkijaan luottaa, joka siunaa taitelijan kuvan aiheesta, mikä on noin kaukana todellisuudesta? Onko hänen muutkin johtopäätöksensä yhtä tarkoitushakuisia? Onko tämä objektiivista tiedettä, jota tieteen aina väitetään olevan? Herää paljon kysymyksiä tällaisen tieteentekijän tarkoitusperistä. Pilataan hieno löytö tekemällä siitä harhaanjohtava kuva.

Tässä eräs noista moninaisista artikkeleista, joissa on molemmat kuvat. Mielenkiintoisesti artikkeli kertoo tutkijan sanoneen: "It was designed for swimming." Suunniteltupa hyvinkin - monet dinosaurukset elivät vedessä ja rämeiköissä. 

https://www.nytimes.com/…/06/science/duck-dinosaur-swim.html 

50. Geologiset kerrokset ja Fossiilitodisteet - Yhteenveto osa V

Maan sedimenttikerroksia ja niihin hautautuneita eliöitä käytetään historiantutkimuksessa. Ympäri maapalloa voimme löytää näitä kerroksia ja kerroksissa fossiileja, vaikka Suomessa ne ovat kohtuu harvinaisia. Emme voi kuitenkaan mennä ajassa taaksepäin ja seurata, mitä on tapahtunut - valitettavasti - ja miten ne ovat muodostuneet. Voimme vain päätellä, tehden joukon oletuksia, miten ne olisivat voineet muodostua. 

Seuraavassa yhdeksän kohtaa, jotka haastavat yleisesti hyväksytyn hitaan hautaumisen ja kerrostumisen sekä miljoonien vuosien mallin. 

1. Fossiileissa ei ole kehittymässä olevia rakenteita. Kaikki on valmista ja toimivaa. On vain valmiita lajeja, jotka toisinaan kovasti muistuttavat toisiaan.
   http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/10/41-miljardi-fossiilia-ei-ole-vaarassa.html
    
2. On monia lajeja, jotka eivät ole muuttuneet yhtään sen jälkeen, kun niiden fossiilit ovat ilmestyneet syvälle geologisiin kerroksiin. Mutaatiot ja luonnonvalinta eivät siis kehitä mitään näiden kohdalla.
   http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/10/42-evoluutio-jaatyi-elavat-fossiilit.html
    
3. Fossiilit ilmestyvät geologisiin kerroksiin valmiina, yhtäkkiä, ilman kehittymässä olevia puolivalmiita rakenteita. Voimme havaita vain rakenteiden häviämistä ja korruptoitumista lajien muuntuessa. Geneettisen tiedon tai toimivan rakenteen ei ole kehittymistä.
    http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/10/43-hermoston-evoluutio-menossa-vaaraan.html
    
4. Kaikki elämä, jopa kaikkein 'vanhin' elämä,  perustuu samoihin rakenteisiin, DNA:han, proteiinikoineisiin ja aisteihin sekä elimiin kuin mitä eliöillä on nykyisinkin. Tämä elämä on 'räjähtänyt' tyhjästä syvimmälle oleviin, siis vanhimmiksi tulkittuihin, kerroksiin.
   http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/10/43-elaman-synnyn-salaisuus-vanhimpien.html
    
5. Fossiileja löytyy 'vääristä' kerroksista rikkoen hienon kuvitteellisen kehitysjärjestyksen. Usein esitetty kaunis kehitystarinaa ei ole olemassa muuta kuin oppikirjoissa. Luonnossa asiat ovat hyvin moniselitteisesti.
   http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/11/45-nisakkaiden-fossiileja-dinosaurusten.html
6. Eläimien elimet eivät ole kehittyneet siitä kun ne maanpinnalle ilmestyivät. Kaikkein vanhimmillä eläimillä on silmä ja eläin on sillä silmällä nähnyt ja sen aivot ovat ymmärtäneet näkemänsä.
   http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/12/silman-evoluutio-uusi-loyto.html
7. Sedimenttikerrosten muodostuminen ja fossiilien hautauminen ei ole tapahtunut havaintojen mukaan hitaaasti vaan hyvin nopeasti, hetkessä. Missään maapallolla ei ole oppikirjojen kuvaamaa täydellistä geologista pinoa, sillä sen pitäisi olla yli 100 km paksu.
   http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/11/47-dinosauruksen-luut-maan-pinnnalla.html
   
