32. Kaikki luolamiehet löydettiin samasta luolasta - teoriat uusiksi

Juan Luis Arsuaganin johtama tutkijaryhmä löysi Sima de los Huesosin luolasta Espanjasta ihmisfoossiileja, jotka ilmentävät kaikkien tunnettujen ihmisfossiilien piirteitä. Nämä elivät kuitenkin kaikki samanaikaisesti kumoten sen mahdollisuuden, että olisivat toistensa esi-isiä evoluutio-opin mukaisesti.

Mutta ennen kuin mennään tarkemmin luolamiehiin ja -naisiin niin tehdään koukkaus koirien kautta. Tämä auttaa ymmärtämään miten em. luolalöytö voidaan ymmärtää.

Kaikki ymmärtävät, että kaikki koirarodut ovat sukua toisilleen, vaikka ne eivät voi lisääntyä suoraan keskenään kokonsa tähden. 

Eri koirarotujen ulkonäkö on hyvin poikkeava. Jos koirat olisivat olleet yhtä moninaisia tuhansia vuosia sitten ja kuolleet silloin sukupuuttoon, niiden fossiililuita kummasteltaisiin ja jokainen rotu luokiteltaisiin eri lajiksi, jopa eri sukuun tai heimoon, täysin lisääntymiskelvottomiksi keskenään ja niille annettaisiin hienoja latinankielisiä nimiä. Ehkä rakennettaisiin sukupuu, johon kuviteltaisiin missä järjestyksessä ne ovat tulleet toisistaan. Niiden luuston rakenne on niin erilainen, ettei voisi uskoa, että ne ovat samaa lajia. Niillä on kuitenkin kaikilla samat geenit ja kromosomit. 

Vaikka iso ja pieni koira eivät voi välttämättä keskenään luonnollisesti lisääntyä, silti ne katsotaan samaksi lajiksi, koska lisääntyvät toistensa kautta. Samalla perusteella kaikki kissaeläimet, leijonasta kotikissaan, ovat samaa lajia, koska nekin lisääntyvät kaikki keskenään toistensa kautta. Koirat ovat koiria ja kissat kissoja. (Käsittelin tätä aikaisemmin lyhyesti täällä: http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/04/24-evoluution-ainut-havaittu-todiste.html ).

Me myös tiedämme, että kyseessä ei ole evoluutio, kehittyminen, vaan variointi eli mittasuhteiden parametrisoitu muuntelu. Siinä, että jalka on tosi paljon pidempi, ei ole geneettisen rakennusohjeen kannalta sen enempää eroa kuin että jalka on vain hieman pidempi. Siinä, kun mittasuhteita, tai vaikkapa väripigmentin määrää, vaihdellaan, ei synny mitään uutta rakennetta, joka osoittaisi kehittymistä eli evoluutiota. Siinä vain jonkin samanlaisen on annettu kasvaa hieman pidempään. 

Alla olevasta kuvasta näkee vielä hyvin, miten buldogin kallo on muuttunut hyvin lyhyessä ajassa (100-vuotta). Huomaa, ettei se ole kehittynyt, vaan korruptoitunut. Kyseessä ei siis ole evoluutio. Vasemmalla vanha kallo, oikealla nykyinen, suorastaan pahasti epämuodostunut kallo.

Myös ihmiset ovat hyvin erilaisia ja nekin lisääntyvät kaikki keskenään. Meistä vain tuntuu, että ihmiset ovat samanlaisia, koska tunnistamme kohteen intuitiivisesti ihmiseksi. Mutta mittanauhalla katsottuna muuntelemme siinä kuin koiratkin. Katsotaan joitakin esimerkkejä ihmisen moninaisuudesta.

Alla olevassa kallojen kuvassa on kuvattu joitakin väitettyjä ihmisen sukupuun kalloja - Homo erectus ja Neandertalis tunnetaan kansankielessä luolamiehinä, koska heidän luitaan on usein löytynyt luolista. Eri koirarotujen kallojen eroihin verrattuna nämä tuntuvat lähes identtisiltä.

Vertaa Homo Erectuksen kalloa tähän venäläiseen raskaansarjan nyrkkeilijän Nikolai Valuevin päänmuotoon. Tuskin kukaan menee hänelle väittämään, ettet ole ihminen - homo sapiens eli viisas ihminen -  vaan Homo Erectus. 

Neanderthalin ihminen on uusimpien tutkimusten mukaan todettu täydeksi ihmiseksi. Vertaa tähän nykyihmiseen, joka hänkin on ihmisestä syntynyt.

Tai tähän:

Tässä nykynaisten vertailua ja vastaavien kallojen vertailu:

Melkoisia eroja niin pääkopan kuin kasvojenkin luiden rakenteessa. Kaikki kuitenkin kauniita ihmisiä. 

Tutkijat spekuloivat sillä, kuinka ulkoneva alaleuka on milläkin keksityllä ihmissuvun edustajalla. Tämä on mahdollista, koska monesti löydetään vain päälaki ja alaleuka, ei varsinaista alaleuan kiinnityskohtaa kalloon. Silloin tutkijat voivat vapaasti sijoittaa alaleuan haluamaansa syvyyteen sivusuunnassa. Tästä syystä esimerkiksi vuosien saatossa neanderthalin ala-leuka on vähitellen siirtynyt apinamaisesta sijainnista ihmismäiseen muotoon. Viimeistään siinä vaiheessa, kun todettiin, että se on täysi ihminen, myös leuka löysi ihmismäisen sijainnin. Alla on kuvasarja siitä, miten neanderthalin ihminen on vuosien saatossa tullut kuvituskuvissa yhä ihmismäisemmäksi:

Silti leuan paikka ja ulkonema eivät todista mitään siitä onko kyseessä ihminen vai … niin ihminen, kuten näkyy tästä kuvasta. Kun pariskunta, jolla on tällainen kallon muoto perustaa perheen ja siitä kasvaa suku, niin on todennäköistä, että jälkeläisissäkin on tätä variaatiota paljon. Silti he ovat täysiä ihmisiä.

Myöskin kallon kopan koko eli aivojen tilavuus vaihtelee hyvin paljon nyky-ihmisellä eikä useiden testien mukaan kerro juurikaan älykkyydestä (poislukien sairauksien ja mutaatioiden aiheuttamat epämuodostuneet aivot). Siitäkään ei voida päätellä, onko kyseessä jokin ihmisen esi-isäksi väitetty. 

Geneettisten mutaatioiden kautta yksilö voi saada outoja piirteitä ja voi tämän takia joutua heimonsa hylkäämäksi ja löytää toisen hylkiön, jonka kanssa kasvattaa oman perheensä ja josta kasvaa uusi heimo. Tämä heimo voi olla hyvinkin yhtenäinen ulkonäöltään. Esimerkiksi erityisen pienipäinen. Lisäksi syrjittynä voivat joutua elämään hedelmättömillä maila, vaikkapa jodin puutoksesta kärsien. Tämän tiedetään vaikuttavan voimakkaasti luuston rakenteeseen. Tällaisen rakenteellisesti taantuneen heimon syntyminen ja kuoleminen voi tapahtua muutamassa sadassa vuodessa tai jopa muutamassa kymmenessä vuodessa. Kun näitä luita sitten kaivetaan, kuvitellaan ihan samoin kuin jos koiran luita kaivettaisiin. Kaikki ovat erilaisia ja niistä rakennetaan mielikuvitushypoteesejä siitä mikä edelsi mitäkin.

Zimbabwessa esiintyy erikoista jalkojen mutaatioita. Koska sitä pidetään heimolaisten keskuudessa siunauksena, on se lisääntynyt voimakkaasti. Tässäkin kyseessä on geneettisen tiedon korruptoituminen (varpaita uupuu), ei siis kehitystä eli ei evoluutiota. 

Kuningasperheissä ja suvuissa sisäsiittoisuus oli aikoinaan suosittua, jotta kuninkuus pysyi suvussa. Tällöin perimä yksipuolistui vähitellen (taaskaan ei evoluutiota) ja alkoi korostamaan jotain tiettyä piirrettä (kuten koirillakin). Espanjan Habsburgin suvussa alaleuan ja yläleuan suhde kasvoi buldogmaisiin mittasuhteisiin. Karl II ei enää pystynyt puhumaan selkeästi:

Näiden lisäksi ihmisillä on kautta historian ollut omituisia tapoja muokata itseään. Tässä yksi esimerkki niistä:

Tästäpä sitten rakennetaan mitä ihmeellisimpiä satuja, kun näitä kalloja löydetään. Kuitenkin vastaus on vain ihmisen omassa halussa muokata itseään kuten näkyy oikealla olevasta vauvasta (vastasyntyneen pää on hyvin joustava ja siten altis muokkaukselle). Tällainen muokkaus ei luonnollisestikaan ole periytyvä, mutta saattaa olla, että sen esikuvana on toiminut jokin mutatoitunut kallon muoto, joka sittemmin on hävinnyt. Tässäkään tapauksessa ei kuitenkaan olisi kysymyksessä evoluutio, kehittyminen, koska ihmisen eri muotojen mittasuhteet ovat niin suunniteltuja, että parametrisoitua vaihtelua tapahtuu. Tästähän juuri nämä monet kuvat ovat esimerkkejä.