   
8. Maankuoren pintakerrosta katselemalla saa selvän kuvan, että se ei ole voinut muodostua hitaasti miljoonien vuosien aikana. Sedimenttikerrosten muodostuminen on selitettävissä nopealla veden virtauksen avulla tapahtuvalla kerrostumisella.
   http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/12/48-nayttaako-maapallo-vanhalta.html
9. Selkeät havainnot tukevat sitä, että öljyä, kivihiiltä, kiveä ja fossiileja voi syntyä nopeasti. Siihen ei tarvita miljoonia vuosia.
   http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/12/49-kivea-oljya-hiilta-miljoonissa.html

Edellisistä voidaan siten loogisesti johtaa, että löydetyt fossiilit eivät kuvaa eliöluokkien syntymistä toisistaan eikä sedimenttikerrokset ole kiistaton todiste miljoonien vuosien historiasta. 

Fossiiliaineiston mukaan ei siis ole tapahtunut eläinten kehittymistä yhä uusien rakenteiden kautta, vaan kaikki elämä on ollut rakenteellisesti valmista jo ilmestyessään ja sen jälkeen toisinaan vähitellen rappeutunut. Eliöluokkien rakentumista toisistaan ei voida havaita. Näin fossiililöydöt todistavat selkeästi vähittäistä evoluutiota, kehittymistä, vastaan.

Lajien rikkautta voidaan havaita, sekä lajeja, joita ei enää nähdä elävinä luonnossa. Voidaan myös havaita, että eläimet ilmestyvät valmiina, mutta sen jälkeen muuntelevat määrätyissä rajoissa. Tätä muuntelua on nykyisin havaittavissa esimerkiksi koiraroduissa. Silti koira on edelleen koira. Muuntelua nähdään myös sopeutumisena muuntuneisiin olosuhteisiin, mutta tällöinkin sopeutuminen tapahtuu nopeasti, muutamassa sukupolvessa, ja jälleen määrätyissä rajoissa. 

Geologisten kerrosten rakenne tukee tätä samaa havaintoja. Ne ovat muodostuneet kerralla, ennemmin kuin vähittäisen kerrostumisen ja eroosion vuorottelulla. On myös havaintoja, ettei tämä prosessi vaadi pitkiä ajanjaksoja, vaan voi tapahtua nopeasti, kuukasissa tai vaikkapa vuodessa. 

Fossiilit ja sedimenttikerrokset edustavat tiettynä ajanhetkenä olemassa ollutta valmista ja rakenteellisesti toimivaa elämää, joka on hautautunut nopeasti virtaavan veden vaikutuksesta massiivisiin sedimenttikerroksiin. Hautautumien on ollut vaiheittaista sen mukaan, missä eliöt ovat eläneet ja miten ne ovat viimeisinä aikoina ennen hautautumistaan liikkuneet. Hautautumisjaksoja on useita peräkkäisiä. Paras selitys tällaiselle mallillen on massiiviset tsunamit, jotka ovat vyöryneet mantereelle vaiheittain yhä pidemmälle sisämaahan veden virratessa niin sisämaahan päin kuin sieltä takaisinkin repien mukaansa kaiken irtoaineksen ja sekoittaen siihen eliöt. Samalla eliöt ovat paenneet yhä syvemmälle sisämaahan kukin laji liikkumiskykynsä mukaan, kunnes tsunamit ovat saavuttaneet heidät sielläkin. 

Virtaavalla vedellä on taipumus koota samanlaisia asioita yhteen.

Dinosaurusten luiden kasauma.

Dinosauruksen fossiili kuolinasennossaa, missä ne usein löydetään. Vastaava asento on monella hukkumiskuolemisen kokeneella eläimellä.

Lisää ongelmia alkuräjähdysteoriaan - Suomalaistutkija väitteli tohtoriksi

Suomalainen tutkija Juska Pekkanen väitteli joulukuussa 2017 Aalto Yliopistossa aiheesta: "Jet Particology & Search for New Massive Particles - Jet composition studies and searches for new physics in dijet events using 13 TeV pp collisions with the CMS detector at the CERN LHC" http://www.aalto.fi/fi/current/events/2017-11-15-012/

Aihe ei luonnollisesti kerro mitään maallikolle. Hyvin karkeasti sanottuna hiukkaskiihdyttimellä on tutkittu alkeishiukkasia 60 kertaa korkeammilla energioilla kuin aikaisemmin. Tällä pyrittiin havaitsemaan uusia hiukkasia sekä jälkiä, jotka tukisivat niin sanottua säie-teoriaa. Kumpiakaan ei löytynyt.

CERN:in hiukkauskiihdyttimen tunneli on syvällä maan alla.

Mitä tämä sitten tarkoittaa alkuräjähdykseen liittyen - nythän tutkittiin maailman pienimpiä hiukkasia eikä suurta kosmosta?

Toimittaja Raili Leino kuvaa tutkimukseen liittyen ongelmaa Tekniikka & Talous -lehden numerossa 8.12.2017 sivulla 8 seuraavasti:

"Merkkejä ei ole havaittu myöskään gravitoni-hiukkaisista. Jos painovoima toimisi muiden perusvoimien tapaan, pitäisi olla olemassa sitä välittävä gravitoni-hiukkanen. 

Jos gravitonia ei ole, painovoiman selittäjäksi jää yleinen suhteellisuusteoria, jonka mukaan painovoiman aiheuttaa avaruuden kaareutuminen. 

Vakava ongelma on, että alkurähähdyksessä singulariteetissa kaareutuminen kasvaa äärettömäksi. Yleinen suhteellisuusteoria ja kvanttimekaniikka eivät sovi yhteen hyvin pienillä etäisyyksillä ja suurilla massoilla. Siksi emme tiedä esimerkiksi, mitä mustan aukon sisälle tapahtuu."

Aikaisempaan tietoon verrattuna, nyt on havaittu 60 kertaa tarkemmin, että alkuräjähdysteoria ei sovi yhteen suhteellisuusteorian kanssa. Jos siis pidämme kiinni suhteellisuusteoriasta, ei alkuräjähdystä ole voinut tapahtua.

Keskusteluissa annetaan usein ymmärtää juuri päinvastoin: suhteellisuusteoria tukee alkuräjähdystä. Tämä koe osoittaa, että ne tarinat, joilla se tuki on pyritty saamaan aikaiseksi, on falsifioitu 60 kertaa tarkemmin. Teoreetikot luonnollisesti nostavat ajatusta, että tarvitaan vielä korkeampia energioita. Ehkä, mutta tieteen nykyinen tila on, että alkuräjähdys ei tältäkään kantilta ole ollut mahdollista: gravitaatio olisi estänyt räjähdystä tapahtumasta.

Aikaisemmin olen kirjoittanut siitä, miten materia ja antimateria on todettu 350 kertaa tarkemmin symmetrisiksi. Alkuräjähdys tarvitsisi epäsymmetrian. Samansuuntainen tulos siis kuin tämä tutkimus. Myöskään edes uudelleen tutkimalla ei löytynyt mitään jälkiä pimeästä aineesta. Sekään ei siis selitä universumin käyttäytymistä.

Milloin alkuräjähdysteoria sitten unohdetaan, kun monet tieteen uudet tutkimukset osoittavat sitä vastaan? Eikö teorian pitäisi falsifioitua silloin, kun yksikin tutkimus on sitä vastaan? Jotkut kosmologit ovat tämän johtopäätöksen jo tehneet ja tämän takia populaaritieteessä yhä useammin putkahtelee esille multi-universumi tarina. Mutta sekin on vain tutkijoiksi itseään nimittävien pohdintaa - ei tutkivaa tiedettä.

Vaikka olen vain hyvin vähän seurannut kosmologien ja hiukkastutkijoiden välistä debattia, niin näkyy niissä jonkinlainen nokitteluasetelma. Hiukkastutkijat heittelevät näitä tämän kaltaisia kosmologisia väitteitä selventääkseen, mitä tulokset tarkoittavat käytännössä. Ja kosmologit, jotka ovat julkisuudessa paljon näkyvämpiä henkilöitä, eivät lainkaan pidä siitä, että heidän reviirilleen astutaan. Paljon mieluummin he itse tekisivät johtopäätökset ja valikoisivat julkisuuteen ne tutkimustulokset, jotka sopivat heidän malliinsa paremmin. Välillä saa vaikutelman, että kosmologien mielestä hiukkastutkijoiden olisi syytä pysyä putkissaan maan alla, kun he itse patsastelevat lehtien palstoilla ja vähättelevät näitä tutkimuksia aina tilaisuuden tullen. Saattaapi olla, että kosmologeja nyppii se, että jotkut eivät pidä sitä tieteenä alkuunkaan. 