Kokonaiset heimot ovat ilmentäneet jotain tiettyä piirrettä. Pienikokoisia heimoja on edelleen useita. Sitten taas toisaalta jättiläisiäkin elää edelleen. Kun näiden luita löytyy syvältä maasta, tutkija voi antaa mielikuvituksensa lentää. Ihminen on kuitenkin aina haudannut kuolleensa, jos vain olosuhteet ovat sen sallineet. Se on ihmisen sielussa yhtä varmasti kuin kyky käsitellä tietoa.

Kuvakokoelma Kimmo Pälikkö: http://taustaa.fi/taustaa3/T3_L08_147_162.pdf

Samaa monimuotoisuutta löytyy apinoista. Simpansseilla jopa aikuisen ja poikasen kallot ovat rakenteellisesti hyvin erilaiset. Poikasen kallo on enemmän ihmismäinen, litteä, ja aikuisella sitten alaleuka on kasvanut tyypillisen apinamaiseen tapaan voimakkaasti ulos.

Miten paleoantropologit sitten pystyvät päättämään kenen luolamiehen kallo mikäkin löytö sitten on? Oikeasti eivät mitenkään. Alussa mainitsemastani Sima de los Huesosoin luolasta löytyi yksi pienimmistä ja yksi suurimmista kalloista mitä koskaan on löydetty. Nature-lehden artikkelissa (Nature 8. huhtikuuta 1993, viite Marvin L. Lubenowin kirjasta: Myytti Apninaihmisistä) tutkija Chris Stringer vertailee löytöjä ihmisfossiileihin ja toteaa niiden jakavan seitsemän samankaltaisuutta Homo sapiensin ja Homo erectuksen kanssa sekä kymmenen samankaltaisuutta Neandertalilaisten kanssa. Kaikki fossiilit löytyivät yhdestä ja samasta paikasta ollen näin saman ikäisiä. Kukaan ei ole siis voinut tulla toisestaan evoluution avulla, vaan ovat eläneet yhdessä. Evolutiivisessä mielessä luolamiehiä ei ole ollut olemassa - luolissa on kyllä asuttu ja asutaan vieläkin. Ihmisen esi-isä on kuitenkin aina ollut täysi ihminen.  

Miksi näitä tarinoita ihmisen esi-isistä sitten on niin paljon? Koska aihe on niin ihmistä kiehtova, eli myyvä, näitä tarinoita rakennetaan lisää ja lisää koko ajan. Sitä myydään mitä ostetaan - totta tai ei. 

Näiden luiden luokittelussa itse asiassa määräävämpää on ajoitus, joka palvelee vain ajatusta evoluutiosta. Jos löytö on hyvin vanha, yritetään siinä nähdä alkeellisia piirteitä kuten pienemmät aivot, mutta kuten edellä nähtiin, tällaista varioituvuutta esiintyy nykyisin ihmisissä. Se ei siis todistaa mitään mistään.

Kaikki ihmiset ovat kuitenkin sukua toisilleen, kuten tämä kaksosten kuva osoittaa (nämä ovat siis kaksossisaret samasta isästä ja äidistä, yhtä aikaa syntyneet, ihan normaalit kaksoset ja selkeästi eivät identtiset). Ei ole mitään kehittymättömämpiä ihmisiä, eikä ole koskaan ollutkaan. Itse asiasiassa genetiikka tukee sitä näkemystä, että aikaisemmin ihmiset olivat geneettisen tiedon kannalta ehjempiä.

Vanhemmat ovat aika tasavärisiä, mutta heidän isovanhemmistaan taas löytyy vaaleita ja tummia. Ihonväri on kuitenkin vain saman pigmenttitekijän määrän vaihtelua. 

Me kannamme paljon sellaista geneettistä tietoa mitä emme itse ilmennä, sen sijaan lapsemme tai lastenlapsemme saattavat sen sitten tuoda esiin.

Miksi sitten viisaat tiedemiehet väittävät muuta, kuin mitä näistä selkeistä havainnoista voi nähdä? Heillä on halu todistaa maailmankatsomustaan, niin kuin minulla on halu todistaa omaani. Toiset meistä ovat totuudessa ja toiset valheessa. 

Mitä vanhoista luista sitten oikeasti voidaan päätellä? Sinun tehtäväsi on tutkia näitä selkeitä havaintoja ja päättää ketkä ovat oikeassa ja valita sen jälkeen luotettavasti oikein. Luotan täysin, että löydät kyllä totuuden, jos haluat sitä vilpittömästi etsiä. Tutkiskele itseäsi ja ajatuksiasi - haetko varmistusta aikaisemmille johtopäätöksillesi vai haastatko todella oikeasti omat ajattelumallisi. Huomaa, että nykyisetkin ajatuksesi ovat helposti joidenkin toisten ihmisten vaikuttamia.  

31. Epävakaiden tutkijoiden epäilyttävä harrastus - Ihmisfossiilien tehtailu epämääräisistä luista

Ihmisfossiilien tutkimus, paleoantropologia, on täynnä ihmeellisiä tarinoita. Aloitamme vanhimmasta päästä, tarinasta nimeltä Piltdownin ihminen.

Vuonna  1911 Charles Dawson ilmoitti löytäneensä ihmisen esi-isän Piltdownista, Englannista. Tästä tämä löytö sai nimen Piltdownin ihminen.

1912 New York Timessä oli aiheesta artikkeli otsikolla: "Darwinin teoria todistettu oikeaksi". Siitä eteenpäin aina vuoteen 1953 asti Piltdownin mies oli oppikirjoissa todisteena ihmisen esi-isästä: välimuotona ihmisen ja apinan välillä. Valtava määrä artikkeleja, kirjoja ja julkaisuja tehtiin Piltdownin miehestä, joka oli itseasiassa vain osia kallosta. Yhdysvalloissa se oli myös vahvasti esillä oikeudenkäynnissä, jossa taisteltiin siitä, saako kouluissa opettaa evoluutio-oppia.

Mutta mitä itse asiassa löydettiin ja mitä tapahtui sitten vuonna 1953, neljäkymmentä vuotta löydön jälkeen?

Piltdown skull construction. By James Howard McGregor [Public domain], via Wikimedia Commons

Toiset tutkijat epäilivät löytöä, mutta eivät saaneet tukea julkisuudelta asiaansa. Ajan henki on sellainen, että todiste kuin todiste hyväksytään, jotta oma mielipide vahvistuu. Vasta vuonna 1953 Time-lehti kokosi näitä epäilyjä yhteen ja julkaisi, että löytynyt kallo on itse asiassa ihmisen kallon päälaki, orangin alaleuka ja simpanssin viilattu hammas, joka oli istutettu leukaluuhun.

Muutama vuosi sitten DNA testeissä päästiin samaan tulokseen (siis noin sata vuotta löydöstä) - tosin havaittiin että kallon osia oli useammasta eri ihmisestä. Samalla luut läpivalaistiin ja havaittiin, että niihin oli sisälle pumpattu raskasta ainetta, jotta ne oli saatu "primitiivisemmiksi". Samalla pintaa oli käsitelty kemikaaleilla vanhemmaksi. Vaivaa oli siis nähty paljon. Dawsonilla tosin oli kymmeniä muitakin huijauksia evoluutiontodisteet kokoelmassaan.

1900-luvulla näitä evoluution todisteita tehtailtiin paljon lisää, jotta oppikirjoihin saatiin materiaalia. Tässä joitakin esimerkkejä:

• Heidelbergin Ihminen oli rakennettu pelkästä leukaluusta, mutta silti tiedettiin miltä se näytti. 
• Nebraskan Ihmisen rakensi Henry Osborn yhdestä hampaasta, mikä osoittautui myöhemmin sian hampaaksi. 
• Vuonna 1921 löytyneen Pekingin Ihmisen kaikki todisteet vain hävisivät.
• "Satoja tuhansia vuosia vanhasta Homo Rhodensiksen kallossa todettiin ampuma-aseen sisään- ja ulostuloreikä. Teilhard de Chardin poisti reikien jäljet kuvasta, jota hän käytti teoksessaan ja väärensi näin kallonkuvan. 
• V. 1935 Eugene Dubois tunnusti, että Jaavan mies (1893) oli petos: kooste eri vuosina löydetyistä luunkappaleista ja sen pääkoppa kuului gibboni-apinalle. Lisäksi selvisi että Wadjak-kallot olivat olleet hänellä piilossa 13 vuotta ennen niiden julkistamista ja että ne kuuluivat ihmiselle.
• V. 1964 opettaja J. T. Scopes tunnusti, että Tenneseen apinaoikeudenkäynti oli ennakolta suunniteltu kehitysopin eteenpäinviemiseksi ja että hän oli antanut väärän todistuksen osuudestaan kehitysopin opettamiseen." (Lisää näistä: Kimmo Pälikkö: http://taustaa.fi/taustaa2/03.htm )

Löytäjä saa pitää ja julkistaa. Kun näitä fossiililuita jostain löytyy, niin paleoatropologien kirjoittamaton sääntö on, että löytäjä saa tutkia niitä ensin yksin kunnolla. Yleensä tämä tarkoittaa julkaisun jälkeen kymmeniä vuosia. Siis yleensä niin kauan, ettei kukaan muu ehdi niitä tutkimaan, ennen kuin löytyy jokin uusi mielenkiintoinen kohde, joka kumoaa edellisen ja kaikki sitten aktiivisesti unohtavat vanhan löydön. Toisinaan tutkijat näyttävät niitä luotetuille kumppaneille, jotka lupaavat tukea löytäjän tulkintaa aiheesta. Tyyliin näytä sinä minulle omasi niin minä näytän sinulle omani. Näitä ihmisfossiileja ei siis hallitse mikään keskuslaboratorio tai -organisaatio missään päin maailmaa. 