Nämä tällaiset tutkimustulokset pitäisi kuitenkin ottaa paljon vakavammin, eikä toistuvasti lakaista niitä maton alle piiloon.  Kun kritiikkiä ei vastaanoteta, niin tiedekään ei kehity. Nyt näyttää siltä, että hiukkastutkimukset ja kosmologia etääntyvät hyvää vauhtia toisistaa. 

Totuudella on kuitenkin taipumus lopulta tulla esille.

Mikä on Totuus?

Elämme totuuden jälkeistä aikaa. Totuuden jälkeinen (post-truth) oli jo vuoden 2016 vuoden-sana Oxford Dictionaryn mukaan. Se tuotiin esiin poliittisena sanana kuvaamaan sitä julkeutta, millä julkisuudessa esiinnytään. Mutta mistä me sitten löytäisimme totuuden uudelleen?

Monen mielestä totuus löytyy tieteestä. Tämä ei kuitenkaan oli tieteen oma määritelmä itsestään. Tiede on itseään korjaava - totuus ei tarvitse korjausta. Tiede tietää vain sen hetkisen asioiden tilan, koska se varaa itselleen mahdollisuuden muuttaa itseään, jopa kääntää suuntaa täydellisesti. Ja on sen monta kertaa historiassa tehnytkin. Tosin mikään ketterä kääntyilijä tiede ei ole, sillä historiassa valtaa pitäneet tieteentekijät ovat poikkeuksetta rakastuneet sen hetkiseen asioiden tilaan siinä määrin, että siitä on tullut käytännön totuus heille. On tarvittu uusi sukupolvi irtaantumaan vanhasta. Mikä tekisi tästä hetkestä erilaisen? Miksi meillä olisi tieteen kautta perimmäinen totuus alkuperästämme nyt, kun sitä ei aikaisemminkaan ole ollut?

Ihmisillä on erilaisia käsityksiä totuudesta. Monet ovat sitä mieltä, että ihmisellä itsellään on mahdollisuus määritellä oma totuutensa. Itse en oikein näe sitä mahdolliseksi. Me kuitenkin elämme samassa maailmassa ja kaikki se mitä sinä teet vaikuttaa minuun ja kaikki mitä minä teen vaikuttaa sinuun. Jos totuus on suhteellista ja ihmisen määriteltävissä, niin kumman totuus on sitten oikea totuus: sinun vain minun?

Osatotuudet ja koko totuus.

Kun poliisi kuulustelee kahta autokolarin nähnyttä silminnäkijää, niin hän mitä todennäköisemmin saa hieman erilaisen kuvauksen tapahtumista. Ensimmäinen kertoo, että autoilija väisti jalankulkijaa ja törmäsi toiseen autoon. Toinen kertoo, että sivutieltä tullut ajoi toisen auton alle. Kumpi oli oikeassa eli kummalla oli totuus? Mahdollisesti ei kummallakaan tai jopa molemmilla. Vasta valvontakameran tai vastaavan kuva kertoo, mitä todella tapahtui, vasta siitä näemme mikä oli totuus (jos siitäkään).

Kuitenkin vaikka kumpikaan näistä silminnäkijöistä ei olisi edes ollut olemassa, syntyneetkään, niin totuus kolaristi olisi silti ollut olemassa. Samoin on elämän suuruisten asioiden kohdalla. Mistä me tulemme? Totuus siitä on olemassa, vaikka minä tai sinä emme olisi olemassakaan. Totuus on määritelmänsäkin mukaan ihmisen ulkopuolella.

Mitä merkitystä totuudella sitten olisi, jos koko ihmiskuntaa ei olisi olemassa? Jotkut ajattelevat, että ihminen on ainoa inhimillinen, älykäs ja ajatteleva olento, joka pystyy sellaisen käsitteen kuin totuus luomaan. Jos kaikki, mitä on olemassa on vain materiaa, niin näin varmaan olisikin, mutta kaikki ei selvästikään ole materiaa. Jo tällaisen käsitteen olemassa olo kuin totuus itsessään on jo ei-materialistinen.

Totuuden tietäminen on vaikeaa. Mistä asiasta voit olla todella varma? Voitko olla varma, että Jumalaa ei ole olemassa? Voitko olla varma, että Raamattu ei ole Jumalan Sanaa? Ihan varma? Mihin perustat varmuutesi?

Jos oletetaan, että tiedät 1%:n kaikesta tiedosta, joka sekin on ruhtinaallinen osuus, niin voiko olla, että siinä jäljelle jääneessä 99%:ssa on jotain, mikä itse asiassa kumoisi käsityksesi totuudesta? Miten siis voisit olla varma mistään, jollet tiedä kaikkea kaikesta? 

On tosin toinenkin mahdollisuus. Voit tuntea jonkun joka tietää kaiken kaikesta ja kysyä häneltä.

Kaikki tietävän on oltava myös kaikkialla läsnä, muuten ei kaiken tietäminen olisi mahdollista. On oletettavaa, että jos on taho, joka on kaikkitietävä, hän siis on myös kaikkialla läsnäoleva. Tieto on valtaa - kaikkitietävällä on kaikkein eniten tietoa,  siis kaikkein eniten valtaa. Kaikkitietävä on siten myös kaikkivaltias.

Kaikkivaltiaalle taas kaikki on mahdollista, mutta hän ei siltikään vielä olisi se Jumala, jota kutsutaan Isäksi taivaassa, Kaikkein Korkeimmaksi ja Luojaksi. Sillä se Jumala, joka tunnetaan Kristittyjen Jumalana, ei voi tehdä mitä tahansa, vaikka hän tietää kaiken. Tämä sen tähden, että hän on itse myös totuus. Totuus ei voi rikkoa itseään vasten, sillä silloin hän ei enää olisi totuus. Tästä seuraa pyhyys. Jumala on ennen kaikkea Pyhä, koskematon, ja muuttumaton. Hän on nostanut sanansa itseään korkeammalle. Hän ei voi rikkoa lupauksiaan eli ei siinä mielessä ole kaikkivaltias, vaikka onkin kaiken yläpuolella (paitsi siis oman sanansa).

Jos todella rakastat totuutta enemmän kuin itseäsi, pystyt totuuden myös löytämään. Meitä koetellaan monella tapaa, juuri sen selvittämiseksi, rakastammeko totuutta, vai olemmeko valmiit palvelemaan valhetta ja vilppiä, vain saadaksemme omaa etua, juuri tässä, juuri nyt. Pystytkö lähtemään tutkimaan, mikä todella on totuus? Totuuden rakastaminen, sen todellinen janoaminen, avaa silmien eteen uuden maailman, jossa näkökyky avartuu ja ymmärrys lisääntyy - eikä suinkaan vähene.

Jumala, niin kuin Raamattu sen määrittelee, on totuus.

Totuus kestää kaiken mahdollisen  kritiikin ja analysoinnin. Totuutta ei tarvitse koskaan puolustaa, koska totuus lopulta puolustaa itseään. Totuudella on taipumus aina lopulta tulla esille, tosin toisinaan se saattaa kestää pitkäänkin.

Totuus ei vanhene ja on ollut sama jo alusta asti. Totuus on olemassa ihmisestä riippumatta. Totuus on ihmisen ulkopuolella - ei ihmisten määrittelemä. Totuuden tietääkseen on tiedettävä kaikki kaikesta tai tunnettava joku joka tietää kaiken kaikesta ja kysyttävä häneltä.

Totuudella on taipumus lopulta tulla esille, siksi totuus kestää tutkimisen. Jumalan Sana on totuus. Kreikaksi Sana, Logos, tarkoittaa puhuttua ymmärrettävää tietoa.

Totuus on meille tänäkin Jouluna tuotu luoksemme. Sillä, Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan luona. Kaikki on syntynyt hänen kauttaan. Ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, eikä pimeys ole saanut sitä valtaansa.

Tuli mies, Jumalan lähettämä. Hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat hänen kauttaan. Ei hän ollut se valo, vaan hän tuli todistamaan valosta.

Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan. Maailmassa hän oli, ja maailma oli hänen kauttaan syntynyt, mutta maailma ei tuntenut häntä. Hän tuli omaan maahansa, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.

Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä. He eivät ole syntyneet verestä, eivät lihan tahdosta eivätkä miehen tahdosta vaan Jumalasta.

Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me katselimme hänen kirkkauttaan, sellaista kirkkautta kuin ainutsyntyisellä Pojalla on Isältä, ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

Johannes todisti hänestä ja huusi: "Tämä on se, josta minä sanoin: se, joka tulee minun jäljessäni, on minua edellä, sillä hän oli olemassa ennen minua."

Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet osamme ja armoa armon lisäksi, sillä laki on annettu Mooseksen kautta, armo ja totuus ovat tulleet Jeesuksen Kristuksen kautta.

Jumalaa ei ole kukaan milloinkaan nähnyt. Ainutsyntyinen Jumala, joka on Isän rinnalla, on hänet ilmoittanut.

(Joh. 1:1-18)

Lopuksi: on yksi asia mitä Jumala ei tiedä, nimittäin sinun syntisi. Hän on luvannut unohtaa ne, jos otat vastaan Jeesuksen pelastustyön ristillä. Jeesus on yhä Joulun sanoman ydin.

46. Silmän evoluutio - Uusi löytö

Silmän evoluutio tapahtui viimeisimmän uutisen mukaan seuraavasti: se ilmestyi 530 miljoona vuotta sitten valmiina ja sitten se on säilynyt sellaisenaan: 

"This exceptional fossil shows us how early animals saw the world around them hundreds of millions of years ago," says one of the team, palaeontologist Euan Clarkson from the University of Edinburgh."Remarkably, it also reveals that the structure and function of compound eyes has barely changed in half a billion years."Indeed, it's crazy to think that scientists can dig up the remains of a creature that's been dead for over 500 million years and find that it had basically the same visual organs as many animals we share the planet with today. 

["Tämä poikkeuksellinen fossiili osoittaa meillä kuinka varhaiset eläimet näkivät maailman ympärillään satoja miljoonia vuosia sitten", sanoo yksi ryhmän jäsen, paleontologi Euan Clarkson Edinburghin Yliopistosta.

"Merkittävästi se myös paljastaa, että silmän rakenne ja toiminta ovat tuskin muuttunut puolen vuosimiljardin aikana."

Todellakin se on hullua ajatella, että tiedemiehet voivat kaivaa esille jäänteitä eliöstä, joka on ollut kuolleena yli 500 miljoona vuotta ja havaita, että sillä oli pohjimmiltaan sama näköelin kuin monilla eläimillä, joiden kanssa me jaamme maapallon nykyisin."]

  

http://www.sciencealert.com/oldest-eye-ever-evolution-fossil-evidence-530-million-years-trilobite

'Varhaisimmat' fossiilit ovat trilobiittejä. Tässä näkyy sen silmä ympyrän keskellä.

Mitä sitten tarkoittavat ne moninaiset tutkimukset, joita on tehty silmän evoluutiosta? Toisinaan on nimetty 19 askelta silmän evoluutiossa, toisinaan on kerrottu että silmä on kehittynyt jopa 40 kertaa historian aikana itsenäisesti eri eläimillä toisistaan riippumatta.

Esimerkiksi mustakalan silmä on hyvin samanlainen kuin ihmisen silmä (kuva alla). Mustekalalla ja ihmisellä ei kuitenkaan ole mitään sukulaisuussuhdetta edes evoluution väittämän mukaan ihmisen kanssa (muuta kuin sen kuuluisan väitetyn ensimmäisen solun kautta, jolla ei luonnollisesti vielä ollut silmää.)

Yllä ihmisen ja alla mustekalan silmä.

Evoluutio-opissa on sellainen käsite kuin konvergenssi evoluutio, jolla voidaan todeta, että samanlaiset elimet ovat kehittyneet toisistaan riippumatta. Kuten esimerkiksi valaan pyrstö ja kalan pyrstö. Evoluutio-opin mukaan kalasta tuli maaeläin ja sitten se maaeläin palasi veteen ja sai taas pyrstön.

Tämä on täysin mielivaltaista, sillä välillä jonkin elimen voidaan sanoa olevan samanlainen sukulaisuuden takia ja siten todistavan evoluutiosta, ja taas välillä se sama elin on edelleen samanlainen, mutta todistaa evoluutiosta sillä, että se on kehittynyt itsenäisesti ja sattumalta samanlaiseksi ilman sukulaisuutta. Nämä päätökset kumpaa linjaa elin edustaa, tehdään täysin mielivaltaisesti ja päätös voidaan muuttaa ilman, että elimestä itsestään on saatu mitään uutta tietoa. Ei kuulosta kovin loogiselta oppirakennelmalta - taustalla pitää olla jokin toinen vaikutin, miksi näin halutaan uskoa.