Kaikki nämä alkuperäiset löydöt ja selitykset kuitenkin lopulta päätyvät koulujen oppikirjoihin, joista niitä poistellaan totuuden paljastuttua hyvin vitkaan. Yleensä väärennyksen paljastusuutinen menee hiljaisena ohi ja saa vain murto-osan siitä julkisuudesta, minkä alkuperäinen löytö oli saanut, vaikka pitäisi olla juuri päin vastoin. Valelöytö ja -uutinen tekevät siis tehtäväänsä yhä uudelleen. Näitä me sitten opetamme lapsillemme. Mille perustalle siis lasten maailmankuva rakentuu? Täydelliselle valheelle.

Itse asiasiassa useimmat julkaistut kuvatkin ovat jäljennöksistä ja alkuperäisiä on harvoin esillä. Riskinä on aina, että nämä hauraat kansallisaarteet rikkoutuvat (lue: viilan jäljet paljastuvat). Viimeksi vuonna 1984 oli Yhdysvalloissa näyttely, jossa näitä joitakin oli yhdessä esillä. Silloinkin kaikki turvatoimet olivat presidentillistä tasoa poliisisaattueineen. Muuten niitä säilytetään pankkien tai museoiden kassaholveissa lukittujen ovien takana eri puolilla maailmaa osaksi yksityisten ihmisen hallinnoimana.

Tutkijoilla on niin hirvittävä halu löytää ihmisen välimuoto, että se tehdään vaikka sian hampaasta viilaamalla. Matkaan lähdetään sponsoreiden rahoilla ja ne haluavat rahoilleen vastinetta: todisteita ettei Jumalaa ole olemassa ja että ihminen on tullut apinasta tai mistä tahansa muusta kuin Jumalan sanasta.

Fossiileiksi luokiteltuja ihmisen luita on luonnollisesti löydetty lukemattomia, tänä päivänä arviolta jo yli kymmenen tuhatta, mutta suurin osa niistä on ihan normaaleja nykyihmisen luita, jotka eivät herätä mitään erityisiä intohimoja. Tosin ei ole mitään luokitusstandardia tai muutakaan virallista luetteloa, missä kaikki nämä olisivat arkistoituna ja josta saisi täsmällisen luvun. Jokaisella löytäjällä on suuri valta luokitella, kertoa ja keksiä, mistä on kysymys. Toiset tutkijat sitten arvostelevat takaisin, mutta yleensä ilman että pääsevät löytöä tutkimaan ja yleensä liian myöhään, sillä julkisuus on jo saavutettu ja valeuutinen levitetty.

Kyseenalaiset löydöt, väitetyt välimuodot, mahtuvat kaikki yhteen arkkuun. Ja kuten sanottu, hyvin harva on päässyt näkemään niistä useampaa ja kukaan ei kaikkia. Todisteet ovat lukkojen takana ja tarkoin vartioituina. Sanonta 'luurankoja kaapissa' sopii hyvin ihmisfossiilien tutkimukseen. 

Mutta lopulta totuudella on aina taipumus tulla esiin. Niin on käynyt tässä luetelluille löydöille. Niin kävi Neanderdaalin ja denisovan ihmiselle, ja niin tulee käymään kaikille uusille löydöille - on niiden latinankielinen nimi sitten kuinka hieno tahansa - lopulta ne ovat joko ihmisiä tai apinoita, nykyisiä muotoja tai entisiä. Joukossa saattaa olla jokin aliravittu (esim. jodin puutos) tai geneettisistä sairauksista kärsivä joukko, kuten kääpiökasvusta kärsineen heimon koko kalmisto.

Tieteellinen läpinäkyvyys, toistettavuus ja avoimuus ei ole toteutunut paleoantropologiassa samalla tapaa kuin monessa muussa tieteessä. Julkaistujen artikkelien vertaisarvioinnissa on nykyisin paljon ongelmia ja paleoatropologian alueella erityisesti, kun pyritään arvioimaan tulkintoja. On jopa väärin kutsua sitä tältä osin tieteeksi. Se on uskomusten rakentelua. 

Kuten  tutkija J. Shreeve sen sanoi: " Everybody knows fossils are fickle; bones will sing any song you want to hear." [Kaikki tietävät luiden olevan epävakaita: ne laulavat sitä laulua, minkä haluat kuulla.]

https://answersingenesis.org/blogs/ken-ham/2016/08/27/mystery-britains-greatest-hoax-solved/ 

Uutta tietoa ihmisen alkuperästä - Ihminen on ollut ihminen

Maanantaina 12.6.2017 oli Satakunnan Kansassa artikkeli nyky-ihmisen luiden löytymisestä Marokosta. Mitä itse asiassa artikkelin mukaan löydettiin? Ihmisen luita ja kallon palasia. Siinä sinänsä ei ole mitään uutisarvoa. Artikkeli selkeästi kertoo, miten kallo on kutakuinkin samanlainen kuin nykyihmisen kallo ja sellaiseksi tämä oli luokiteltukin. Eikä siinäkään mitään uutista ole, että ihmisen luita löytyi Marokosta. Sieltä varmaan löytyisi paljon niitä - ainakin hautausmailta.

Sen sijaan uutiseksi tämän teki fossiilien väitetty ikä. Ne sanottiin 300 000 vuotta vanhaksi. Tämä tarkoittaisi, että ihmisen evoluutio olisi tapahtunut 100 000 vuotta aikaisemmin kuin ennen on väitetty. 

Tämä tarkoittaisi myös, että "Ulos Afrikasta" -malli joutuisi kiusalliseen tilanteeseen. Ulos Afrikasta -malli perustuu siihen väitteeseen, että nyky-ihminen kehittyi Itä-Afrikassa ja muutti sieltä kaikkialle maailmaan. Tämä Ulos Afrikasta -malli on tieteen pyrkimys piilottaa se tosiasia, että ihmisen evoluutio-oppi on syvästi rasistinen. Kehittyminenhän tarkoittaa, että jossain on vähemmän kehittyneitä. Siksi tällaiset väitteet ovat paleoatropologien (ihmisen historian tutkija) piireissä uutisia, joihin suhtaudutaan tunteella ja epäilyksellä, koska tämä rakas Ulos Afrikasta -malli joutuisi vaaraan ja heidän syvät ajatuksensa paljastuisivat. 

Evoluutio-opin mukaan kehittyminen Afrikassa tapahtui erittäin nopeasti jostakin ihmisen ja apinan yhteisestä esi-isästä. Nyt jos taas nipistetään 100 000 vuotta pois tästä kehitysajasta, niin kehittymisen on pitänyt tapahtua entistä nopeammin. 

Tätä peliä, että uusi fossiililöytö on entisiä vanhempi tai jo olemassa olevat fossiilit uudelleen ajoitetaan, on ollut menossa näissä tutkimuksissa aina. Esimerkiksi 1900-luvun alussa dinosaurukset katosivat maapallolta 12 miljoona vuotta sitten, mutta sittemmin vähitellen on päästy nykyiseen 65 miljoonaan vuoteen. Jostain se uutinen pitää kaivaa, jotta tutkimus saa julkisuutta ja sitä kautta jatkorahoitusta. Ja taas toisaalta, kun koko ajan opitaan elämän monimutkaisuudesta lisää, johdetaan, että aikaahan tarvitaan entistä enemmän lajien kehittymiseen. Näitä pitkiä aikoja ei tosiasiassa suoraan havaita, väitteistä huolimatta, vaan ne ovat johtopäätöksien vaatimuksia. 

Tässä ihmisen esi-historiaa tutkivassa jaksossa en lähde mukaan tähän ajoituspeliin. Otan sen myöhemmässä vaiheessa omana kokonaisuutenaan. Katsotaan suoria havaintoja, jotta jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä. Kuitenkin paleoatropologeja usein ohjaa juuri aika: riippuen kuinka vanhaksi jokin luunpala määritellään, niin sen mukaan siinä nähdään erilaisia piirteitä. Havaintoja tehdään maailmankuvasta käsin - ei objektiivisesti kohdetta tutkimalla. Tutkijoiden halu, ja lukijoiden mielenkiinto, löytää jotain erikoista historiastamme on niin kova, että he näkevät, mitä uskovat.

Tästä satojen tuhansien vuosien historiasta herää monta kysymystä. Ensimmäinen on, että missä ovat kaikki ihmiset? Jos sukupolven ikä on 20-vuotta ja kaikki lähtee liikkeelle yhdestä ihmispariskunnasta ja pariskunnat aina saavat 4 lasta, jotka lisääntyvät aina 20 vuoden päästä, niin jo alle 700 vuodessa pitäisi tulle ne miljardit ihmiset, joita on olemassa tänään. Eikö siis satojen tuhansien vuosien aikana ollut yhtään muutaman sadan vuoden jaksoa missään päin maapalloa, jolloin lisäännyttiin normaalisti? Satojatuhansia vuosia ihmispopulaatio ei kasvanut juuri lainkaan. Syntyi heimo sinne toinen tänne, mutta ne eivät milloinkaan kasvaneet muutamaa tuhatta yksilöä suuremmaksi, mutta silti ne säilyivät. Tämäkin täytyy ottaa vastaan uskolla. Matemaattisesti se ei ole perusteltua. 

Toinen kysymys on, että miten viimeiseen 300 000 vuoteen ei ole enää tapahtunut kehitystä (niin kuin tämäkin artikkeli kertoi)? Mutta sitä ennen on pitänyt tapahtua merkittäviä muutoksia, kun nyky-ihminen kehittyi tästä tuntemattomasta puuttuvasta lenkistä. Mikä pysäytti kehityksen?

Nykytutkimus on havainnut, että jokaiseen uuteen ihmissukupolveen kertyy 100-200 uutta mutaatiota. Ihmiseltä on jo tunnistettu 30 000 mutaatiota, jotka johtavat perinnöllisiin sairauksiin. Aikaisemmin ihmiseen ei olisi voinut kertyä perinnöllisiä sairauksia tätä vauhtia satoja tuhansia vuosia, muuten näitä perinnöllisiä sairauksia olisi moni sata kertainen määrä ja näin ollen ihmissuku olisi päättynyt täydelliseen geneettiseen rappioon. Tästä voidaan johtaa se toinen vaihtoehto, että ihmisten on täytynyt olla aikaisemmin geneettisesti terveempiä. Mutta silti ei ihmisten määrä kasvanut normaalisti?

Viruksesta apinaan annetaan kehitysaikaa miljardeja vuosia, mutta apinan ja ihmisen esi-isästä (ei-puhuva kädellinen) ihmiseen vain pari miljoonaa vuotta (ja sekin siis lyheni juuri 100 000 vuodella).

Neurokirurgi Michael Egnor sanoo: "…that this ability [kyky puhua] makes us more different from apes than apes are from viruses." (Puhekyky tekee ihmisen ja apinan erosta suuremman kuin mitä on apinan ero viruksesta.) 

Jokin tässä taas ei kohtaa. Mutta miksi tällaista tarinaa pidetään yllä ja yritetään rakentaa yhä uudelleen? Koska luonnontiede on 100%:sti materialistinen ja ateistinen oman määritelmänsä mukaan. Se ei salli mitään ei-näkyvää tekijää. Kaikki tekijät pitää löytyä luonnosta. Kaiken on pitänyt tapahtua "äiti maan" toimesta, itsestään ja sattumalta.

Jumala ei kuulu luonnontieteeseen. Jopa siinä määrin, että kun talvella 2016 kiinalaiset tiedemiehet julkaisivat tutkimuksen ihmisen käden erinomaisuudesta ja mainitsivat sivulauseessa, että onpa hienosti Luojan suunnittelema, niin tämä ateistis-materialistinen yhteisö älähti niin kovaa, että artikkelin julkaissut tiedesivusto joutui pyytämään lipsahdusta anteeksi. (http://www.hs.fi/tiede/art-2000002890003.html) Kiinalaiset selittivät, että heidän englantinsa on vähän heikkoa, sillä heidän piti sanoa, että luonto on hienosti suunnitellut käden. Harvemmin professoritason ihmisten englanti on niin heikkoa, ettei erota Luojaa luonnosta. Ennemminkin kyseessä on hätäpäissä keksitty valkoinen valhe, jotta saivat jatkaa tutkijantoimeaan. Tutkijan on kiellettävä Luojansa, jotta hänet hyväksytään näihin 'piireihin'. Uskonnonvapaus ei toteudu käytännössä, vaikka useimpien maiden laki sisältää sen. Tutkija ei saa työssään ilmaista uskoaan Luoja Jumalaan, ainoastaan uskoaan luonto äitiin.

Kun siis lähdemme tutkimaan, mitä meille kerrotaan ihmisen  oletetusta kehityshistoriasta, niin on pidettävä mielessä: meille myydään uskomusta siitä, ettei Jumalaa ole, tieteellisin termein ja subjektiivisen tutkimuksen keinoin. Joillakin tutkijoilla on hirvittävä halu todistaa tämä. Tämä johtaa siihen, että lopulta nähdään se, mihin uskotaan. Maasta löytyvästä hampaasta rakennetaan täydellinen luolamies, vaikka se olisi sian hammas. 

Uusi paljon puhuva meripihkafossiililöytö

Viime viikolla julkaistiin mahtava löytö. Juuri sopivaan aikaan, kun silloin kirjoitin suomusta ja sulasta. Julkaistu löytö on 100 miljoonaa vuotta vanhaksi väitetty meripihkan palanen, jonka sisässä on lintu tai oikeastaan linnun poikanen. 

Mikä mahtavinta tästä voi selkeästi itse tehdä havaintoja. Alla kuva sulasta: 

Close-up of the wing. Credit: Ming Bai

Voit nähdä hyvin miten sulka siinä on sellainen kuin sulat ovat nykyisinkin. Mitään evoluutiota ei ole tapahtunut. Edellisessä artikkelissa (http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/06/kalasta-lintu-suomusta-sulka.html) oli tämä kuva: 

Kun vertaat näitä kahta, niin voit huomata, että samasta asiasta puhutaan. Kuvissa on sulka sellaisena kuin se nykyisin tunnetaan.

Tutkijat väittävät mitä haluavat, mutta ne väitökset nousevat maailmankuvasta, joka sanoo, että 100 miljoonavuotta vanhan sulan on täytynyt olla alkeellisempi, koska se on niin aikaista alkuperää. Nämä väitteet eivät todellisuudessa perustu suoraan havaintoon. Tuossa meripihkassa on lintu. Lajista voi olla epäselvyyttä, ja voi olla että ko. laji on jo sukupuuttoon kuollut, mutta lintu se on silti. 

Palaan näihin iän määrityksiin myöhemmin, mutta sanon tässä vaiheessa vain, että ne perustuvat siihen oletukseen, että tarvitaan aikaa evoluutiolle ja keinot tällaiseen vanhaan iän määritykseen haetaan vaikka kiven alta. Ne eivät perustu suoraan havaintoon, koska niitä ei edes voi olla. Sempä takia alkanee hirmuinen spekulaatio siitä, että evoluution aikajanaa pitää, jälleen kerran, siirtää taaksepäin tämän löydön takia. Näin koska väitteiden mukaan dinosaurukset elivät kymmeniä miljoonia vuosia tämän linnun jälkeen, mutta silti linnut kehittyivät dinosauruksista. 

Olet ehkä törmännyt artikkeleihin, joissa väitetään joillakin dinosauruksilla olevan höyhenpeite. Se spekulointi on juuri tämän kehityskulun todistelua - ei mitään muuta. Nyt alkaa olemaan siis suorien todisteiden valossa aika selvää, että lintu on aina ollut lintu. Siitä asti kun niitä on löydetty - on se aika sitten mikä tahansa. 

C14 ajoituksella ei pitäisi olla mitään tekemistä näin vanhojen löytöjen kanssa, mutta se kertoisi paljon, jos tämä näyte altistettaisiin sille. Sitä tosin on turha odottaa: tutkijat eivät milloinkaan ottaisi sellaista riskiä. Muut radioaktiiviset iänmäärityksen ovat kovin huteria, vaikka niitä koko ajan kehitetään uusia. Perusongelma on, että lähtötilanne joudutaan aina olettamaan.

Iästä huolimatta, tämä löytö osoittaa vääjäämättömästi, että linnut ovat aina olleet lintuja (ja kalat kaloja). 

Lisää aiheesta esimerkiksi täällä: 
http://www.sciencealert.com/this-100-million-year-old-bird-trapped-in-amber-is-the-best-we-ve-ever-seen 

Kaapelin katkontaa - kone kuin insinöörin suunnittelema

DNA on pitkä leveyteensä nähden ja vielä kierretty itsensä ympäri, ikään kuin köysi. Mitä jos se menee solmuun - sellaiseen sykkkyrään, ettei enää selvää ota? Voiko se ylipäätään mennä solmuun? Kyllä voi ja se haittaa solun toimintaa.

DNA:lle käy vähän kuin narulle, kun sitä koko ajan availlaan eri paikoista, se menee sykkyrälle toisesta päästä.

Bakteerin rengasmainen DNA on tumattomassa solussa ja siellä se saattaa kiertyä lenkille itsensä ympäri. Tällöin syntyy risteyksiä, jotka haittaavat sitä pitkin kulkevien proteiinikoneiden toimintaa.

Mikroskooppikuva kiertyneestä bakteerin DNA:sta.

Mutta ei hätää - tähän on olemassa kone, solmunavaajakone. Tämä hämmästyttävän yksinkertainen proteiini osaa katkaista DNA:n ja liittää sen taas yhteen risteävän DNA:n toisella puolella niin, että kierre oikenee.