Silmän evoluutiosarjoja rakennettaessa otetaan erilaisten nykyisin elävien eläimien silmiä, verrataan niitä, ja päätellään samankaltaisuuden aste nojautuen vertailuun. Sitten todetaan että toinen on tullut toisesta ilman havaintoa tästä tapahtumasta.

Yleensä nämä loikat toisesta silmästä toiseen ovat kuitenkin geneettisesti tarkastelleen tähtitieteellisen suuria. Siksi ei fenotyyppiä (eliön ilmiasua) ja genotyyppiä (eliön genetiikkaa) pitäisikään evoluutiotarkastelussa koskaan käsitellä erikseen. Siinä menee helposti harhaan ja eksyy pohtimaan mahdollisuuksia, jotka kaukaa katsoen miellyttävät mielikuvistusta.

Yhtä hyvin samankaltaiset rakenteet kertovat samasta suunnittelijasta, joka rakastaa harmoniaa. Samoin, kuin ihminen suunnitellessaan eri automalleja käyttää samoja ja samankaltaisia osia eri malleissa, on Luoja käyttänyt samoja kokonaisuuksia eri eläimissä. Elämmehän me samassa ekosysteemissä samoja molekyyleja ravinnoksi nauttien. Olemme yksi kokonainen yhtenäinen kokonaisuus.

Se, että silmä on ollut kuvitellun 530 miljoonaa vuotta samanlainen, todistaa vain siitä, että mitään evoluutiota ei ole tapahtunut. Eläimet muuntuvat ja muuntelevat olemassa olevan geneettisen informaation avulla, mikä niillä on aina ollut. Epigeneettiset 'kytkimet' ohjavat tätä sopeutumista ja muuntelua.

Silmä on aina ollut silmä ja sen tarkoitus on aina ollut tarjota eliölle näköhavaintoja. Ei sillä koskaan ole ollut muuta päätarkoitusta eikä koskaan tule olemaan. Se on suunniteltu sähkömagneettisen säteilyn hahmottamiseen sellaisella anturiratkaisuilla, että aivojen neuroverkot sitä ymmärtävät. 

49. Kiveä, öljyä, hiiltä - miljoonissa vuosissa vai päivissä ja kuukausissa?

Uniformitarianismi tarkoitaa, että geologiset prosesit tapahtuvat hitaasti miljoonien vuosien aikana, sen saman prosessin mukaan, mikä nykyisin on havaittavissa. 

Esimerkiksi sedimenttikivien muodostuminen pitäisi olla hidas prosessi ja vaatisi paljon aikaan. Tämä käsitys tulee siitä, että kun näitä kiviä ajoitetaan radioaktiivisella ajoitusmenetelmillä, niin vastauksena on aina miljoonia vuosia. Palaan tähän ajoitusongelmaan myöhemmin.  Usein keskustelussa sotketaan myös se, milloin kivi on muodostunut ja kuinka kauan kiven muodostuminen vie.

Tällaiset ajoitusmenetelmät eivät voi kuitenkaan selittää seuraavia löytöjä. Näistä on selkeästi havaittavissa, että sedimenttikivien muodostuminen ei vie miljoonia vuosia, eivätkä ne ole miljoonia vuosia vanhoja:

Myös fossiloituminen eli orgaanisen materian mineralisoituminen voi tapahtua nopeasti. Se on kemiallinen prosessi, joka on enemmän olosuhteiden funktio (lämpötila, paine, läsnäolevat aineet) kuin ajan funktio. Alla oleva kuva kertoo asian hyvin. Lienee selvä, että tämä cowboy bootsi ei ole miljoonia vuosia vanha, vaikka sen sisällä on kivettynyt jalkaluu. Itse asiassa se on valmistettu 1950-luvulla.

Yleensä oppikirjat selittävät, että öljy ja kivihiili muodostuvat, kun kasvimateriaa hautautuu hitaasti miljoonien vuosien aikana syvälle maan alle. Siellä kovassa lämmössä ja paineessa muodostuu öljyä ja hiiltä hitaasti. Tämä ei kuitenkaan ole vaatimus öljyn ja hiilen muodostumiselle. Hidas hautatuminen päinvastoin altistaisi materian kulutukselle ja häviämiselle.

Pitkiä ajanjaksoja ei tarvita. Myös öljyn ja hiilen muodostuminen on enemmän olosuhteiden kuin ajan funktio. Maaöljy ei ole sen ihmeellisempää ainetta kuin jokaisesta keittiöstä löytyvä ruokaöljykään: molempia tulee kasveista.