Tämä korjauskone on ihan normaalia insinöörimekaniikkaa, tosin nano-koossa:

1. Kone kiinnittyy DNA:han.
2. Se leikkaa toisen säikeen auki ja ottaa toisesta kiinni.
3. Se laskee ehjän säikeen leikkauksen läpi pitäen koko ajan kaikista kohteista kiinni.
4. Se liittää auki leikatun taas yhteen.

Kaapelin kaivajille tuttu ongelma. Jos uusi kaapeli pitää maahan laskiessa laskea toisen risteävän kaapelin alle, pitää jompikumpi katkaista ja liittää taas yhteen.

Tämän koneen suunnittelijan on täytynyt tuntea mekaniikkasuunnittelun perusteet. Koneen rakentajan taas on täytynyt tietää paljon muutakin. Toimiva ja yksinkertainen kone.

Bakteeri on se elämän muoto, mistä kaikkien muiden olisi pitänyt kehittyä evoluutio-opin mukaan. Bakteeri itse ei kuitenkaan selviä ilman näitä solmunavaajia. Mistä bakteeri sai tiedon ja ymmärryksen, että DNA on solmussa ja miten se näki, että miten se solmu pitää avata? Millaisia satunnaisia välivaiheita oli, ennen kuin tämä kone oli valmis ja miten bakteeri selviytyi ennen sitä?

Oletetaan, että se selviytyi, mutta ei niin hyvin ja sitten ilmestyi tämä uusi versio bakteerista, jolla oli nämä koneet ja se elinvoimallaan voitti vanhat versiot. Tämä tarina voisi olla looginen, mutta se ei ratkaise sitä, miten tämä kone syntyi sattumalta, eikä sitä miksei voida havaita miljoonia välivaiheita ja puolivalmiita solmunavaajakoneita. Sillä vaikka yksi solmunavaajaproteiini olisi jo olemassa, ei ole mekanismia, joka estäisi uusia prototyyppejä rakentumasta. Tällöin puolivalmiita kehittymässä olevia koneita pitäisi olla tuhansittain tulossa.

Sen sijaan on paljastunut, että näitä toboisomereiksi kutsuttuja koneita on useita hieman erilaisia eri eliöillä. Kaikki ne toimivat tehtävässään suunnitellusti. Jos eliöt olisivat tulleet toisistaan, mikä olisi saanut aikaiseksi toboisomerin muuttumisen toisenlaiseksi? Ja miten solu olisi selviytynyt sinä aikana kun tämä proteiini koki muodonmuutostaan toimimattomien välivaiheiden kautta?

Evoluutio-oppi tarjoaa luonnonvalintaa ratkaisuksi kaikkeen, mutta miten luonnonvalinta toimi solun sisällä hyläten huonoja solmunavaajia? Jonkun olisi pitänyt ohjata prosessia, jonkun olisi pitänyt seurata, että aukesiko solmu, jonkun olisi pitänyt testata avaajan toiminallisuus ja katsoa asiaa ulkopuolelta. Mutta eihän siellä sellaista testaajaa ole. Ainoa testi on, että DNA meni niin mutkalle että solu kuoli. Silloin ei puolivalmis avaaja jatka kehittymistä, vaan häviää olemasta. Avaajan toiminnallisuuden voi nähdä solun ulkopuolelta ja voi todeta sen ratkaisseen asian, mutta ei ketään tai mikään solun sisällä. Sen toimivuus ei ole suoraan todettavissa eliön elinkelpoisuudesta, vaan ainoastaan päättelemällä, että ongelma oli juuri sotkeutumisessa. Solun kuolemaan johtava ongelmahan olisi voinut olla missä tahansa muuallakin.

On siis eri asia eliöpopulaation sopeutua vaikkapa kylmempään ilmaan kuin ratkoa tällainen mutkan takana oleva ongelma. Ihminen mikroskoopin läpi katsellessa pystyy helposti sanomaan aukesiko solmu vai ei, mutta solu itsessään tähän ei pysty. Solun suunnittelija tiesi ongelman ja suunnitteli siihen ratkaisun tietäen että se myös toimii.

Tässä vielä video aiheesta:

https://www.youtube.com/watch?v=EYGrElVyHnU

Kalasta lintu - Suomusta sulka

Evoluutio-opin väittämä voidaan pukea moneen hauskaan muotoon: kivi muuttui ihmiseksi, mikrobista mikrobiologiksi, sammakosta tuli prinssi, muta alkoi elämään tai kalasta lintu. Kaikki nämä sanonnat tosin pyrkivät kuvamaan, miten mahdoton se ajatus on. Evoluutio-oppi vastaa tähän, että mikä tahansa on mahdollista, kunhan aikaa on riittävästi. Tai toisaalta, kun kerran on elämää, niin jotenkin sen on täytynyt ajan saatossa tapahtua. Evoluutio-oppi lähtee siitä olettamuksesta, että Luoja Jumalaa ei ole, vaan että kaikki on tapahtunut itsestään ja satunnaisesti. 

Katsotaan yhtä tällaista väitettyä kehityskulkua lähemmin: kalasta lintu.

Opin mukaan kalasta tuli ensin maaeläimet ja niistä taas linnut. Siis kehitys on edennyt meren pohjasta ensin pintaan, sitten maalle ja sitten ilmaan. Aina vain yhä korkeammalle. Tämä koskee myös kasveja: kuivalla eläviä kasveja tuli vasta sen jälkeen kun meressä olevia kasveja jo oli. Tähän kaikkeen meni aikaa muutama sata miljoonaa vuotta tämän opin mukaan.

Tämä kehitys vaatisi siis, että kalan suomusta tulisi linnun sulka. Alla olevassa kuvassa näet mitenkä nämä eroavat toisistaan. Molemmissa on lukematon määrä pieniä tarkoituksen mukaisia yksityiskohtia.

Sulka

Suomu

Kuten voit havaita, niissä ei ole mitään muuta samanlaista kuin sijainta: ne ovat eläimen ulkopinnalla. Ei myöskään ole löydetty kiistatonta fossiilista välivaihetta, vaikka pitäisi olla geneettisesti ajatelleen miljoonia välivaiheita. Tutkijat kyllä käyttävät harhaanjohtavasti kieltä, että on alkeellisempi  tai kehittymättömämpi sulka jossain näytteessä, mutta tarkempi tutkimus useimmiten osoittaa, että vastaavia sulkia on olemassa yhä edelleen.

Sinänsä alkeellisempien sulkien löytyminen ei todista kehittymisestä, sillä niitä voi syntyä myös taantumisen, tiedon menettämisen, kautta. Alla olevassa kuvassa näkee, miten undulaatin sulalle käy, kun siinä tapahtuu mutaatio. Miten tällainen lintu voisi elää ja koko populaatio voida hyvin odottaen seuraavaa mutaatiota, mikä tekesi sulasta kehittyneemmäin?

Normaali undulaatti

Vasemmalla mutatoitunut sulka - oikealla terve sulka

Tässä sykkyrässä on undulaatti, jonka sulassa on mutaatio. Muutos, joka tekee linnusta elinkelvottoman. 

Tämänkaltaisilla satunnaisilla muutoksilla suomu ei muutu sulaksi - eikä kala linnuksi.


Myös kalan ruodot ovat hyvin erilaisia kuin linnun luut. Linnut luut ovat sisältä ontoja (kevyempi rakenne) ja niissä toimii jopa luun sisäinen ilmavirtaus. Lintu poistaa ylimääräistä lämpöä kehostaan tämän avulla. Voidaan siis sanoa, että lintu hikoilee luiden sisältä. Linnun keuhkot ovat siten suunniteltu, että tämä on mahdolliista. Keuhkot myös mahdollistavat ilman ja myös veren kierron niin, että lintu ei varsinaisesti hengästy edes pitkillä lentomatkoilla. Linnun rintakehäkin on hienosti suunniteltu niin, että siipien liike on optimaalista kehoon nähden: siiveniskuissa lintu pysyy samassa korkeudessa eikä heilu ylös ja alas. 

On toki lintuja, jotka eivät osaa lentää tai lentävät huonosti, kuten kana ja strutsi. On helppo ymmärtää, miten lentävä lintulaji on pikkuhiljaa mutaatioiden kautta menettänyt hyviä ominaisuuksia ja silti selviytynyt. Joissakin tilanteissa tästä voi olla jopa etua. Esimerkiksi eräillä tuulisilla meren saarilla elää koppakuoriaisia, jotka ovat menettäneet siipensä. On jälleen helppo ymmärtää, että mutaatio, joka poistaa siipien kasvun, auttaa koppakuoriaisia pysymään saarella eikä huuhtoutumaan mereen. Näin siivettömyydestä vähitellen tulee dominoiva ominaisuus populaation yksilöissä. Mutta eivät nämä siivettömät koppakuoriaiset mitenkään kehittyneempiä ole, vaikka mutaatiosta onkin niille hyötä. Niiltähän uupuu rakenteita. 

Koska hyönteisillä ja linnuilla ei ole yhteistä lentävää esi-isää on evoluutio-opin mukaan lentokyvyn pitänyt kehittyä eri polkua monta kertaa. Tätä kyseinen oppi nimittää konvergentiksi evoluutioksi. Tarkoittaen, että samankaltaisuus ei ole merkki sukulaisuudesta - toisinaan se taas on. 

On myös mahdollista, että Jumala yksinkertaisesti loi Strutsin sellaiseksi kuin se on - ihmisten ihmeteltäväksi.

Kalojen suomuja ja nahkaa tutkitaan tällä hetkellä kiivaasti. On havaittu, että esimerkiksi delfiinin nahassa on sellaisia pieniä nanorakenteita, joka minimoivat veden kitkan. Sekin on suunniteltu uimiseen nimen omaan vedessä ja tämän suunnittelijan on täytynyt tuntea veden ja muiden aineiden molekyylirakenne hyvin tarkoin. Niin tarkoin kuin olisi itse nekin suunnitellut.

30. Elämänpuu ontto ja laho - Yhteenveto osa III

Seuraavassa yhteenveto siitä, onko samankaltaisuus todiste evoluutiosta.

1. Ihmisten ja muiden nisäkkäiden sikiöt eivät ole samankaltaisia, vaan tarkoituksen mukaisesti erilaisia: http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/03/alkioiden-ja-sikioiden-sukulaisuus.html
    
2. Lajit, joiden voitaisiin kuvitella olevan sukulaisia samankaltaisen ilmiasun pohjalta, eivät voikaan olla alkion kehitysjärjestyksen pohjalta. http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/03/22-samankaltaisuus-evoluution.html
    
3. Ensin samankaltaisuus todistaa sukulaisuudesta, sitten toisessa hetkessä sama samankaltaisuus ei todista sukulaisuudesta. Tämä on evoluution mielivaltainen peruste. http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/03/23-mielivaltaista-opetusta.html
    
4. Suvullinen muuntelu ei todista lajien kehittymisestä, vaan niiden taantumisesta. http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/04/24-evoluution-ainut-havaittu-todiste.html
    
5. Välimuotofossiileja ei ole, vaan eläimet ilmestyvät geologisiin kerroksiin täysin valmiina. http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/04/25-mita-mielta-darwin-oli.html
    
6. Mosaiikkieläimet yhdistelevät samankaltaisuuksia vapaasti sieltä täältä sukupuusta osoittaen näin, että koko puu on harhaoppi. http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/04/26-mosaiikki-ja-pussielaimet-kaatavat.html
    
7. Orpogeenien määrä  'sukulaislajeilla' kasvaa tieteellisen tutkimuksen edistyessä ja osoittaa täten, että evoluution tieteellinen todistus pakenee.  http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/04/27-se-mita-nyt-tapahtuu-on.html
    
8. Eliöiden sukupuu onkin pensasaita ja vierekkäiset puskat eivät ole tulleet toisistaan. http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/05/28-opettajat-opettavat-vaarin-vielakin.html

9. Sukupuu olisi vaatinut yhteisen alkusolun, mutta tämä alkusolu ei ole koskaan voinut syntyä. http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/05/29-yksinkertaisin-mahdollinen.html
    

Loogisesti voidaan siis vetää yhteen edellisistä: samankaltaisuus todisteena on hatara ja ristiriitainen. Samankaltaisuus ei voi samanaikaisesti todistaa sukulaisuudesta ja olla todistamatta siitä. Missään oikeudessa ei tällainen todiste kelpaisi. Samankaltaisuus ei tue evoluutio-oppia.

Samankaltaisuus johtuu siitä, että tämä maailma rakentuu 24 alkeishiukkasesta, jotka muodostavat 118 atomia. Nämä asettavat rajat, miten asiat voidaan tähän maailmaan suunnitella. Miksi vain 24 alkeishiukkasta ja 118 atomia, eikä esimerkiksi 143 kotonia ja 43 erilaista alkuelemettiä? Sitä pitää kysyä maailmankaikkeuden suunnittelijalta. Hän on hyväksi nähnyt tehdä juuri 118 atomia 24 alkeishiukkasta. Pienikin muutos näissä, ja biologinen elämä ei olisi mahdollista siinä muodossa, kuin me sen nykyään tunnemme. (Asioiden löytyminen ei muuta totuutta: jos atomeja tai alkeishiukkasia löydetäänkin enemmän, asioiden tila ei ole muuttunut mihinkään. Ihminen ei vain tiennyt totuutta.)

Se, että me tänään olemme tässä, ei riitä perusteluksi siihen, miten me olemme tänne ilmestyneet. Jumala on meille kertonut, miten kaikki tapahtui. Tämä löytyy Raamatun ensimmäisiltä sivuilta. 

Keinotekoinen elämä luotu!?

Tässä tulee se syy, miksi vihdoin viimein peruin Tieteen Kuvalehden tilauksen viime vuonna. Asia oli ollut monesti mielessä, koska kyseinen lehti kertoo tieteen uutisista hyvin voimakkaaseen ateistiseen maailmankuvaan perustuen (niin kuin tieteessä yleensä on tapana, mutta kyseinen lehti todella julistaa asiaansa).

Lehden numero 16/2016 julistaa etusivullaan: "Läpimurto - Tutkijat loivat tekoelämää". Sivulla 3 pääkirjoituksessa (lehden sisällön esittelyssä) toimittaja Riikka Weckstên jatkaa "Nyky-Frankenstein loi tekoelämää" - otsikon alla mm.  ulosvedossa isolla punaisella: " Sen lisäksi, että pieni bakteeri on keinotekoinen, se edustaa aivan uudenlaista elämää." Ja jatkaa varsinaisessa tekstissä lisäksi: "He poistivat tekoeliöstä geenejä, jotka eivät olleet sille välttämättömiä." Hän kirjoittaa myös: "…ja meissä kaikissa on perintöainesta, joilla ei oikeastaan ole enää käyttöä." Sekä: "… miten alkeellinen elämän muoto luotiin."

Varsinaisessa tekstissä sama valheellinen propaganda jatkuu: "Yhdysvaltalaisessa laboratoriossa on syntynyt historian ensimmäinen ihmisen suunnittelema ja rakentama tekoeliö." Ja "Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat onnistuneet luomaan keinotekoisia elämän muotoja." Sitten ihan asiallista asiaa, mutta tätä on kuitenkin tehty jo 1970-luvulta jalostamalla bakteereja eri menetelmin: " Niille kaavaillaan esimerkiksi sellaisia tehtäviä kuin ympäristön puhdistaminen ja sairauksien torjuminen."

Varsinaisesti tämä koe oli tehty jo kuusi vuotta aikaisemmin, joten uutinen sinänsäkin oli jo vanha (asia mainittiin artikkelissa).

Tämä on tällaista totuuden jälkeistä uutisointia, jossa voidaan väittää, mitä halutaan.

Mistä sitten oikeasti oli kysymys? Se kyllä selviää artikkelista sen jälkeen, kun on ohittanut nämä väärät väittämät alusta. Ensinnäkin Craig Venter tutkijoineen oli kyllä tehnyt teknisesti kelpo suorituksen, mutta elämän luonnin ja suunnittelun kanssa sillä ei ole kerrassaan mitään tekemistä. Siinä ei luotu mitään uutta eikä edes suunniteltu elämää.

Tutkimusryhmä otti Mycoplasman DNA:n ja kopioi sen tiedot tietokoneelle. Sen jälkeen syntetisoi saman DNA:n molekyyleistä. Siirsi tämän DNA:n toiseen bakteerin, joka alkoi ilmentämään tässä DNA:ssa olevaa 'ohjelmaa'. Teknisesti hieno saavutus ja samalla tekniikalla varmaan tulevaisuudessa tehdään ihmeitä (ja rikoksia). 

Se, miksi voidaan edes etäisesti väittää, että luotiin jotain uutta, on, että kokeen oleellinen osa oli vähentää geenien määrää minimiin. Eli poistaa DNA:sta tietoa (tosiasiassa mutatoida sitä geeni kerrallaan toimimattomaksi). Jokaisen vähennyksen jälkeen tutkittiin vieläkö bakteeri pystyy elämään. (Kerroinkin tästä jo edellisessä artikkelissa:http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/05/29-yksinkertaisin-mahdollinen.html )

Näin tämä 'jalostettu' tai oikeammin köyhdytetty elämä oli siis yhdistelmä kahdesta lajista ja olemassa olevasta DNA-tiedosta, joka koodasi olemassa olevia proteiineja. Yhtään uutta toimivaa proteiinia ei suunniteltu eikä luotu. Valittiin vain toimivista rakenteista osa pois. Tätä samaa me näemme luonnossa tapahtuvan kokoajan suvullisessa muuntelussa ja hyvin nopeasti, jo muutamassa sukupolvessa.

Pystyvätkö nämä tutkijat jonain päivänä suunnittelemaan oikeasti uutta biologista elämään ja mitä se sitten tarkoittaisi? Ehkä, mutta ei vielä moneen vuoteen. Mutta jos näin käy, niin sitten joskus se tarkoittaisi sitä, että ihminen pystyi älykkäästi suunnittelemaan biologista elämää tai ehkä jopa uuden tyyppistä, erilaista, elämää. (Itse en tähän usko, mutta jätän sen mahdollisuuden auki, että joku voi kymmenien vuosien päästä sanoa minulle, että olin väärässä.) Tässäkään tapauksessa elämä ei kuitenkaan olisi syntynyt niin kuin evoluutio-oppi väittää: itsestään ja satunnaisesti, vaan älykkäästä suunnitellen. Huomaa tämä ero! 