Nykyisin voidaan tuottaa biodieseliä mm. puusta. Tämäkään ei kestä miljoonia vuosia. Tarvitaan vain oikeat olosuhteet. Neste on yksi suomalainen biodieselin valmistaja ja käyttää monenlaisia orgaanisia raaka-aineita: NEXBTL process  

Tutkijat ovat tuottaneet öljyä myös levän ja veden sekoituksesta muutamassa tunnissa. Lisäksi tarvitaan vain painetta ja lämpöä. Huomaa, että vesi on tässä prosessissa tärkeä raaka-aine: http://luominen.fi/pikapolttoaine-levavelli-muuttuu-raakaoljyksi-alle-tunnissa ja varsinainen tutkimusartikkeli: http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S2211926413000878?via%3Dihub '

Me suomalaiset tiedämme miten tervaa tehdään. Puuta 'poltetaan' vähähappisessa olosuhteessa tervahaudassa. Tuloksena syntyy myös hiiltä. Tähänkään ei tarvita pitkiä aikoja. Samoin on kivihiilen kanssa: se ei ole muuta kuin tiukaksi puristunutta kasvishiiltä.

Aikaisemmin kun kivihiiltä lapioitiin käsin, sieltä aina välillä löytyi ihmeellisiä esineitä. Tässä pari esimerkki. Lienee selvä, että kyseessä ei ole miljoonia vuosia vanhat esineet.

Lainaan otteen Mikko Tuulirannan kirjasta Koulubiologian Analyysi

( http://luominen.fi/materiaalit/pdf/koulubiologian_analyysi_osa_2.pdf )

"Euroopan esiintymissä hiilikerrokset muodostavat ikään kuin Z-kirjaimen muotoisia rakennelmia, joissa viisto osa lävistää kahden horisontaalisen kerroksen välissä olevan muun sedimentin. Myös pystysuorat, jopa yli 20-metriset hiiltyneet tai kivettyneet puunrungot saattavat lävistää useita hiilijuonteita ja muita kerrostumia, siten että alemman kerroksen iäksi on evoluution mitta-asteikolla arvioitu satojatuhansia tai jopa miljoona vuotta enemmän kuin ylemmän. Esim. Joggins´n kivihiiliesiintymässä Nova Scotiassa (Kanada) pystyyn hiiltyneitä puunrunkoja on 750 metriä paksussa kerrostumassa 20 tasossa. Näissä katkenneissa rungoissa ei ole kantoja eikä juuria eli ne eivät edusta in situ* ekosysteemiä; niiden on täytynyt kulkeutua jostain muualta. Niissä ei myöskään koskaan ole latvoja. Joskus taas kivettyneet rungot ikään kuin “kasvavat” hiilikerrostumien päällä tunkeutuen niiden sisään metrin tai pari. Rungot eivät aina ole pystysuorassa, vaan joskus melkein missä kulmassa tahansa – joskus ylösalaisin. Joskus yhden rungon yläosaan liittyy toinen pystysuora runko."

Näyttää siltä, että oletus miljoonista vuosista ei tule havaituista prosesseista tai tehdyistä arkeologisista löydöistä, vaan jostain muualta. Se on maailmankatsomuksellinen lähtökohta, johon löydöt sovitetaan ja johon pitää uskoa, jotta evoluutiolla olisi riittävästi aikaa. Kun jonkin havaitaan olevan mahdotonta, niin tämä mahdottomuus piilotetaan hyvin pitkiin ajanjaksoihin, jotta voidaan uskoa, että sitten se olisi mahdollista. 

Emme voi mennä ajassa taaksepäin ja todeta, mitä tapahtui. Siksi historiantutkimus on kovin erilaista, varsinkin kirjoittamattoman historian. Katsomme samaa näytettä ja teemme eri johtopäätöksiä. Luotettavat silminnäkijähavainnot olisivat tärkeitä. 

Raamattu antaa meille selkeän kuvan siitä, mitä on tapahtunut. Jumala on ohjannut ihmisiä kirjoittamaan sen selvästi ja tarkasti ylös niin, ettei ketään voi sanoa, että en tiennyt. Uskommeko näitä silminnäkijähavaintoja vai emme, on jokaisen itse päätettävä. Tiede ei pysty asiaa ratkaisemaan, koska sekään ei pääse ajassa taaksepäin.