Pystyisikö ihminen sitten luomaan uuden ihmisen? Ei. Siksi olen pyrkinyt näissä blogeissa huolellisesti puhumaan biologisestä elämästä. Koko ihmisen elämä on enemmän kuin vain biologinen elämä. Esimerkiksi kasvit ja bakteerit ovat vain biologisia koneita siinä kuin solujen sisällä olevat proteiinikoneetkin. Ihminen sen sijaan on elävä sielu ja se ei ole materiaa ensinkään. Ihminen voi siis suunnitella biologisia koneita, mutta ei elävää sielua. (Kun me emme kykene edes määrittelemään mitä tietoisuus on.)

Tässä vielä kyseisen artikkelin väittämien vastaväitteet:

"Läpimurto - Tutkijat loivat tekoelämään", "Nyky-Frankenstein loi tekoelämää"

• Eivät luoneet, vaan kopioivat olemassa olevan elämän ohjekirjan, tosin paljon kömpelömmin kuin mitä solu itse tekee jatkuvasti.
• Ei ollut tekoelämää (synteettistä), vaan kahden olemassa olevan elämän yhdistelemistä.

"Sen lisäksi, että pieni bakteeri on keinotekoinen, se edustaa aivan uudenlaista elämää."

• Se ajaa olemassa olevaa biologisen elämän ohjelmaa, ei uudenlaista.

"He poistivat tekoeliöstä geenejä, jotka eivät olleet sille välttämättömiä."

• Totta, eivät siis lisänneet mitään itse suunnittelemaansa.
• Bakteereja kasvatettiin tarkoin suojelluissa olosuhteissa, tietyllä ravinnolla. Siksi ne eivät tarvinneet kaikkia geenejään selviytyäkseen. Niiden sopeutumiskyky oli minimoitu. Ne eivät olisi selvinneet erilaisissa olosuhteissa. Kaikessa biologisessa elämässä on alun perin ollut paljon sellaista tietoa, mikä ei juuri nyt ole käytössä, mutta voidaan ottaa käyttöön olosuhteiden muuttuessa.

"…ja meissä kaikissa on perintöainesta, joilla ei oikeastaan ole enää käyttöä."

• Tässä toimittaja mahdollisesti viittaa ns. roska-DNA:han, joka aikoinaan oli suuri evoluution todiste, mutta sittemmin on havaittu, että ihminen käyttää lähes kaikkea DNA:tansa ja tiedelehden toimittaja varmasti sen tietää, jos ikänäkään on omia lehtiään lukenut. Jakaa siis valheellista propagandaa tietoisesti.

"Yhdysvaltalaisessa laboratoriossa on syntynyt historian ensimmäinen ihmisen suunnittelema ja rakentama tekoeliö."

• Kaikki tämän eliön rakenteet olivat jo aikaisemmin suunniteltuja. He eivät siis suunnitelleet mitään uutta. Sinänsä hyvä huomio, että tällaisenkin eliön aikaansaaminen vaatii suunnittelua, ei sattumaa tai satunnaisia mutaatioita. Tämän suunnitelman vaan oli tehnyt Jumala jo jonkin aikaa sitten.

"Yhdysvaltalaiset tutkijat ovat onnistuneet luomaan keinotekoisia elämän muotoja."

• Kuten sanottu, ohjelma mitä se ajaa, ei ollut keinotekoinen, vaan olemassa oleva mykoplasman köyhdytetty biologinen koodi.

Mielestäni, jos populaaritiedelehti syyllistyy näin räikeisiin valheisiin, sen luotettavuus katoaa ja sitä ei kannata lukea.

Mutta miksi lehti edes vaivautuu tällaiseen valheelliseen viestintään? Siitä ainoasta syystä, että se on voimakkaasti sitoutunut evoluutio-opin julistamiseen. Ajatus on, että elämä on jotain niin yksinkertaista, että ihminen pystyy sitä vielä synnyttämään, suunnittelemaan ja luomaan - ei siis mitään ihmeellistä, pelkää kemiaa, se voi syntyä itsestäänkin kunhan on riittävästi aikaa. Ihminen teki sen vain nopeammin kaikessa erinomaisuudessaan.

Julistuksessaan he eivät tosin huomaa, että itse asiassa todistavat sitä, että elämä pitää suunnitella ja luoda. Näkyyhän se sanavalinnoista. Mutta he kirjoittavat näin, koska tietävät, että suurimmalle osasta lukijoita tämä viestittää sitä, että mitään Jumalaa ei tarvita elämän luomiseen.

Vaan miten elämää alun perin luotiin,  on oikea kysymys. Ei se mihin me nyt pystymme.

Nämä samat toimittajat uskovat olevansa pelkkää kemiaa, mutta kuitenkin heillä on huolia rakkaudessa, oman arvon tunteessa, pelkoja tulevaisuudesta, murhetta lapsista, iloa onnistumisista ja käyttävät kaikkeen kommunikointiin kieltä, joka ei ole missään mielessä materialistista, vaan aineetonta informaatiota. Silti he eivät tunnusta ihmisen tietoisuutta, sielua, materiattomaksi ja olemassa olevaksi ilman biologista elämää. Käyttäen ainutta vastaväitettään: on vain materiaa. Vastaväitettä, jota jo itse elämässään siis rikkovat.

Anteeksi jyrkähkö kielenkäyttö tässä artikkelissa, mutta on aivan eri asia heittää omia uskomuksiaan historian tieteessä, jossa kaikki on lopulta hämärän peitossa ja uskon varassa, kuin operatiivisessä tieteessä, mitä tämä edustaa. Faktoista ei vaan voi uutisoida virheellisesti - se on valehtelua. 

29. Yksinkertaisin mahdollinen biologinen elämä - evoluutiopuun kanto?

Millainen on yksinkertaisin mahdollinen biologinen elämä? Siis DNA:han perustuva elämä, joka olisi voinut olla kuvitellun elämän kantamuoto. 

Tiedemiehet ovat käsitelleet mycoplasma 'bakteeria' vähentämällä sen geneettistä informaatiota minimiinsä (tarkkaan ottaen mykoplasma ei ole bakteeri, vaan bakteerin kaltainen loinen). Normaalisti pienimmässä mycoplasmassa on 525 geeniä, mutta poistamalla geeni kerrallaan tutkijat ovat päässeet 473 geeniin. Tällöin tämä bakteerin kaltainen eliö vielä selviytyy laboratorio-olosuhteissa tietyssä ravintoliuoksessa. Voidaan siis ymmärtää, että esimerkiksi niitä geenejä on poistettu, joita ei tarvita käytetyn tyyppisen ravinnon pilkkomiseen ja elämään suojatussa laboratorio-olosuhteissa.

Kuva ei vastaa mycoplasmaa, mutta tämäkin blogi tarvitsi edes yhden kuvan.

473 geeniä on edelleen paljon informaatiota. 525 geeniä on 580 000 nukleotidiä, joten näistä lienee jäljellä noin puolimiljoona nukleotidia (tikapuunpuolaa, kuten nimitin nukleotideja tämän blogin genetiikkajaksossa).

Kirjaksi muutettuna tämä vastaa n. 100-sivuista rakennusohjekirjaa, kun oletetaan yhden codonin, joka koodaa aminohappoja, vastaavan yhtä aakkosten kirjainta. Sivuja tulee paljon enemmän, jos ajatellaan, että nukleotidit olisivat kirjaimia - 3 kertaa enemmän.

Sillä tosin ei ole väliä olisiko vastaava kirja 10, 100 vai 1 000 sivua. Kirjassa nimittäin pitää olla juoni, joka saa aikaiseksi itseään kopioivan elämän. 

Lisäksi on huomioitava, että geenien rakennusohjeet ovat vain osa DNA:ta. Esimerkiksi ihmisen DNA:ssa geenit ovat vain 2% koko DNA:sta. Tiedossani ei ole miten asia on mykoplasman tapauksessa, mutta silläkin pitää olla koodattuna DNA:han se tietokone, joka ohjaa geenien sisältämän tiedonkäsittelyn materialisoitumista proteiineiksi.

Lisäksi mykoplasma on loinen eli se ei tule yksin toimeen. Siksi se ei myöskään voi olla evoluutio-opin mukainen välivaihe yksinkertaisesta elämästä monimutkaiseen. Yksinkertaisin aidosti itsenäiseen elämään pystyvä bakteeri sisältää noin kolme kertaa enemmän tietoa. Puhutaan siis melkoisen paksusta kirjasta, joka olisi pitänyt syntyä kirjain kirjaimelta satunnaisesti kokeilemalla. 

Ja tämän kokeilun olisi siis pitänyt synnyttää jotain uutta, mitä ei vielä ole olemassa: sellaisen kirjan, jota kukaan ei vielä ole kirjoittanut. Kaikki tiedemiehet tietävät, että tämä on täysin mahdotonta ja kukaan heistä ei ole tarkkaillut, kun edes yksi uusi toimiva lause olisi syntynyt itsestään mihinkään materiaan - puhumattakaan että lause olisi sopinut 'kirjan juoneen'.

Tietokoneohjelmana tämä tarkoittaisi kymmeniä tuhansia rivejä. Jokainen ohjelmoija tietää, että kaikki nämä rivit pitävät olla merkki-merkiltä täsmälleen oikein muuten ei ohjelma toimisi. Ohjelmoijat myös tietävät, että ohjelmakoodi ei synny itsestään, vaan sen tuottaminen on vaativa luova tapahtuma.

Kun joku keksii tavan millä kirja syntyy itsestään ilman ohjausta niin, että juoni on aukoton alusta loppuun ja kieli luettavaa kieliopinmukaista tekstiä, niin hän varmasti pystyy myös osoittamaan, että elämä syntyi samalla tavalla. Sitä odotellessa kannattaa tutustua siihen toiseen mahdollisuuteen, miten elämä on voinut syntyä, sillä ei juuri ole epävarmempaa tutkimustiedettä kuin tämä. 

Tämän 100-sivuisen kirjan pitää siis syntyä itsestään ja valmiiksi yhdellä yrityksellä. Tutkijat ovat todenneet, että jos tätä yksinkertaisinta elämää vielä yksinkertaistaa niin se ei elä. Ei siis ole jotain yksinkertaisemaa versiota tästä loisbakteerista, joka olisi ollut elävä. Tätä kirjaa ei siis voida rakentaa vaiheittain. 

Jos kerrot luvut 4 niin monta kertaa itsestään kuin tässä 100-sivuisessa kirjassa on kirjaimia (ja otat sen käänteisluvun), saat sen todennäköisyyden, millä tämä kirja olisi voinut syntyä itsestään yhdellä yrityksellä. Se on sellainen luku, että maailmankaikkeuden kaikkien atomien lukumäärä ei ole mitään siihen verrattuna (käänteislukuna). Se vain ei olisi mitenkään mahdollista, ei edes miljardeissa vuosissa, ei edes triljoonissa miljardeissa vuosissa. (Tätä lukua ovat monet tiedemiehet laskeneet ja siitä on esimerkkejä esimerkiksi täällä: http://creation.com/origin-of-life )

Ja tämäkin todennäköisyys vain siinä tapauksessa, että olisi jokin mekanismi, joka toisi näitä kirjaimia yhteen ja että ne kiinnittyisivät toisiinsa sponttaanisti. Tällaistakaan mekanismiä ei ole missän muualla kuin jo eläväsä solussa (jota siis ei vielä tässä ajatusleikissä ole olemassa). Elämä tarvitsee valmiin DNA:n, mutta se tarvitsee myös valmii proteiinikoneet, joiden rakennusohje on DNA:ssa, ja vielä se tarvitsee solukalvon, koska DNA on hyvin herkkä valolle, lämmölle ja vedelle. (Katso lisää: http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/11/10-elamalla-on-tekija-yhteenveto-osa-i.html )

DNA koodista on itse asiassa joitakin poikkeuksia. Kaikilla eliöillä ei ole samanlaista koodausta eli samoista codoneista ei eri eliöissä aina tule samoja aminohappoja. Onpa joitakin outoja eliöitä, joilla on aminohappoja, mitä muilla ei ole. Nämä ovat harvinaisia, mutta niitä on kuitenkin niin paljon, ettei sitä voida olla ottamatta huomioon. Nyt tämä koodausmuutos pitäisi tapahtua joissakin kohtaa tätä elämänpuuta, jotta sukulaisuus säilyisi, mutta se vaatisi miljoonittain muutoksia koko biologisen elämän järjestelmään.

Aikaisemmin evoluutio-oppi käytti kuviteltua DNA:n täydellisistä samankaltaisuutta todisteena - enää sekään 'todiste' ei siis ole olemassa (tottahan se ei ole ollut koskaan). Ei ole selitystä mikä olisi koodauksen muuttanut - jälleen mekanismi uupuu. Kaikki ei olekaan samankaltaista.

Tästä mahdottomuudesta johtuen tutkijat etsivätkin jotain sellaista elämää, jota ei enää ole olemassa. En suosittele tätä kuitenkaan elämänuraksi kenellekään - tämä olisi ehdottomasti varmin tapa tehdä tutkijan uralleen itsemurha.

Tässä linkki joka listaa noita joitakin yksinkertaisimpiakin genomien kokoja:

http://www.biology-pages.info/G/GenomeSizes.html  (Huom: sivu ei mainitse, mistä tiedot ovat alun perin noukittu.)

Yksinkertaisimmastakaan tunnetusta elämästä ei siis ole ole eliöiden sukupuun tyveksi tai oikeammin kannoksi, koska puun me olemme jo moneen kertaa kaataneet tämän blogin edellissä jaksoissa. Seuraavaksi voimmekin vetää yhteen, millä kaikilla havainnoilla voimme tukea väittämää, että kaikki eliöt eivät ole sukua toisilleen. 

28. Opettajat opettavat väärin - vieläkin

Evoluution perusväittämä on, että kaikki elävät eliöt ovat peräisin yhdestä yhteisestä alkulähteestä, alkusolusta. Kehittymällä ja haarautumalla tästä sitten pikku hiljaa rakentuu tämä jo tutuksi tullut elämänsukupuu. Aikaisemmin näissä blogeissa olemme jo kaataneet tämän puun useaan otteeseen. Vuonna 2009 suosittu tiedelehti uskalsi otsikoida asian näin:

New Scientist 2009: "Darwin oli väärässä - elämänpuun kaatuminen." HUOM: Darwin itse asiassa jätti pääteoksessaan ainakin osittain auki onko elämä yhdestä lähteestä vai monesta, hän siis pääasiassa puhui suvullisesta muuntelusta, koska ei löytänyt todisteita muusta.

Huomautan, että tämä yksi yhteinen kehityspolku on länsimaisen luonnontieteen kulmakivi vieläkin ja suurin osa tutkijoista, niistä viisaista ihmisistä, jotka eivät ole perehtyneet sen ongelmiin, uskovat sen olevan erehtymättömästi totta, vieläkin. Tiedän siis olevani hyvin vaarallisilla vesillä kertoessani jotain vastoin heidän uskomuksiaan. Siksi myös opettajat kouluissa yhä opettavat tätä lapsillemme totuutena. Mutta uutta tietoa tulee koko ajan ja kaikkien pitäisi päivittää oppinsa.

Kuten olemme havainneet tämä sukupuu on pahasti rikkinäinen, ontto ja juureton. Itse asiassa se on niin pahasti rikki, että se ei ole puu ensinkään. Siitä on vain jäljellä parin viime vuoden verran uusia oksia. Vanhat oksat, runko ja juuret on heitetty pois, tai ei niitä koskaan ollutkaan. Ne olivat vain pahaa 1900-luvun unta, joka nyt on ohi.

Tämän puun tuhosi se, että samankaltaisuutta oli puussa ristiin rastiin ja taas toisaalta läheisillä oksilla oli liian paljon erilaisuutta. Lisäksi niitä yhteisiä esi-isiä ei vain löytynyt - asia, jota jo Darwin pelkäsi.

Yksinkertaisin solukin on osoittautunut niin monimutkaiseksi ja järjestelmälliseksi (ei siis limamuodostelmaksi kuten Darwinin-aikalaiset sen uskoivat olevan), että runkoakaan ei ole saatikka juuria.

Se, mitä jäi jäljelle tästä puusta, on, kun nämä nuoret oksat istutetaan maahan: pensasaita. Siinä runkona ja juurena on jokin kantaeläin, josta on haarautunut alalajeja geneettisen ajautumisen ja korruptoin kautta. Tätä on suvullinen muuntelu. Mitään havaintoja ei ole siitä, että pensasaidan puskista olisi tullut viereinen puska.

Evoluutio vaatisi kyllä täydellisen puun, koska kaikki on tullut yhdestä, mutta havainnot riittävät vain pensasaitaan. Kävi vähän niin kuin hiiri kissalle takkia ompeli - ei vain riitä.

Kaikki tästä eteenpäin vaatii uskoa. Joko uskot, että kyllä se kivi jotenkin muuttui soluksi itsestään ja sitten siitä kivesta lopulta tuli ihminen, tai uskot että Jumala loi tämän pensasaidan taimet. Tiede ei tähän tule saamaan vastausta milloinkaan, koska ajan hetki milloin nämä ovat tapahtuneet on jo mennyt ja ajassa taaksepäin emme pysty palaamaan.

Samankaltaisuudet eliöiden välillä ovat tulleet suunniteltuna. Samankaltaisuus luo harmoniaa ja ihminenkin pystyy luonnostaan erottamaan epämuodostuneet harmonisesti muodustuneista eliöistä.  

Riippumatta omista ajatuksistamme, totuus on aina sama, se on meidän ulkopuolellamme. Se on sama, vaikka minä tai sinä emme koskaan olisi syntyneetkään.

Itse uskon, että Jumala loi kaiken hyväksi. Jumala loi ihmisen hyväksi. Mutta sitten tapahtui jotain, mikä erotti ihmisen Jumalasta. Rikkomus, joka oli niin suuri, että koko luomakuntaa rangaistiin. Tämä rangaistus näkyy monessa mm. näinä mutaatioina. Ne rikkovat elämää. Mutta Jumala on armollinen ja tarjoaa ratkaisua tähän asiaan Poikansa kautta. Hän on luvannut myös palauttaa vielä kaiken hyväksi.